Näitä pieniä tilkkupeittoja olen tehnyt jo aikamoisen määrän. Tarkoitus oli saada kaikki vanhat puuvillaverhot pois komeroista, mutta vielä ei loppua näy. Peittoja on lähtenyt maailmalle, mutta nämä vielä odottavat paikkaansa. Kaikki on tehty hirsimökkitekniikalla, mutta ilman minkäänlaista suunnitelmia, ihanaa irrottelua! Tosin joskus syntyy aikamoisia pattitilanteita, kun en ole edes yhdistänyt blokkeja riveittäin. Kaikista on lopulta selvitty ja toivottavasti valmiista töistä jotenkin välittyy se ilo, jota olen kokenut niitä luodessani. Vuori on flanellia, välissä ohut vanu. Reunakaitaleen toisen reunan olen ommellut koneella, mutta itse käänteen tikannut käsin. Kaikissa peitoissa on muutenkin paljon käsintikkausta, sitä minun lempipuuhaani. Muuten tuo kirkas vihreäkuvioinen kangas on ihan aitoa retroa, lapsuudenkotini verhot 60-luvulta, Tampellan tai Finlaysonin kangasta - tamperelaista historiaa siis.
31.3.2008
EVA K.: Tilkkujen kertomaa
Näitä pieniä tilkkupeittoja olen tehnyt jo aikamoisen määrän. Tarkoitus oli saada kaikki vanhat puuvillaverhot pois komeroista, mutta vielä ei loppua näy. Peittoja on lähtenyt maailmalle, mutta nämä vielä odottavat paikkaansa. Kaikki on tehty hirsimökkitekniikalla, mutta ilman minkäänlaista suunnitelmia, ihanaa irrottelua! Tosin joskus syntyy aikamoisia pattitilanteita, kun en ole edes yhdistänyt blokkeja riveittäin. Kaikista on lopulta selvitty ja toivottavasti valmiista töistä jotenkin välittyy se ilo, jota olen kokenut niitä luodessani. Vuori on flanellia, välissä ohut vanu. Reunakaitaleen toisen reunan olen ommellut koneella, mutta itse käänteen tikannut käsin. Kaikissa peitoissa on muutenkin paljon käsintikkausta, sitä minun lempipuuhaani. Muuten tuo kirkas vihreäkuvioinen kangas on ihan aitoa retroa, lapsuudenkotini verhot 60-luvulta, Tampellan tai Finlaysonin kangasta - tamperelaista historiaa siis.
EVA K.: Yhdet sukat minultakin
Tiiina: Lisää kevään vihrää (ja sukkia)
30.3.2008
MarjoRie: Raitaa varpaisiin
Toisissa olen päällypuolella jatkanut varren joustinneulosta, näin tulee napakasti jalkaan istuvat sukat. Pohja on sileää, kantapää vahvistettu.
27.3.2008
Tiiina: Kevätsukat
Minä sävelsin ohjetta hieman ja sain ihanan keväiset sukat pitkäsääriselle siskolleni. Itselleni sukka on hieman liian kapea, joten kuvassa pitsineule pingottuu liikaakin. Mallia voi kuitenkin käyttää myös muinaisen ryppysukan tyyliin rypytettynä.
Mallia oli mukava neuloa. Spiraaliraidat syntyivät helposti 2 oikein yhteen kavennuksilla ja langankierroilla. Kärkikavennukset tein kirjan ohjeen mukaisina sädekavennuksina.
26.3.2008
EVA K: Marraskuuta maaliskuussa
EVA K: marraskuu-sarja
MarjoRie: Sukka jalkaan
24.3.2008
EVA K: Mustikkapensaideni muistolle
EVA K: Ei ihan sitä miltä näyttää...
EVA K: Lisää puhallusta
Seuraavalle päivälle piti keksiä myös jotain tekemistä, koska tuo ensimmäinen työ valmistui vähän liiankin nopeasti. Niinpä kurssille lähtiessäni riipustin häthätää isompia kuvioita paperille. Niiden puhaltamisessa keuhkot pääsivät kyllä töihin! Tämä työ joutui odottamaan vähän kauemmin jatkokäsittelyä. Olin haaveillut jo pitkän aikaa, että saisin terassin valkoiselle lautaseinälle jotain väriläiskää, ja niin sitten värjäsin nuo ympäryskankaat ja niistä sitten tuli tilkkutyön osuus. Oikeastaan ihme, että onnistuin aivan eri väreillä saamaan noin samoja sävyjä, värjäys kun on muutenkin niin yllätyksellistä.
22.3.2008
EVA K: Lopulta...
