EVA K.: Olen perustanut uuden blogin

Käypä kurkkaamassa:http://artevasaani.blogspot.com/
I started a new blog: http://artevasaani.blogspot.com/

31.10.2008

EVA K.: Nuttua pukkaa - ja vähän muutakin

Kiva juttu, että meillä töissä on niin monenikäisiä ihmisiä ja vauvojakin tulla tupsahtelee. Minulla kun on nyt menossa tämä yllätysnuttukausi, niin ilmoittauduin vapaaehtoiseksi nutunkutojaksi seuraavalle nuorelle äidille :=). Sainkin aivan ihastuttavat langat kudottaviksi! Tanskalainen Sublime - kasmirin, merinon ja silkin yhdistelmä - hiveli minunkin sormiani ja on varmaan aivan ihana tulevalle vauvalle. Lankaa meni yhteensä 400 g ja tuolta alhaalta voi todeta, että käytin sen melko tarkkaan... Värit ovat myös kauniit eikä mitenkään pysty arvuuttelemaan, onko tuleva pikkunyytti tyttö vai poika. Napinläpien paikkaa ei siis tarvinnut miettiä sen kummemmin! Kirpparilta löytyi nätit helmiäisnapit, jotka heijastelevat lankojen väriä.
Aloitin tällä kertaa housuista. Niissä oli kovempi työ kuin nutussa, mutta kun tein lahkeet yhtäaikaa, niin sitkeys palkittiin. Mittailin tekelettä moneen otteeseen, kun välillä tuntui, että ei taida mennä ihan oikein. Kyllä nämä nyt lopulta näyttävät kutakuinkin samanlaisilta kuin mallissakin. Aina oikein -neule on mukavan joustavaa, näihin mahtuu paksukin vaippa.

Seuraavana oli vuorossa myssy, tämä perinteinen kypärämalli, joka istuu hyvin vauvan päähän. Lankaa tuntui riittävän ja intoa myös, joten sitten vain pienet tossut ja lopuksi vielä tumputkin. Harvoin lanka menee ihan näin ihanteellisesti, tuossa on kaikki, mitä jäi. Tumppuihin sain vielä rapuvirkkauksen, tossuihin ei riittänyt, mutta eivätpä ne ehkä kaipaakaan.
Terveiset tulevan vauvan äidille Sarille sinne äitiyslomalle!

19.10.2008

Pääasia



Tiiina on innostanut myös minut pipojen pariin: tässä tämmöinen myssy/baskeri mallinen systeemi. Ohje tietysti myös Tiiinalta. Kyllä oli helppo tehdä, kun toinen oli jo toteuttanut mallin ja antoi vielä ohjeet ja kommentit! Tämä on neulottu 7veljeksestä, himpun verran reilu tuli mun käsialalla. Eli Nallesta varmaan tulisi just hyvä. Mutta Saara tykkäsi tästä, on ollut jo viikon käytössä, ja passaa kivasti hänelle.

No tietysti piti sen verran luovuutta käyttää (=ohjeiden noudattaminen tuntuu olevan täysin mahdotonta) että nuo kavennukset tein yhdellä palmikolla kahden kapean sijasta, kiitos Tiiina vinkistä, niin niistä tulikin tuollainen kiva tähti.

Olen kyllä iloinen, että pipot sun muut päähineet ovat taas muotia. Syksyn Novitassa oli kivoja malleja myös lipallisista baskereista, onkohan niitä kukaan toteuttanut? Vähän kutkuttelisi testata....

EVA K.: Yllätys yllätys

Elämä yllättää aina silloin tällöin iloisesti. Niin kävi taas vähän aikaa sitten, kun törmäsin jossain blogissa minulle aivan uuteen asiaan: Elizabeth Zimmermannin 1960-luvulla suunnittelemaan nuttuun eli baby surprise jacket, joka neulotaan yhtenä kappaleena. Tuntui, että sitä pitäisi päästä heti kokeilemaan. Ymmärrettävän ohjeen löytäminen ei ollut ihan helppoa, mutta etsivä löytää. Nutun kutominen on oikeasti ihan yhtä hauskaa kuin kuvittelinkin, tuntuu, että se vie mennessään.

