Yliveto

EVA K.: Muuttopuuhia - tervetuloa uuteen blogiini: http://artevasaani.blogspot.com/

2012-01-05T20:13:00.000+02:00

Tämän blogin päivitys loppuu nyt näihin viimeisimpiin kaksinkertaisiin kintaisiin. Aloitin helmineuleella kaksinkertaisesta langasta mutta yksinkertaisella neuleella. Itse kaksinkertainen neule olikin sitten huomattavasti helpompi aloittaa helmineuleen jälkeen kuin suoraan luomiskerroksen päälle.

On ollut tosi kiva, että olette niin ahkerasti käyneet täällä ylivedon sivulla sinäkin aikana, jolloin minä olen tätä yksin emännöinyt. Toivottavasti saan teistä lukijoita myös artevasaanin sivulle. Nimi antaa tilaa mielikuvitukselle - mutta enpä nyt kerro enempää... käykääpä itse katsomassa :).

EVA K.: Montako yötä vielä....

2011-12-20T20:54:00.001+02:00

Yksi joulun ihmeistä lienee se, että jossain vaiheessa joulutunnelma tulee, vaikka ei sitä aina jaksaisi uskoa. Minulle se tuli tänä iltana, kun aloin paketoida kääröjäni pukinkonttiin ja laitoin taustalle soimaan Nana Mouskorin vanhan älppärin. O Tannenbaum, o Tannenbaum; Leise rieselt der Schnee; Süsser die Glocken nie klingen..
Olen joulu- ja koulutohinoiden keskellä miettinyt myös tämän blogin elämää. Nämä muutamat kuukaudet Ylivedon ainoana vetäjänä ovat olleet mielenkiintoisia, mutta silti olen kokenut, että tämä on jokin välivaihe. Vielä ei ole tullut selkeää ajatusta jatkosta -.

Kiitoksia kaikille vierailijoille ja tukijoille! Kommentteja tulee harvoin (kukapa sitä aina jaksaa...), mutta tilasto kertoo kuitenkin, että päivittäisiä kävijöitä on melkoisesti - enemmän kuin osasin ajatellakaan.

Nyt on varmaan itse kullakin joulutauon ja - toivottavasti - akkujen lataamisen aika pitkän pimeän syksyn jälkeen. Toivottavasti minullekin putkahtaa jokin uusi ajatus blogin tulevaisuudesta :)

Kun virtuaalimaailmassa tässä tapaillaan, niin tarjoanpa vielä lopuksi kaikille näitä tryffeleitä, joita eilenillalla monien vuosien tauon jälkeen tekaisin ja asettelin paperinarusta virkkaamaani pieneen koriin.

Joulumieltä!

P.s. käykää toki joskus kurkistamassa, tapahtuuko täällä mitään...

EVA K.: Huivien huisketta

2011-12-11T17:30:00.000+02:00

Huovutusta pitkästä aikaa! En muistanutkaan, miten kivaa huovuttaminen on; varsinkin tämä helppo tapa, jossa pesukone tekee varsinaisen työn. Kaapista löytyi vielä hahtuvanloppuja ja sinne vähän villaa jatkoksi. Väri ei ole varsinaisesti jouluinen :) - taitaa viitata paremminkin pääsiäiseen.Tuli taas hyvä mieli, kun kauan kaapissa lojuneet hahtuvatkin pääsivät käyttöön, kaksi kivaa huivia niistä sai. Ja saattaapa käydä niin, että hahtuvia tulee joskus taas hankittua.

Huiveja on nyt syntynyt melkein kuin sieniä sateella, silkkihuiveja tosin. Koulussa on vielä tällä viikolla joulumyyjäiset, ja olen siis antanut siveltimen suihkia. Värien leviäminen on erittäin kiehtovaa eikä aloittaessaan voi ennustaa, mihin päätyy. Siinä kai se viehätys juuri onkin. Muistaakseni tämänkin huivin pohjaksi maalailin jotain kovin epämääräistä lopuilla väreilläni, mutta kullanvärisellä gutalla piirretyt hennot kuviot saivat ihmeitä aikaan - tunnelma muuttui aivan toiseksi. Onneksi gutta pysyi myös loppuhuuhtelussa.

Uusia tuttavuuksia?

Sitten ollaankin jo räväkämmissä tunnelmissa. Olipa värit sitten hillittyjä tai voimakkaampia, niin tuo ihana läpikuultavuus niissä pysyy.

Mikä lie hilpharakas (sana osui silmään Tallinnan reissulla..) siinä tepastelee.


Tarinoita voi kertoa monin tavoin.

EVA K.: Sunnuntai-illan mietteitä

2011-12-04T19:21:00.000+02:00

Silkeissä mennään kuten kuvista näkyy. Muistaakseni (pimeys vie muistin multa..) en ole vielä tätä huivia esitellyt, joten nyt sen teen. Nämä silkkien kuvioinnit ovat minulle kuin matkoja jonnekin - niin minnekähän. Tuntuu, että tähän asiaan voisin uppoutua niin, että ympäristö unohtuisi. En tee (matka)suunnitelmia, vaan annan elämän viedä seuraavasta tienhaarasta tuntemuksien mukaan. Värien valinta tuottaa joskus päänvaivaa ja vaatii rohkeutta, mutta toistaiseksi valinnat ovat omaa silmää miellyttäneet ja monesti jopa hämmästyttäneet.
Kamerani sanoi irti yhteistyösopimuksemme. Hankin uuden ja voi. Olen kyllä tämän viikonlopun aikana ehtinyt - taas kerran - huokailla tätä nykyelämän monimutkaisuutta. Ei uusikaan kamera mikään erityisen hieno tai tekninen ole, mutta vähäistenkin kommervenkkien omaksuminen vaatii minunlaiseltani paljon sisua ja kärsivällisyyttä. Mistähän johtuu, että minulla kyllä kärsivällisyyttä on joskus liikaakin, mutta se tahtoo yllättäen pettää juuri teknisten vempainten kanssa.
Alla oleva - keskeneräinen - työ on uudella kameralla otettu, joten ei tämä bloginpito nyt ilmeisesti kuitenkaan kameranvaihtoon kaadu. Nämä lemmikkini saivat vielä kivat pohjavärit taustakseen.

Monikin asia lähestyy: itsenäisyyspäivä, joulu, vuodenvaihde - jossain siellä tulevan vuoden puolella sitten myös minun uusi ammattini :). Mikähän lokero löytyy minulle ja ötököilleni tässä maailmassa, jossa eurokriisi tuntuu olevan uutinen numero yksi....

Hyvää itsenäisyyspäivää!

EVA K.: Luonnonmateriaaleja kattaukseen

2011-11-24T19:12:00.000+02:00

Kotimaisia puutarhan antimia voi hyödyntää (ja mainostaa) näinkin. Kauniita!

Tästä uudesta aluevaltauksesta saan kiittää koulua ja nimenomaan näyttötyötä, jonka aiheena - harmikseni - oli luonnonmateriaaleista tehty pöytäkoriste. Ensimmäinen ajatus olikin, että voi ei. No, työhön on tartuttava, sen taidon elämä on jo ehtinyt opettaa, joten ei auttanut muu kuin alkaa väännellä ja käännellä. Onneksi minulla ainakin ideat syntyvät nimenomaan sen kautta, että teen jotain konkreettista käsilläni. Niinpä nytkin lamppu syttyi ja päätin ruveta kuivaamaan porkkanoita ja omenoita ja kokeilla, mitä niistä syntyisi. Myöhemmin mukaan tuli vielä punajuuri ja taisipa johonkin väliin putkahtaa pari itsestään kuivunutta ruusunmarjaa. Pohjana on muutama pajunoksa.
Pöytää voisi koristaa myös näillä samaa värimaailmaa edustavilla pikkukulhoilla. Olen virkannut ne paperinarusta 2,5 virkkuukoukulla. Työ on työläämpää kuin kuvasta voisi päätellä.

EVA K.: Lumihiutaleita odotellessa

2011-11-16T07:40:00.000+02:00

Kokeekohan katsoja nyt déjà vu - ilmiön :). Itsestänikin tuntuu vähän siltä, että tämä on jo nähty, mutta kyllä nuttu valmistui eilen ja on siis ennennäkömätön. Tuntui hyvältä pitkästä aikaa tekaista taas yksi yllätysnuttu, täydestä lampaanvillasta tällä kertaa. Puikot olivat vitosen luokkaa, joten aika reilu tuli. Itseäni viehättävät vaihteeksi nämä luonnonvärit, joita nykyään käytetään lastenvaatteissakin.

Mardilaadalt ostsin puidust nööbid - eli Tallinnan Martin markkinoilta hankin nämä puiset napit, jotka olivatkin oikeastaan must-juttu tähän nuttuun; ovathan langatkin melkein kaikki eestiläisiä.

Tuo lähes oranssi lanka on itse värjäämääni ja - yllätys yllätys - peräisin hopeapajusta! Viereinen vaaleampi sävy on taas männynkävystä. Huolittelin sekä pääntien että hihansuut rapuvirkkauksella.

Martin markkinat olivat kuin piristysruiske tähän pohjoisen kaamokseen. Siellä oli niin vahva tekemisen riemu ja elämänilo muutenkin, että tunsin oikein voimaantuneeni. Vahinko, etten pysty liittämään kuvaan Untsakad-yhtyeen musiikkia, joka sai nämä helmat heilumaan.

EVA K.: Hämärän hyssyssä langat ilona

2011-11-06T15:39:00.000+02:00

Välillä tuntuu, että tämä bloginpitäjä on vaipumassa kaamoksen myötä talvihorrokseen, mutta ei nyt ihan sentään. Käsitöiden tekoon ei yhä lisääntyvä pimeys ole sentään vaikuttanut, mutta kuvien ottaminen minun vaatamattomalla kamerallani vaikuttaa työläämmältä eikä ajatuskaan ole kaikkein terävimmillään. Onneksi näköpiirissä on kuitenkin Kokkolan käsityökeskuksen Kankurin joulumyyjäiset (19.11.), jonne olen yrittänyt ahkeroida yhtä ja toista kivaa. Siinä siis selitys, miksi minulta pukkaa samaa juttua jatkuvalla syötöllä.


En mössa, mössan, mössor, mössorna - ja kaikki tietysti kääntömallia ja lämmintä villaa.

Lanka on Pirkanmaan kotityön paksua sataprosenttista villaa, värikartan numerot ilmeisesti 221 (harmaa) ja 301 (lila).

Kokeilinpa minäkin tuubihuivin tekoa. Seköhän tästä nyt tuli vai muu härpäke - tässä tulos. Kamerani ei jostain syystä tunnista lainkaan lilaa, joten neuleen tyylikkyys (?!) ei kyllä pääse ollenkaan oikeuksiinsa. Neuloin ensin tumput - kaksinkertaisena neuleena - ja loppulangasta huivin. Lankaa ei tainnut jäädä kuin viisi senttiä. Huivi ei ole kudottu suorana pötkönä, vaan siinä on nyt ihan tarkoituksella kiepautettu pyöröpuikko kertaalleen kierteelle - voiko tämän asian ilmaista jotenkin selvemmin, apua... Kokoa huivilla on niin paljon, että sen pystyy joko laittamaan yksinkertaisena vaikkapa takin päälle tai kiepauttamaan lämpimästi kaksin kerroin kaulalleen.

Silmissäni siintää nyt myös Tallinnan Mardilaat - Eestin suurin jokavuotinen käsityötapahtuma - jonne on tarkoitus matkata ensi viikonloppuna. Toivottavasti sieltä löytyy jotain kivoja ideoita kotiin tuotavaksi. Ja pitkät junamatkat varmaan kuluvat taas rattoisasti puikkoja heilutellessa.

EVA K.: Lomamuistoja ja -teelmyksiä

2011-10-28T17:59:00.000+03:00

Tämänpäiväinen ilonaiheeni! Löysin syyslomareissullani kirpputorilta ison - 90 x 90 cm - silkkihuivin, joka oli hailakan mitäänsanomaton, mutta ah niin täynnä mahdollisuuksia. Piirtelin ensin kullanvärisellä gutalla kuvioita kovastikin, mutta sitten huomasin, että onkin parempi maalata kuviot väreillä. Silkki heräsi eloon, yllätti itsenikin.

Syysloma alkoi sultsinavyöhykkeeltä ja yksi tuplamyssy taas alkutekijöissään. Langat olivat varsin villaisia, naapurimaasta hankittuja ja vaalea hemmotteli käsiäni luontaisella rasvallaan :). No eipä kyllä käsivoidetta ollutkaan kapsäkissä.

Länsisuomalaista selvästi ujostuttaa tämä itäinen mutkattomuus...

Voi nämä autiot asemat ja pysähtyneet kellot; paluumatka entisestä kotikaupungista olisi tosin käynyt kätevästi yhdellä junalla, mutta miksi aina valita se suorin ja yksinkertaisin tie - jos lähes samaan hintaan voi tulla kolmella erilaisella junalla :).

Ei ruuhkaa, ei kiirettä.


Kontrasti ulkona vallinneeseen kaamokseen.

Toivottavasti kivat muistot ja värit antavat voimaa, kun kaamos vain syvenee. No, on tästäkin ajasta aina selvitty.

EVA K.: Hokkus pokkus

2011-10-20T19:03:00.000+03:00

Tuplaneuleiden koukussa olen edelleen kuten kuvasta näkyy! Tässä ensimmäiset kintaat tällä tekniikalla; hyvin toimii niissäkin. Kirjava lanka Isoveli coloria, jota en ole viime aikoina kaupoissa nähnyt; tämä on hamstrattu jostain tarjouksesta ilmeisesti aika monta vuotta sitten. Sukkapuikot olivat peräti seiskat. Kääntöneuleessa kannattaa käyttää aika isoja puikkoja.

Neulominen on kivaa, ja sitä on luvassa alkavan syysloman junamatkoilla. Kiskot vievät ensin itään ja kädentaitomessuille. Onpas jännää nähdä, mitä siellä on keksitty, meikäläinen kun katselee yleensä näitä lännen tuotoksia.

Lopuksi vielä yksityiskohta maalaamastani ja painamastani kankaasta, jota varten tein kaksi uutta leimasinta. Kankaankuviointiin en ilmeisesti voi kyllästyä, se on sanalla sanoen - ühesõnaga naapurin kielellä - IHANAA.

EVA K.: Silkki vei mukanaan

2011-10-14T20:56:00.000+03:00

Silkkimaalauskurssi loppui, mutta ei silkin kiilto silmistäni. Minä tyttö aion jatkaa silkin parissa; välineet on jo hankittu. Tässä kuitenkin vielä viimeisiä koulussa tekemiäni värjäyksiä ja maalauksia. On minulla lähes uskomaton tuuri näissä hankinnoissa - tämäkin alunperin valkoinen monta metriä pitkä silkkikangas löytyi kirppikseltä joku vuosi sitten. Värjäsin sen shiboritekniikalla ja siis höyrykiinnitteisillä väreillä; höyrykäsittely tehtiin mehumaijassa. Värejä oli vain kaksi, mutta yllättäen punaisen ja vihreän yhdistymisestä syntyi violettia - miellyttävä yllätys kylläkin.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa; se hämmästyttää, kummastuttaa pientä (ja isompaakin) kulkijaa. Kangas täyttyi mustalla gutalla maalaamistani kaikenkarvaisista olioista ja pienistä kohtaamisista.

EVA K.: Täyttä villaa

2011-10-06T19:02:00.001+03:00

Vaihteeksi taas neuletta! Sain itseni jotenkin narrattua, että en päätynytkään tällä kertaa myssyyn näissä tuplaneuleissa, vaan tuli säärystimet. Tässä kuvassa näkyvä lanka on saksalaista ja nimeltään Wash + Filz -it!
Vyötteen mukaan se kutistuu pesukoneessa 30-40 %. En ajatellut näitä kylläkään huovuttaa, vielä ainakaan.

Toisen puolen lanka on villatehtaalta Tallinnan läheltä joskus hankittua ja siis myös ihan aitoa villaa. Se on aika paljonkin ohuempaa kuin saksalainen, mutta yhdessä niistä tuli kivannäköistä ja -tuntuista pintaa.

Kyllä tuplaneuleet ovat käteviä, sanokaa minun sanoneen :). Jonakin päivänä kumpaankin jalkaan kirjava neule, toisena harmaa ja kolmantena toinen toiseen ja toinen toiseen - eli ei tarvitse lähtiessä tuskailla, miten päin menivät. Sitä paitsi toinen lanka kuultaa joka tapauksessa vähän läpi.

Huomasinpa kuvia ottaessani, että kengillä (ei sis. jalkoja) voi ilmentää monenlaista, vai mitä sanotte tästä:

Eikö näytä vähän siltä, että syysmyrskyn puhkeamista odotellaan...

EVA K.: Oi elämä mitä oletkaan...

2011-09-30T19:35:00.000+03:00

Kun viime aikoina on tullut esiteltyä silkki jos toinenkin, niin vaihdetaan tällä kertaa materiaaliksi paperi. Silkkejä on kyllä vieläkin jemmassa, ja ne varmaan putkahtelevat myös blogissa.

Olen etsinyt ja testaillut sopivaa pintaa opinnäytetyöhöni, ja nyt napsahti kaikki kohdalleen :). Näissä versioissa on juuri semmoinen rappiotunnelma (!), joka omaa silmääni viehättää ja antaa työlle niin paljon efektiä, että varsinaisen kuvan ei tarvitse olla kovin ihmeellinen.

Tuo haikea aforismi oli joskus kauan sitten lehdestä leikattuna huoneentauluna yhden työpisteeni seinällä. Alkuperäinen kuva-aihe oli aivan erilainen ja toteutettu kirjontana. Tämä on pikaversio ajatuksesta, joka hymyilytti silloin - ja taitaapa hymyilyttää edelleen, vuosikymmeniä myöhemmin...

EVA K.: Kuin tuulahdus jostain kaukaa...

2011-09-24T19:09:00.000+03:00

Tästä lähdettiin liikkeelle: luonnonvalkoinen bourette-silkkinen tunika, ostettu tosi kauan sitten ja myös pidetty erittäin ahkerasti.

Ratkoin puseron sivusaumat auki, jotta sitä oli helpompi maalata. Edessä olikin tosi mieluinen tehtävä enkä kokenut "valkoisen kankaan kauhua". Silkkiväreillä ja siveltimellä alkoi syntyä kaarevia muotoja.Väri upposi vanhaan kankaaseen kauniisti.

Hankin juuri tekstiililiituja ja päätin kokeilla niitä ensi kertaa tähän työhön. Onneksi liidut kiinnitetään juuri samalla lailla kuin silkkiväritkin. Liidun jäljet ovat tuollaisia vähän kuin varjostuksia ja sopivat tähän kuviointiin oikein mainiosti. Liiduilla tuleekin varmaan olemaan käyttöä!

Halusin antaa puserolle aivan uuden ilmeen - ja siinä totisesti onnistuin! Alkuperäinen tunika oli aika pitkä ja suora, vailla minkäänlaisia muotolaskoksia. Katkaisin siis helmaa reilusti, kaarsin sivusaumoja ja lisäksi tein sekä eteen että taakse laskokset - oikealle puolelle siis.

Tämä pusero vei ajatukseni johonkin ihan toiseen aikakauteen. Ehkäpä sinne 50-luvulle, jolloin vaatteita ei hankittu hetken mielijohteesta ja niitä myös pidettiin vuodesta toiseen. Eipä valmiita vaatteita tainnut paljon edes kaupoissa olla, ompelijoita sen sijaan kai joka kylässä, kaupungeista puhumattakaan. Pusero alkoi näyttää silmissäni sitä vanhanaikaisemmalta, mitä pitemmälle etenin - mutta varsin viehättävällä tavalla. Kun helmasta jäi reilusti kangasta, niin ompelin siitä hihoihin "liitingit" - termitkin alkoivat tulla jostain lapsuudesta :=) . Onkohan tämä nyt se "herätys", jonka olen saanut työskennellässäni viime viikot tiiviisti ekologisten kysymysten parissa.

Kuten varmaan huomaatte, blogi on jotenkin muuttunut ulkonäöltään. Tämä ensimmäinen juttu vähän takelteli, toivottavasti alkaa sujua jatkossa paremmin..

EVA K.: Siveltimellä ja puikoilla

2011-09-17T11:12:00.016+03:00

Silkeissä olen siirtynyt vaatetuskankaiden kuviointiin. Huomaan, että saan aika usein olla kiitollinen vuosia sitten tapahtuneista ostoksista - niin tässäkin tapauksessa. Luonnonvalkoinen burette-silkin pala oli jo odottanut vuosikaudet tätä hetkeä - siltä minusta ainakin tuntuu. Toivottavasti seuraavaa askelta ei tarvitse harkita ihan niin kauan, vaan tämä metamorfoosi vähän nopeutuu. Pitkä on matka silkkiperhosesta meikäläisen puseroksi... (nyt pitäisi saada ne hihatkin!). Kuviot on tehty ihan yksitellen siveltimellä ja silitysraudalla kiinnitettävillä väreillä. Päätin ottaa vähän epätavallisemmat värit - ei siis punaista vaan keltaista. Itse työ oli taas tosi mukavaa enkä kyllä moiti lopputulostakaan; kukin nähköön viivoissa ja niiden leikissä omaa symboliikkaansa. Tässä toteutuu myös se, että työ tekijäänsä neuvoo; sen kummempia ennakkosuunnitelmia tai luonnoksia ei ollut. Siniset viivat on tehty ensimmäisinä ja kostutellulle kankaalle, joten ne levisivät oikein sopivasti. Burette-silkin pinta on ihastuttavan elävä ja vaatteena myös aivan ihanteellinen. Ja vaikka siis tavoitteena on pusero, kangas houkutteli laskostelemaan itseään liehuhelmaiseksi hameeksi :=).

