EVA K.: Villaa, pellavaa, puuvillaa ja paperia

Kiitos kaikille vierailijoille kommenteista! Olin iloisesti yllättynyt ja sain taas uutta intoa blogin pitoon.

Nyt niitä lupaamiani kangaspuiden tuotoksia. Kudoin kaksi villaista kaulahuivia epätasaraitaisella panamasidoksella. Kylläpä huivit ovat hankalia kuvattavia ilman mannekiinia! Täytyy tyytyä lähikuvaan. En näköjään nyt pääse punaisesta mihinkään, sitä on joka työssä, tässä huivissakin kahta eri punaisen sävyä.

Seuraava - punainen! - työ tulee tässä. Mennäänpä jo selluloosakuituihin eli pellavaan. Tämä kuten edellinenkin on koulutyö. Lanka on rohdinta ja sidos kärkitoimikas, jossa toimiviivojen suunta vaihtuu muutamaan kertaan. Kuvasta näkyykin, että laudeliinahan se siinä. Yhtä hyvin sitä varmaan kyllä voisi käyttää vaikka pöydällä. Pellava on lempimateriaalini, mutta sen kutominen oli aika haastavaa.

Toimikkaan ominaisuuksiinhan kuuluu, että siinä on tavallaan molemmat puolet oikeita.
Saunani sai tästä hyvän väriläiskän. Nähtäväksi jää, miten värit pysyvät...



Kevään ja koko kudonnan opiskelun viimeiseksi työksi jäi kaitaliinan suunnittelu ja toteuttaminen. Sidoksena piti käyttää joko palttinaa tai panamaa, kuteina sekä poppanaa että lankaa. Raitoja piti olla sekä loimessa että kuteessa, ja liinan piti olla kesäinen. Saimme tehdä ensin metrin verran kokeiluja. Minä päädyin palttinaan ja kudoin poppanan väliin kuusi lankaa. Olen tyytyväinen lopputulokseen sekä sidoksen että värityksen osalta. Lankana oli puuvilla-pellava sekä loimessa että kuteessa.
Itse nautin kovasti väreistä ja erityisesti eri väripintojen kohtaamisesta. Tässä liinassa niitä todella on!
Ja onhan aika kutkuttava tunne, kun tietää, että olen ne itse
luonut. Kudonnassa värien kanssa leikittely onkin monimutkaisempaa kuin esim. neuleessa. Pikkuhiljaa kai siihenkin oppii, kun ahkerasti harjoittelee.
























Lopuksi vielä yksi värileikki eli viimeisimmät Paperolli-helmet pakkauksineen. Taustalla myös yksi aurinkovärjäyskokeilu.
Jaa-a, tämä vuosi on tuonut minua lähemmäksi unelmaani: valmistua artesaaniksi ennen 60-vuotissynttäreitä :). Vielä ei olla tavoitteessa, mutta ei tarvitsekaan - aikaa on...
Aurinkoista kevättä ja kesää kaikille blogissa kävijöille!
Kannattaa pistäytyä jatkossakin; olen menossa kahdelle mielenkiintoiselle kesäkurssille, joiden tuotoksia varmaan on täällä myöhemmin kesällä nähtävissä.

EVA K.: Pientä kivaa

Innostuin eilen kokeilemaan kehyspussukoiden tekemistä, kun kehyksiä ja kankaita löytyy ihan omasta varastosta. Aika kivaa hommaa - ainakin tämmöiselle pussukkatyypille. Oikeastaan kuvittelin kehyksen liimaamista ja litistämistä vaikeammaksi, mitä se loppujen lopuksi olikaan. Vaatiihan se kyllä tarkkuutta ja voimaakin; kehys on yllättävän jämäkkää materiaalia. Itse työ oli kuitenkin aika nopeaa. Yksivärisen kankaan olen joskus värjännyt, muut kuvioinut leimasimella. Minulle on kertynyt vuosien mittaan melkoiset varastot itse painamiani kankaita, ja tässä olisi yksi tapa niiden hyödyntämiseen. Yhteen pussukkaan ei paljon tosin kangasta mene. Vielä en ole kokeillut isompiin kehyksiin, joita kyllä on jo odottamassa.

