EVA K.: Olen perustanut uuden blogin

Käypä kurkkaamassa:http://artevasaani.blogspot.com/
I started a new blog: http://artevasaani.blogspot.com/

29.5.2009

EVA K.: Lahjojen valmistelua

Tänä keväänä minua on siunattu peräti viisillä lakkiaisilla, kun viime aikoina on ollut vuosia, ettei ole ollut ainoitakaan. Lahjan miettiminen tuntuu monesta työläältä, mutta minusta se on oikeastaan aika kivaa hommaa. Johtuisikohan siitä, että teen sitä myös työssäni ja olen kai alkanut asennoitua asiaan positiivisesti.
Niinpä yhtenä aamuna putkahti mieleen idea, että teen värjäämistäni ja kuvioimistani kankaista kulhoja ja täytän ne sitten käytännöllisillä pikkujutuilla.

Tarkoituksena oli kerätä erinäistä tilpehöörää, jota äidin ja isän luona löytyy aina kaapista, mutta jota opiskelijaboksin kaapit eivät niin vain tarjoakaan. Olipa kerrankin mukava shoppailla ja yhtä ja toistahan sitä koriin kertyi: pyykkipoikia, laastaria, pizzamaustetta, kuorimaveitsi, narua, Sisu-pastilleja, mittasarja ja - roskapusseja :=). Tytölle hankin ristipäämeisselin, pojille väkersin neulatyynyjä.samasta itse kuvioidusta kankaasta kuin kulhotkin ja varustelin ne valmiiksi: nuppineuloja, silmäneula, jossa jo musta lanka valmiina (!), hakaneuloja, muutama nappi. Taisipa yhdelle pojalle tulla nuudelikeittokin ostettua.


Ja tässäpä sitten ylioppilaspoikien paketit valmiina.
Huomenna on sitten ilo ojentaa nämä "hedelmäkorit" - miltähän mahtaa tuntua...

20.5.2009

EVA K.: Nuttu löysi vauvan

Hohhoijaa! Nyt voin vihdoin esitellä yhden yllätysnutun ihan oikean vauvan päällä!
Tämä ihastuttava poikavauva tuli maailmaan joskus vapun tienoilla. Nutun ja myssyn tein talvella tilauksesta, ja sitten ne vähän mutkan kautta pääsivät lämmittämään tätä pikkumiestä.
Kiitoksia vauvan äidille Heidille, joka ystävällisesti lähetti kuvat ja antoi luvan niiden julkaisemiseen!
Koko näyttäisi olevan aika passeli; nuttu kaiketi mahtuu muutaman kuukauden. Enpä jaksa enää muistaa, mitä lankoja tähän työhön käytin, mutta väri osui ilmeisesti ihan nappiin.
Toivottavasti siellä vauvaperheessä jaksellaan hyvin...

17.5.2009

EVA K.: Reilun kaupan ihanuuksia


Meilläpäin oli perjantaina ja lauantaina reilun kaupan markkinat. Tosi kiva tapahtuma, ja väkeäkin näytti olevan ihan mukavasti. Joukossa oli myös paikallisia käsityöyrittäjiä moneen lähtöön. Toivottavasti kauppaakin tehtiin.

Minä hiplasin näitä lankoja perjantai-iltana ja mietin, mitä niistä voisi saada aikaan. Kierrätettyä raakasilkkia - olen heikkona luonnonkuituihin ja silkkiä näkeekin niin harvoin. Taisin aprikoida hintaakin, vaikka varsinaista vertailukohdetta minulla ei tälle aarteelle kyllä ollut tiedossa. Kotonakaan langat eivät jättäneet rauhaan, kunnes päätin, että jos ne vielä lauantaina yhden aikaan ovat myymättä, ne on minulle tarkoitettu. Kuvasta näkyy, miten kävi :=)

Minua kiehtoo myös lankojen tarina; varsinaisestihan se lähtee silkkitoukasta varmaan ja kuinkahan monen käsityöläisen kädet tässä välillä ovatkaan panneet parastaan. Minä olen tässä ketjussa seuraava - aika näyttää, mitä tuleman pitää.

16.5.2009

EVA K.: Terveisiä puutarhastani


Tunnustan heti alkajaisiksi: en ole viherpeukalo - vaikka niin haluaisin. Sen sijaan Luoja on suonut minulle kyvyn ihailla lähes kaikkea vihreää, mikä puskee maasta kylvämättä ja kyntämättä. Tästä kyvystä nautin erityisesti pyhiinvaelluksellani muutama kevät sitten. Ja näette siis aivan oikein: tämä on todella nokkosta!

Tänä keväänä en olekaan käynyt sen kimppuun hirveällä raivolla, vaan ajattelin korjata ensin satoa ja sitähän ei kauan tarvinnutkaan odottaa. Viime talvena sattui hauska juttu, kun yhtenä aamuna heräsin ns. rieskaresepti päässäni. Reseptin mukaan pakastepinaattia sekoitetaan kermaviiliin ja niin olen tähän asti tehnytkin, mutta nyt ajattelin siirtyä tuoretuotteeseen ja omavaraistalouteen, hehheh.