Tämä kaksinkertainen myssy on onnistunut koukuttamaan minut. Opiskelutoverini Riitta-Päivikki tilasi harmaan ja vaaleansinisen yhdistelmän. Myssyhän on kaikessa kaksinkertaisuudessaankin perin yksinkertaisen näköinen - mutta tämän omistaja aikoikin vielä tuunata sitä vähän persoonallisemman näköiseksi. Odotan tulosta innokkaasti.
Jos on harmaa päivä, niin harmaa myssy päähän - vai eikö sittenkin toisin päin...
Myssyn ainoa luontainen koristus on tuo reuna - kun silmukat luodaan kahdella erivärisellä langalla, siitä tulee kivan näköinen.

Olisiko tämä jo aavistus siitä aamusta, jolloin maa on kuurassa... Kankaankuviointi tuottaa kivoja yllätyksiä. Tästä jutusta osa oli ihan oikeasti suunniteltua, osa paremminkin työtapaturmaa. Jospa en paljasta tekniikasta tällä kertaa sen enempää - arvauksia otan vastaan mielelläni :=).

EVA K.: Kesän viime kukkiako

2011-09-10T19:04:00.010+03:00

Minulle on tainnut tulla (paha?) tapa esitellä keskeneräisiä teelmyksiäni - joten tässä tulee lisää samaa sarjaa. Tällä kertaa voisi teemana olla tuunaus. Harmi, etten huomannut ottaa varsinaisia "ennen" kuvia ja nyt se on myöhäistä, kun olen jo pannut oman lusikkani soppaan eli siveltimeni kankaalle. Löysinpä joskus kirpparilta hempeän vaaleankeltaisen silkkihuivin, jossa oli siellä täällä pienehköjä hailakoita kukkia. Päätin panna vähän paremmaksi! Piirtelin mustalla gutalla reiluja terälehtiä, jotka maalasin tarjolla olleilla väreillä, roiskinpa vähän suolaakin sinne tänne. Huivi on vielä kehyksissä odottamassa värien kiinnittämistä silittämällä. Tekeminen tuotti iloa - ei tarvitse ainakaan jännittää silkin pilaamista, kun sen on muutamalla kymmenellä centillä ostanut.
Pitäisikö tässä kohtaa sanoa, että lyhyt matka on riemusta murheeseen, sillä aivan toisenlaisessa värimaailmassa ollaan seuraavassa tuunauksessa. Sekin on kirpputorilöytö. Tämä puolestaan oli löytöhetkellä hennon turkoosi ja yksivärinen. Hinta oli opiskelijalle varsin sopiva: 20 c. Tarkoitus ei ollut ollenkaan tehdä tällaista (kuin kottarainen se murheen lintu...) , mutta pienen lipsahduksen jälkeen ei ollut enää paluuta. Silkin ihana kiilto pääsee kyllä tässä versiossa paremmin esille, varsinkin tuon hopeagutan kanssa.Kolmas huivi ei ole kierrätystavaraa, vaan aivan valkoiselle silkille ensi kertaa tehty. Sitä tehdessä sai todella nauttia värin rajattomasta leviämisestä - ja kyllä minä nautinkin. Nämä värit kiinnitettiin oikein höyryputkessa.
Kaikkien näiden huivien tekemisessä muuten sattui jotain yllätyksiä, joista voi ottaa opiksi. Mutta olisiko mitään mieltä tehdäkään jotain, josta tietäisi heti aloittaessaan tarkan lopputuloksen...

EVA K.: Elämä se on ...

2011-09-02T18:53:00.010+03:00

.... kuin silkkiä vaan. Kyllä - absolut ja akkurat - sillä olen vihdoin päässyt kokeilemaan silkkimaalausta!Ihan oikeasti olin jo odottanut tätä ihmettä kauan ja hamstrannut sekä värejä että silkkejä aina tilaisuuden tullen. No, nyt olen siitä tosi hyvilläni. Enkä ollut turhaan odottanut; tässä pätee kyllä se, että hyvää ei voi odottaa liian kauan. Materiaalina silkki on hurmannut minut täysin enkä siis ole säästellyt myöskään kuvioiden ja värien kanssa, vaan olen uppoutunut kuviointiin kuin johonkin meditaatioon.

Ensimmäiseen huiviin olen jo tehnyt pakkauksenkin.

Böö - täältä tullaan kop kop. Yhden huivin valtasivat nämä nelijalkaiset, joita köpöttelee huivin joka sivulla. Tämä oli varsinainen guttausharjoittelu, varsinkin, kun guttani (sekin joskus hamstrattua) oli purkissa ja tein kuviot siveltimellä. Miten ihania värit voivat olla!
Olen taas vähän etuajassa esittelyn kanssa, sillä huivia ei voinut vielä pestä ennen kuin värit kunnolla kiinnittyvät. Vasta pesun jälkeen sitten näkee lopullisen tuloksen, ja myös silkin ihana tuntu pääsee vasta sitten oikeuksiinsa. Onneksi useampi työ on vielä vaiheessa - ehkä se sylillinenkin sieltä vielä tulee, kun olen ahkerana :).

EVA K.: Keskeneräisyyksien keskellä

2011-08-25T20:21:00.008+03:00

Näyttääkö jotenkin tutulta? Tässä on menossa pellavapusero nro 2 - tai mihinkä se nyt menee, kun on seistä jököttänyt tässä vaiheessa jo hyvän tovin. Aloitin tämän muistaakseni junassa, kun olin saanut ensimmäisen puseroni valmiiksi ja lankaa ja puikot olivat mukana. Helmaan tein valepalmikkoa ja sitä olisi tarkoitus saada tuonne ylöskin, kun vain jotenkin keksisin, miten jatkan. Pusero on tehty pyörönä ja on nyt siis jo olkapäissä.

Myssyosastolla on sentään tullut valmistakin...
Enpä ole laskenut, miten monta myssyä on tullut tänä vuonna tehtyä, aika monta joka tapauksessa. Löysin kaksikin kivaa ohjetta kaksinkertaisena neulotusta myssystä ja toisen tavan ehdin jo testata. Tämä oli hankala tehdä, sillä siinä kuljetettiin koko ajan kumpaakin lankaa ja neulottiin siis joka toinen silmukka vaalealla, joka toinen tummalla. Ei kuulosta varmaan mitenkään vaikealta, mutta kun toista lankaa sitten piti kuljettaa työn edessä, niin vaikeusaste nousi ihan mukavasti. Aluksi kutominen kävi tosi kangerrellen, mutta onneksi sentään vähän nopeutui työn edetessä. Myssy nro 1 on siis kuitenkin valmis ja sen viehätys ja juju näkyy tässä: vuori kuultaa läpi. Enpä huomannut kuvata myssyä kyllä ollenkaan toisin päin, mutta yhtä hyvin se toimii myös vaalea puoli päällä.
Nyt testaan toista tapaa. Tässä vaaleat ja tummat kerrokset neulotaan vuorotellen. Lankaa siinäkin kuljetetaan osittain edessä, mutta työ käy huomattavasti helpommin tällä tavoin. On se joka tapauksessa kyllä hitaampaa kuin yksinkertainen neule.
Jos ei ole minulla kaikki valmista, niin eipä ole tomaatillakaan. Tämä taimi se vain kukki ja kukki ja näytti, ettei se mitään muuta tänä kesänä ehtisikään. No, yhtenä päivänä se sitten yllätti minut pienenpienillä luumunmuotoisilla vihreillä pötkylöillä. Nyt niiihin on tullut mittaa jo enemmänkin, mutta ei vielä väriä.
Kiirehtiminen ei auta - kypsymistä ei oikein voi nopeuttaa. Jospa sama juttu koskee näitä käsitöitäkin; minä nyt annan tuon puserontekeleen kypsyä kaikessa rauhassa...

EVA K.: Rakastan luotujani - edelleen

2011-08-17T21:22:00.008+03:00

Luominen, varsinkin tämä luomakuntateema monotypialla on niin kiehtovaa, että syntyi ainakin vielä tämä toinen työ. Tämä ei ole tilkkutyö kuten edellinen, vaikka vähän siltä näyttää, vaan olen vain painanut kuvat riveihin ja kylläkin sitten lopuksi tikannut käsin jokaisen ympäri. Päällyskangas on ns. jokamiehen lakanakangasta, pehmeää puuvillaa, taustaksi laitoin vanhan pellavaliinan; molemmat kirppislöytöjä. Ja aihepiirinä siis edelleen eläimet, ihmiset ja kasvit.
Sisällä oleva vanu olisi voinut olla ohuempaa, mutta sellaista
ei ollut saatavilla silloin kun sitä hankin.

Päätinpä tuunata yhdet valkoiset puuvillashortsit, jotka olen joskus kauan sitten ostanut, mutta en ollut ottanut niitä
vielä käyttöön. Nyt tuli testattua, miten pystyy painamaan
leimasimella valmiin vaatteen - jotenkin..
Ihan passelit housut, kunhan vain vielä tulisi se
'vananaiste suvi', vaikka mikäs vanha nainen minä olen,
koulutyttö :=).

EVA K.: Terveisiä sisäiseltä lapseltani :)

2011-08-11T12:49:00.009+03:00

Onneksi meille lapsenmielisille tehdään kalentereita, jotka saa itse kuvittaa. Vaikka olen innokas piirtäjä, niin usein käy näköjään niin, että kuukausi ehtii jo pitkälle, ennen kuin kalenteriini ilmestyy uusi kuva - niin nytkin. Ehdin jo lähes puolet elokuusta katsella valkoista tyhjyyttä, mutta tänään päätin korjata asian.

Yksi tämän kesän kivoista anneista on ollut taidenäyttelyt, joissa olen viettänyt aikaani eri puolilla Suomea. Ja kun on innokkaasti katsellut toisten tekemiä kuvia, alkaa omakin sisäinen lapsi näköjään pyrkiä esille.

Perspektiivi ei ole vahvimpia taitojani, mutta näyttelyissä olen nautiskellut myös siitä, että sen voi unohtaa. Mitä väliä loppujen lopuksi on pakopisteillä, jos armeliaisuuden aurinko kuitenkin hymyilee sekaisemmallekin asemakaavalle?

On kiva kokeilla kaikenlaista. Taitaapa näillä kahdella olla myös jokin tutustumisvaihe menossa - miten suhtautua tuohon tielle tupsahtaneeseen outoon olioon... tai kukapa se siinä hypähtelee...

EVA K.: Ja näin kassi heiluu ja kassi heiluu näin..

2011-08-04T19:43:00.007+03:00

Olenpa istunut aika ahkerasti ompelukoneen äärellä pari iltaa. Välillä tuntuu, että ompelu on oikein hauskaa, mutta sitten taas joudun toteamaan, että en osaa olla niin millintarkka kuin pitäisi. Neuleissa on se ihanuus, että ne joustavat. Kappaleiden yhdistämisessä ei sentinkään heitto ole vielä katastrof. Ompelussa onkin sitten toisenlaiset lait.

Mekkokangastahan minulla on (edelleen) runsaasti. Niinpä päätin tehdä pienen laukun asun täydentäjäksi. Malli on ihan omasta päästä. Pyöreys ehkä tuli mieleeni siitä mekon pussihelmasta. Kotoa löytyi vielä sopivanvärinen toinen kangas ja jopa liimakangasta, jolla sain vähän ryhtiä. Laukussa on myös vuori tuosta samasta lilanvärisestä kankaasta, mutta ei mitään taskuja.

Kun sitten luulin kaiken olleen valmiina, niin eikös vain alkanut tuntua, että olisipa kiva, kun olisi vielä oikea kassikin tähän samaan asukokonaisuuteen. Kasseja on kyllä kovasti muutenkin, mutta eiväthän ne nyt tietenkään sovi tähän värimaailmaan millään. Siispä surffailua netissä; suomi, eesti, englanti - saksa tärppäsi :). Ja kuten kuvasta näkyy, pyöreys se iski tässäkin mallissa.

Huomasin heti, että saksalaiset ompelutermit eivät ole hanskassa, mutta nyt ovat - ainakin muutama. Tässä kassissa oli monta kohtaa, jossa piti olla "rechts auf rechts" ja lopuksi piti aina "absteppen".
Sen olen oppinut, että nuppineuloissa ei kannata säästää! Niiden laittaminen on pieni vaiva siihen nähden, että joutuu purkamaan, kun kangas onkin luiskahtanut ties minne.

Mutta eikös ole aika HÜBSCH!!! Vai pitäisikö heltyä peräti sanomaan LIEB... Jos joku jo erehtyi luulemaan, että vuori olisi yksinkertaisempi, niin ehei. Kun kerran saksalaisen mallin mukaan tehdään, niin tehdään perusteellisesti eli samat on rynkyt sisälläkin.

Mitenkäs minusta alkaakin nyt tuntua, että kaikesta huolimatta taidan pitää ompelusta.. ainakin vähän. Nyt kuitenkin kone hupun alle ja loppukangas piiloon.

EVA K.: Kuin kaksi mustikkaa

2011-08-01T21:17:00.005+03:00

Tänä iltana istahdin vaihteeksi ompelukoneen ääreen. Pitäisi tehdä mekkokankaasta vielä jokin pieni kassi, mutta idea ei ottanut tullakseen. Niinpä päätin pienenä lämmittelynä tekaista (meni melkein koko ilta tuhertaessa ja purkaessa...) pari pientä pussukkaa, kun sopivia kankaita on vaikka lampaiden syödä.
Olen kuvioinut kankaat joskus kevättalvella muistaakseni, ei siis ollenkaan mustikat mielessä, mutta jotenkin ne sattuivat silmiini juuri nyt. Kuvan värit eivät ole aivan parhaat mahdolliset, sillä oikeasti sininen on juuri kuin mustikan poski.
Vasemmanpuoleinen on pussukka on pellavaa ja oikealla oleva puuvillaa. Kuviot muistaakseni tein piimällä, siltä ainakin näyttävät. Laitoin toiseen kuminauhan, toiseen kiersin puuvillalangasta nyörin.
Shh - olen luvannut tehdä pussukan pientä kolehtia varten, joten nyt sitten vielä entten tentten teelikamenten, kumman näistä otan siihen tarkoitukseen :).
Nyt on kyllä pakko vielä vähän täydentää kuvakudostajuttuani. Neljän päivän uurastuksesta ei todellakaan syntynyt mitään maailmoja syleilevää suurteosta - tämä kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa..

EVA K.: Kukko, akka ja ukkonen eli ensimmäinen kuvakudokseni

2011-07-25T20:01:00.012+03:00

In the middle of nowhere..

Tässä yksi niitä ohikiitäviä tuokioita, joita kokee kun ei ole omia kumipyöriä alla ja seurana on reppu. Tiukkaa tuijotusta vuoroin tielle, vuoroin tuohon maagiseen siniseeen merkkiin, joka on lupaavinaan niin paljon. Odotus palkittiin tässäkin tapauksessa!

Vaikka luonnoksia oli jo valmiina, kesti vähän aikaa ennen kuin lopullinen idea syntyi ja värimaailma löytyi.

Kutomiseen käytettiin kehystä, loimena valkoista pellavalankaa ja kuteistakin suurin osa pellavaa. Koko työ syntyy kutomalla ja sen viehätys on oman piirustuksen toteuttaminen. Minulla oli värisuunnitelma vain linnulle, kaikki muut värit valitsin kutoessa. Missään vaiheessa ei kudottu koko työn leveyttä yhtenäisesti, joten myös värejä pääsi käyttämään paljon. Yläreunan vähän raju lila kertoo koko viikon uhanneesta ukkosesta.
Enkä aavistanut ollenkaan, miten turhamaisen linnun olin luonut - sehän alkoi vaatia pyrstökseen kunnon ilotulitusta :).

EVA K.: Suviheinä suhisee

2011-07-15T13:52:00.014+03:00

Mekkohaaveesta tuli totta, kuten kuvasta näkyy. Sattuu sitä kivoja yllätyksiä, enpä olisi vielä pari päivää sitten kuvitellutkaan ompelevani itse itselleni vaatetta. Kuvioimani kankaat päätyvät yleensä verhoiksi, kasseiksi, pöytäliinoiksi - tai kaapintäytteiksi. Tässä mentiin siis askel eteenpäin!

Täälläpäin liikkuu arkienkeleitä, tapaan heitä aina vähän erilaisissa tilanteissa. Yksi semmoinen soitti yllättäen ovikelloa ja tarttui reippaasti saksiin. Kaavan olin itse löytänyt (Suuri Käsityölehti 6/1998!) ja ehtinyt jo jäljentääkin. Mahdollisimman helppo ja yksinkertainen, koska tässä mekossa kangas saa olla pääosassa - eivätkä ompelutaitoni kovin monimutkaisiin riittäisikään. No, aivan peruskaavassa en kyllä pysynyt. Tein sekä etu- että takakappaleeseen pienet muotolaskokset vyötärön kohdalle, mikä paransi istuvuutta kovasti. Olen haaveillut pallomaisesta helmasta ja niinpä toteutin myös sen haaveen, kuminauha siis helmassa. Kokeilin ensin pieni pystylaskoksia helmasta ylöspäin; niilläkin olisi saanut kivaa ilmettä, mutta päädyin nyt ainakin toistaiseksi kuminauharatkaisuun.
Onneksi passelit helmetkin löytyivät ihan valmiina omasta kaapista! Tässä asussa on tarkoitus vielä mennä kepsutella tänä kesänä.
Kangasta jäi niin paljon, että siitä taitaisi saada vaikka jakun, mutta olisikohan asu sitten jo vähän liian levoton, mene tiedä. Toivon siis edelleen hihattomia mekkoja suosivia säitä..
Ei yksi kärpänen kesää tee eikä yksi "läninkikään" minusta vaateompelijaa, mutta uskallanpahan yrittää toisenkin kerran.

EVA K.: Koloristin päiväkirjasta

2011-07-14T12:40:00.010+03:00

Yhtenä aamuna meilläpäin satoi - kuten satoi myös päivällä ja illalla - eli koko päivän. Kun olin aamulla yrittänyt vähän aikaa päästä eteenpäin ruudulla olevassa luomistyössäni eikä se edistynyt ollenkaan, muistin jipii että minullahan on se yksi kangas tuolla komerossa. Eikä se toden totta mikään tilkku ollutkaan; 12 neliötä puhdasta painopintaa!!! Niinpä vaihdoin sukkelasti tuotantosuuntaa (onneksi nykyelämäni tarjoaa siihen oivat mahdollisuudet) ja nostin koulusta hamstraamani väripurkit pöytään. Se oli menoa!

Voitte ehkä kuvitella, mitä vääntöä vaatii tuonkokoisen kankaan asettelu tavalliselle keittiönpöydälle... No, pöytäni on nähnyt isoja kankaita ennenkin, tosin koskaan en ole kangasta kuvioinut niin läpeensä kuin nyt.

Aloitin ruiskuemulsiolla, jolla maalasin pitkiä vetoja, joihin aivan ilmeisesti tuli inspiraatio ikkunan takana valuvista sadepisaroista. Värejä en ollut itse sekoittanut tai valinnut, vaan ostin kaikkea mahdollista koulun jämävarastoista. Jotakin väriä siis oli runsaastikin (sinistä), toisia taas vähemmän. Päätin, että antaa palaa! Hoksasin tosin tässä vaiheessa, että kaikkia värejä ei yksinkertaisesti riitä koko alueelle ja niin päätin pätkäistä kaksi metriä erilleen ja käsitellä sen ensin.

Maalaamisen jälkeen silitin kankaan, jotta pohjavärit kiinnittyvät. Hassua, miten suhteellista kaikki on! Sama pöytä, joka oli juuri tuntunut niin pieneltä, tuntuikin silittäessä aivan ylellisen suurelta :). Varsinaisen kuvioinnin tein leimasimella, leimaa rintarinnan, mutta ei kuitenkaan päällekkäin.