Viimeksi tekemäni helmet - sanomalehdestä siis - sattuvat olemaan niin samaa värimaailmaa, että pannaanpa nekin tähän näytille.







Ja neuleblogissa kun ollaan, niin tässä pieni neuletyö. Bongasin ohjeen jokin aika sitten jostain käsityölehdestä ja testasin saman tien. Alku oli vähän hankala, mutta sitten kun pääsi kärryille, huivi syntyi nopeasti. Siihen sain "tuhottua" yhden vajaan kerän bambulankaa. Taustalla kiiltelee eilinen kirppislöytö: iso vihreä, hyväkuntoinen nahkatakki. Ihastuin koulussa nahkatekniikkaan ja tässä on materiaalia!
Tämän nahkapussukan tein koulussa. Lähtökohtana oli valkoinen pehmeä nappanahka, jota muokkasin eri värjäystekniikoilla. Toista ääripäätä edustaa purnukka. Siinä itse nahka oli niin kaunista, että en halunnut työstää sitä mitenkään. Tämä malli oli niin mukava ja yksinkertainen, että aion käyttää sitä myöhemminkin.

Vapun sillisalaattiin voisi lisätä vielä kangaspuilla kudottuja töitä, mutta jääköön ne nyt. Olen tainnut jo eksyä alkuperäisestä neuleblogista muutenkin tarpeeksi syrjäpoluille.
Olisipa kiva tietää, vieläkö blogissa joku vierailee... Vieläkö kannattaa päivittää näillä tekeleillä...

EVA K.: Ei vain sukkia

Eipä se sukkien teko oikein inspiroi, vaan tulee houkutuksia tehdä muutakin.
Koulussa sattui käsiini 80-luvulta peräisin oleva kirja pohjoismaisista perinneneuleista ja sieltä bongasin ohjeen Anna-tädin nuttuun. Tässä oli mielenkiintoinen työtapa, vaihtelua kaikkiin viime vuosien yllätysnuttuihin. Nutusta tuli pieni, mutta sitä suloisempi. Helmaan olisi pitänyt tehdä hörhelöitä, mutta lanka ei riittänyt niihin. Nappien ompelun jälkeen lankaa jäi nuo kuvassa näkyvät pätkät! Kerän olen ostanut toissa syksynä Tallinnasta, vyöte oli kadonnut, mutta muistelen, että lanka olisi turkkilaista. Lanka on merseroitua puuvillaa ja todella miellyttävää kutoa. Nutun ainoa ommeltu sauma tulee hihojen takaosaan.


Koetan käydä lankavarastojani läpi, joten teinpä tämmöisen myssyn, jonka ohje löytyi samaisesta kirjasta. Lanka on täyttä villaa, hankittu Tallinnan lähellä olevasta lankatehtaasta samalla reissulla kun nuttulankakin. Vihreä lanka oli paksumpaa, joten raidoista tuli eri levyiset. Kirjassa oli kolme erilaista kavennusta, joista minä nyt valitsin tämän.


Helmiä syntyy edelleen tasaiseen tahtiin ja vähän kysynnänkin mukaan. Tässä on kevään kuulaita värejä, joille musta nauha antaa oman ripauksensa.
Ja uskokaa tai älkää - kyllä sukankudinkin on menossa...

EVA K.: Sukkavuotta

Blogimme on uinunut ruususenunta, mutta tässä taas pieni elonmerkki. Päätin, että tästä vuodesta tulisi oikein sukkavuosi eli minä siis lopulta alkaisin opetella sukantekoa oikein tomerasti. No, kovin hyvin ei ole urakka edennyt, kun käteni alkoi panna hanttiin.

Tässä nyt kuitenkin sukat nr 1. Jotta tekemisessä olisi muutakin haastetta kuin pelkkä neulominen, valitsin mallinTallinnasta ostamastani lehdestä "Sokid ja põlvikud". Tarkempi tutkailu paljasti, että lehti on liettualainen, mutta kieli siis eesti. Malleja on joka lähtöön, sekä aikuisille että lapsille, neulottuja ja virkattuja.