Ensin syntyi tuo pienempi villalangasta tehty ja sitten kokeilin samoilla silmukkamäärillä melko paksusta puuvillalangasta - ja eron kyllä huomaa. Tämä onkin taas oikein sopiva työ siinäkin mielessä, että siihen voi ns. haudata pienetkin langanloput.

Ja tältä työn eteneminen näyttää.
Missään vaiheessa ei ole tylsää, ja kun neuleen päättelee, niin hupsista, tulos on aikamoinen. Ainoiksi saumoiksi tulevat nuo olkapäät. Otin niistä silmukat virkkuukoukulla vielä puikoille ja yhdistin kutomalla (kiitos Tiiina kesällä saamastani puhelinneuvonnasta..). Nutussa ei nyt sitten ole ainuttakaan paksua saumaa, ja se on sisältä ihan yhtä siisti kuin päältäkin.

Kaulus vai kauluri? Eipä tästä vielä osaisi kuvitella, mitä on tulossa. Tässä kohtaa on tehty hartiat ja hihat eli työ aloitetaan niskasta.

15.10.2008

Pipo päähän pakkasella!

Pakkasaamut ovat täällä. Raikkaat, kirpeät syyspäivät. Veto hieman vähissä ja melkein jo lumea odottaa. Olisivathan nämä mukavia iltoja neulomiseen, mutta kun ideoita ei oikein ole. Tai no muutama toki: löysähkö, laskeutuva liivi, jossa olisi napakka vyö ja avara V-aukko tai pitsihihainen kimonomallinen neule alpakka-langasta. Tilanne on vain se, ettei taidot riitä tekemään mallia omin päin eikä sitä mieluista pitsineulekuviotakaan tunnu löytyvän (kokeiluja on jo kaulaliinan verran...)

Olen sitten tehnyt paremman puutteessa pipoja. Tuhonnut seiskaveikan ja nallen jämiä lankalaatikon pohjalta. Jälleen annoin käyttäjälle sananvallan: Pinkki, korvaläpällinen pipo, jossa on letit, tupsu ja pieniä neliöitä. Siinä eskarilaisen tilaus. Sitä-sun tätä siis, mutta meillä saa sitä mitä tilaa. Neliöt ovat pipon sekaan pujoteltua heijastinnauhaa, joka oikeasti toimii (ylin kuva yrittää havainnollistaa tätä). Villalanka kutittaa herkästi ja tuulikin menee helposti läpi, joten vuoritin pipon napakalla trikoolla. Aika usein käytän myös ohutta fleeceä. Kolmiaskel-siksakilla vain suristelen vuoren kiinni. Ihan toimiva juttu sekin.


Itselleni neuloin pannan Drops:n ohjetta mukaillen. Sopii nykyiselle pörrölleni ihan hyvin. (Vinkki-vinkki: permanentti saattaakin jollakin kertaa ottaa kiinni aika napakasti, vaikka vanhat kokemukset antavat odottaa sellaista kevyttä kohotusta... Olen jo onneksi tottunut tähän David Hasselhof / Anita Hirvonen lookkiin)


Tyttö sai toisenkin: Shalom:n ylijäämä Romat päätyivät tähän Better Bucket -malliin. Hieman koristeita virkaten ja varsin mukava oli lopputulos. Tätä on käytetty ahkerasti. Kuvatessa maa oli kuurassa, upea aamu.

Ja vielä yksi. Valkoinen lanka päätyi vuosien takaisesta Novitan ilmaislehdykästä napattuun palmikkopipoon. Kiva malli tämäkin. Tosin minun käsiala ja valkoinen lanka eivät kuulu yhteen. Taustalla pilkottaa keskeneräinen kurkineiti Kurkela. Siskon innoittamana pajutöiden parissa siis.

