EVA K.: Olen perustanut uuden blogin

Käypä kurkkaamassa:http://artevasaani.blogspot.com/
I started a new blog: http://artevasaani.blogspot.com/

25.6.2009

EVA K.: Terveisiä (taas) terassiltani

Jännä juttu tämä terassini uuden ilmeen syntyminen. Poikkesin yhtenä päivänä kirpparille katsomaan, joko seuraava tuoli tai miksei pöytäkin minua siellä odottaisi. Ja enpä toden totta ollut uskoa silmiäni, kun näin tämän pyöreän pienen pöydän, joka oli aivan tarkalleen samaa sinistä kuin korituolini ja tämän kirjavan pöydän palat! Pöydän maali on kulunut, mutta eikös se kuulu asiaan nykyään, joten annan sen ihan rauhassa näyttää vähän ikääntyneeltä. Tervetuloa joukkoon!

Pöytäliinani seuraava elämä



Olin joskus vuosia sitten painanut ja maalannut ison taivaansinisen pöytäliinan, joka on ollut säiden armoilla terassin vanhalla pöydällä kesästä toiseen. Värit olivat haalistuneet pahan kerran. Tällä viikolla vanha pöytä penkkeineen lähti kierrätykseen. Liinaa en raskinut mitenkään panna vielä edes matonkuteisiin, saati kokonaan hävittää. Onneksi näin sieluni silmin, että se piristäisi tilkkutyönä terassin valkoista peräseinää - ja ei kun tuumasta toimeen. Ensin revin leveitä suikaleita, jotka pätkin eripituisiksi paloiksi. Suunnitteluun ja sommitteluun en aikaa tuhlannut, vaan siitä vain rohkeasti yhdistelemään kappaleita. Osa paloista on nurin päin, nurjalla puolella kun alkuperäinen väri oli vielä säilynyt.

Vihreät kaitaleet sattuivat käteen kangaskorista ja ovat muistaakseni piimävärjäyksellä tehtyjä. Jostain syystä ne näköjään tulivat kaikki vaakatasoon.
Lopuksi pääsin taas niin mieluisaan käsintikkaukseen; kaikki reunakaitaleet on päärmätty käsin kauniista kesäillasta nautiskellen ja aika paljon tikkasin kuvioitakin. Pieniä ovat elämän ilot: haalistuneetkin väripinnat aivan hivelivät silmää, kun työ oli sylissäni. Tulihan tähän muutenkin vähän kolmiulotteisuutta eli suoraan sanoen ryppyjä, mutta niitäpä taitaa olla jo tekijässäkin..

Nyt annan auringolle luvan paistaa ja viedä loputkin värit - ei tämä mikään perintökalleus ole :=).

20.6.2009

Tiiina: Täältä tullaan

Blogitauko takana ja viikkojen kesäloma edessä. Ikkunat ja matot yhä pesemättä, huusholli suursiivoamatta ja mieli siltikin kovin keveä. Neuloideoitakin on taas pyörinyt mielessä. Novitan Bambua työnalla. Pidän kovasti sileäksi neulotusta Bambu-langasta, mutta kun se on niin hitaasti etenevää. Ideoin sellaisen toppi-kimono-hihatin yhdistelmän. Katsotaan lähiviikkoina minkälaiseksi muotoutuu. Jotakin valmistakin on viime kuukausina syntynyt.

Idyllinen Maja-kirja lainattiin kirjastosta juhannuslukemisten joukossa. Kirjan sirkusteema houkutteli etenkin perheen kuusivuotiasta, sillä "Sirkus Pieru" on harjoitellut pihallamme useampana päivänä. Juhannuksen ensi-iltaa varten koristelimme tienoon kirjan ohjeen mukaisella juhlaliputuksella. Sateinen juhannusaattoaamu kului mukavasti vanhoja kankaanpaloja tuhotessa. Yleisö pääsi illansuussa kuvan pihakeinuun ja lähistön puutarhatuoleille seuraamaan Kyyn, Leppiksen ja Orppiksen temppuja. Hymy oli herkässä.

Äidille äiteinpäivälahjaksi turkoosista Drops Alpacasta Swallowtail Shawl. Puikot 4,5. Elämäni ensimmäinen neulottu kolmiohuivi ja toinen pitsihuivi. Lopputulos oli kaunis ja saajalle mieluinen.

Kuusivuotiaan muskariopelle kiitokseksi viiden vuoden "muskariurasta" Cookie A.:n Pomatomus Novitan Nalle-langasta. Pienensin mallikerran (6x10s) koska lanka oli paksumpaa.

