
Eipä uskoisi, että menneestä kesästä olisi syntynyt hellepäivän muistoja, mutta niin vain on. Onneksi kansanmusiikkitapahtumissa on myös kaupallisuutta mukana, tällä kertaa en sitä juttua moiti ollenkaan. Nämä langat nimittäin bongasin heinäkuussa Viljandi folkista, ja nyt on muistot sitten kudottu jakuksi.
Lanka on melkoisen ohutta villaa, mutta niinpä se oli tosi juoksevaa ja jakku painaa vain 300 g. Lankaa ostin heti kolme vyyhtiä, joten suurin osa on vielä käyttämättä! Vyötteestä voi lukea, että lanka on peräisin Jõgeva lõngavabrikust, jolla on jopa omat nettisivut: www.evilla.ee. Ihastuin väreihin heti ensisilmäyksellä.
Malli on täysin omasta päästä ja syntynyt sitä mukaa, kuin työ edistyi. Takakappaletta aloittaessa en ollut vielä päättänyt, teenkö puseron vai takin. Takki tuntui sitten lopulta paremmalta vaihtoehdolta. Kappaleet ovat yksinkertaisesti suorakulmia. Helman viimeistelin vasta, kun olin koonnut jakun. Hihoista halusin vajaamittaiset, mutta tein niihin leveät käänteet. Ja jotta työssä olisi jonkinlainen juju selässäkin, neuloin sinne pienen hiipan.

Tarpeistaan kannattaa mainita muillekin, se tuli taas kerran todistetuksi. Ystäväpiiristä nimittäin löytyi ihminen, jolla oli kaksi kenkälaatikollista käyttämättömiä nappeja :=). Kaupasta en olisi yhtään sopivampia löytänyt, niin hyvin nämä tähän istuvat.
Tuntuupa yllättävän hyvältä, kun pitkästä aikaa tein jotain vähän isompaa ja vieläpä ihan itselleni.
Ja arvatkaapas kenet myös bongasin sinä hellepäivänä Viljandi folkissa: Eestin presidentin Toomas Hendrik Ilveksen!