Ryöppäyksen jälkeen nokkosen vihreä on entistä vihreämpää. Sitten vain kermaviilin kanssa sekaisin, hieman soodaa ja suolaa ja sopivasti jauhoja. Jauhoina käytin tällä kertaa työkaveriltani saatuja ohrajauhoja ja lisänä kauniin kellertevää soijajauhoa. Harvoinpa näkee niin kaunista taikinaa.

Ei muuta kuin ohut rieska kuumaan uuniin ja kohta pääseekin herkuttelemaan! Parhaimmillaan tämä rieska on kuumana, kun voi sulaa ja reunat ovat rapeat. Elämän nautinnot ovat yksinkertaisia.

9.5.2009

EVA K.: Värien leikkiä

Tilaustyöni Tiritiriteijaa on päässyt hyvää vauhtiin. Aika haastava homma, sillä tästä tulee reilusti isompi kuin omani. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten mitat pitävät kutinsa. Muutaman röijyn kokemuksella tiedän nyt, että jännitystä riittää nappien ompeluun asti - vasta sitten näkee lopullisesti, miten työ onnistui.
Siltä varalta, että joku ei hahmota missä mennään; niskasta on tultu kainaloihin asti alaspäin. Alun kavennukset on tehty ja lisäyksiäkin jo jonkin verran. Onnittelen muuten itseäni tuon pitkän pyöröpuikon hankkimisesta.

Netissä surffailua en mielestäni hirveästi harrasta, mutta yhtä ja toista kivaa olen onnistunut sen avulla kuitenkin löytämään. Viimeisin löytö oli Tampellan Punatulkku-lanka, jonka nimenkin olin unohtanut kokonaan. Sehän on juuri sitä samaa, jonka rippeitä vielä kudoin tänä keväänä vaaleaan röijyyni. Nyt selvisi sekin, että lanka ei suinkaan ole kokonaan pellavaa, vaan siinä on 65 % puuvillaa ja 35 % pellavaa. Lanka löytyi nettipuodista Lumottu lanka - ja ostin koko varaston. Minulle Tampellan naapurissa kasvaneelle myös langan vyöte on erityisen arvokas. Langat saavat nyt odottaa toistaiseksi ahaaelämystä.

Sokerina pohjalla jotain sinistä. 60-luvulta peräisin olevat korituolit ovat aurinkoisella terassilla harmaantuneet pahan kerran. Viime kesänä sain niille tosin tehtyä täällä blogissakin esittelemäni peitot, mutta silti tuntui, että iloinen maalikerros antaisi niille uutta potkua. Minä en ole mikään remonttireiska, ikävä kyllä, mutta tämän ensimmäisen tuolin maalaus antoi aika lailla lisää luottamusta tällä saralla. Suit sait sukkelaan työ ei edennyt, kun suurin osa pinnoista on pikkurillin vahvuisia, mutta mikäs oli maalatessa, kun aurinko lämmitti, loppuvaiheessa jo liikaakin. Nyt odotankin, milloin tulee seuraava lämmin päivä, että pääsen toisen tuolin kimppuun.

2.5.2009

EVA K..: Tiritiriteijaa



Meikäläinen sai taas lankoja! Taisi olla peräti piinaviikko, kun minulle lahjoitettiin useampi kerä mustaa 7 veljestä. Enpä olisi itse hoksannut moista hankkia ja suhtauduin koko juttuun vähän sillä lailla, että katsotaan nyt, jos joskus jotakin. Vaan kuinkas sitten kävikään: uteliaisuus heräsi, ja mielikuvitus tuli hyväksi avuksi. Limenvihreää oli vielä kotona edellisistä töistä ja kaupasta sitten kiireen vilkkaa aniliinia seuraksi. Siinä vaiheessa työ alkoikin viedä mukanaan. Voi että oli kiva loihtia aina uusi iloinen pala muuten niin murheenmustaan ja kieltämättä siksi aika työlääseenkin neuleeseen. Silmät ovat olleet välillä melko lujilla, vaikka valoa on jo yllin kyllin.

Tästä takista tuli näköiseni! Eilen testasin sen vappukonsertissa ja hyväksi havaitsin. Eikä siinä vielä kaikki; olen saanut jo pari tilausta ja sarjan seuraava on siis jo alulla.

Kaikki vapaa-ajat eivät sentään ole menneet kutoessa, vaan olen käynyt pari kertaa linturetkelläkin. Sieltä taisikin löytyä tämän röijysarjan nimi: Tiritiriteijaa. Minun ikäluokalleni tämä sana ainakin sanoo jotain - vieläköhän sen nuoremmat tuntevat...
Tämä on ensimmäinen neule, johon laitoin nimeni. Perusmalli on (edelleen) Elizabeth Zimmermannin yllätysnuttu, mutta muu design aivan omaani.

Käsityö on valtaamassa yhä enemmän tilaa elämässäni, sillä minä viisikymppinen aloitan elokuussa artesaanin ja kädentaitojen ohjaajan kokopäiväiset opinnot.
Koetan siis emännöidä täällä nyt yksinäni jonkin aikaa, joten käykääpä silloin tällöin kurkkaamassa. Yritän kehitellä jotain pientä välityötä isompien projektien lomaan.