Salto Socks Regian 4ply -sukkalangasta kiitokseksi eskarin kouluavustajalle. Malli oli erikoinen: sukka näyttää tosi rumalta kunnes sen vetää jalkaan. Kantakuppi oli jotenkin liian iso, sitä pienentäisin. Muuten kaunis malli. Opettajan pakettiin päätyivät nämä Noro-raidat. Tyttö sanoi niiden näyttävän ihan Kaisa-open sukilta. Pitkään mietin näitä lahjomisia, mutta halusin kuitenkin jonkinlaisen kiitoksen antaa. Ajattelin, että sukille on aina käyttöä.

19.6.2009

EVA K.: ITEtaiteellista jussia

Minulla on ollut jo jonkin aikaa visio terassini uudesta ilmeestä, ja jotain valmista tuli eilisiltana. Innostus on moninkertainen taitoihin verrattuna, mutta rohkeutta ei ainakaan puutu!

Onhan tässä monenlaista omin käsin värkättyä ja kierrätettyä tavaraa: 60-luvun korituolit tänä keväänä maalattuina ja viime kesänä vanhoista verhoista tehtyine peitteineen, vanhoista kiuaskivistä ladottu alusta kukkaruukulle, räsymatollakin on jo ikää.

Ilmat ovat sen verran sekaisin, että tekeepä mieli näin juhannuksen kunniaksi todeta joululaulun sanoin, että "vanhakin jo nuortuu..."

7.6.2009

EVA K.: Löytöjä viime vuosituhannelta

Kun olen edelleen Tiritiriteijaa-sarjan kimpussa, niin tässäpä vaihteeksi muutama reilusti vanhempi työ komeroitteni kätköistä.
Eipä neuleisiin ole tullut laitettua vuosilukua. Ne ovat syntyneet inspiraatiosta ja kaiketi käytännön tarpeestakin. Tämä tilkkutäkkitakki on oikeastaan yhden mahtavan joutsenpuseron kylkiäisenä syntynyt luomus. Tilatuista langoista jäi reilusti tähteitä ja muistan kyllä, miten kiehtovaa tätä palapeliä oli koota. Siinäpä paras vaihe olikin. Tein sen tyttärelleni, joka ei takkiin erityisemmin ihastunut, itselleni se ei taas kunnolla mahdu. Onni, etten sitä ole sentään vielä rahdannut kierrätykseen, sillä kaikkine tuhansine langanpätkineen siihen on tuhraantunut eräskin työtunti... muistaakseni...
Tämä lanka oli nimetöntä roskalankaa jostain tehtaasta, ja sopi silloiseen opiskelijan budjettiini varsin hyvin. Kaikki siitä tekemäni vaatteet eivät ole enää tallessa eikä niistä ole edes kuvia, mutta nämä kaksi puseroa ovat pysyneet matkassa - enkä niistä nyt enää kyllä luopuisikaan. Ainakin tämän neulotun puseron malli on syntynyt omasta päästä, virkatun ohjeen muistelen hämärästi löytäneeni jostain lehdestä.

Varsinkin neulottua olen pitänyt todella paljon - siis 70- ja 80-luvuilla - ja onpa sitä ehtinyt jo pitää tyttärenikin. Lanka on niin sitkeää, puuvillan ja jonkun kiiltävän sekoitekuidun yhdistelmää, että siihen ei taida edes ajan hammas pystyä, mutta kellastuuhan se kuten vanha ylioppilaslakki. Pieni valkaisu ennen seuraavaa käyttökertaa taitaa olla paikallaan..

1.6.2009

EVA K.: toukokuun satoa

Ystävätär toi joku aika sitten lankakaupan loppuunmyynnistä ihanaa Sarek-merkkistä sataprosenttista villalankaa kaksi kerää. Tämä pikkutyö syntyikin lähinnä uteliaisuudesta nähdä, minkälaista neuletta noin pehmeistä väreistä syntyy. Keksin tekaista nämä täysin yksinkertaiset ranteenlämmittimet. Neuloin ne seiskan sukkapuikoilla, jolloin langan hienous pääsee hyvin oikeuksiinsa. Äskeinen säätiedotus näytti siltä, että saatan hyvinkin tarvita näitä jo tällä viikolla - eli siis kesäkuussa.

Tätä nuttua en ole tainnut esitellä. Löysin sen sattumalta lankakerien seasta ja päätin tekaista siihen myssynkin, kun lankaa oli reilusti. Saapa nähdä, löytyykö joku sopiva kesävauva, joka tarvitsisi puuvillaista nuttua.

Tiritiriteijaa nr 2 valmistui jo helatorstaina, mutta näiden kuvien kanssa sählääminen ottaa minulla vähän lujille. Tässä nyt kuitenkin jonkinlainen todiste, että reilun kokoinen röijy on valmis. Langat ja värit ovat samat kuin ykkösessäkin, mutta tähän tuli jo heti pidemmät hihat, joten nuo värikkäät hihansuut jäivät vastaavasti lyhyemmiksi. Kuviot syntyivät työn edetässä, mitään ennakkosuunnitelmia en käytä.