Lanka on Pirkanmaan kotityön sukkalankaa, sävyltään lilaa, vaikka kuvassa aika sinistä. Tulipa nyt sitten tehtyä myös palmikkoa, kun sitä oli varressa, kantalapussa ja vielä molemmin puolin sukan sivulla.
Lanka on todella riittoisaa, näihin sukkiin meni vain 65 g.

Nyt on sitten edessä uuden mallin valinta. Toivottavasti sukanteko alkaa jossain vaiheessa tuntua ihan oikeasti kivalta...

Tiiina: Vauvaviemisiä

Edit: Idea lastenvaunuihin täältä.

Ystäväni sai tyttövauvan. Juuri edellisenä iltana päättelin viimeiset langanpäät ja aamulla viesti kertoi tonttutytön syntyneen. Leivoimme vielä lasten kanssa piparivaunut isoveljille ja malttamattomina suuntasimme onnittelemaan pian kotiutumisen jälkeen. Suloinen, pikkuinen: onnea vielä koko perheelle!

Vauvan: torkkupeitto

Lanka: Drops Delight ja Fabel

Malli: siskolta vinkit (mutta ei ihan yhtä upea lopputulos)

EVA K.: Matkalaukkusyksyä

Tänä syksynä on matkalaukku ollut ahkerassa käytössä, ja myös nämä käsityöt liittyvät matkoihin.

Ylpeä äiti esittelee tyttären aikaansaannosta. Eipä silti, äidilläkin on ollut sormensa pelissä varsin konkreettisesti. Kuvan pusero on nimittäin tehty vanhasta puserosta, jota minä purin ja pesin langat ja tytär loi uutta. Lanka on merseroitua virkkauslankaa vuosien takaa, mutta niinpä se vain kiiltelee edelleen kauniisti. Aikaisempi pusero oli neulottu kaksinkertaisesta langasta, mutta tämän tytär ahkeroi yksinkertaisesta ja melko ohuilla puikoilla. Maksoi vaivan - hillittyä ja ajatonta eleganssia taas vuosiksi eteenpäin. Välimeren ilmastossa pusero taitaa olla nyt parhaimmillaan. Ja eikös vain Paperollli-helmet anna vielä viimeisen silauksen...

Eetu-serkulle kävin viemässä kutomani villatamineet ennen talven tuloa. Tässäpä hän poseeraa uudessa
tähtimyssyssään ja kaulahuivissaan
ja vaikuttaa varsin tyytyväiseltä.
Jokin aika sitten iski virkkausinnostus. Yhdelle reissulle piti kiireesti saada itselle uusi myssy ja tumput ja sainhan minä, vaikka vielä menomatkalla päättelin langanpäitä. Kaulahuivi syntyi junassa poikittain virkaten ja siitä tuli piiiiiitkä. Kun setti oli valmis, luin jostain, että tänä syksynä ei mustaa voi käyttää ilman punaista - olenkohan kerrankin muodissa...



Tämä pikkupusero on yksi versio yllätysnutusta. Se on siis tehty yhtenä kappaleena, mutta en laittanutkaan nappeja, vaan yhdistin kappaleet edestä puseroksi. Toimii ihan hyvin. Lanka on luonnonväristä pellavaa ja puuvillan ja pellavan sekoitetta, sitä ihanaa vanhaa punatulkkua, josta olen jo maininnut. Pusero matkasi Espanjaan ja siellähän sillä on varmaan enemmänkin käyttöä.

Nyt on taas aika pakata kapsäkkiä. Tiedossa on uusia haasteita ja varmaan myös uusia ideoita.
Üllatus üllatus - pidän ensi viikolla nuttukurssin Tallinnassa, joten teretulemast, jos liikutte sielläpäin :=).

Tiiina: Taas mennään

Neulelama on tällä erää selätetty. Puikot suihkii ja valmista syntyy. Ihana, mukava ja rentouttava harrastus. Syksy sen ehkä sai aikaan, mutta käsityömessut Oulussa olivat myös inspiroia juttu.