En ajatellut työtä aloittaessani vielä, mihin kangasta käyttäisin, mutta tämä ensimmäinen kappale alkoi yllättäen näyttää siltä, että siitä voisi (jos osaisi...) tehdä vaikka kesämekon. Vai mitä mieltä olette?Nämä ensimmäiset neljä neliötä olivat siis pieni lämmittely varsinaista urakkaa varten. Otin seuraavaksi koko väriskaalan käyttöön ja annoin märkien värien sekoittua toisiinsa. Juuri värien yhtymiskohdat ovat muutenkin aina kaikkein herkullisimpia katsottavia. Ja niitähän tässä työssä riittää!
Käytin nyt neljää erilaista leimasinta ja tein niillä jonoja vieri viereen. Koska pohjavärit olivat niin voimakkaat eikä painoväreissä ollut peittovalkoista, leimasinkuviot ovat paikoin aika näkymättömiä, yksi kuviojono jopa hukkui ja unohtui jossain vaiheessa, kunnes yhtäkkiä muistutti olemassaolostoon. Näin suuressa ja pohjaltaankin kirjavassa printissä se ei kylläkään haittaa. Tuleepa mieleen naapurimaan kivalta kuuluva sananparsi "seltsis segasem, hulgas hubasem" - (seurassa sekaisempaa, joukossa hupaisempaa) jonka varsinainen merkitys minulle on kyllä jäänyt epäselväksi :). Työtä tehdessä - ja naatiskellessa - tuli mieleen sekin, että on ne minullakin olleet harmaat kauteni, vaan eipä ole enää. Painokuviot on myös kiinnitetty silittämällä ja siinähän itse kangaskin siliää samalla.
Valmiista työstä on vaikea, jos ei peräti mahdoton, saada kokonaista kuvaa täällä kotioloissa. Mutta kuvitelkaapa tämä runsaudensarvi sielunne silmin jonnekin kallioiseen puuttomaan saareen, jossa taustalla on vain taivas ja meri - siellä kuvittelen sen olevan omassa elementissään.

Ensi viikko on piiperrystä paljon pienemmässä mittakaavassa, kun pääsen kokeilemaan kuvakudosta pöytäkangaspuilla. Henkisempi luomistyöni on vienyt viime aikoina nettiriippuvuuksien äärelle, joten taitaapa tehdä jo itsellenikin hyvää pitää lomaa tästä koneesta.

Nautitaan luonnon runsaista antimista, ei ole värejä säästetty sielläkään!

EVA K.: Nooan arkista - ainakin melkein

2011-07-10T17:33:00.007+03:00

Tämän porukan luominen oli lujan takana. Aivoni ovat viime päivien aikana koettaneet raksuttaa aiheita tulevalle kuvakudoskurssille. Yleensä asiassa auttaa, että ottaa värit esille ja alkaa vain tehdä sen kummempia suunnittelematta. Tällä kertaa oikeaa virettä ei meinannut tulla ollenkaan. Olin jo korjaamassa värejä pois, kun napsahti. Siinä siis lisää luotuja, turha yrittää nimetä lajeja.. Kaikilla on kuitenkin neljä jalkaa! Luultavasi tätä luonnosta ei tämmöisenä pysty toteuttamaan, mutta sain nyt ainakin omat lukkoni auki.

Eikös tässä ole jotain kissaeläimeen viittaavaa? Selviä linssiluteen elkeitä, niin mairea hymy että.
Ja sitten luovuuden raadollisempi puoli... leppoisaa sunnuntaita keittiöstäni!

EVA K.: Matkalla jossain Suomessa

2011-07-05T17:35:00.009+03:00

Terveisiä vähän joka puolelta kotimaatamme! Tuli nähtyä niin rantojen raidat kuin kuultua korpeimme kuiskintaa. Sivusin suloista Savonmaata ja annoin Kymenlaakson laulun soida yli kaunihin Suomenmaan :).
Pusero lähti matkalle mukaan, ensimmäinen hiha puolivälissä. Onneksi matkaa tuli sen verran, että myös toinen hiha ehti valmistua ja loppumatkan yhä paahtavamman helteen sain nauttia pellavan viileydestä.

Kahvihetki kullan kallis, myös junassa ja omasta termarista. Kuulun ihmisiin, jotka mieluummin matkustavat julkisilla kulkuneuvoilla kuin omassa yksityisyydessään - vai olenkohan ainoa lajissani... Ja kun pitää matkapäiväkirjaa, ei tunne koskaan olevansa yksin.

Pienet sattumukset ryydittivät taas matkaani. Sattuipa niinkin, että itselleni täysin tuntematon nainen etsi minut junasta vain kertoakseen, että tämän pellavapuseroni ja helmieni väritys on todella kaunis. Hän oli minut bongannut asemalla, kun odotimme junaa. Terveisiä vain, jos satut tätä tekstiä lukemaan!

Puseron kellohelma ei taida heilahdella ihan niin somasti kuin kuvittelen, mutta hyvä näinkin. Helmaan virkkasin kiinteitä silmukoita siten, että otin välillä etureunan, välillä takareunan. Lopputuloksessa sitä ei tosin näy. Myös pääntien ja hihansuut huolittelin virkkaamalla, vaikka hihansuut menevät vähän rullalle siitä huolimatta, mutta mitäpä se haittaa.
Niin, olisikohan se matkan sisin olemus siinä, kun pääsee taas omaan kotiin...

EVA K.: Luomisen lumoa

2011-06-25T19:05:00.014+03:00

Grafiikan teko on yksi elämäni suuria rikkauksia, ja mikä parasta, siinä voi löytää aina uusia ilmaisukeinoja. Nyt olen hurahtanut loihtimaan monotypioita kankaalle. Monotypia poikkeaa muusta grafiikasta siinä, että kuvat ovat ainutkertaisia ja niiden ainakin kangasvärejä käytettäessä on synnyttävä hyvin nopeasti ennen kuin väri kuivuu.

En suunnitellut aiheita sen kummemmin, mutta huomasin sitten, että olin piirtänyt kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Eläimiä en tosin osaa piirtää, mutta tässä kohtaa löytyi oma sisäinen lapsi ja heittäydyinkin luojan apulaiseksi ja syntyi vähän uudenlaisia lajeja... Siitä tuli sitten mieleeni myös työn nimi "Minä rakastan kaikkia luotujani" - jonka muuten kirjoitin peilikirjoituksena.

Tämä on siis tilkkutyö ja myös kierrätystä. Siinä saavat vanhat itse painamani puuvillaverhot uuden elämän. kankaan nurjalla puolella on himmeän keltaisia kuvioita siellä täällä, mikä tekee työstä vähän kuin sieltä täältä kellastuneen. Lisäefektiä tuovat tahrat, joita ei tässä tekniikassa voinut välttää... Niin ja käsityön osuus on kyllä ihan kiitettävä, sillä olen tikannut käsin jokaisen kuvan ympäryksen. Reunakaitaleet on kuvioitu samalla tekniikalla, mutta ilman piirroksia ja ne ompelin koneella.

Sarja jatkuu, seuraavat kuvat on jo painettu, muuten vielä vaiheessa.

Ai että mitäkö kuuluu pellavaneuleelleni? Kiitos hyvää! Hihat puuttuvat samoin kuin helma ja pääntie. Koko puserohan on vaiston varassa tehty, ja siksi se on pitänyt minua kovasti jännityksessä. Ensimmäisessä sovituksessa sain huokaista helpotuksesta - näyttää tulevan ihan päälle pantava. Onneksi minulle suodaan pieniä iloja tämän tästä; kuinkahan monta kertaa olenkaan havahtunut tätä neuletta tehdessäni ihailemaan, miten hyvin puikot ja langat sopivat yhteen väriensä puolesta :).

Onneksi - vielä toisenkin kerran - minusta ei ole vastenmielistä päätellä lankoja! Niitä tässäkin työssä nimittäin on, mutta mikäpä sen rauhoittavampaa kuin antaa neulan suihkia rauhalliseen tahtiin, ajatusten lentää ja kärpästen surista.

EVA K.: Taas pellavaa

2011-06-21T14:17:00.009+03:00

Kevään koulutöistä on vielä esittelemättä tämä kutomani kaulaliina. Loimen oli joku toinen suunnitellut ja luonut merseroiduista puuvillalangoista. Minä valitsin kuteeksi ohuen kullanhohtoisen aivinapellavan ja kudoin sillä koko liinan. Luojan ja kutojan yhteistyö pelasi hyvin!

Sidos on kanavaa, mutta halusin pintaan kuitenkin jotain vaihtelua ja niinpä kudoin 5 cm:n palttinaraidat 20 cm:n välein. Tulos on ihan chic.

Keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä - tiedän - mutta vilautanpa nyt kuitenkin vähän tätä neuletta, jonka aloitus on ollut kovasti takkuista. Ensimmäiset yritykset olivat luonnonväristä pitsineuletta, kahtakin sorttia, joista kumpikaan ei osoittautunut onnistuneeksi. Lisäksi hoksasin, että lanka ei olekaan niin juoksevaa kuin kuvittelin, vaan oli otettava mukaan myös värilliset kerät. Kun ei sopivaa ohjetta tuntunut löytyvän, niin tein itse vähän luonnoksia ja aloin improvisoida. Takakappale on päättelyä vailla valmis ja näyttää jokseenkin hulppealta, sillä halusin jostain syystä tehdä kellohelman lyhennetyillä kerroksilla. Saapa nähdä, mitä tästä tulee, mutta sen ainakin päätin, että minä tyttö en nyt tätä versiota enää pura. Langat ovat siis peräisin viime kesän retkeltä Viipuriin. Pellavakaupassa kannattaa ehdottomasti käydä, jos liikutte sielläpäin.

Kesä on kukkeimmillaan tänään kesäpäivänseisauksen kunniaksi.
Omassa pihassani olen ihaillut nuokkusyreenia, joka tänä kesänä on yllättänyt. Koskaan aikaisemmin se ei ole avannut noin paljon kukkiaan, vaan ne ovat jääneet vain nupulle. Ihmettelenkin, mikä tässä alkukesässä on ollut niin poikkeavaa muihin vuosiin nähden. Ehkä se on niitä luonnon salaisuuksia, joita minun ei tarvitsekaan tietää..

Iloista ja turvallista keskikesän juhlaa kaikille!

EVA K: Myssyjä pukkaa

2011-06-18T19:20:00.008+03:00

Eipä tullut tästä vuodesta sukkavuotta, kuten olin ajatellut. Motivaationi ei ilmeisesti riittänyt, kun sukkia tuntuu olevan tarpeeksi toistaiseksi. Täytyy kai myös tunnustaa, etten erityisesti pidä kahden samanlaisen kappaleen tekemisestä - yhdelle jalalle siis voisin vielä sukkia tehdäkin, kai...

Kuinka ollakaan, aloinkin pykätä myssyjä. Olen osallistunut joihinkin kampanjoihin viime vuosina, mutta en vielä koskaan tehnyt sytomyssyjä, joten päätin kantaa korteni kekoon minäkin. Lankakoppaan on kertynyt kaikenlaisia yksittäisiä lankakeriä, joista tässä pääsee mukavasti eroon. Tässä siis muutama näyte ja huom. mitkä mannekiinit! Myssyjä ilmeisesti tarvitaan aina, joten tarkoitus on pistellä silloin tällöin jokunen ja lähettää sitten ne johonkin sairaalaan.

Toisiin myssyihin liittyy pieni tarina. Satuin kesälomareissullani paikkaan, jossa oli kuusi punaista lankakerää, jotka olivat sinne tulleet aikamoisen ketjun kautta: joku, joka ei enää jaksanut kutoa, oli antanut ne yli yhdeksänkymppiselle kaimalleni (milloinkahan...), joka ei myöskään jaksanut kutoa, vaan antoi ne puolestaan vähän alle yhdeksänkymppiselle, joka vielä kutoo, mutta vain sukkia... No, minä siis satuin parahiksi paikalle. Olin ehtinyt kutoa jo kaiken mukana olleen lankani, mutta minulla oli juuri tähän punaiseen lankaan sopiva paksu ja lyhyt pyöröpuikko, joten siitä sitten vain luomaan silmukoita. Kuudesta kerästä syntyi kuusi myssyä; ei mitään tyylikkäitä, mutta ne ovat menossa jonnekin, missä niiden antama lämpö on kaikkein tärkeintä. Ja uskokaa tai älkää, minulla on aivan semmoinen olo, että lämpöä riittää myös kaikille tähän ketjuun osallistuneille.

Isompi ja kesäisempi neuletyö on myös menossa. Viime kesänä Viipurista hankkimani pellavalangat alkoivat muistutella itsestään... Nyt ahkeroimaan!

Tiina: The End

2011-06-12T21:15:00.002+03:00

Kevään korvalla alkoi tehdä mieli kunnon villapaitaa. Harmaata, perusmallia ohuehkosta villalangasta. Kapealinjaista pitopaitaa, joka istuu takin alle. Ohje löytyi Novitan nettisivulta ilmaiseksi "miesten puolelta" (enkä nyt onnistu linkityksessä (enkä rivinvälien säätelyssä), jokin vaivaa tätä bloggeria jälleen). Vaihdon vain langan seiskaveikasta Nalleksi. Ohjeen neuletiheyskin oli mielestäni suoraan sopiva Nalle-langalle. Ensin valmistui oma neuleeni mutta kun lankaa jäi, sai perheen nelivuotias myös samanlaisen.

Tänään paidat pääsivät käyttöön. Helteen jälkeen lämpötila putosi yhdessä yössä puoleen ja tuulisella peltoaukealla villapaidat olivat tarpeen. Pikkumiehen sormiakin paleli.

Yli kolme vuotta neulebloggaajan uraa takana. Ja nyt on tämä tie osaltani käyty loppuun. Elämän ruuhkavuosissa joutuu tekemään valintoja ja raivaamaan jotakin pois saadakseen tilaa muulle.

Erityisesti ja edelleen hämmästelen tämän yhteisön lämminhenkisyyttä ja kannustavuutta. Ikäviä kommentteja en muista saaneeni lainkaan. Vain roppakaupalla ideoita, inspiraatiota ja mukavia hetkiä. Yhtenä kohokohtana taipaleella on ollut Kalajoki-sukan suuri suosio, joka on hämmentänyt itseäni. Siksi tuntuu hyvältä päättää taival näihin Kalajoen rannassa otettuihin kuviin. Joki on itselleni tärkeä. Sen rannoilla ajatukset asettuvat oikeisiin uomiinsa.

Joten kiitos ja hei kaikille lukijoille! Oli mukava jakaa nämä neulevuodet teidän kanssa. Ainakin EVA K. jatkaa täällä Ylivedossa, joten blogi ei hiljene. Pysykää kanavalla, niin minäkin pysyn!

EVA K.: Villaa, pellavaa, puuvillaa ja paperia

2011-05-21T13:43:00.015+03:00

Kiitos kaikille vierailijoille kommenteista! Olin iloisesti yllättynyt ja sain taas uutta intoa blogin pitoon.

Nyt niitä lupaamiani kangaspuiden tuotoksia. Kudoin kaksi villaista kaulahuivia epätasaraitaisella panamasidoksella. Kylläpä huivit ovat hankalia kuvattavia ilman mannekiinia! Täytyy tyytyä lähikuvaan. En näköjään nyt pääse punaisesta mihinkään, sitä on joka työssä, tässä huivissakin kahta eri punaisen sävyä.

Seuraava - punainen! - työ tulee tässä. Mennäänpä jo selluloosakuituihin eli pellavaan. Tämä kuten edellinenkin on koulutyö. Lanka on rohdinta ja sidos kärkitoimikas, jossa toimiviivojen suunta vaihtuu muutamaan kertaan. Kuvasta näkyykin, että laudeliinahan se siinä. Yhtä hyvin sitä varmaan kyllä voisi käyttää vaikka pöydällä. Pellava on lempimateriaalini, mutta sen kutominen oli aika haastavaa.

Toimikkaan ominaisuuksiinhan kuuluu, että siinä on tavallaan molemmat puolet oikeita.
Saunani sai tästä hyvän väriläiskän. Nähtäväksi jää, miten värit pysyvät...

Kevään ja koko kudonnan opiskelun viimeiseksi työksi jäi kaitaliinan suunnittelu ja toteuttaminen. Sidoksena piti käyttää joko palttinaa tai panamaa, kuteina sekä poppanaa että lankaa. Raitoja piti olla sekä loimessa että kuteessa, ja liinan piti olla kesäinen. Saimme tehdä ensin metrin verran kokeiluja. Minä päädyin palttinaan ja kudoin poppanan väliin kuusi lankaa. Olen tyytyväinen lopputulokseen sekä sidoksen että värityksen osalta. Lankana oli puuvilla-pellava sekä loimessa että kuteessa.
Itse nautin kovasti väreistä ja erityisesti eri väripintojen kohtaamisesta. Tässä liinassa niitä todella on!
Ja onhan aika kutkuttava tunne, kun tietää, että olen ne itse
luonut. Kudonnassa värien kanssa leikittely onkin monimutkaisempaa kuin esim. neuleessa. Pikkuhiljaa kai siihenkin oppii, kun ahkerasti harjoittelee.

Lopuksi vielä yksi värileikki eli viimeisimmät Paperolli-helmet pakkauksineen. Taustalla myös yksi aurinkovärjäyskokeilu.
Jaa-a, tämä vuosi on tuonut minua lähemmäksi unelmaani: valmistua artesaaniksi ennen 60-vuotissynttäreitä :). Vielä ei olla tavoitteessa, mutta ei tarvitsekaan - aikaa on...
Aurinkoista kevättä ja kesää kaikille blogissa kävijöille!
Kannattaa pistäytyä jatkossakin; olen menossa kahdelle mielenkiintoiselle kesäkurssille, joiden tuotoksia varmaan on täällä myöhemmin kesällä nähtävissä.

EVA K.: Pientä kivaa

2011-05-01T12:13:00.010+03:00

Innostuin eilen kokeilemaan kehyspussukoiden tekemistä, kun kehyksiä ja kankaita löytyy ihan omasta varastosta. Aika kivaa hommaa - ainakin tämmöiselle pussukkatyypille. Oikeastaan kuvittelin kehyksen liimaamista ja litistämistä vaikeammaksi, mitä se loppujen lopuksi olikaan. Vaatiihan se kyllä tarkkuutta ja voimaakin; kehys on yllättävän jämäkkää materiaalia. Itse työ oli kuitenkin aika nopeaa. Yksivärisen kankaan olen joskus värjännyt, muut kuvioinut leimasimella. Minulle on kertynyt vuosien mittaan melkoiset varastot itse painamiani kankaita, ja tässä olisi yksi tapa niiden hyödyntämiseen. Yhteen pussukkaan ei paljon tosin kangasta mene. Vielä en ole kokeillut isompiin kehyksiin, joita kyllä on jo odottamassa.

Viimeksi tekemäni helmet - sanomalehdestä siis - sattuvat olemaan niin samaa värimaailmaa, että pannaanpa nekin tähän näytille.

Ja neuleblogissa kun ollaan, niin tässä pieni neuletyö. Bongasin ohjeen jokin aika sitten jostain käsityölehdestä ja testasin saman tien. Alku oli vähän hankala, mutta sitten kun pääsi kärryille, huivi syntyi nopeasti. Siihen sain "tuhottua" yhden vajaan kerän bambulankaa. Taustalla kiiltelee eilinen kirppislöytö: iso vihreä, hyväkuntoinen nahkatakki. Ihastuin koulussa nahkatekniikkaan ja tässä on materiaalia!
Tämän nahkapussukan tein koulussa. Lähtökohtana oli valkoinen pehmeä nappanahka, jota muokkasin eri värjäystekniikoilla. Toista ääripäätä edustaa purnukka. Siinä itse nahka oli niin kaunista, että en halunnut työstää sitä mitenkään. Tämä malli oli niin mukava ja yksinkertainen, että aion käyttää sitä myöhemminkin.

Vapun sillisalaattiin voisi lisätä vielä kangaspuilla kudottuja töitä, mutta jääköön ne nyt. Olen tainnut jo eksyä alkuperäisestä neuleblogista muutenkin tarpeeksi syrjäpoluille.
Olisipa kiva tietää, vieläkö blogissa joku vierailee... Vieläkö kannattaa päivittää näillä tekeleillä...

EVA K.: Ei vain sukkia

2011-02-20T16:04:00.010+02:00

Eipä se sukkien teko oikein inspiroi, vaan tulee houkutuksia tehdä muutakin.
Koulussa sattui käsiini 80-luvulta peräisin oleva kirja pohjoismaisista perinneneuleista ja sieltä bongasin ohjeen Anna-tädin nuttuun. Tässä oli mielenkiintoinen työtapa, vaihtelua kaikkiin viime vuosien yllätysnuttuihin. Nutusta tuli pieni, mutta sitä suloisempi. Helmaan olisi pitänyt tehdä hörhelöitä, mutta lanka ei riittänyt niihin. Nappien ompelun jälkeen lankaa jäi nuo kuvassa näkyvät pätkät! Kerän olen ostanut toissa syksynä Tallinnasta, vyöte oli kadonnut, mutta muistelen, että lanka olisi turkkilaista. Lanka on merseroitua puuvillaa ja todella miellyttävää kutoa. Nutun ainoa ommeltu sauma tulee hihojen takaosaan.

Koetan käydä lankavarastojani läpi, joten teinpä tämmöisen myssyn, jonka ohje löytyi samaisesta kirjasta. Lanka on täyttä villaa, hankittu Tallinnan lähellä olevasta lankatehtaasta samalla reissulla kun nuttulankakin. Vihreä lanka oli paksumpaa, joten raidoista tuli eri levyiset. Kirjassa oli kolme erilaista kavennusta, joista minä nyt valitsin tämän.