EVA K: Valmista tuli
EVA K: Pätkätöitä edelleen
21.3.2008
Tiiina: Virvon varvon...
Tämä noita-akka katselee maailmaa rairuohojen ja herneen versojen keskeltä. Tänäkin vuonna rairuoho ehti hyvin pääsiäiseksi, vaikka joka vuosi saan pelätä, että myöhästytään. Herneen versot ovat meidän herkkua. Kerrankin mies ja tyttö olivat salaa jäkertäneet versot suoraan kupista.
Tämä on minun suosikkini. Tyttö tuli tammikuussa ja sanoi, että haluaa askarrella. Näytti kuvaa ja minä siihen, että ei nyt (kaikkea muka tärkeämpää tekemättä ). Tyttö sisuuntui ja aikoi tehdä yksin. Ja minä siihen, että taitaa olla liian vaikeaa (jep-jep, kannustakaa lapsianne, mutta kuka sen aina muistaa).
Hetken kuluttua tyttö toi tämän ihanan pääsiäskortin. On ollut pöydällä pääsiäistä odottamassa siitä asti. Tykkään koko joukosta.
Täällä meidän seudulla virvotaan huomenna, lankalauantaina siis. Ja illalla keräännytään kokolle. Joten mukavia pääsiäispyhyiä kaikille!
Tiiina: Sukkasillaan
Kirsikkaraita sukat
Hieman ristiriitaisesti suhtaudun tähän blogimaailmaan. Ihania neuleblogeja on vaikka kuinka paljon ja niissä seikkaillessa aika kuluu vauhdilla. Uusia ideoita saa, kun näkee valmiita toteutuksia. Omat työt vain eivät samaan aikaan etene. Hymm. Hankala yhtälö.
Viime päivinä on nautittu kauniista kevätpäivistä ulkoillen. Joten tahti on hieman hidastunut. Illalla sitten nautiskelen: taitoluistelua telkkarista, vähän suklaata ja sukkakudin. Tiiinan laatuaikaa.
16.3.2008
EVA K: Pätkätöitä
12.3.2008
Tiiina: Vauhdilla valmiiksi
Lanka oli kivaa neuloa, mutta en merkittävää eroa osaa tehdä 7 veljekseen. Hieman pehmeämmältä tuntui ja ehkä aavistuksen tiukkakierteisemmältä. Mikä voi kyllä johtua myös siitä, että viimeaikoina olen neulonut Novitan lankoja pääasiassa puretuista tekeleistä. Mutta ei niin paljoa paremmalta tuntunut, että olisin Novitan villalangat valmis kokonaan hylkäämään. Tosin langan värivalikoima on aika kiva.
Kirsikka kaarrokeneule
8.3.2008
Tiiina: Ihanat värit
Onneksi järki on tässä tunnetta vahvempi. Missään välissä en kutoa ennättäisi. Lasten kanssa se ei minulta ainakaan onnistu. Ja kangaspuillekaan ei ole oikein hyvää paikkaa. Kutominen on niitä "sitku" haaveita. Ja tiedän myös sen, että ensimmäisen 15 loimimetrin jälkeen olen jo kyllästynyt hommaan. Kunhan vain kehtaan itselleni sen myöntää.
Tiiina: Äiti tilkkuilee, Anni askartelee
Tähtitilkku päiväpeite
Tiiina: Uusia ajatuksia
Paikallinen lankakauppa tarjosi naistenpäivän aamutarjouksena klo 8-9 Maija ja Janne lankoja hintaan 1,80 kerä. Ostoksille siis suuntasin. Olen pitkään neulonut pääasiassa Novitan langoista lähinnä saatavuudesta johtuen. Nappaan tavallisesti langat mukaan ruokakauppareissulla. Mutta varmaankin jatkossa tulen enemmän kokeilemaan uusia lankoja.
4.3.2008
Tiiina: Minä muistan sittenkin
Sitten sain päähäni kutoa sukat. Meidän viisivuotiaan ollessa vielä maha-asukas kudoin parin pikkutöppösiä (kantapään purin kaksi kertaa ennen kuin muistin miten se menikään). Sitä edellisestä kerrasta onkin sitten rapiat kymmenen vuotta. Kiitokset äidille, anopille, siskolle ja mummolle, joiden avulla perhe on pysynyt sukissa.
Hieman suureellisesti aloitin sitten polvisukkia mustasta Nalle-langasta (kun muutakaan ei siihen hätään kaapista löytynyt). Ahkerasti sovittelin, mallasin kavennuksia ja hain oikeita silmukkamääriä. Kerran soitin siskolle ja kerran anopille. Kantapään katsoin kirjasta.