Tämä kasarimalli Rose Mohair -lankaa ja ohje syksyn 2010 Novitasta. Löytyy myös tämän linkin takaa ilmaiseksi. Neuleen rakenne oli mielenkiintoinen: ensin suorat kaitaleet etu ja takakappaleeksi, sitten hihat poimittiin kädenteiltä ja neulottiin edestakaisin ja aina joka kierroksella poimittiin muutama silmukka lisää. Lopuksi vielä joustinta pääntielle ja helmaan. Hieman mittasuhteita muutin ja loputtomaan joustinneuleeseen melkein kyllästyin. Mutta ihana tästä tuli. Tykkään. Kiva neule pitkähihaisen trikoopaidan ja farkkuleggareiden kanssa.

Ja nyt pihalle! Ulkona on mahtava ulkoilu sää.

EVA K.: Odotamme kohtaamista

Tiedättehän ne onnenkantamoiset, kun ns. oikea ihminen ja oikea vaate kohtaavat! Semmoisia kivoja hetkiä on itsellenikin sattunut silloin tällöin. Tälle uusimmalle tiritiriteijaa-takilleni soisin saman ilon! Aloitin takin neulomisen joskus monta kuukautta sitten ja se on nukkunut ruususenunta viittä vailla valmiina komeron nurkassa. Mutta eipä nuku enää! Viikko sitten alkanut nuttu- ja röijykurssini antoi potkua tehdä se valmiiksi.

Nappiostoksilla sattui yllätys. Kaupassa oli todella ISOJA nappeja - niin isoja, etten uskonut napinläpieni niihin riittävän. Mutta kuten kuvasta näkyy, aukot olivat kuin olivatkin tarpeeksi suuret. Sen sijaan niitä oli vähän liikaa, sillä noin isoja nappeja ei voinut panna tiheämpään. Tällä hetkellä takissa on vielä ylimääräiset aukot jäljellä. Takin tuleva onnellinen omistaja voi siis halutessaan vielä muuttaa napitusta. Ylimääräiset napinlävet voi mustassa neuleessa helposti ommella umpeen.

Selkäpuolelle sattui enemmän kuvioita. Työ on niin iso, että sitä tehdessä on vähän vaikea hahmottaa, mihin kuviot asettuvat - mutta niinhän se saa ollakin. Nimensä mukaisesti takki on yllätyksellinen kuin elämä itse.

Tämä on siitä jännä malli, että se sopii hyvin erikokoisille ihmisille. Sen sisään mahtuu reilumpikin ja pienemmällä immeisellä takki itse näyttää reilummalta - miten vain haluatte. Monimuotoisuus johtuu varmaan siitä, ettei takissa ole muita saumoja kuin hiha-hartialinja ja sekin neuloen tehty.

Käsitöiden tekeminen on huomattavasti hauskempaa kuin niiden markkinoiminen :). Vai enkö vain ole löytänyt oikeaa tapaa?

Tässä nyt joka tapauksessa yksi kaapista ulos tullut herkkupala. Eikä siinä vielä kaikki - myös ne kaksi aiemmin tässä blogissa esitellyt saman sarjan takit ovat vielä kaapissa... Siinäpä olisi kolmelle ennakkoluulottomalle leidille miellyttävät ja uniikit takit tuomaan sekä lämpöä että iloa pimenevään syksyyn.

EVA K.: Puikot ja pensselit heiluneet

Neulettakin sentään vielä syntyy. Tämä pikku-Eetun villapuku on ollut tekeillä jo jonkin aikaa, mutta onneksi valmistui ennen talven tuloa. Takin ja housujen ohje on Novitan kevät 2009 -numerosta. Tulipahan tehtyä palmikkoa; sitä on myös takin selkäpuolella. Lanka on Nallea.

Myssyn tein sitten taas omalla "kolmen tuulen mallillani", joka on hyväksi havaittu. Ja aina pitää pientä tuotekehittelyäkin tehdä. Huomasin, että samaa kolmiota voin käyttää myös kaulahuiviin.

Nallen raitalangasta tulee aika hauskan näköistä myös joustinneuleena.





Oi näitä elämän värejä!