Helmiä syntyy edelleen tasaiseen tahtiin ja vähän kysynnänkin mukaan. Tässä on kevään kuulaita värejä, joille musta nauha antaa oman ripauksensa.
Ja uskokaa tai älkää - kyllä sukankudinkin on menossa...

EVA K.: Sukkavuotta

2011-02-06T19:29:00.008+02:00

Blogimme on uinunut ruususenunta, mutta tässä taas pieni elonmerkki. Päätin, että tästä vuodesta tulisi oikein sukkavuosi eli minä siis lopulta alkaisin opetella sukantekoa oikein tomerasti. No, kovin hyvin ei ole urakka edennyt, kun käteni alkoi panna hanttiin.

Tässä nyt kuitenkin sukat nr 1. Jotta tekemisessä olisi muutakin haastetta kuin pelkkä neulominen, valitsin mallinTallinnasta ostamastani lehdestä "Sokid ja põlvikud". Tarkempi tutkailu paljasti, että lehti on liettualainen, mutta kieli siis eesti. Malleja on joka lähtöön, sekä aikuisille että lapsille, neulottuja ja virkattuja.

Lanka on Pirkanmaan kotityön sukkalankaa, sävyltään lilaa, vaikka kuvassa aika sinistä. Tulipa nyt sitten tehtyä myös palmikkoa, kun sitä oli varressa, kantalapussa ja vielä molemmin puolin sukan sivulla.
Lanka on todella riittoisaa, näihin sukkiin meni vain 65 g.

Nyt on sitten edessä uuden mallin valinta. Toivottavasti sukanteko alkaa jossain vaiheessa tuntua ihan oikeasti kivalta...

Tiiina: Vauvaviemisiä

2010-12-07T06:37:00.010+02:00

Edit: Idea lastenvaunuihin täältä.

Ystäväni sai tyttövauvan. Juuri edellisenä iltana päättelin viimeiset langanpäät ja aamulla viesti kertoi tonttutytön syntyneen. Leivoimme vielä lasten kanssa piparivaunut isoveljille ja malttamattomina suuntasimme onnittelemaan pian kotiutumisen jälkeen. Suloinen, pikkuinen: onnea vielä koko perheelle!

Vauvan: torkkupeitto

Lanka: Drops Delight ja Fabel

Malli: siskolta vinkit (mutta ei ihan yhtä upea lopputulos)

EVA K.: Matkalaukkusyksyä

2010-11-11T19:48:00.012+02:00

Tänä syksynä on matkalaukku ollut ahkerassa käytössä, ja myös nämä käsityöt liittyvät matkoihin.

Ylpeä äiti esittelee tyttären aikaansaannosta. Eipä silti, äidilläkin on ollut sormensa pelissä varsin konkreettisesti. Kuvan pusero on nimittäin tehty vanhasta puserosta, jota minä purin ja pesin langat ja tytär loi uutta. Lanka on merseroitua virkkauslankaa vuosien takaa, mutta niinpä se vain kiiltelee edelleen kauniisti. Aikaisempi pusero oli neulottu kaksinkertaisesta langasta, mutta tämän tytär ahkeroi yksinkertaisesta ja melko ohuilla puikoilla. Maksoi vaivan - hillittyä ja ajatonta eleganssia taas vuosiksi eteenpäin. Välimeren ilmastossa pusero taitaa olla nyt parhaimmillaan. Ja eikös vain Paperollli-helmet anna vielä viimeisen silauksen...

Eetu-serkulle kävin viemässä kutomani villatamineet ennen talven tuloa. Tässäpä hän poseeraa uudessa
tähtimyssyssään ja kaulahuivissaan
ja vaikuttaa varsin tyytyväiseltä.
Jokin aika sitten iski virkkausinnostus. Yhdelle reissulle piti kiireesti saada itselle uusi myssy ja tumput ja sainhan minä, vaikka vielä menomatkalla päättelin langanpäitä. Kaulahuivi syntyi junassa poikittain virkaten ja siitä tuli piiiiiitkä. Kun setti oli valmis, luin jostain, että tänä syksynä ei mustaa voi käyttää ilman punaista - olenkohan kerrankin muodissa...

Tämä pikkupusero on yksi versio yllätysnutusta. Se on siis tehty yhtenä kappaleena, mutta en laittanutkaan nappeja, vaan yhdistin kappaleet edestä puseroksi. Toimii ihan hyvin. Lanka on luonnonväristä pellavaa ja puuvillan ja pellavan sekoitetta, sitä ihanaa vanhaa punatulkkua, josta olen jo maininnut. Pusero matkasi Espanjaan ja siellähän sillä on varmaan enemmänkin käyttöä.

Nyt on taas aika pakata kapsäkkiä. Tiedossa on uusia haasteita ja varmaan myös uusia ideoita.
Üllatus üllatus - pidän ensi viikolla nuttukurssin Tallinnassa, joten teretulemast, jos liikutte sielläpäin :=).

Tiiina: Taas mennään

2010-10-17T10:22:00.011+03:00

Neulelama on tällä erää selätetty. Puikot suihkii ja valmista syntyy. Ihana, mukava ja rentouttava harrastus. Syksy sen ehkä sai aikaan, mutta käsityömessut Oulussa olivat myös inspiroia juttu.

Tämä kasarimalli Rose Mohair -lankaa ja ohje syksyn 2010 Novitasta. Löytyy myös tämän linkin takaa ilmaiseksi. Neuleen rakenne oli mielenkiintoinen: ensin suorat kaitaleet etu ja takakappaleeksi, sitten hihat poimittiin kädenteiltä ja neulottiin edestakaisin ja aina joka kierroksella poimittiin muutama silmukka lisää. Lopuksi vielä joustinta pääntielle ja helmaan. Hieman mittasuhteita muutin ja loputtomaan joustinneuleeseen melkein kyllästyin. Mutta ihana tästä tuli. Tykkään. Kiva neule pitkähihaisen trikoopaidan ja farkkuleggareiden kanssa.

Ja nyt pihalle! Ulkona on mahtava ulkoilu sää.

EVA K.: Odotamme kohtaamista

2010-09-25T18:14:00.005+03:00

Tiedättehän ne onnenkantamoiset, kun ns. oikea ihminen ja oikea vaate kohtaavat! Semmoisia kivoja hetkiä on itsellenikin sattunut silloin tällöin. Tälle uusimmalle tiritiriteijaa-takilleni soisin saman ilon! Aloitin takin neulomisen joskus monta kuukautta sitten ja se on nukkunut ruususenunta viittä vailla valmiina komeron nurkassa. Mutta eipä nuku enää! Viikko sitten alkanut nuttu- ja röijykurssini antoi potkua tehdä se valmiiksi.

Nappiostoksilla sattui yllätys. Kaupassa oli todella ISOJA nappeja - niin isoja, etten uskonut napinläpieni niihin riittävän. Mutta kuten kuvasta näkyy, aukot olivat kuin olivatkin tarpeeksi suuret. Sen sijaan niitä oli vähän liikaa, sillä noin isoja nappeja ei voinut panna tiheämpään. Tällä hetkellä takissa on vielä ylimääräiset aukot jäljellä. Takin tuleva onnellinen omistaja voi siis halutessaan vielä muuttaa napitusta. Ylimääräiset napinlävet voi mustassa neuleessa helposti ommella umpeen.

Selkäpuolelle sattui enemmän kuvioita. Työ on niin iso, että sitä tehdessä on vähän vaikea hahmottaa, mihin kuviot asettuvat - mutta niinhän se saa ollakin. Nimensä mukaisesti takki on yllätyksellinen kuin elämä itse.

Tämä on siitä jännä malli, että se sopii hyvin erikokoisille ihmisille. Sen sisään mahtuu reilumpikin ja pienemmällä immeisellä takki itse näyttää reilummalta - miten vain haluatte. Monimuotoisuus johtuu varmaan siitä, ettei takissa ole muita saumoja kuin hiha-hartialinja ja sekin neuloen tehty.

Käsitöiden tekeminen on huomattavasti hauskempaa kuin niiden markkinoiminen :). Vai enkö vain ole löytänyt oikeaa tapaa?

Tässä nyt joka tapauksessa yksi kaapista ulos tullut herkkupala. Eikä siinä vielä kaikki - myös ne kaksi aiemmin tässä blogissa esitellyt saman sarjan takit ovat vielä kaapissa... Siinäpä olisi kolmelle ennakkoluulottomalle leidille miellyttävät ja uniikit takit tuomaan sekä lämpöä että iloa pimenevään syksyyn.

EVA K.: Puikot ja pensselit heiluneet

2010-09-12T10:58:00.011+03:00

Neulettakin sentään vielä syntyy. Tämä pikku-Eetun villapuku on ollut tekeillä jo jonkin aikaa, mutta onneksi valmistui ennen talven tuloa. Takin ja housujen ohje on Novitan kevät 2009 -numerosta. Tulipahan tehtyä palmikkoa; sitä on myös takin selkäpuolella. Lanka on Nallea.

Myssyn tein sitten taas omalla "kolmen tuulen mallillani", joka on hyväksi havaittu. Ja aina pitää pientä tuotekehittelyäkin tehdä. Huomasin, että samaa kolmiota voin käyttää myös kaulahuiviin.

Nallen raitalangasta tulee aika hauskan näköistä myös joustinneuleena.

Oi näitä elämän värejä!

Ruska ei ole vielä oikein päässyt vauhtiin, mutta oma väripensselini on kyllä huiskinut ahkerasti sekä paperilla että kankaalla.
Näistä töistä päätellen minulla on menossa punainen kausi, mistä sitten johtuneekin. Harjoittelin kesällä rasiantekoa ja maalatusta kartongista syntyy tosi ihania pakkauksia helmilleni tai muille tuotteille. Aihioita on kertynyt taas vino pino - kun pääsen vauhtiin, niin on vaikea lopettaa!

Tästä maalatusta kankaasta piti oikeastaan tulla pussilakana, mutta sitä silittäessäni hoksasin, että saan siitä ensin olohuoneeseen uudet verhot.
Pidän niin kovasti väripintojen katselemisesta, että voin nyt ensin tutkia niitä. Kun kyllästyn pelkkien värien katseluun, niin sitten leimasin käteen ja päälle kuviot.

Orkideani on ilahduttanut minua keväästä asti.
Se oli nukkunut jo pari vuotta ruususen unta,
mutta yllätti iloisesti näin komealla kukinnalla.

Kärsivällisyys palkittiin - kuten usein muutenkin...

EVA K.: Helteestä huolimatta

2010-08-15T19:27:00.014+03:00

Ulkomaantuliaisia
Kesäni ei ole vuosikausiin ollut oikea suvi ilman käyntiä Eestissä. Tänä kesänä suuntasin ensimmäiselle käsityökurssilleni naapurimaahan. Ainoa netistä löytämäni kurssi sattui olemaan "kangakudumise suvekool", joka minulle kyllä sopi ihan hyvin. Kielenharrastajana ja ainoana suomalaisena sain kielikylvyn kaupan päälle. Kurssi pidettiin pienessä Velisen kylässä, tunnelmallisissa joskin helteisissä olosuhteissa. Aiheena olivat sikäläiseen käsityöperinteeseen kuuluvat "suurrätikud" eli suuret villahuivit - ei mitään aivan aloittelijan töitä kylläkään. Kun sidosoppi on minulle toistaiseksi aivan vierasta, niin aluksi tuntui että huhhuh, kuidas ma hakkama saan eli miten tästä selviän, mutta kotiin tuotavana oli kuin olikin samat rätikud kuin muillakin. Hyvä minä, tubli õpija.

YLE Ykkösen karjalaisen heinäkuun innoittamana piipahdin vielä Viipurissa. Päivän matkalla ei nähtävyyksiin paljon ehtinyt tutustua, mutta parasta antia oli pellavakauppa. Se sai aivan pään pyörälle tällaisella pellavan ystävällä. Onneksi siellä oli myös neulepellavaa, jota ei kovin monesta paikasta saa. Kangasostokseni jäivätkin varsin vähäisiksi, mutta lankoja en voinut vastustaa.

Tunnistatteko tuon työvälineen? Ystävättäreni oli hankkinut sen kauan kauan sitten Pärnusta ja lahjoitti minulle - virkkuukoukku, jossa aapiskukko! Mietimme kovasti, onko se luuta vai sittenkin muovia. Arvoitus taisi ratketa siinä, että se oli mystisesti napsahtanut poikki yön aikana. Muovia kai sitten - vaiko pitkälle kehittynyt osteoporoosi...

Junassa pisteltyä
Kassillinen ruosteenruskeaa norjalaista Raggegarnia on vaivannut mieltäni. Hankin sen heräteostoksena jo talvella enkä ole keksinyt sille mitään käyttöä. Ahaaelämys tuli sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta: reilu virkkuukoukku eli nro 12, ja se oli menoa. Virkkasin junamatkalla pitkän kaulahuivin kiinteillä silmukoilla siten, että otin silmukoista takareunan. Tuloksena on miellyttävän pehmeä ja ilmava huivi. Se tuntui kuitenkin orvolta yksinään, ja lankaahan minulla oli vielä monta kerää, joten pienensin koukkua ja tein vielä hatun huivin seuraksi. Hattu puolestaan kaipaa kyllä vielä pientä piristystä - tarkoitus on tehdä siihen nauha, kunhan vähän kertailen viime talven nauhaopintoja :=).

Vielä yksi uusi kokemus

Nypläystäkin olen nyt kokeillut. Sitä kohtaan minulla on ollut kovasti
ennakkoluuloja. No, totesin, että periaatteet ovat aika lailla samat kuin
esim. nauhojen teossa. Ymmärrän kyllä, että siihenkin voi jäädä koukkuun,
mutta eipä se silti minun lajini ole. Tulipahan kuitenkin tehtyä
postimerkin kokoinen pitsi.
Ja mistä sitä koskaan tietää, mihin vielä hurahtaa..

Tiiina: Se neuloo sittenkin

2010-08-04T21:23:00.012+03:00

Olen hukannut neuleintoni ja olen antanut sille luvan mennä. Siivosin käsityökorin pois, piilotin neulelehdet kaappiin ja pöydän nurkalla lojuneet puikot paikoilleen. Luottaen siihen, että kyllä into vielä palaa.

No. Into ei palannut, mutta neuleen tarve tuli. Juhla-asuni kaipasi viileän illan varalle hihoja. Kaksi kerää Tennessee-lankaa taipui yksinkertaiseksi hihattimeksi. Tuttuun tapaan vain suorakaide, josta ommeltu hihat ja pääntien reunasta poimittu silmukat, joilla neulottu muutama kerros sileää nurjaa.

Kori on edelleen kaapissa ja into hukassa. Kaupassa silmäilin kuitenkin jo syksyn uusia värisävyjä ja lankoja. Syksyn Novitankin nappasin mukaani hetken mielijohteesta. Ehkä tämä neule-elämä taas tästä vilkastuu hämärtyvien ja viilenevien iltojen myötä.

Muistan tämän kesän erikoisena kesänä. Pitkä viiden viikon loma, hellettä, lyhyitä retkiä, krokotiilihauki, juhlia, kiireetöntä oloa, pitkiä keskusteluja, keskeneräinen maalausurakka... Monta mukavaa, haikeaa ja haastavaa hetkeä. Olen jo ihan valmis syksyyn.

Kolme väläystä kesästä 2010

EVA K.: Silmänruokaa

2010-07-06T20:24:00.005+03:00

Blogimme uinailee heinäkuun helteissä, mutta minä päätin yllättää satunnaisen vierailijan pienellä iloisella tervehdyksellä ja esitellä Paperolli-helmeni. Näitä olen nyt pyöritellyt kauniista kesäilloista nauttien. Käsillätekemistä on tämäkin. Materiaalina on sanomalehti, kierrätystä siis parhaimmillaan. Siinä pyörivät uutiset ja tarjoukset, urheilut ja muistelot, syntyneet ja kuolleet -kaikki sulassa sovussa ja saavat täysin uuden elämän.

Värien maailma on ihana, ja helmien maalauksessa saa kokea kivoja ahaa-elämyksiä. Parhaimmat huvit taitavat olla ilmaisia - minulle ainakin...

Puikotkaan eivät ole joutaneet kesälomalle. Palmikkoa on syntynyt jo kovasti, mutta jospa tällä kertaa maltan mieleni enkä esittele keskeneräistä työtä. Kaikki aikanaan.

EVA K.: Värien leikkiä

2010-06-06T16:13:00.007+03:00

Minä täällä taas. Vaikka tämä onkin neuleblogi, en malta olla esittelemättä kahta viimeisintä kangastyötäni. Koulussa oli kevättalvella tilkkutyökurssi ja kun tarvitsin päiväpeittoa, päätin ottaa tämän urakan. Urakkaa siinä oli, mutta lopussa kiitos seisoo. Peitossa näkyy omaa historiaani. Kuviolliset kankaat olen maalannut muutamia vuosia sitten ja jatkoin nyt niiden työstämistä leimasimilla. Minulle on tärkeää, että tilkkutyöt eivät ole vain teknisiä suorituksia, vaan että ne oikeasti syntyvät niistä tarvikkeista, mitä kulloinkin on tarjolla. Niinpä tässä on tarkoituksellisesti pari aivan "eri maailmasta" olevaa palaa, sieltä oman kankaanpainannan taipaleelta.
Samaa historiaa kertoo myös täkin vuori. Nämä
verhot painoin joskus ja ovat ne olleet ikkunassakin.
Nyt tuntui, että niiden aika ja paikka on tässä työssä.
Välissä on ohut vanu, ja täkki on koneella tikattu. En ole aikaisemmin koneella uskaltautunut tikkaamaan, mutta koulu on ihmeellinen paikka. Niin sitä mennä hurruutettiin teollisuuskoneella ja yläsyöttäjällä sauma kerrallaan ja työ rullattuna, että pois alta. No, todellisuudessa ompelin tosi hitaasti ja kieli keskellä suuta, mutta tein sen. Viimeisenä oli suurin haaste eli reunakaitaleen ompeleminen samaisella koneella oikealta puolelta siten, että käänne kiinnittyi nurjalta. Siinäkin onnistuin!

Koska batiikkityöni koulussa eivät onnistuneet oikein parhaalla mahdollisella tavalla, päätin tehdä vielä yhden ylimääräisen harjoituksen - olen muuten aika sitkeän ihmisen maineessa. Tähän kankaaseen tulikin jo monta onnistunutta kohtaa eli noita viivoituksia, mutta tuommoiset töhrythän batiikkiin eivät kuulu. Kangas oli minusta silti niin kaunis, että keksin tekaista siitä tämmöisen pienen kesäkassin. Vuoriksi ja hihnoiksi löytyi komerostani vanha pellavaliina, jolle itselläni ei ollut tunnearvoa. Olen aina iloinen, jos saan jotain kaapissa kauan lojunutta materiaalia järkevään käyttöön. Batiikin harjoittelua jatkan kyllä nyt kesällä, se jäi semmoiseen "siinä hilkulla" -vaiheeseen, että periksi en anna!

EVA K.: Kovaa ja pehmeää

2010-06-02T18:42:00.007+03:00

Ensimmäinen kouluvuosi alkaa olla lopuillaan, ja paljon on repussa ihan konkreettisestikin uutta kotiin tuotavaa. Lankatöissä oli viimeisenä makramee. Se ei oikein sopinut sormilleni, joten tein vain jotain pientä ja senkin hitaasti, mutta onneksi kädet sentään tottuivat ensijärkytyksen jälkeen näperrykseen. Tämä musta riipus on paksusta kalastajanlangasta ja kotoa löytyneistä vanhoista napeista. Enpä tiedä, tulenko sitä koskaan pitämään, mutta siinä tulivat joka tapauksessa tutuiksi tasosolmut ja kohosolmut, joita oli kyllä aika kivakin tehdä. Ranneke on myös tehty kohosolmuilla, mutta vahalangasta.
Vihoviimeisenä syntyi vielä tuo taustalla oleva paperinarusta virkattu kulho. Aika kovaa sen virkkaaminen oli, mutta niinpä kulho on kyllä mukavan jämäkkä. Ihastuin sen verran, että ostin itselleni narukerän.

Pehmeää puolta
Nyt olen minäkin testannut tämän Marjorien antaman unisukkamallin. Ostin Lankaidean tarjouskorista Tampereelta ihastuttavan pehmeää maissilankaa. Tarkoitus oli tehdä siitä isompi työ, mutta päädyinkin nyt yösukkiin, joita siitä paketista tulee useampi pari. Pehmeät ovat! Lanka ei ole aivan ihanteellisinta kutoa, mutta ei nyt hirveän hankalaakaan, joten paninpa heti seuraavat, oikein kantapäälliset, tulemaan. Nämä on kudottu viitosen puikoilla. Olipa sukkien tekeminen miten kivaa tahansa muiden mielestä, niin minusta näidenkin tekeminen kesti ja kesti... Ilmeisesti tässä on pieni asennevamma, jota seuraava kuva ehkä selittää.