12.10.2008

Tyttömäinen liivihame


Tämä on kyllä varmasti onnistunein neuleeni aikoihin! Valmistumisprosessi oli tuskallinen, mutta lopputulos onneksi palkitsee. Eikä vähiten siksi, että se päätyi lukioikäisen tyttäreni ylle! Malli sopii hänelle tosi hyvin, ja ruskea väri on herkullinen. Neule on tehty Mozart-merkkisestä mohairlangasta. Alkuperäisen mallin keksin Novitasta Talvi 2007, tunika 30, siitä on siis alaosan pitsineulos. Ja samasta mallista oli version 1 yläosa. Tästähän siis piti tulla minulle itselleni liivi, mutta alkuperäisen mallin mukainen yläosa oli kamala (Saaran kommentti: näytät ihan roomalaiselta soturilta, haarniskassa). Toinen versio yläosasta oli Novitasta syksy 2008,tunikamainen pitsiliivi. Siinä näytin tynnyriltä (oma arvio). Vihdoin älysin, että tällainen malli ei yksinkertaisesti sovi minulle. Niinpä ideoin samassa lehdessä olleesta liivitunikasta tuon kolmannen yläosan, ja se on hyvä, juuri Saaran tyyliiin sopiva. Siinä on keskellä ja olkainten molemmissa reunoissa joustinneuletta, joista tulee napakkuutta.

Takakappale on matalampi, liivihameen tyylisesti.
Ai niin, mohair-lanka on muuten eivan erityisen ikävää purkaa....

Iloisen kirjavaa


Tällainen kesäpusero syntyi Lidlistä pikkurahalla ostetusta Colorado langasta, 100% puuvillaa. Todella napakka ja ryhdikäs toppi, uskomattoman hyvä lanka, sitä meni tasan paketissa olleet 300g. On pidetty ja pesty, tosin kesä oli niin viileä että villatakki sai olla tuossa päällä vielä. Väri nyt on aika mielenkiintoinen, väriarkana ihmisenä pyörittelin sitä vähän aikaa ennenkuin ostin, mutta nyt kyllä pidän lopputuloksesta.

Edessä on palmikko, jonka puolikkaita "jatkoin" pääntien reunaa ryhdittämään. Samoin selkäpuolella on palmikko. Se muuten vähän myös antaa selkäpuolelle mallia, sillä toppi on teht suorista kappaleista. Malli on muokattu siitä lankapaketin mukana tulleesta mallista.

Kesän muistoja....


Menneen kesän tuotokset ovat jääneet jakamatta kanssanne, mutta ehkä vielä voin sen tehdä. Tässä ensimmäisenä jo kerran työstetystä Havaijista (=se onneton virkattu huppuliivi ei korostanutkaan vartaloni parhaita puolia) neulomalla tehty pusero. Lähtökohta oli siis tämä: läjä virkattua liiviä, ja lisäksi käyttämätöntäkin lankaa yksi kerä. Suht. tympeää purettavaa tuollainen tikapuulanka, en oikein sen funktiota ymmärrä muutenkaan. Tai ehkä se juuri tekeekin tuon kivan epätasaisen, elävän pinnan.


Tämä on ihan kiva ja miellyttävä päällä, ehkä aavistuksen helmastaan löppänä. Kuitenkin semmoinen meikäläisen tyylinen, kaikesta beigeydestään huolimatta (vai juuri siksi?). Pääntien keskellä oleva "palmikkokäännös" ei juuri näy, mutta hivenen ryhdittää puseroa.

Tähän malli on suunnilleen kevään 2006 Novitasta. Siinä on muitakin Havaiji-langalle tehtyjä malleja, jos jonkun muunkin kaapista semmoista löytyy pölyttymästä...