Ruska ei ole vielä oikein päässyt vauhtiin, mutta oma väripensselini on kyllä huiskinut ahkerasti sekä paperilla että kankaalla.
Näistä töistä päätellen minulla on menossa punainen kausi, mistä sitten johtuneekin. Harjoittelin kesällä rasiantekoa ja maalatusta kartongista syntyy tosi ihania pakkauksia helmilleni tai muille tuotteille. Aihioita on kertynyt taas vino pino - kun pääsen vauhtiin, niin on vaikea lopettaa!

Tästä maalatusta kankaasta piti oikeastaan tulla pussilakana, mutta sitä silittäessäni hoksasin, että saan siitä ensin olohuoneeseen uudet verhot.
Pidän niin kovasti väripintojen katselemisesta, että voin nyt ensin tutkia niitä. Kun kyllästyn pelkkien värien katseluun, niin sitten leimasin käteen ja päälle kuviot.

Orkideani on ilahduttanut minua keväästä asti.
Se oli nukkunut jo pari vuotta ruususen unta,
mutta yllätti iloisesti näin komealla kukinnalla.

Kärsivällisyys palkittiin - kuten usein muutenkin...

EVA K.: Helteestä huolimatta

Ulkomaantuliaisia
Kesäni ei ole vuosikausiin ollut oikea suvi ilman käyntiä Eestissä. Tänä kesänä suuntasin ensimmäiselle käsityökurssilleni naapurimaahan. Ainoa netistä löytämäni kurssi sattui olemaan "kangakudumise suvekool", joka minulle kyllä sopi ihan hyvin. Kielenharrastajana ja ainoana suomalaisena sain kielikylvyn kaupan päälle. Kurssi pidettiin pienessä Velisen kylässä, tunnelmallisissa joskin helteisissä olosuhteissa. Aiheena olivat sikäläiseen käsityöperinteeseen kuuluvat "suurrätikud" eli suuret villahuivit - ei mitään aivan aloittelijan töitä kylläkään. Kun sidosoppi on minulle toistaiseksi aivan vierasta, niin aluksi tuntui että huhhuh, kuidas ma hakkama saan eli miten tästä selviän, mutta kotiin tuotavana oli kuin olikin samat rätikud kuin muillakin. Hyvä minä, tubli õpija.

YLE Ykkösen karjalaisen heinäkuun innoittamana piipahdin vielä Viipurissa. Päivän matkalla ei nähtävyyksiin paljon ehtinyt tutustua, mutta parasta antia oli pellavakauppa. Se sai aivan pään pyörälle tällaisella pellavan ystävällä. Onneksi siellä oli myös neulepellavaa, jota ei kovin monesta paikasta saa. Kangasostokseni jäivätkin varsin vähäisiksi, mutta lankoja en voinut vastustaa.

Tunnistatteko tuon työvälineen? Ystävättäreni oli hankkinut sen kauan kauan sitten Pärnusta ja lahjoitti minulle - virkkuukoukku, jossa aapiskukko! Mietimme kovasti, onko se luuta vai sittenkin muovia. Arvoitus taisi ratketa siinä, että se oli mystisesti napsahtanut poikki yön aikana. Muovia kai sitten - vaiko pitkälle kehittynyt osteoporoosi...


Junassa pisteltyä
Kassillinen ruosteenruskeaa norjalaista Raggegarnia on vaivannut mieltäni. Hankin sen heräteostoksena jo talvella enkä ole keksinyt sille mitään käyttöä. Ahaaelämys tuli sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta: reilu virkkuukoukku eli nro 12, ja se oli menoa. Virkkasin junamatkalla pitkän kaulahuivin kiinteillä silmukoilla siten, että otin silmukoista takareunan. Tuloksena on miellyttävän pehmeä ja ilmava huivi. Se tuntui kuitenkin orvolta yksinään, ja lankaahan minulla oli vielä monta kerää, joten pienensin koukkua ja tein vielä hatun huivin seuraksi. Hattu puolestaan kaipaa kyllä vielä pientä piristystä - tarkoitus on tehdä siihen nauha, kunhan vähän kertailen viime talven nauhaopintoja :=).