85-vuotiaalta äidiltäni on syntynyt sukka poikineen. Niitä on riittänyt paitsi suvulle, myös vapaaehtoistyönä ulkomaita myöten. Tämän verran sain kuvaan ennen kuin nämäkin lähtevät jonnekin, missä varpaita oikeasti paleltaa. Hyvin istuvat sukat ja neule on edelleen sileää.

Yksi koulupäivä enää, sitten suvivirsi. Takana on merkittävä ja antoisa vuosi. Olen jo paljon lähempänä unelmani toteutumista...

EVA K.: Sinivuokkoni

2010-06-02T17:43:00.007+03:00

Koulun batiikkikurssilla innostuin tekemään yhden työn silkille. Tämä ei siis ole varsinaista silkkimaalausta, vaan tehty vahalla ja reaktiiviväreillä. Yhtenä annettuna aiheena oli kevät, ja niinpä huiviini tuli sinivuokkoja. En vahannut terälehdistä kuin reunat, joissa batiikin hiusviivoja näkyykin. Nurmikossa niitä piti myös olla, mutta vähän yritykseksi jäivät. Batiikkityöni eivät kaiken kaikkiaan onnistuneet (vielä) oikein hyvin, mutta tämä työ on itselleni tärkeä.

Kun lopulta sain kaiken vahan silitettyä pois - poistin sen tosiaan kokonaan silittämällä - niin hypistelemisestä ei tahtonut tulla loppua, aina piti kääntää uutta väripintaa esiin ja ihastella. Jatkoa seuraa jossain vaiheessa, sillä kirpputorilta syksyllä löytämääni Kiinasta tuotua silkkiä on vielä neljän huivin verran...

MarjoRie: Vatukka Alpakkapusero

2010-05-09T15:46:00.006+03:00

Tämän puseron valmistuminen oli kyllä oikea urotyö! Neulomisen aloitin jo toissa talvena, ja teinkin silloin melkein valmiiksi. Ompelin jopa kappaleet yhteen, ja sovitin. Voi kauhistus, sitä katsellessa tuli se "Eipä Mennyt Kuten Strömsössä" -fiilis. Näytti lähinnä neulotulta bikini-yläosalta, semmoiselta epäsopivalta kuten bikineillä on tapana näyttää. Eli helmaa ja kaulusta vailla oleva kurpake löysi paikkansa kaapin perukoilta. Tiiina minua rohkaisi ja kannusti saattamaan tekeleen valmiiksi. No tuossa kevättalvella sen tein, eikä näyttänyt päällä yhtään paremmalta. Sitten vein Tiiinalle pingotettavaksi, ja Voila!, sehän uudistui suorastaan päälle passeliksi!

Tässä oli se lähtökohta, eli neule on tehty kahdesta kappaleesta, etu ja taka, jotka on neulottu ns. poikittain (=vaakatasossa). Saumat kyljessä ja olkapäällä. Kumpainenkin kappale aloitettu hihan suusta, sitten kainalon jälkeen lisätty silmukoita, toisen hihan kainalon kohdalla taas vähennetty ja tehty lopuksi resori. Helmasta on sitten poimittu silmukat, ja resori tehty ylhäältä alaspäin. Ja viimeiseksi kaulus.

Alkuperäisessä mallissa (Kotiliesi 21/2008) kaulus on isompi, taitettu. Mutta jotenkin minusta puolimittaisten hihojen kanssa tuo pikkukaulus on parempi. Ja muutenkin lyhyelle sopivampi. Tässä väri on aika oikea, semmoinen vanha roosa. Lanka on Drops Alpacka, oikein ohut, mutta yllättävän joutuisaa neuloa. Lankaa meni paljon vähemmän kuin ohjeessa ennustettiin.

MarjoRie:Huivi

2010-05-09T15:34:00.004+03:00

Tämän huivin tein talvella Rose Mohair langasta. Väri on aivan ihana, syvän punainen. Tarkoitettu käytettäväksi vaalean talvitakin kanssa. Näyttää hyvältä kiepautettuna harteille, mutta voi myös nostaa päähän. Malli on Novitasta (ks. Tiiinan hihake, sama malli). Tässä on pituutta niin paljon että voi helposti muutta myös hihakkeeksi. Tämmöistä simppeliä pitsineuletta on sitten ihanan helppo tehdä, mutta toisaalta säilyy mielenkiintokin kun on pakko pikkusen laskea missä mennään.

Tiiina: Kummitäti

2010-04-25T19:16:00.008+03:00

Halusin neuloa kummitädilleni lahjaksi kolmiohuivin. Kauniin ja taidokkaan, ylellisestä langasta. Hän on käsillätekijä itsekin ja osaa varmasti arvostaa lahjaansa.

Muutaman kerran ehdin jo katua. Jos 150g kartiossa on 1250 yardia lankaa, lanka ON ohutta. Jos ensimmäistä mallikertaa keksii toistaa nelinkertaisesti ohjeeseen kirjoitettua enemmän, työnmäärä kasvaa VÄHINTÄÄN potenssiin viisi. Jos mallikerta on 32silmukka leveä, sitä EI opi ulkoa ennen kuin on aika siirtyä seuraavaan kaavioon.

Mutta voi ihanuus tätä huivia.

Malli: Percy Shawl by Sanne Kalkman

Lanka: ColourMart 2/15NM 4ply wt 40/60 cashmere/viscose 103g

Huomioitavaa: 16 mallikertaa kaaviota A ja skippasin nypyt (kokeilepa itse neuloa 7 nurin yhteen), muutoin ohjeen mukaan.

Fiilis: Niin pehmeä, keveä ja kiiltävä.

EVA K.: Valmista tuli

2010-04-09T14:53:00.004+03:00

Olipa niin keväisen kevyt käsityö, että sitä ei tahtonut malttaa heittää käsistään, varsinkin kun nuo napit jo odottelivat. Tästä tuli kaikin puolin passeli; hihat sopivat ilman pidennyksiä ja napit sain ommeltua, vaikka reiät olivatkin melko pienet. Pellava ja Noro ovat sen verran erilaisia, että pinta kupruili melkoisesti. Mietin, jätänkö kuprut silleen, ne kun olivat omalla tavallaan aika viehättäviä. Tein kuitenkin kompromissin eli asetin märän sideharson yöksi jakun päälle, jolloin pinta tasottui jonkin verran, mutta siihen jäi mielestäni ihan sopivasti elävyyttä. Napit ovat painavampaa kaliiperia, mutta hyvin ne asettuivat paikoilleen, eivät onneksi kisko neuletta.

Kaulanauha on myös omasta "pajasta". En "jalokiviä" värkätessäni edes ajatellut, että ne sopisivat tämän jakun kanssa, mutta ilmeisesti ne oli yhteen tarkoitettu.

Ja niinhän tässä taas kävi, että tuota pellavalankaakin jäi, vaikka sitä nimenomaan oli olevinaan liian vähän, ja piti heti aloittaa seuraava neule :=), mutta se onkin sitten uuden jutun aihe.

Tiiina: Täällä hiljaisuudessa ollaan kuitenkin

2010-04-04T16:39:00.004+03:00

Piti vain vakiokävijöiden varalta tulla ilmoittautumaan. Neulomisintoa olisi, aika ei (taaskaan) tunnu riittävän mihinkään. Selittelyn makua omastakin mielestä.

Pääsiäinen on vietetty kotosalla. Ystäviä, hyvää ruokaa ja pääsiäisen perinteitä. Leppoisaa oleilua. Ulkoilukelit voisi tosin olla paremmat.

Jotta ei ihan turha postaus tulisi, niin jaan yhden lempiresepteistäni. Tämä on ehdoton suosikkini hyytelökakuista. Helppo, edullinen ja raikas. Olen toistanut kymmeniä kertoja ja tällä kertaa koristeluna suklaalla pursotettuja pajunkissoja.

Raikas hyydykekakku

Pohja:

keksinmuruja ja voisulaa

Täyte:

2 dl (tai vaihtoehtoisesti 4dl) kermaa vaahtona

4 dl piimää

1 dl sokeria

1 rkl vaniljasokeria

6-7 liivatelehteä

0,5dl appelsiini- tai sitruunamehua

Kuorrutus:

2 prk pilttisosetta (esim. mango tai tyrniomena)

1,5 dl vettä

1 dl hyytelösokeria

Jokainen joskus hyydykekakun tehnyt tämän varmaan kasaan saa ilman tarkempaa ohjettakin, mutta tässä hieman suuntaviivoja: Keksinmurut ja voisula pöperöksi ja irtopohjavuuan pohjalle. Kerma (Flora Vispi käy myös) vaahdoksi, sokerit ja piimä sekaan. Liivatelehdet liotetaan mehuun ja lisätään edelliseen. Kaadetaan pohjan päälle ja annetaan hyytyä. Lopuksi piltit ja vesi kattilaan, kuumennus kiehuvaksi ja sokeri sekaaan. Kuumennus uudestaan ja varoen pohjan päälle.

EVA K.: Uutta oppimassa

2010-03-28T11:35:00.003+03:00

Keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä, mutta pääasia onkin nyt nuo eilen tehdyt napit, jotka ovat valmiit. Olen aina ihastellut emalikoruja ja kun nyt saatiin kurssi tännekin, niin lähdin kokeilemaan uutta työtapaa ja kovia materiaaleja. Mielenkiintoinen kokeilu!
Napinteko lähti kuparilevyn leikkaamisesta. Olen aika varovainen työkalujen suhteen, joten en käyttänyt erittäin teräväksi mainittua sahaa, vaan kitkuttelin nappien muodot viilalla - tuloksena yksi rakko sormenpäässä, mutta myös ihan itseni näköiset napit. Työvaiheisiin kuului jännityksenpoistohehkutus, happokylpy (teoriassa tuttuja työkuvioista); lasiharjaus, soodakylpy ja vihdoin myös itse emalointi. Emalijauheen sirottelu oli tarkkaa puuhaa, jota tehtiinkin hammaslääkärin työvälineillä. Onneksi tässäkin tapauksessa kuitenkin uuni kaunisti kakun ja niinpä huokailimme ihastuksesta, kun tutkimme äherryksemme tuloksia. Nappien lisäksi tein pari varsinaista koruakin.

Neule nappien taustalla liittyy itse pitämääni kurssiin, jolla tehdään yllätystakkeja ikään ja kokoon katsomatta. Oman röijyni aloitin vasta nyt, kun kurssi on jo loppumaisillaan. Olen hiplannut pitkin talvea kaapissani olevia neulepellavia ja Noroa ja niinpä nyt kokeilen, miten ne toimivat yhdessä. Pellava on vähän jäykkää, mutta sehän paranee käytössä. Pinta ei ole siis erityisen tasaista, mutta ehkä työn juju onkin juuri siinä. Yllätystakit ovat yllätyksellisiä, joten tässä vaiheessa ei kannata oikeastaan arvostella työtä tämän enempää; kevyt ja kesäinen siitä ainakin tulee. Kyllä tämä nyt pitäisi aika pian saada valmiiksi, että näkisi senkin, sopivatko nuo napit tähän.

Tiiina: Pääosassa lanka

2010-03-13T13:45:00.006+02:00

Raitalangat eivät kuulu lemppareihini, mutta ihan käyttökelpoisia neuleita niistäkin syntyy. Täytyy vain muistaa valita kyllin yksinkertainen malli, jotta lopputulos pysyy riittävän rauhallisena.

Kolmiohuivi itselleni yhdestä kerästä Novitan Tico Ticoa (idean nappasin siskoltani). Toimi ihan kivasti ja raidoitus säilyi kauniina huivin loppuun asti. Peruskolmiohuivi ja muutama nurja-reikäraita vain piristyksenä.

Sukat tyttärelle Regian 4ply Kaffe Fasset -langasta. Rikoin valmiita värisiirtymiä lisää neulomalla kahdelta kerältä 3kerrosta kerrallaan.

MarjoRie: Putkisukat (sukka ilman kantapäätä)

2010-03-10T22:56:00.005+02:00

Nukkumaan mennessä usein palelee jalkoja ja pitää laittaa sukat, tietysti ne ensimmäisenä käteen osuvat. Mutta sitten yön edetessä untuvapeiton lämpö alkaa vaikuttaa, jalat eivät ole kylmät vaan suorastaan kuumat ja sukista pitäisi päästä eroon. Ihanaa unta ei viitsisi katkaista ja herätä riisumaan sukkia. Sitten sitä sörkkii toisen jalan varpailla sukan reunaa ja yrittää pukata sukan jalasta, tiukka resori vastustaa, typerät sukat katkaisevat unen.
Mutta nyt on ongelma ratkaistu: tässä on mainiot unisukat!
Malli on siis tosiaan yhtä pötkylää, kärkeen vain kavennus. 3 o, 3 n kolme kerrosta, sitten siirretään yksi pykälä, eli aloitetaan 2 o, 3 n, 3 o jne. Ja taas kolmen kerroksen jälkeen siirretään (aloitus 1 o, 3 n, 3 o jne.). Silmukkamäärä pitää olla kolmella jaollinen, niin kuvio kiertyy kauniisti. Ja kuten näkyy, ihmeen napakasti istuu jalkaan sukka ilman kantapäätä!

Tein nämä unisukat ohuesta langasta (Fortissima Socka Degradee Color mit Bambu) ohuilla 2,0 puikoilla, se varmasti auttaa sukan istuvuutta. Paksusta langasta tulee luultavasti kantapään kohdalta tönköt. Langassa on 60% villaa, 25% bambua ja 15% polyamidia. Mielestäni tämä hennosti liukuvärjätty väri on ihan kiva.
Suosittelen mallin kokeilemista kantapää-kammoisille neulojille ; )

MarjoRie: Pipo

2010-03-10T22:36:00.003+02:00

Tähän ihanan paksuun pipoon idea tuli, kun tytär oli ostanut halppiskaupan löytökorista tosi nätin tämäntyyppisen valkoisen pipon muutamalla eurolla. Sovitin, ja kas kummaa, se passasi mullekin jotenkuten (olen perheen piirissä elävä vitsi siitä ettei naamaani sopivaa pipoa ole olemassa). Luonnollisesti piti sitten saada samanmoinen, mutta oikeasta villalangasta. Halppispipo oli tietysti akryylilankaa, pyh. Yritin imitoida kaupan pipon kuviota vaikka millä konsteilla, eipä tullut päähän (lue: naamaan) sopivaa. Lopulta turvauduin tuttuun konstiin: selailin vanhoja Novita-lehtiä. Erilaisten kokeilujen jälkeen syntyi sitten tämmöinen pipo, jonka malli on muunnelma talvi 2007 lehdessä olleesta Mambo-piposta. Tämä ei ole Mambosta, vaan siitä toisesta paksusta villasekoitteesta... jonka nimi ei nyt tule mieleen. Mutta myöhemmin ilokseni huomasin, että tämänmalliset pipot ovat vallankin muotia!

Tiiina: Suorittaja

2010-02-25T21:17:00.007+02:00

Lapset hoitoon, itse töihin, illalla minuuttiaikataululla kotiin, ruokaa pöytään, pyykkiä koneeseen, uuniin tulet... Ja ihan omaa syystä on meinannut vapaa-aikakin kääntyä suorittamiseksi. Valmista, äkkiä, aikataulutettuna: yksi pipo, yksi liivi, yksi kyläsuunnitelma ja kympin hiihtolenkki.

Ihan syystä siis hidastelen, opettelen olemaan. Keskityn kuuntelemaan.

[Neuleet on ideoitu lasten toiveiden mukaan: Traktoriliivi, työkaverin lahjoittamista vanhoista Norjalaisista villalangoista perheen pikkumiehelle (terveisiä Olaville ja perheelle!). Pipo tupsulla, leteillä, lämpöisillä korvallisilla ja puro-batik vuorella (päälliosa on Gjestal Naganoa) koulutytölle. Mieluiset ovat molemmille!]

EVA K.: Kädentöitä nämäkin

2010-02-14T21:04:00.006+02:00

Onneksi kädentaitoja voi harrastaa niin monella tavalla. Minä olen viime aikoina hurahtanut täysillä kaikkeen kuviointiin, olipa sitten kangasta tai paperia. Että voikin olla rentouttavaa ja luovaa puuhaa! Ja välineiden ei tarvitse olla mitään hienoja taiteilijatarvikkeita; tämäkin on tehty kirpparilta löydetyillä vahaliiduilla ja muutamalla peitevärinapilla, ripaus keltaista akryylimaalia siellä täällä. Minulta on aikoinaan jäänyt käymättä sekä päiväkoti että esikoulu - ja täytän nyt varmaan niiden jättämää aukkoa "sivistyksessäni". Parempi myöhään kuin ei milloinkaan; itse asiassa parempi näin, tässä ja nyt ja tällä elämänkokemuksella.

Tämä ilotulitus kätkee alleen kolmiosaisen pahvikansion työpaikan ylijäämävarastosta. Tuunasin siitä itselleni makean koulukansion. Panin vielä kontaktimuovin pintaan, niin kestää paremmin. Nämä ovat niitä pieniä iloja, joilla voi saada arjestansa värikkäämmän.

Kirjansidonnasta olen aina pitänyt ja nyt pääsin tekemään myös tämän pitkäpistosidoksen. Kansipaperin kuviointi alkoi kynttilällä, ja lopputulos on aika herkän näköinen kaikkien käsittelyjen jälkeen.

EVA K.: Baktus-kokeiluni

2010-02-11T21:55:00.004+02:00

En pystynyt vastustamaan lankahyllyn viettelystä tico ticoa, joka oli minulle aivan uusi tuttavuus. Baktus-huivia olin jo havitellut jonkin aikaa, ja niinpä tässä tuli testattua ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Huivin ohje oli vähän hakusassa, ja niinpä tein ensimmäistä versiota kolmosen puikoilla ja ihmettelin, kun se ei vastannut mielikuvaani. Lopulta sitten silmiini osui ohje, jossa kehotettiin käyttämään seiskan tai jopa kahdeksaisen puikkoja. Tyydyin nyt kuitenkin kuutosen pyöröpuikkoon, joka oli muuten aivan onnettoman kippuralla, mutta se osoittautui ihan sopivaksi, minun mielestäni ainakin.
Tein lisäykset ihan tavallisella langankierrolla, joka ei ehkä ole paras tapa, mutta minulle nyt kuitenkin ihan riittävän hyvä. Lankaa meni 60 g, ja huivi on todella miellyttävän oloinen. Ei kylläkään tule minun kaulaani.
Jaa-a, mitähän ne muut tico ticon värit olivatkaan - uskaltaakohan mennä kurkistamaan..

EVA K.: Kassien uusi ilme

2010-01-27T21:10:00.004+02:00

Kun ei neulerintamalta ole mitään uutta raportoitavaa (aina vain nuttuja pukkaa..), niin esittelenpä nämä kassit, jotka tässä parina päivänä tekaisin ja joista itse pidän kovasti. Koulussa alkoi ompelu ja - kuinkas muuten - teollisuuskoneella, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. Se menee eikä meinaa!

Kankaan kuviointi näissä on varsinaisesti se minun juttuni, intohimoni suoraan sanoen. Leimasinpainanta sopii erittäin hyvin juuri tällaisiin töihin, sen totesin ilokseni. Harmi, että vihreää kangasta oli vain kahden kassin aineksiin, mutta eiköhän palakaupasta löydy jotain sopivaa.

Tiiina: Jotain uutta, jotain hyvää

2010-01-23T18:56:00.013+02:00

Räveltämössä törmäsin ihanaan malliin: Eyeloveitin September. Ohje oli ainoastaan suuntaa antava ja aika paljon jäi itselle laskeskeltavaa, mutta jo ohjeessa se mainittiin reilusti. Mikäli haluat tällä ohjeella neuloa, lämpimästi suosittelen lukemaan myös nämä PDHKnitterin ohje täsmennykset.

Pidän kovasti leveistä hihoista ja lisäsin niihin leveyttä. Kauluksen muotoilua en oikein oivaltanut ja omastani tuli kovin erilainen kuin mallissa. Mutta mielinuinen tämä on silti!

Sitten jotain hyvää. Pari vuotta sitten harkitsin hetken aloittavani ruokablogin. Olin silloin hoitovapaalla ja innostuin kokeilemaan eri reseptejä. Onneksi se jäi haikailuksi - ketään ei kiinnostaisi lukea työ-hoito-kiire-nälkä rumbaa käyvän lapsiperheen ruokaohjeita: kalakeitto, jauhelihakeitto, nakkikeitto, rakettispagetti ja kinkkukastike, riisipuuro, kinkkukiusaus, Saarioisen maksalaatikko sekä jauhelihakastike ja potut. Niillä mennään 95% arjesta.

Mutta nyt pakkasilla on taas ollut aikaa paneutua ruuanlaittoon. Eilen herkuteltiin mm. pehmoisilla perunarieskoilla ja Runebergin tortuilla. Torttuihin on kätevä jauhaa joulupiparien ja joulupuuroon ostetun mantelipussin jämät. Alla resepti, jota uskaltaa suositella!

Runebergin tortut

200g voita

2 dl sokeria

2 munaa

2 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinhauhetta

1 tl kaardemummaa

2 dl piparinmuruja

2 dl manteleita jauhettuna (n.80g)

0,75 dl kevytkermaa

200g vadelmamarmeladia

tomusokeria

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet ja lopuksi kerma. Jaa taikina tukeviin vuokiin tai käytä muffinssipeltiä. Taikinasta tulee n.20kpl pienoisia leivoksia. Paina jauhoitetulla sormella jokaisen keskelle kolo ja täytä se vadelmamarmeladilla. Paista 200°C noin 15-20min. Lisää jäähtyneiden torttujen päälle vadelmamarmeladia ja teen sen ympärille valkoinen rengas tomusokeri-vesi -kuorrutteesta.

Tiiina: Ansiomerkkejä

2010-01-22T18:40:00.009+02:00

Takana on lähes kuukauden blogihiljaisuus. Syyllisiä löytyy yöpöydältä noin 15cm ja 2000 sivun verran. Myös ulkoiluun, lasten kanssa touhuiluun, herkutteluun ja liikuntaan on löytynyt aikaa. Hyvä kuukausi kaikin puolin.

Neuleyhteisöjen voiman olen kokenut Kalajoki-sukkani kanssa: Yli 1000 sydäntä, 70 projektia ja jonotustakin monella sadalla neulojalla. Ette arvaa, miten on lämmittänyt mieltä ihastella muiden toteutuksia. Olette ihania!

Vähän on neulottukin. Ajatuksissa oli kesäinen halterneck-toppi Colourmartin silkki-pellavasta, sellainen viekottelevan naisellinen ja rakenteessakin vähän jujua.

No... aika mauton tuli. Ei siitä enempää.

EVA K.: Viime vuosikymmenen viimeisiä töitä

2010-01-01T11:46:00.005+02:00

Pipoja pukkaa

Tämäpipomalli syntyi ns. omasta päästä koulutyönä ja olen sitä kehitellyt pitkin syksyä. Muutama tähtönen pääsi pukinkonttiinkin. Settiin kuuluu myös kauluri, joita en ole vielä ehtinyt kovin monta kutaista. Langat ovat taas keräilyeriä sieltä ja täältä, mutta villaa kyllä kaikki.

Toivottavasti tämä "tiernapoika" tarkenee tädin tekemissä asusteissa!

Iloisia hetkiä käsitöiden parissa tänäkin vuonna!

Tiiina: Hätäensiapua arjen ongelmiin

2009-12-28T21:05:00.009+02:00

Tänä vuonna pukinkonttiin päätyivät neuleista muutamat aiemmin esitellyt sukat ja kolmiohuivi anopille, hiljaista on ollut neulerintamalla.

Anopin huivia varten etsin pitkään unelmaisen pehmeää lankaa, joka ei kutittaisi. Tilasin langaksi lopulta Colourmartilta silkin cashmirin ja merinovillan sekoitetta, joka osoittautui aivan nappivalinnaksi. Lanka oli löysäkierteinen, mutta pehmeä ja lämpöinen. Malli on Ullasta: Lumi

Mutta se hätäensiapu? Käsilaukun pohjalle, sinne taskujen perukoille, kertyy kaikenlaista pikkutavaraa: pinnejä, pompuloita, päänsärkytabletteja, nenäliinoja, purkkaa, terveyssiteitä, laastareita... Päätin ommella parhaalle ystävälleni pussukan, joka kätkee nämä tarpeelliset pikkutavarat siististi uumeniinsa. Tykkäsin lopputuloksesta ja taidan ommella itselleni samanlaisen.

MarjoRie: Joulutunnelmissa

2009-12-27T18:11:00.009+02:00

Tässä iloinen ristipistotyö muutaman vuoden takaa. Sen olen tehnyt paksulla langalla semmoiselle valmiiksipainetulle pohjalle, helppoa ja nopeaa. Ostin valmiin paketin muistaakseni Margaretasta. Ja sieltäpä taitavat nuo muutkin olla peräisin. On työkavereiden kanssa tehty montakin kimppatilausta vuosien varrella. Olisipa ihana nähdä muidenkin töitä. Pitäisi joskus pitää semmoiset "käsityömuistelo" pirskeet!

Nämä kaksi pikkutaulua on tehty ihan ohuesta langasta laskemalla semmoiselle pikkuruisilla ruuduilla kudotulle aida-kankaalle. Ihan kamalan työläitä! Ihmettelen kyllä miten olen nuo saanut valmiiksi asti tehtyä... Enkä kyllä enää saisi edes noin ohutta lankaa neulansilmään pujotettua (vaikka mulla onkin lasit). Mutta ovat kyllä aika suloisia ja aina ihana kaivaa esille joulun tullessa.

Tämä taulu on minulle jotenkin aivan erityisen rakas. Maisema on rauhallinen ja värit seesteiset, ehkä tässä kiteytyy se joulun tunnelma johon haluaisi päästä uppoamaan. Ja muistan sen ajan jolloin olen tämän tehnyt, lapset olivat vielä pieniä ja joulun valmistelutkin erilaiset kuin nykyisin. Puhumattakaan itse joulusta ja Joulupukin odotuksesta!
Tämä on pitkäpistotekniikalla tehty. Se on joutuisaa tehdä ja lopputuloskin on aika mukava. Ai niin, tämän taulun lasin mieheni leikkasi meidän vanhasta saunan ovesta ;)

MarjoRie: Huiveja ja siililapaset

2009-12-27T17:42:00.009+02:00

Joulun alla meinasi vähän tulla kiire näiden pukinkonttiin lähtevien neulomusten kanssa.... Tässä on vävykokelaalle tulossa huivi. Kuva on otettu aatonaattona, tein niin pitkästi kun ehdin. Tytär vieressä pakkaili kassia, olin jo päätellyt langat ja vielä neuloin niin monta kerrosta kun aikaa oli. Tuli kuulemma hyvä, sopii mustan villakangastakin kanssa perfect.
Muuten, olipa ihana oli tehdä ihan itse valitsemilla väreillä, eikä valmiista raitalangasta!

Näitä huiveja tuli hieman erilaisia muutamia. Tässä tyttären kummitädille menevä vaaleansininen reikäkuvioinen angorahuivi, uskoisin sopivan juuri hänen sinisiin silmiinsä. Tämä nyt on kyllä päällystakin kanssa käytettävä malli, kutina voi olla muuten hirmuinen! Punaiset ovat silkkivillaa, viininpunainen pikkuhuivi Sivillaa ja tuo vaaleanpunainen Tee-Teetä.

Lisäksi tuli värkättyä kummilapsille lapasia, tässä muutama malliksi:

Tässä vielä piiitkä huivi todistettavasti käytössä:

Tiiina: -26°C

2009-12-17T21:41:00.006+02:00

Rakas Joulupukki,

Syksy on tuntunut pitkältä ja harmaalta. Näitä pakkasia on odotettu. Joulu puolukan punaisna ja kynttilän lämpöisenä toivotetaan tervetulleeksi.

Toivoisin lahjaksi:

kiireetöntä yhdessä oloa
hyviä ulkoilukelejä
aikaa lukea ja pelata
joulupöydän herkkuja (ainakin lanttulaatikkoa, kylmäsavukalaa ja Geishaa)
mielenrauhaa ja levollisuutta

Terveisin

Tiiina

ps. En osaa vieläkään virkata. Nämä punaiset liinaset piristävät kyllä kattausta, mutta kovin lähitarkastelua ne eivät kestä.

Tiiina: Tervetuloa meidän eteiseen

2009-11-16T20:47:00.013+02:00

Siis tämä ihana-kamala pimeä. Päivä vaalottaa hetken aikaa ja se hetki istutaan työpöydän ääressä. Kostea sää imee itseensä kaiken valon eikä mikään lamppu valaise. Neuleita ei saa kuvattua siedettävästi mitenkään. Nyt kokeiltiin eteisen loisteputken valossa.

Tein sen jo kerran. Ja sitten purin. Aikaa kului. Ja sitten tuli lankaa vastaan: Novita Malibu 1€/kerä. Ja siinä sitten keksin kokeilla samaa uudelleen. 4 kerää, 4 iltaa mukavaa neuloskelua. Täsmälleen samasta langasta, samoilla puikoilla ja saman kokoisena. Jospa se tällä kertaa tuntuisi päällä kivalta. Jospa ei tarvitsisi purkaa. Eli siis Knittyn Coachella.

Ihan ok lopputulos. Toimii paremmin näin hieman pidempänä. Täytyy testata pikkujouluissa voisiko tuon kauluksen kanssa oppia olemaan.

Ja vielä toinenkin Knittystä: Fern Glade. Loistava opetus siitä miksi tiheys pitäisi oikeasti mitata siitä kostutetusta ja pingotetusta kappaleesta. Eli siis tämä venyi ihan huikeasti. Ennen kylpyä oli napakka pipomalli, tavoite oli sellainen löysä myssy ja lopputulos oli aika reilu. Pitää ajatella positiivisesti: jos joskus tahdon rastat, niin hyvin mahtuvat myssyn alle lämpimään.
Mallineule vain jotenkin hukkuu tuonne harmaan langan sekaan (Novitan Luxus Alpakkaa, ihan ok kokemus). Reunuksen tein ribbineuleen sijaan 6krs nurin, 4 oikein ja 5nurin.

Nyt on kiire kaksnelosen seuraan, ainoa sarja jota on tullut seurattua, enkä ole edes varma tykkäänkö siitä enää.

Neuleohje: Kalajoki-sukat

2009-11-10T23:15:00.015+02:00

Elämäni ensimmäinen neuleohje on valmistunut: tämän linkin takaa pitäisi avautua pdf-muodossa. Hieman jännittää ja samaan aikaan olo on hassun innostunut. Ohjeen kirjoittaminen oli haastavaa ja mukaansa tempaavaa.

Kalajoki-sukat ideoin taannoiseen Kalajokilaakso-lehden sukkakilpailuun. Malli oli mielestäni ihana (vaikkaitsesanonkin) ja jokikuvio palasi puikoilleni. Muutamista pyynnöistä innostuneena, päätin ohjeen kirjoittaa. Olkaa kuitenkin ymmärtäväisiä ensikertalaiselle: kertokaa rehellisesti, jos joku osa on kirjoitettu kummallisesti tai löytyy suoranaisia virheitä.

Mallikuvien harmaat sukat on neulottu Nalle-langasta. Yhdestä 100g kerästä riittää n.38 kokoisiin naisten sukkiin. Jos haluaa pelata varman päälle voi vartta hieman lyhentää.

Inspiraatio malliin on löytynyt läheltä, kotini näkyy ilmakuvassa. Kaunis kotiseutu ja Kalajoki.

Tiiina: Toinen purokokeiluni

2009-11-05T17:31:00.005+02:00

Lapselle on järjetöntä neuloa langasta, joka ei kestä konepesua. Parin tunnin käytön jälkeen helmaa koristaa jauhelihakastike. Hirvittää ajatella miltä näyttää vaikka parin päivän päästä: nyrkkipyykki ei kuulu lempiharrastuksiini.

Malli: Tyttären itse suunnittelema pötkylä.

Lanka: Novita Puro, Kanervikko

Fiilis: Suunnittelija itse on tyytyväinen ja se on tärkeintä. Kyllähän tämä hyvin suojaa selän, joka nykylasten farkuissa tahtoo helposti jäädä paljaaksi.

Tiiina: Sukkakuu

2009-10-30T22:10:00.008+02:00

On ihan eri asia osata neuloa sukka kuin kirjoittaa ohje niin, että joku toinenkin saman osaisi. Viime päivinä olen nimittäin rustannut ohjetta Kalajoki-sukkiini. Tehnyt viime hetken muutoksia ja säätänyt ees-taas ohjeen ja kaavioiden kanssa. Päättänyt neuloa vielä yhden parin ennen kuvien ottamista. Tällä hetkellä itse ohje on jo koeneulonnassa. Hieman jännittää: neulookohan mallista kukaan? Jos ohje onkin ihan kökkö ja tekeleet ihan mörvelöitä...

Neulerintamalla levoton mieli nostaa päätään. Kesken on sitä ja tätä, lahjaideoita mielessä toteuttamistahtiin nähden ihan liikaa ja lankoja itselle pariin vaatteeseen. En enää tiedä mikä on parasta: ideoiminen, aloittaminen, itse neulominen vai se valmiiksi saaminen?

Mokkasukan sävy Raasepori taipui Cookie A:n Rick-sukiksi siskolle. Nerokas malli: selkeät linjat, ei liikaa koukeroita ja silti sukka, joka varmasti huomataan. Jos minulla olisi valta, määräisin jokaisen sukkia neulovan kokeilemaan edes kerran hieman ohuempaa lankaa ja hieman tavallisuudesta poikkeavaa mallia. Niin koukuttavaa ja houkuttavaa.

MarjoRie: Drops palmikkosukat

2009-10-18T20:19:00.003+03:00

Näihin sukkiin malli on poimittu Garnstudiosta (ME-013). No, tietenkin piti ihan vähän mukailla ohjetta, kuinkas muutenkaan. Eli kantapää on taas se ranskalainen johon ihastuin Kai-Mei sukissa. Siinä idea on V-muoto, joka lähtee neljällä silmukalla ja levenee kun kavennuksen jälkeen neulotaan vielä yksi silmukka ennen käännöstä. Itseasiassa se istuu jalkaan paremmin kuin perinteinen kanttinen malli.

Näiden palmikkosukkien väri on aivan ihana petrooli, lanka Sisua. Tein taas niillä kakkosen puikoilla, ja hyvät tuli. Varressa olevan palmikkokuvion tein ohjeen mukaisesti erilaisen vasempaan ja oikeaan sukkaan, mutta ihan turhaan. Ei sitä mitenkään erota vaikka olisivat samanmoiset. Näistäkin tuli kivan napakat, paljolti johtuu päällypuolen joustinneuleesta. Kukahan nämä saa joululahjaksi??

MarjoRie: Kai-Mei sukat

2009-10-18T19:54:00.009+03:00

Nämä syksyn ensimmäiset sukat valmistuivat sopivasti ensilumille. Tänään käytiin pitkällä lenkillä ja paluumatkalla koukattiin pururadan kautta. Ja voi ihmettä: siellä oli ihan selvät suksen jäljet! Joku oli jo luistellut siellä kuuran peittämällä purulla ; ). Innostus on suurta, mutta suksia hieman käy sääliksi...
Niin, nämä sukat ovat nyt monessa mielessä Eka Kerta -sukat. Ensinnäkään kaikkina näinä vuosina en ole koskaan tehnyt sukkia näin ohuesta langasta! Kakkosen puikoilla eikä todellakaan tullut tiukat tai jäykät. Ensin tuntui että huh-huh, nämä ei valmistu ikinä. Mutta sitten jotenkin pääsin vauhtiin, ja näitä olikin ihan kiva tehdä, oikeastaan päätin että sukkiin saa olla korkeintaan Nalle-paksuinen lanka. No, toisekseen tein eka kertaa jotain englanninkielisestä ohjeesta (kiitos Tiiinalle siitäkin). Siinäpä sitä tavaamista riitti, vähän huvitti itseänikin kun sain Tiiinalta apuja jopa lenkkipolulta. Kyllä ne pikkuhiljaa alkoivat purlit ja yarnoverit tulla tutuiksi, samoin ssk ja K2tog. Ja vielä yksi ekakerta näihin sukkiin liittyy: ranskalainen kantapää. Se olikin se juttu joka kolahti, sellainen tulee kyllä jatkossa muihinkin sukkiin.

Mutta tämä kuvion tekeminen kirjavalla langalla oli ihan turha juttu, se kaunis kiertyvä pitsi ei tule mitenkään juuri esille. Tavallaanhan sen aavistin tehdessäni, mutta en malttanut jättää poiskaan. Sukat ovat muuten ihanasti jalkaan istuvat, suosittelen tätä mallia.

Tiiina: Pienet ja punaiset

2009-10-15T22:26:00.005+03:00

Kaksi iltaa ja kerän loppu teeteen alpakkalankaa. Sillä reseptillä syntyivät nämä ihanan punaiset junasukat. Hauska malli, mutta varsinainen juttu on tarina, joka sukkiin liittyy. Lasten kanssa askarreltiin sukkien kaveriksi kankaiseen pussukkaan muutamia lorukortteja. Pieni, kiva vieminen vauvaperheeseen.

Takana on iltalenkki tähtitaivaan alla, pimeällä tiellä, pelkän otsalampun valossa. Lähes aavemainen tunnelma. Kunnes pysähdyin peltoaukean keskelle ihmettelemään. Näinkö paljon tähtiä olikin? Uskomattoman kaunis ja kuulas iltahetki.

Sisko sen kerran sanoi: syksystä seuraavaan on riittävän pitkä matka, jotta kaikki tuntuu aina uudelta. Edellisen syksyn tuoksut ja tunnelmat on jo unohtanut kun ne pääsee kokemaan uudestaan. Niin totta. En kovin helpolla luopuisi suomalaisesta vuodenaikojen rytmistä.

EVA K.: Viikonlopun kokeiluja

2009-10-11T16:18:00.012+03:00

Viime viikonloppuna kävin Seinäjoen käsityömessuilla. Opiskelijan budjetilla siellä ei paljon voinut törsätä, mutta yksi juuttivyyhti aivan uutena juttuna kuitenkin tuli hankittua. Virkkasin kutosen koukulla tämän pikkukupposen. Isompi koukku olisi luultavasti helpottanut työtä, joka oli melkoista vääntöä. Pinta on kaunis (kuva ei tee oikeutta), mutta saapa nähdä, tuleeko silti tehtyä lisää. Tein tämän pieneksi tuliaiseksi ja taitaapa jäädä saajan huoleksi miettiä käyttötarkoitus... No, aion kyllä itsekin jotain keksiä myös sisälle.

Koulu on vienyt mennessään ja tuonut monta uutta tekniikkaa ja näkökulmaa ja hupsis - nyt ollaankin jo syysloman kynnyksellä. Käsitöitä on tätä nykyä lähes joka sormelle.

Nämä kintaat neuloin Huopanen-langasta. Yksi kerä ei aivan riittänyt aikuisen kokoon eikä myöskään yksi konepesu.

Koristeluksi mietin peukalonauhaa ja iskuhapsua (huom. nämä uudet tekniikat..), mutta päädyin sitten neulahuovutukseen esihuovasta. Kintaat pääsevät lämmittämään synttäreitään viettävän ystävän käsiä.

Kuvia katsellessani huomasin vielä nämä kaksi pussukkaa, joita ei ole tullut esiteltyä. Ne ovat jo lähteneet maailmalle ja toivottavasti palvelleet tilaajaa hyvin. Materiaalina ovat edelleen käytetyt silkkisolmiot ja pellava. Pidempi nyöri on peukalonauhaa.

Tiiina: Lahjalankaa

2009-10-07T21:38:00.006+03:00

Viisi kerää lahjaksi saatua (kiitos Aija!) Halpa-Hallin Juhlalankaa ála Novita muotoutui poolopuseroksi muutamassa illassa. Lanka oli paksua ja 100% akryyliä, mutta annetakoon anteeksi, koska väri oli upea. Neuloin alhaalta ylös, yläosan pyörönä, raglan kavennukset (elämäni ensimmäiset muuten) ja kaulukseen palmikot, joihin hieman lisäilin silmukoita. Vajaamittaisista hihoista pidän kovasti. Tällainen yhden talven pitoneule viileisiin keleihin.

Mitäs muuta: ensilumi on satanut ja sulannut, talvea päin pusketaan menemään. Ihan odottavaisin tunnelmin kuitenkin. Luvassa ehkä enemmän aikaa neuloa.

Tiiina goes Cookie A

2009-10-01T21:12:00.009+03:00

Syksyn pienet neuleet: huivit, sukat ja pipot houkuttelevat. Lämpöisää villaneuletta tarvitsisin myös, mutta aikaa neuloa on liian rajallisesti. Joten pehmeitä paketteja pukinkonttiin. Aloitustuskissani tikuttelin ensimmäiset sukkaparit Novitan Nallesta, mutta nyt on Mokkasukkaa puikoilla. Mutta mitäs on jo valmiina:

Baktus kahdesta kerästä Novitan Puroa (jäätynyt karpalo) lahjaksi kummitytölle. Mites tämän puron kanssa muuten toimitaan, kun väriä johon ensimmäinen kerä loppui ei löytynyt toisesta kerästä lainkaan? Se niistä kauniisti liukuvista väreistä.

Malli Lindsay Cookie A:n sukkakirjasta pienin muutoksin (kärki ja kantapää tavalliseen tapaan, muutama silmukka vähemmän, jätin joustinneuleraidan tekemättä). Kaunis röpelöpinta, mutta 4 oikein yhteen oli aika tuskaista minun tiukalla käsialalla.

Kai-Meit myöskin Cookie A:n sukkakirjasta (ostin kirjan itselleni, ensimmäinen omistamani neulekirja ü). Sukkien kuvaaminen omissa jaloissa on muuten yllättävän haastavaa. Ja oman kameran säätäminen myös. Digijärkkärillä kuvaamisesta kurssi tänne meidän nurkille, Kiitos! Ja mukavaa syksyä kaikille!