Vielä yksi uusi kokemus

Nypläystäkin olen nyt kokeillut. Sitä kohtaan minulla on ollut kovasti
ennakkoluuloja. No, totesin, että periaatteet ovat aika lailla samat kuin
esim. nauhojen teossa. Ymmärrän kyllä, että siihenkin voi jäädä koukkuun,
mutta eipä se silti minun lajini ole. Tulipahan kuitenkin tehtyä
postimerkin kokoinen pitsi.
Ja mistä sitä koskaan tietää, mihin vielä hurahtaa..

Tiiina: Se neuloo sittenkin

Olen hukannut neuleintoni ja olen antanut sille luvan mennä. Siivosin käsityökorin pois, piilotin neulelehdet kaappiin ja pöydän nurkalla lojuneet puikot paikoilleen. Luottaen siihen, että kyllä into vielä palaa.

No. Into ei palannut, mutta neuleen tarve tuli. Juhla-asuni kaipasi viileän illan varalle hihoja. Kaksi kerää Tennessee-lankaa taipui yksinkertaiseksi hihattimeksi. Tuttuun tapaan vain suorakaide, josta ommeltu hihat ja pääntien reunasta poimittu silmukat, joilla neulottu muutama kerros sileää nurjaa.

Kori on edelleen kaapissa ja into hukassa. Kaupassa silmäilin kuitenkin jo syksyn uusia värisävyjä ja lankoja. Syksyn Novitankin nappasin mukaani hetken mielijohteesta. Ehkä tämä neule-elämä taas tästä vilkastuu hämärtyvien ja viilenevien iltojen myötä.

Muistan tämän kesän erikoisena kesänä. Pitkä viiden viikon loma, hellettä, lyhyitä retkiä, krokotiilihauki, juhlia, kiireetöntä oloa, pitkiä keskusteluja, keskeneräinen maalausurakka... Monta mukavaa, haikeaa ja haastavaa hetkeä. Olen jo ihan valmis syksyyn.

Kolme väläystä kesästä 2010

EVA K.: Silmänruokaa

Blogimme uinailee heinäkuun helteissä, mutta minä päätin yllättää satunnaisen vierailijan pienellä iloisella tervehdyksellä ja esitellä Paperolli-helmeni. Näitä olen nyt pyöritellyt kauniista kesäilloista nauttien. Käsillätekemistä on tämäkin. Materiaalina on sanomalehti, kierrätystä siis parhaimmillaan. Siinä pyörivät uutiset ja tarjoukset, urheilut ja muistelot, syntyneet ja kuolleet -kaikki sulassa sovussa ja saavat täysin uuden elämän.

Värien maailma on ihana, ja helmien maalauksessa saa kokea kivoja ahaa-elämyksiä. Parhaimmat huvit taitavat olla ilmaisia - minulle ainakin...

Puikotkaan eivät ole joutaneet kesälomalle. Palmikkoa on syntynyt jo kovasti, mutta jospa tällä kertaa maltan mieleni enkä esittele keskeneräistä työtä. Kaikki aikanaan.

EVA K.: Värien leikkiä

Minä täällä taas. Vaikka tämä onkin neuleblogi, en malta olla esittelemättä kahta viimeisintä kangastyötäni. Koulussa oli kevättalvella tilkkutyökurssi ja kun tarvitsin päiväpeittoa, päätin ottaa tämän urakan. Urakkaa siinä oli, mutta lopussa kiitos seisoo. Peitossa näkyy omaa historiaani. Kuviolliset kankaat olen maalannut muutamia vuosia sitten ja jatkoin nyt niiden työstämistä leimasimilla. Minulle on tärkeää, että tilkkutyöt eivät ole vain teknisiä suorituksia, vaan että ne oikeasti syntyvät niistä tarvikkeista, mitä kulloinkin on tarjolla. Niinpä tässä on tarkoituksellisesti pari aivan "eri maailmasta" olevaa palaa, sieltä oman kankaanpainannan taipaleelta.
Samaa historiaa kertoo myös täkin vuori. Nämä
verhot painoin joskus ja ovat ne olleet ikkunassakin.
Nyt tuntui, että niiden aika ja paikka on tässä työssä.
Välissä on ohut vanu, ja täkki on koneella tikattu. En ole aikaisemmin koneella uskaltautunut tikkaamaan, mutta koulu on ihmeellinen paikka. Niin sitä mennä hurruutettiin teollisuuskoneella ja yläsyöttäjällä sauma kerrallaan ja työ rullattuna, että pois alta. No, todellisuudessa ompelin tosi hitaasti ja kieli keskellä suuta, mutta tein sen. Viimeisenä oli suurin haaste eli reunakaitaleen ompeleminen samaisella koneella oikealta puolelta siten, että käänne kiinnittyi nurjalta. Siinäkin onnistuin!