Tiiina: Voi näitä elämän ruuhkavuosia

2009-09-17T22:13:00.007+03:00

Olen ilmeisesti tunkenut lusikkani taas niin moneen soppaan, että itsekin ihmettelen. Kiireet pakkaantuvat töissä, kotona ja harrastuksissa. Kylätoiminnassa mukana häärääminen on innostavaa, mutta syö kyllä aikaa tältä neuleharrastukselta.

On ollut pelottavaa huomata kuinka asioita tipahtelee pois mielestä. "Ai niin, mää unohin" pitää päästää suusta ihan liian usein. Ikuinen optimisti sanoo kuitenkin: kyllä tämä tästä. Pitkä syksy edessä ja siihen mahtuu toivottavasti monta rauhallista koti-iltaa.

Tämän neuleen olen unohtanut esitellä (kuinka niin huonomuistinen?). Anopilta sain toista vuotta sitten muutamia keriä Mandarin Petit lankaa. Beiget kerät (2) päätyivät alkukesällä Moda-lehden mallin mukaan neulottuun pienen tytön tunikaan. Tunikaan sopiva tyttö löytyi työkaverilta ja neule pääsi käyttöön viileinä kesäpäivinä.

Terveisiä vielä lukijoina pistäytyville Ylivieskan neulekahvilan naisille! Erityisesti kaunis kiitos teille, jotka tulitte kuuntelemaan ajatuksella valmistelemani esityksen internetistä löytyvistä neuleideoista.

MarjoRie: Väriä syksyyn

2009-09-15T18:52:00.005+03:00

Viime keväänä ostin käsityömessuilta yhden vyyhdin tätä ihanan väristä villalankaa. Siinä on petroolin sävyä, lemmikin sinistä ja syvän tummaa liilaa. Ihastuin langan väriin (harmi kun ei kuvassa ole oikein) niin, että sen enempää ajattelematta ostin todellakin vain yhden vyyhdin (no oli se kyllä tosi kallistakin). Kotona sitten ihastelin lankaa, ja ihmettelin että mitä tästä voisi tehdä, eihän tämä mihinkään riitä. Niinpä siitä tuli huivi. Tai siis ensin tuli jos minkälaista yritelmää jotka aina kiertyivät sykkyrälle, lopulta syntyi tämä joka ei rullaudukaan tupeksi. Pitkään piti pohtia, että miten sen kiertymisen estää.... Lopulta tein n 5 cm "raitoja" sileästä neuleesta oikein isoilla puikoilla. Huivissa ei siis olekaan oikeaa eikä nurjaa puolta, molemmat ovat samanlaiset. Mutta eipä kierry reunatkaan!

MarjoRie: Tuliaistossut

2009-09-15T18:12:00.004+03:00

Näitä tossuja tein muutama vuosi sitten ystäville ja sukulaisille lahjaksi, tuliaisiksi ja jopa joulupukin konttiin. Tossut ovat hyvin jalkaan istuvat, ei liian lämpimät vaan juuri sopivat vaikkapa tällaiseen syysiltaan. Niinpä nytkin kesän neulomistauon jälkeen tuntui luontevalta aloittaa näillä pikkutöillä. Mielessä oli myös opiskelemaan lähtevä tytär, joka saisi opiskelijaboxissaan suojautua kylmää vastaan äidin neulomilla töppösillä... Ja lankakerän loppuja kyllä kaapissa riittää tossuvärkeiksi!

Nämä allaolevat on tehty kahdesta eri Nalle-langasta, ja ovat olleet käytössä koko viime talven.

Tässä vielä ohje, jos haluat päästä helposti ja kätevästi lankakerän lopuista eroon:
Luo 4s ja neulo aikaoikeaa ensin 6 krs. Jatka ainaoikeaa ja lisää samalla aina krs:n lopussa 1 s neulomalla viimeinen silmukka ensin etureunasta ja sitten sen takareunasta. Kun työssä on 28 s lisää kerralla seuraavasti: neulo 1 s o, neulo sitten jokainen seuraava s ensin takareunasta oikein ja sitten etureunasta oikein, neulo viimeinen s oikein. Neulo näillä 54 s:lla joustinneuletta (2o, 2n) 15 cm. Neulo sitten reunimmaisten s:n sisällä koko krs ajan 2 s o yhteen, jää 28 s. Jatka ainaoikein neuletta ja neulo joka krs lopussa 2 s o yhteen kunnes jäljellä on 4 s. Neulo näillä 6 krs ja päättele. Taita kahtia, ompele taka- ja etusauma sekä päälle tulevat 4 s yhteen. Ja toiseen jalkaan samanlainen!

MarjoRie: Tuunausta

2009-09-13T21:26:00.009+03:00

Näyttääkö tutulta? Kyllä, se on Tiiinan kietaisujakku vähän tuunattuna. Tiiina kyllästyi jakkuun, kun se vähän kiertyi ja hieman nousi ylöspäin ja jotenkin piti aina korjailla ja nykiä pitkin päivää. Hyvän näköinen se mielestäni oli, joten minäkin sitä kokeilin. Ja sama juttu (no tietysti, koska olen pulskempi). Tuo Cocos lanka ei ole erityisen "liukasta" päällä, joten se edellyttää mallilta istuvuutta. Päätimme sitten kokeilla tuunausta: nauhat pois, sivusauma kiinni ja resori helmaan. Ja sanonpa että hyvä tuli, paljon paremman tuntuinen päällä. Ja mielestäni ihan hyvän näköinenkin!

MarjoRie: Taikakieppi

2009-09-13T20:58:00.007+03:00

Ostin taannoin luonnonvaaleaa Rose Mohair lankaa pari kerää aikomuksenani tehdä joku ihana pitsihuivi tumman talvitakin piristykseksi. Jotenkin aina kaupan lankahyllyllä se optimismi on niin suurta...No, talvi tuli, meni ja huivi jäi haaveeksi. Sitten bongasin Novitasta Taikajakun, jossa oli mielestäni kaunis pitsikuvio. Ja älyttömän helppo malli! Nämä helpot ja jänskät jotenkin aina vetoavat meikäläisen hätäiseen luonteeseen. Niiden tekeminen on yleensä todellakin helppoa ja joutuisaa, ohjeet niin selkeät että sopivat jopa tällaiselle "oikolukuluonteelle". Ja siinä tehdessä jo ehtii miettiä, että näin kätevää juttua voisi tehdä useamman, eri värisen ja erilaisiin tilanteisiin sopivan... Valitettavasti näiden taikajuttujen lopputuloskin usein on sen mukainen: eli eihän siinä kauan nokka tuhissut, mutta ei se kyllä päällekään passaa. Että onneksi en sitten ostanut sitä roosaa mohairlankaa toista taikajakkua varten. Mutta yksi hyvä puoli: hoikalle tyttärelleni nämäkin yleensä sopivat! Yllä valmis jakku hänen päällään, sopii kuin valettu. Minullehan se ei sitten rintojen kohdalta yltänyt juuri kainalokuoppaa edemmäs.

Ja tässä se kätevä kappale ennen kokoamista, todella simppeli juttu. Taitetaan siis keskeltä kaksinkerroin ja ommellaan sivusaumat. Suosittelen mittakappaleen tekoa vaikka jostain kangaspalasta, niin tulee sitten sopiva ja yltää edestä kiinni. Vielä minun kuitenkin tekisi mieli kokeilla toisenkin kerran jos tulisi itsellekin sopiva.

Tiiina: 30

2009-08-17T21:32:00.006+03:00

Täällä on nyt takuuaika loppu: 30 tuli täyteen ja sitä juhlittiin. Ja kunnolla. Asuksi valittu tuubitoppi tarvitsi pariksi jonkinlaisen lämmikkeen, elokuun illat (ja päivät näköjään myös, tänään on koko ajan palellut) voivat olla aika viileitä. Lankaostoksille keskiviikkona, päämäärä lauantaina. Aikaväliin piti mahduttaa myös kaksi päivää kuumetta, neljä lohitäytteistä tuulihatturullaa, kaksi isoa marjatäytekakkua, 5 isoa kulhoa pasta- ja fetasalaatteja, 10 peltiä pitsaa, kampaajakäynti ja kaksi keskenään tappelevaa lasta.

Sen verran oli onneksi lankaostoksilla järkeä mukana, että ostin paksuinta vaaleanpunaista lankaa, jota lähimarketista löysin: Novitan Isoveljeä. Ja äkkiähän tämmöinen valmistuu. Suorakaide ja joustinneuleinen reunus. Maltoin tehdä tarpeeksi niukkalinjaisen, joten istuu (venyi ?) päälle hyvin. Tykkään!

Ja juhlatkin onnistui. Kaikesta etukäteistouhusta huolimatta oma mieli oli rento ja ilta hauska. Suosittelen lämpimästi käyttämään kaikki syyt kutsua ystävät koolle. Nykyään kyläillään ihan liian vähän.

Taustalla minulle rakkaat peltoaukeat. Kaunis Keski-Pohjanmaa. Kuvista jälleen kiitokset siskolle!

EVA K.: Lomalla värkättyä

2009-08-04T18:37:00.007+03:00

Kuulin jostakin, että Etiopian vauvoille kudotaan nuttuja ja mallihan tietysti löytyi netistä. Tämä olikin oikein passeli käsityö junamatkalle. Ohjeen mukaan luodaan 70 s ja niillä kudotaan 2 o 2 n kainaloon asti. Sen jälkeen reunasilmukoilla kudotaan ainaoikeata, jolloin saadaan pienet hihat. Pääaukkoa varten päätetään keskeltä silmukoita, kudotaan molemmat olkapäät erikseen, luodaan silmukat päätettyjen tilalle ja loppu meneekin peilikuvana. Oikealla olevassa vaaleassa nutussa on tosiaan 70 s, toisissa vain 50, kun alkoi tuntua, että vähempikin riittäisi. Siitä tämä on kyllä käytännöllinen, että se kasvaa melkoisesti leveyttä lapsen mukana. Mannekiiniksi löytyi tällä kertaa Emma, elämässä kolhiintunut..
Tekeeköhän näitä nuttuja mikään porukka? Jos joku muukin innostuu, niin kannattaisi lähettää yhdessä.

Ennen marjametsään menoa

Mustikoita löytyy ja niin myös näitä mustikanvärisiä tilkkuja. Tulipa mieleeni askarrella niistä vielä tämmöinen pieni työ, jonka voisi ripustaa vaikka ikkunaan. Ideana on, että valo siivilöityy kauniisti ohuiden kankaiden läpi.
Vuorina on vaalea yksivärinen puuvillakangas, vanua ei ole eikä myöskään tikkauksia, mutta reuna on sentään käsin päärmätty. Muutaman tunnin ompelusta ihan kiva tulos..

EVA K.: Mustikoiden aikaan

2009-07-22T17:30:00.004+03:00

Kesävieraat ovat mukavia - ja jopa yllätyksellisiä. Tämä pieni tilkkutyö syntyi yhden vieraani toivomuksesta. Hän tykästyi oviverhooni "Mustikkapensaitteni muistolle", joka taitaa löytyä täältä blogistani, ja niinpä sain syntymään pienemmän version samaa sarjaa. On kyllä aivan eri juttu tehdä vain omaa inspiraatiotaan seuraten kuin yrittää noudattaa toisen toiveita. Tässä ilmeisesti kuitenkin päästiin molempia tyydyttävään kompromissiin.

Kankaat löytyivät omista varastoista, jotka eivät vielä tunnu edes yhtään vähentyneen. Tällainen pikkutyö syntyy niin vähistä aineista, mutta näpertelyä siinä on melkein yhtä lailla kuin isommassakin. Vuori on samasta kankaasta kuin pohja muutenkin, välissä on matonkuteista pelastettua vanhaa lakanaa ja "ikkunoiden" kohdalla myös vanua. Tikkaus oli aika tuskallista, joten sitä en voinut tehdä kovin paljon. Reunus on päärmätty käsin.

Muu maa mustikka - sinne minä nyt kuitenkin olen lähdössä... Kudin mukaan, ettei vaan unohdu!

Tiiina: Mummon omenapuun alla

2009-07-13T22:10:00.008+03:00

Täällä ollaan taas. Viikkoja nautiskellen neulottu toppi-kimonohihatittimeni sai vauhtia sadesäästä: ahkeroin neuleen valmiiksi muutamassa päivässä. Neulomus pääsi tänään koeajoon ja osoittautui varsin toimivaksi.

Siis Novitan Bambua 450g. Alla erillinen toppi ja päällä suorista kappaleista muodostuvat kimonohihat. Kiinnitys ainakin toistaiseksi yhdellä napilla. Voi käyttää halutessaan myös erillään. Neule on omaa ideointia alusta loppuun. Ei tullut ihan alkuperäisen suunnitelman mukainen, mutta mieluinen kuitenkin.

Väri ei ole "Tiinan punainen" mutta osoittautui sekin ihan kivaksi. Kovin hyvä ei Bambun värivalikoima kyllä ole. Itse langasta pidän. Aiempia neuleita samaisesta langasta olen pitänyt ja pessyt enkä voi moittia.

Ilmekin paljastaa: mieluinen on!

EVA K.: Kesävierasta odotellessa

2009-07-07T18:58:00.005+03:00

Tekaisinpa jotain pienempää tässä välillä. En ole varsinainen sukantekijä vieläkään, mutta onneksi tämmöiset perussukat sentään (ohjetta välillä silmäillen) syntyvät.

Tuli mieleen, että keskieurooppalainen kesävieraani tarvitsee metsäretkiä varten villaista lainasaappaisiinsa. Siinäpä sitten samalla ratkaisin sen ongelman, mitä antaisin muistoksi vierailusta.

Lanka on joululahjaksi saamaani polkkaa. Nuo yksiväriset raidat olisivat voineet jäädä tekemättäkin, mutta olkoot. Alla pilkottava liina on itse painettu joskus vuosia sitten, mutta tuo edelleen mukavaa kesätunnelmaa kotiin.

Vettä sataa, lämpöä kymmenisen astetta - ei ihme, jos villasukat tulevat mieleen.

EVA K.: Terveisiä (taas) terassiltani

2009-06-25T18:36:00.006+03:00

Jännä juttu tämä terassini uuden ilmeen syntyminen. Poikkesin yhtenä päivänä kirpparille katsomaan, joko seuraava tuoli tai miksei pöytäkin minua siellä odottaisi. Ja enpä toden totta ollut uskoa silmiäni, kun näin tämän pyöreän pienen pöydän, joka oli aivan tarkalleen samaa sinistä kuin korituolini ja tämän kirjavan pöydän palat! Pöydän maali on kulunut, mutta eikös se kuulu asiaan nykyään, joten annan sen ihan rauhassa näyttää vähän ikääntyneeltä. Tervetuloa joukkoon!

Pöytäliinani seuraava elämä

Olin joskus vuosia sitten painanut ja maalannut ison taivaansinisen pöytäliinan, joka on ollut säiden armoilla terassin vanhalla pöydällä kesästä toiseen. Värit olivat haalistuneet pahan kerran. Tällä viikolla vanha pöytä penkkeineen lähti kierrätykseen. Liinaa en raskinut mitenkään panna vielä edes matonkuteisiin, saati kokonaan hävittää. Onneksi näin sieluni silmin, että se piristäisi tilkkutyönä terassin valkoista peräseinää - ja ei kun tuumasta toimeen. Ensin revin leveitä suikaleita, jotka pätkin eripituisiksi paloiksi. Suunnitteluun ja sommitteluun en aikaa tuhlannut, vaan siitä vain rohkeasti yhdistelemään kappaleita. Osa paloista on nurin päin, nurjalla puolella kun alkuperäinen väri oli vielä säilynyt.

Vihreät kaitaleet sattuivat käteen kangaskorista ja ovat muistaakseni piimävärjäyksellä tehtyjä. Jostain syystä ne näköjään tulivat kaikki vaakatasoon.
Lopuksi pääsin taas niin mieluisaan käsintikkaukseen; kaikki reunakaitaleet on päärmätty käsin kauniista kesäillasta nautiskellen ja aika paljon tikkasin kuvioitakin. Pieniä ovat elämän ilot: haalistuneetkin väripinnat aivan hivelivät silmää, kun työ oli sylissäni. Tulihan tähän muutenkin vähän kolmiulotteisuutta eli suoraan sanoen ryppyjä, mutta niitäpä taitaa olla jo tekijässäkin..

Nyt annan auringolle luvan paistaa ja viedä loputkin värit - ei tämä mikään perintökalleus ole :=).

Tiiina: Täältä tullaan

2009-06-20T08:01:00.008+03:00

Blogitauko takana ja viikkojen kesäloma edessä. Ikkunat ja matot yhä pesemättä, huusholli suursiivoamatta ja mieli siltikin kovin keveä. Neuloideoitakin on taas pyörinyt mielessä. Novitan Bambua työnalla. Pidän kovasti sileäksi neulotusta Bambu-langasta, mutta kun se on niin hitaasti etenevää. Ideoin sellaisen toppi-kimono-hihatin yhdistelmän. Katsotaan lähiviikkoina minkälaiseksi muotoutuu. Jotakin valmistakin on viime kuukausina syntynyt.

Idyllinen Maja-kirja lainattiin kirjastosta juhannuslukemisten joukossa. Kirjan sirkusteema houkutteli etenkin perheen kuusivuotiasta, sillä "Sirkus Pieru" on harjoitellut pihallamme useampana päivänä. Juhannuksen ensi-iltaa varten koristelimme tienoon kirjan ohjeen mukaisella juhlaliputuksella. Sateinen juhannusaattoaamu kului mukavasti vanhoja kankaanpaloja tuhotessa. Yleisö pääsi illansuussa kuvan pihakeinuun ja lähistön puutarhatuoleille seuraamaan Kyyn, Leppiksen ja Orppiksen temppuja. Hymy oli herkässä.

Äidille äiteinpäivälahjaksi turkoosista Drops Alpacasta Swallowtail Shawl. Puikot 4,5. Elämäni ensimmäinen neulottu kolmiohuivi ja toinen pitsihuivi. Lopputulos oli kaunis ja saajalle mieluinen.

Kuusivuotiaan muskariopelle kiitokseksi viiden vuoden "muskariurasta" Cookie A.:n Pomatomus Novitan Nalle-langasta. Pienensin mallikerran (6x10s) koska lanka oli paksumpaa.

Salto Socks Regian 4ply -sukkalangasta kiitokseksi eskarin kouluavustajalle. Malli oli erikoinen: sukka näyttää tosi rumalta kunnes sen vetää jalkaan. Kantakuppi oli jotenkin liian iso, sitä pienentäisin. Muuten kaunis malli. Opettajan pakettiin päätyivät nämä Noro-raidat. Tyttö sanoi niiden näyttävän ihan Kaisa-open sukilta. Pitkään mietin näitä lahjomisia, mutta halusin kuitenkin jonkinlaisen kiitoksen antaa. Ajattelin, että sukille on aina käyttöä.

EVA K.: ITEtaiteellista jussia

2009-06-19T14:32:00.004+03:00

Minulla on ollut jo jonkin aikaa visio terassini uudesta ilmeestä, ja jotain valmista tuli eilisiltana. Innostus on moninkertainen taitoihin verrattuna, mutta rohkeutta ei ainakaan puutu!

Onhan tässä monenlaista omin käsin värkättyä ja kierrätettyä tavaraa: 60-luvun korituolit tänä keväänä maalattuina ja viime kesänä vanhoista verhoista tehtyine peitteineen, vanhoista kiuaskivistä ladottu alusta kukkaruukulle, räsymatollakin on jo ikää.

Ilmat ovat sen verran sekaisin, että tekeepä mieli näin juhannuksen kunniaksi todeta joululaulun sanoin, että "vanhakin jo nuortuu..."

EVA K.: Löytöjä viime vuosituhannelta

2009-06-07T16:22:00.008+03:00

Kun olen edelleen Tiritiriteijaa-sarjan kimpussa, niin tässäpä vaihteeksi muutama reilusti vanhempi työ komeroitteni kätköistä.
Eipä neuleisiin ole tullut laitettua vuosilukua. Ne ovat syntyneet inspiraatiosta ja kaiketi käytännön tarpeestakin. Tämä tilkkutäkkitakki on oikeastaan yhden mahtavan joutsenpuseron kylkiäisenä syntynyt luomus. Tilatuista langoista jäi reilusti tähteitä ja muistan kyllä, miten kiehtovaa tätä palapeliä oli koota. Siinäpä paras vaihe olikin. Tein sen tyttärelleni, joka ei takkiin erityisemmin ihastunut, itselleni se ei taas kunnolla mahdu. Onni, etten sitä ole sentään vielä rahdannut kierrätykseen, sillä kaikkine tuhansine langanpätkineen siihen on tuhraantunut eräskin työtunti... muistaakseni...
Tämä lanka oli nimetöntä roskalankaa jostain tehtaasta, ja sopi silloiseen opiskelijan budjettiini varsin hyvin. Kaikki siitä tekemäni vaatteet eivät ole enää tallessa eikä niistä ole edes kuvia, mutta nämä kaksi puseroa ovat pysyneet matkassa - enkä niistä nyt enää kyllä luopuisikaan. Ainakin tämän neulotun puseron malli on syntynyt omasta päästä, virkatun ohjeen muistelen hämärästi löytäneeni jostain lehdestä.

Varsinkin neulottua olen pitänyt todella paljon - siis 70- ja 80-luvuilla - ja onpa sitä ehtinyt jo pitää tyttärenikin. Lanka on niin sitkeää, puuvillan ja jonkun kiiltävän sekoitekuidun yhdistelmää, että siihen ei taida edes ajan hammas pystyä, mutta kellastuuhan se kuten vanha ylioppilaslakki. Pieni valkaisu ennen seuraavaa käyttökertaa taitaa olla paikallaan..

EVA K.: toukokuun satoa

2009-06-01T21:18:00.007+03:00

Ystävätär toi joku aika sitten lankakaupan loppuunmyynnistä ihanaa Sarek-merkkistä sataprosenttista villalankaa kaksi kerää. Tämä pikkutyö syntyikin lähinnä uteliaisuudesta nähdä, minkälaista neuletta noin pehmeistä väreistä syntyy. Keksin tekaista nämä täysin yksinkertaiset ranteenlämmittimet. Neuloin ne seiskan sukkapuikoilla, jolloin langan hienous pääsee hyvin oikeuksiinsa. Äskeinen säätiedotus näytti siltä, että saatan hyvinkin tarvita näitä jo tällä viikolla - eli siis kesäkuussa.

Tätä nuttua en ole tainnut esitellä. Löysin sen sattumalta lankakerien seasta ja päätin tekaista siihen myssynkin, kun lankaa oli reilusti. Saapa nähdä, löytyykö joku sopiva kesävauva, joka tarvitsisi puuvillaista nuttua.

Tiritiriteijaa nr 2 valmistui jo helatorstaina, mutta näiden kuvien kanssa sählääminen ottaa minulla vähän lujille. Tässä nyt kuitenkin jonkinlainen todiste, että reilun kokoinen röijy on valmis. Langat ja värit ovat samat kuin ykkösessäkin, mutta tähän tuli jo heti pidemmät hihat, joten nuo värikkäät hihansuut jäivät vastaavasti lyhyemmiksi. Kuviot syntyivät työn edetässä, mitään ennakkosuunnitelmia en käytä.

EVA K.: Lahjojen valmistelua

2009-05-29T20:46:00.006+03:00

Tänä keväänä minua on siunattu peräti viisillä lakkiaisilla, kun viime aikoina on ollut vuosia, ettei ole ollut ainoitakaan. Lahjan miettiminen tuntuu monesta työläältä, mutta minusta se on oikeastaan aika kivaa hommaa. Johtuisikohan siitä, että teen sitä myös työssäni ja olen kai alkanut asennoitua asiaan positiivisesti.
Niinpä yhtenä aamuna putkahti mieleen idea, että teen värjäämistäni ja kuvioimistani kankaista kulhoja ja täytän ne sitten käytännöllisillä pikkujutuilla.

Tarkoituksena oli kerätä erinäistä tilpehöörää, jota äidin ja isän luona löytyy aina kaapista, mutta jota opiskelijaboksin kaapit eivät niin vain tarjoakaan. Olipa kerrankin mukava shoppailla ja yhtä ja toistahan sitä koriin kertyi: pyykkipoikia, laastaria, pizzamaustetta, kuorimaveitsi, narua, Sisu-pastilleja, mittasarja ja - roskapusseja :=). Tytölle hankin ristipäämeisselin, pojille väkersin neulatyynyjä.samasta itse kuvioidusta kankaasta kuin kulhotkin ja varustelin ne valmiiksi: nuppineuloja, silmäneula, jossa jo musta lanka valmiina (!), hakaneuloja, muutama nappi. Taisipa yhdelle pojalle tulla nuudelikeittokin ostettua.

Ja tässäpä sitten ylioppilaspoikien paketit valmiina.
Huomenna on sitten ilo ojentaa nämä "hedelmäkorit" - miltähän mahtaa tuntua...

EVA K.: Nuttu löysi vauvan

2009-05-20T19:02:00.006+03:00

Hohhoijaa! Nyt voin vihdoin esitellä yhden yllätysnutun ihan oikean vauvan päällä!
Tämä ihastuttava poikavauva tuli maailmaan joskus vapun tienoilla. Nutun ja myssyn tein talvella tilauksesta, ja sitten ne vähän mutkan kautta pääsivät lämmittämään tätä pikkumiestä.
Kiitoksia vauvan äidille Heidille, joka ystävällisesti lähetti kuvat ja antoi luvan niiden julkaisemiseen!
Koko näyttäisi olevan aika passeli; nuttu kaiketi mahtuu muutaman kuukauden. Enpä jaksa enää muistaa, mitä lankoja tähän työhön käytin, mutta väri osui ilmeisesti ihan nappiin.
Toivottavasti siellä vauvaperheessä jaksellaan hyvin...

EVA K.: Reilun kaupan ihanuuksia

2009-05-17T19:48:00.005+03:00

Meilläpäin oli perjantaina ja lauantaina reilun kaupan markkinat. Tosi kiva tapahtuma, ja väkeäkin näytti olevan ihan mukavasti. Joukossa oli myös paikallisia käsityöyrittäjiä moneen lähtöön. Toivottavasti kauppaakin tehtiin.

Minä hiplasin näitä lankoja perjantai-iltana ja mietin, mitä niistä voisi saada aikaan. Kierrätettyä raakasilkkia - olen heikkona luonnonkuituihin ja silkkiä näkeekin niin harvoin. Taisin aprikoida hintaakin, vaikka varsinaista vertailukohdetta minulla ei tälle aarteelle kyllä ollut tiedossa. Kotonakaan langat eivät jättäneet rauhaan, kunnes päätin, että jos ne vielä lauantaina yhden aikaan ovat myymättä, ne on minulle tarkoitettu. Kuvasta näkyy, miten kävi :=)

Minua kiehtoo myös lankojen tarina; varsinaisestihan se lähtee silkkitoukasta varmaan ja kuinkahan monen käsityöläisen kädet tässä välillä ovatkaan panneet parastaan. Minä olen tässä ketjussa seuraava - aika näyttää, mitä tuleman pitää.

EVA K.: Terveisiä puutarhastani

2009-05-16T19:07:00.006+03:00

Tunnustan heti alkajaisiksi: en ole viherpeukalo - vaikka niin haluaisin. Sen sijaan Luoja on suonut minulle kyvyn ihailla lähes kaikkea vihreää, mikä puskee maasta kylvämättä ja kyntämättä. Tästä kyvystä nautin erityisesti pyhiinvaelluksellani muutama kevät sitten. Ja näette siis aivan oikein: tämä on todella nokkosta!

Tänä keväänä en olekaan käynyt sen kimppuun hirveällä raivolla, vaan ajattelin korjata ensin satoa ja sitähän ei kauan tarvinnutkaan odottaa. Viime talvena sattui hauska juttu, kun yhtenä aamuna heräsin ns. rieskaresepti päässäni. Reseptin mukaan pakastepinaattia sekoitetaan kermaviiliin ja niin olen tähän asti tehnytkin, mutta nyt ajattelin siirtyä tuoretuotteeseen ja omavaraistalouteen, hehheh.

Ryöppäyksen jälkeen nokkosen vihreä on entistä vihreämpää. Sitten vain kermaviilin kanssa sekaisin, hieman soodaa ja suolaa ja sopivasti jauhoja. Jauhoina käytin tällä kertaa työkaveriltani saatuja ohrajauhoja ja lisänä kauniin kellertevää soijajauhoa. Harvoinpa näkee niin kaunista taikinaa.

Ei muuta kuin ohut rieska kuumaan uuniin ja kohta pääseekin herkuttelemaan! Parhaimmillaan tämä rieska on kuumana, kun voi sulaa ja reunat ovat rapeat. Elämän nautinnot ovat yksinkertaisia.

EVA K.: Värien leikkiä

2009-05-09T19:51:00.007+03:00

Tilaustyöni Tiritiriteijaa on päässyt hyvää vauhtiin. Aika haastava homma, sillä tästä tulee reilusti isompi kuin omani. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten mitat pitävät kutinsa. Muutaman röijyn kokemuksella tiedän nyt, että jännitystä riittää nappien ompeluun asti - vasta sitten näkee lopullisesti, miten työ onnistui.
Siltä varalta, että joku ei hahmota missä mennään; niskasta on tultu kainaloihin asti alaspäin. Alun kavennukset on tehty ja lisäyksiäkin jo jonkin verran. Onnittelen muuten itseäni tuon pitkän pyöröpuikon hankkimisesta.

Netissä surffailua en mielestäni hirveästi harrasta, mutta yhtä ja toista kivaa olen onnistunut sen avulla kuitenkin löytämään. Viimeisin löytö oli Tampellan Punatulkku-lanka, jonka nimenkin olin unohtanut kokonaan. Sehän on juuri sitä samaa, jonka rippeitä vielä kudoin tänä keväänä vaaleaan röijyyni. Nyt selvisi sekin, että lanka ei suinkaan ole kokonaan pellavaa, vaan siinä on 65 % puuvillaa ja 35 % pellavaa. Lanka löytyi nettipuodista Lumottu lanka - ja ostin koko varaston. Minulle Tampellan naapurissa kasvaneelle myös langan vyöte on erityisen arvokas. Langat saavat nyt odottaa toistaiseksi ahaaelämystä.

Sokerina pohjalla jotain sinistä. 60-luvulta peräisin olevat korituolit ovat aurinkoisella terassilla harmaantuneet pahan kerran. Viime kesänä sain niille tosin tehtyä täällä blogissakin esittelemäni peitot, mutta silti tuntui, että iloinen maalikerros antaisi niille uutta potkua. Minä en ole mikään remonttireiska, ikävä kyllä, mutta tämän ensimmäisen tuolin maalaus antoi aika lailla lisää luottamusta tällä saralla. Suit sait sukkelaan työ ei edennyt, kun suurin osa pinnoista on pikkurillin vahvuisia, mutta mikäs oli maalatessa, kun aurinko lämmitti, loppuvaiheessa jo liikaakin. Nyt odotankin, milloin tulee seuraava lämmin päivä, että pääsen toisen tuolin kimppuun.

EVA K..: Tiritiriteijaa

2009-05-02T20:11:00.006+03:00

Meikäläinen sai taas lankoja! Taisi olla peräti piinaviikko, kun minulle lahjoitettiin useampi kerä mustaa 7 veljestä. Enpä olisi itse hoksannut moista hankkia ja suhtauduin koko juttuun vähän sillä lailla, että katsotaan nyt, jos joskus jotakin. Vaan kuinkas sitten kävikään: uteliaisuus heräsi, ja mielikuvitus tuli hyväksi avuksi. Limenvihreää oli vielä kotona edellisistä töistä ja kaupasta sitten kiireen vilkkaa aniliinia seuraksi. Siinä vaiheessa työ alkoikin viedä mukanaan. Voi että oli kiva loihtia aina uusi iloinen pala muuten niin murheenmustaan ja kieltämättä siksi aika työlääseenkin neuleeseen. Silmät ovat olleet välillä melko lujilla, vaikka valoa on jo yllin kyllin.

Tästä takista tuli näköiseni! Eilen testasin sen vappukonsertissa ja hyväksi havaitsin. Eikä siinä vielä kaikki; olen saanut jo pari tilausta ja sarjan seuraava on siis jo alulla.

Kaikki vapaa-ajat eivät sentään ole menneet kutoessa, vaan olen käynyt pari kertaa linturetkelläkin. Sieltä taisikin löytyä tämän röijysarjan nimi: Tiritiriteijaa. Minun ikäluokalleni tämä sana ainakin sanoo jotain - vieläköhän sen nuoremmat tuntevat...
Tämä on ensimmäinen neule, johon laitoin nimeni. Perusmalli on (edelleen) Elizabeth Zimmermannin yllätysnuttu, mutta muu design aivan omaani.

Käsityö on valtaamassa yhä enemmän tilaa elämässäni, sillä minä viisikymppinen aloitan elokuussa artesaanin ja kädentaitojen ohjaajan kokopäiväiset opinnot.
Koetan siis emännöidä täällä nyt yksinäni jonkin aikaa, joten käykääpä silloin tällöin kurkkaamassa. Yritän kehitellä jotain pientä välityötä isompien projektien lomaan.

Tiiina: Ovi on kesään raollaan

2009-04-27T22:39:00.003+03:00

"Telkkä pariskunta uiskentelee jään reunan tuntumassa. Korea mustavalkea koiras vierellään mitäänsanomattoman ruskea naaras. Pienen matkan päässä oikealla sinisorsa näyttää melkein nukkuvan laineilla, se on painanut päänsä siipeään vasten ja ajalehtii kevyesti aaltojen mukana. Joissain taustalla kuuluu kuovin tuttu laulu.

Kesä on tulollaan, sen haistaa jo ilmasta. Tuoksuu kasvavalle ruoholle, sulavalle maalle sekä lumen alla mädäntyneille roskille. Pajunkissat alkavat jo kellertää, eivätkä leskenlehdetkään enää montaa aurinkoista päuvää kaipaa ennenkuin maalaavat maan keltaiseksi. Muuttolinnut palailevat kotiin. Peippo viesertää lauluaan kerta kerran jälkeen aina duurissa.

Orastava kesä saa mielen virkeäksi. Pitkät valoisat illat ja lämpenevä ilma saavat pyörät pyörimään täydellä teholla pimeän kauden jälkeen. Monenlaiset kevätaskareet täyttävät päivät myöhään yöhön asti. Ikkunalaudalla on kasvamassa paprikoita ja persiljaa, tomaattia ja minttua. Lattian on vallannut vinot pinot lehtiä, jotka kertovat herkullisista ja keveistä hedelmä- tai kasvisruuista, puutarhanhoidosta ja kasvihuoneen rakentamisesta sekä kesän kenkämuodista. Pöydällä on vanhanaikainen Singer kaavojen, lankarullien ja kankaan palasten ympäröimänä. Kaappi on täynnä uusia itse ommeltuja kesämekkoja. Virkkaus lojuu sängyn päällä englanninkielen kasettikurssin vieressä. Koulukirjat ovat piilossa kaapin nurkassa. Kesään valmistaudutaan, sitä suunnitellaan, siitä haaveillaan ja kesää odotetaan.

Mielessä pyörivät jo monet kesäsuunnitelmat. Telttailemaan tulee päästä, vaikka Pietarsaareen merta ja maisemia katselemaan. Kesätöissä kerätään rahaa ja jäätelöä syödään litrakaupalla. Harrastuksille on paljon aikaa ja ystäviä tulee tavata usein, vaikka muurinpohjalettubileiden merkeissä. Ajatukset ovat toiveikkaita. Odotetaan aurinkoa ja hellettä, vauhtia ja ystäviä. Tuleeko ensi kesästä unelmien kesä?

Ympärillä luonto heräilee omaan tahtiinsa. Aluksi maa vain hieman vihertää, mutta päivä päivältä kasvit erottuvat toisistaan yhä selvemmin. Tasaisesta maasta kasvaa voikukkia ja apiloita, ruohoa ja sammalta. Kasvimaan mullasta nostavat päätään porkkanat ja punajuuret. Ja alkukesän kuovi saa seurakseen kymmeniä muita laulelijoita.

Vielä on aikaa nauttia luonnosta. Sen tarjoamasta joka keväisestä valon ja kasvun juhlasta. Pimeys jää taa ja aurinko valtaa alaa. Nautitaan kasvusta, vihreydestä ja muutoksesta nyt kun on sen aika. Ovi on kesään raollaan, mutta vielä on kasvun aika. Otetaan siitäkin kaikki irti."

Tiiina 9-luokalla 27.4. noin puoli elämäänsä sitten

Olen aina ollut kevätihminen. Huhtikuussa sytyn, ideoita ja energiaa riittää. Toisin on nyt: innotonta, toimeentarttumatonta, epätiinamaista. Aika ei riitä kaikkeen, lapset, ystävät, puoliso, työ, harrastukset, koti. Aina hieman huono omatunto.

Kokeilen löytää kevätfiiliksen vapauttamalla aikaa arjelle. Epämääräisen mittainen blogitauko siis luvassa, mutta takaisin palaan, kunhan saan ajankäyttöni tasapainoon. Neuleblogien kautta löysin käsityöintoni uudelleen ja tämä kanava on minulle tärkeä. Palataan. Ja sitä odotellessa: Hyvää kevättä kaikille!

Tiiina: Puolikas-halterneck-kietaisuliivi

2009-04-10T14:52:00.013+03:00

Ravelrystä löysin Knittyn mallin, Hannen. Jotenkin se veti puoleensa ja halusin kokeilla. Mallissa on jotakin samaa kuin Eva K:n yllätysnutuissa ja röijyissä: ainaoikeaa, tutut kavennukset, yksi kappale, josta muotoutuu hauskasti ihan oikea vaate. Ostin kaksi kerää seiskaveikkaa: toisen tuttua ja turvallista tummanharmaata ja toisen vaaleanpunaista jättiraitaa. Ajattelin, että korkealta ei niiden kanssa pudota. Teen vaikka sukkia, jos Hanne epäonnistuu.

Otin mittoja ja aloin hommiin. Loin 451 silmukkaa. Neuloin noin 10cm ja tajusin, että kappaleesta on tulossa ihan järjettömän suuri. Purkuhommiksi meni. Vähensin melkein 100s. Halusin liivistä niukkalinjaisemman kuin alkuperäinen. Ja onnistuihan se.

Yhden päivän käytin neuletta ihan ohjeen mukaisessa muodossa, mutta päädyin kuitenkin neulomaan selkäpuolelle n.15cm lisää korkeutta. Tämän lisäyksen myötä puolikas-halterneck-kietaisuliivi on jo lähes täydellinen vaatekappale. Työpaikan miesväki on jo tarpeeksi hämmentynyt minun aiemmista tekeleistäni. Joskus on kuulemma lanka loppunut kesken, kun ei ole mekossa yläosaa ollenkaan tai sitten on "pelkät hihat" tai sitten on sanat loppuneet: "mikä tuo on?"

Oikeastaan pidän tästä aika kovasti. Toimii paitapuseron kanssa mutta myös trikoopaidan kera. Lämmittää, muttei ole liian kuuma. On rakenteeltaan positiivisesti erilainen ja kivasti toispuoleinen. Hauska pieni vaatekappale. Mutta arvatkaas vaan oliko TYLSÄÄ neulottavaa! Haasteita kehiin kiitos!

Tiiina: Sukkakunniaa

2009-03-28T13:56:00.004+02:00

Muistatteko nämä sukat? Reilu viikko sitten sain kun sainkin kivan puhelun: Kalajoki-sukat palkittiin kunniamaininnalla Kalajokilaakso-lehden sukkakilpailussa. Täytekakkukahvit, kunniakirja, ruusu ja lankakerä uusiin sukkiin (turkoosi-sini-valkokirjavaa tosin, mutta murehditaan sitä myöhemmin).

Mutta mikä parasta: pääsin näkemään kaikki kisaan osallistuneet ja tilaisuudessa edelleen hyväntekeväisyyteen luovutetut sukat. Ja voi miten kauniita sukkia joukossa oli. Omaa silmääni viehättivät hillityt ja yksinkertaisen kauniit parit. Ja monen neulojan käsialaa ihastelin kateellisena.

Neuloin jokisukat myös itselleni. Kirjoitin jopa ohjeen ylös, mutta mutta... valkoinen lanka paljastaa armahtamatta mallin heikkoudet. Sileäneule joen sivuilla kaareutuu jokaisen joenmutkan mukaan ja joen reunimmaiset silmukat paikoin pingoittuvat liian tiukalle. Palaan ohjeen kanssa, jos ja kun keksin ratkaisun.

EVA K.: Silmän iloa keittiöön

2009-03-18T18:57:00.003+02:00

Tästä työstä uhkasi jo tulla ikuisuusprojekti, vaikka mittaa ei ole kuin pari metriä ja kutominen sinänsä menee aika nopeasti. Viikonloput ovat menneet hiihtäessä ja illat nuttujen teossa ja kun kangaspuut eivät ole omassa peräkamarissa, niin vaati vähän päättäväisyyttä lähteä vielä illalla kutomishommiin. Räsymaton kutominen on kyllä mukavaa ja siinä jos missä näkee työnsä tuloksen - sekä hyvässä että pahassa... Olen huolellinen käsitöissäni yleensä, mutta maton reunat eivät saa ihan kiitettävää arvosanaa.

Oikeastaan aika kumma, että vaikka kuteet litistyvät niin kapeiksi, niin kyllä matosta pystyy omaa historiaansa lukemaan ihan vaivatta. Siellä ne kulkevat 70-luvun ruskea-keltasävyiset pussilakanat yhdessä kankaanpainannan "hullujen vuosien" muistojen kanssa. On tässä tosin jotain uuttakin, kolmantena kuteena on koko ajan beige ontelokude. Tulipa tehtyä pitkästä aikaa oikein näkyviä raitoja. Kuva on tylsä, mutta matto on ihan hyvä. Eivätkä kuteet tietenkään vielä loppuneet, ehei. Kunhan kesä koittaa, niin lisääkin syntyy.