Koska batiikkityöni koulussa eivät onnistuneet oikein parhaalla mahdollisella tavalla, päätin tehdä vielä yhden ylimääräisen harjoituksen - olen muuten aika sitkeän ihmisen maineessa. Tähän kankaaseen tulikin jo monta onnistunutta kohtaa eli noita viivoituksia, mutta tuommoiset töhrythän batiikkiin eivät kuulu. Kangas oli minusta silti niin kaunis, että keksin tekaista siitä tämmöisen pienen kesäkassin. Vuoriksi ja hihnoiksi löytyi komerostani vanha pellavaliina, jolle itselläni ei ollut tunnearvoa. Olen aina iloinen, jos saan jotain kaapissa kauan lojunutta materiaalia järkevään käyttöön. Batiikin harjoittelua jatkan kyllä nyt kesällä, se jäi semmoiseen "siinä hilkulla" -vaiheeseen, että periksi en anna!

EVA K.: Kovaa ja pehmeää

Ensimmäinen kouluvuosi alkaa olla lopuillaan, ja paljon on repussa ihan konkreettisestikin uutta kotiin tuotavaa. Lankatöissä oli viimeisenä makramee. Se ei oikein sopinut sormilleni, joten tein vain jotain pientä ja senkin hitaasti, mutta onneksi kädet sentään tottuivat ensijärkytyksen jälkeen näperrykseen. Tämä musta riipus on paksusta kalastajanlangasta ja kotoa löytyneistä vanhoista napeista. Enpä tiedä, tulenko sitä koskaan pitämään, mutta siinä tulivat joka tapauksessa tutuiksi tasosolmut ja kohosolmut, joita oli kyllä aika kivakin tehdä. Ranneke on myös tehty kohosolmuilla, mutta vahalangasta.
Vihoviimeisenä syntyi vielä tuo taustalla oleva paperinarusta virkattu kulho. Aika kovaa sen virkkaaminen oli, mutta niinpä kulho on kyllä mukavan jämäkkä. Ihastuin sen verran, että ostin itselleni narukerän.

Pehmeää puolta
Nyt olen minäkin testannut tämän Marjorien antaman unisukkamallin. Ostin Lankaidean tarjouskorista Tampereelta ihastuttavan pehmeää maissilankaa. Tarkoitus oli tehdä siitä isompi työ, mutta päädyinkin nyt yösukkiin, joita siitä paketista tulee useampi pari. Pehmeät ovat! Lanka ei ole aivan ihanteellisinta kutoa, mutta ei nyt hirveän hankalaakaan, joten paninpa heti seuraavat, oikein kantapäälliset, tulemaan. Nämä on kudottu viitosen puikoilla. Olipa sukkien tekeminen miten kivaa tahansa muiden mielestä, niin minusta näidenkin tekeminen kesti ja kesti... Ilmeisesti tässä on pieni asennevamma, jota seuraava kuva ehkä selittää.

85-vuotiaalta äidiltäni on syntynyt sukka poikineen. Niitä on riittänyt paitsi suvulle, myös vapaaehtoistyönä ulkomaita myöten. Tämän verran sain kuvaan ennen kuin nämäkin lähtevät jonnekin, missä varpaita oikeasti paleltaa. Hyvin istuvat sukat ja neule on edelleen sileää.

Yksi koulupäivä enää, sitten suvivirsi. Takana on merkittävä ja antoisa vuosi. Olen jo paljon lähempänä unelmani toteutumista...