EVA K.: Olen perustanut uuden blogin

Käypä kurkkaamassa:http://artevasaani.blogspot.com/
I started a new blog: http://artevasaani.blogspot.com/

25.6.2011

EVA K.: Luomisen lumoa

Grafiikan teko on yksi elämäni suuria rikkauksia, ja mikä parasta, siinä voi löytää aina uusia ilmaisukeinoja. Nyt olen hurahtanut loihtimaan monotypioita kankaalle. Monotypia poikkeaa muusta grafiikasta siinä, että kuvat ovat ainutkertaisia ja niiden ainakin kangasvärejä käytettäessä on synnyttävä hyvin nopeasti ennen kuin väri kuivuu.

En suunnitellut aiheita sen kummemmin, mutta huomasin sitten, että olin piirtänyt kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Eläimiä en tosin osaa piirtää, mutta tässä kohtaa löytyi oma sisäinen lapsi ja heittäydyinkin luojan apulaiseksi ja syntyi vähän uudenlaisia lajeja... Siitä tuli sitten mieleeni myös työn nimi "Minä rakastan kaikkia luotujani" - jonka muuten kirjoitin peilikirjoituksena.

Tämä on siis tilkkutyö ja myös kierrätystä. Siinä saavat vanhat itse painamani puuvillaverhot uuden elämän. kankaan nurjalla puolella on himmeän keltaisia kuvioita siellä täällä, mikä tekee työstä vähän kuin sieltä täältä kellastuneen. Lisäefektiä tuovat tahrat, joita ei tässä tekniikassa voinut välttää... Niin ja käsityön osuus on kyllä ihan kiitettävä, sillä olen tikannut käsin jokaisen kuvan ympäryksen. Reunakaitaleet on kuvioitu samalla tekniikalla, mutta ilman piirroksia ja ne ompelin koneella.

Sarja jatkuu, seuraavat kuvat on jo painettu, muuten vielä vaiheessa.



Ai että mitäkö kuuluu pellavaneuleelleni? Kiitos hyvää! Hihat puuttuvat samoin kuin helma ja pääntie. Koko puserohan on vaiston varassa tehty, ja siksi se on pitänyt minua kovasti jännityksessä. Ensimmäisessä sovituksessa sain huokaista helpotuksesta - näyttää tulevan ihan päälle pantava. Onneksi minulle suodaan pieniä iloja tämän tästä; kuinkahan monta kertaa olenkaan havahtunut tätä neuletta tehdessäni ihailemaan, miten hyvin puikot ja langat sopivat yhteen väriensä puolesta :).

Onneksi - vielä toisenkin kerran - minusta ei ole vastenmielistä päätellä lankoja! Niitä tässäkin työssä nimittäin on, mutta mikäpä sen rauhoittavampaa kuin antaa neulan suihkia rauhalliseen tahtiin, ajatusten lentää ja kärpästen surista.

21.6.2011

EVA K.: Taas pellavaa

Kevään koulutöistä on vielä esittelemättä tämä kutomani kaulaliina. Loimen oli joku toinen suunnitellut ja luonut merseroiduista puuvillalangoista. Minä valitsin kuteeksi ohuen kullanhohtoisen aivinapellavan ja kudoin sillä koko liinan. Luojan ja kutojan yhteistyö pelasi hyvin!

Sidos on kanavaa, mutta halusin pintaan kuitenkin jotain vaihtelua ja niinpä kudoin 5 cm:n palttinaraidat 20 cm:n välein. Tulos on ihan chic.


Keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä - tiedän - mutta vilautanpa nyt kuitenkin vähän tätä neuletta, jonka aloitus on ollut kovasti takkuista. Ensimmäiset yritykset olivat luonnonväristä pitsineuletta, kahtakin sorttia, joista kumpikaan ei osoittautunut onnistuneeksi. Lisäksi hoksasin, että lanka ei olekaan niin juoksevaa kuin kuvittelin, vaan oli otettava mukaan myös värilliset kerät. Kun ei sopivaa ohjetta tuntunut löytyvän, niin tein itse vähän luonnoksia ja aloin improvisoida. Takakappale on päättelyä vailla valmis ja näyttää jokseenkin hulppealta, sillä halusin jostain syystä tehdä kellohelman lyhennetyillä kerroksilla. Saapa nähdä, mitä tästä tulee, mutta sen ainakin päätin, että minä tyttö en nyt tätä versiota enää pura. Langat ovat siis peräisin viime kesän retkeltä Viipuriin. Pellavakaupassa kannattaa ehdottomasti käydä, jos liikutte sielläpäin.


Kesä on kukkeimmillaan tänään kesäpäivänseisauksen kunniaksi.
Omassa pihassani olen ihaillut nuokkusyreenia, joka tänä kesänä on yllättänyt. Koskaan aikaisemmin se ei ole avannut noin paljon kukkiaan, vaan ne ovat jääneet vain nupulle. Ihmettelenkin, mikä tässä alkukesässä on ollut niin poikkeavaa muihin vuosiin nähden. Ehkä se on niitä luonnon salaisuuksia, joita minun ei tarvitsekaan tietää..

Iloista ja turvallista keskikesän juhlaa kaikille!


18.6.2011

EVA K: Myssyjä pukkaa



Eipä tullut tästä vuodesta sukkavuotta, kuten olin ajatellut. Motivaationi ei ilmeisesti riittänyt, kun sukkia tuntuu olevan tarpeeksi toistaiseksi. Täytyy kai myös tunnustaa, etten erityisesti pidä kahden samanlaisen kappaleen tekemisestä - yhdelle jalalle siis voisin vielä sukkia tehdäkin, kai...

Kuinka ollakaan, aloinkin pykätä myssyjä. Olen osallistunut joihinkin kampanjoihin viime vuosina, mutta en vielä koskaan tehnyt sytomyssyjä, joten päätin kantaa korteni kekoon minäkin. Lankakoppaan on kertynyt kaikenlaisia yksittäisiä lankakeriä, joista tässä pääsee mukavasti eroon. Tässä siis muutama näyte ja huom. mitkä mannekiinit! Myssyjä ilmeisesti tarvitaan aina, joten tarkoitus on pistellä silloin tällöin jokunen ja lähettää sitten ne johonkin sairaalaan.

Toisiin myssyihin liittyy pieni tarina. Satuin kesälomareissullani paikkaan, jossa oli kuusi punaista lankakerää, jotka olivat sinne tulleet aikamoisen ketjun kautta: joku, joka ei enää jaksanut kutoa, oli antanut ne yli yhdeksänkymppiselle kaimalleni (milloinkahan...), joka ei myöskään jaksanut kutoa, vaan antoi ne puolestaan vähän alle yhdeksänkymppiselle, joka vielä kutoo, mutta vain sukkia... No, minä siis satuin parahiksi paikalle. Olin ehtinyt kutoa jo kaiken mukana olleen lankani, mutta minulla oli juuri tähän punaiseen lankaan sopiva paksu ja lyhyt pyöröpuikko, joten siitä sitten vain luomaan silmukoita. Kuudesta kerästä syntyi kuusi myssyä; ei mitään tyylikkäitä, mutta ne ovat menossa jonnekin, missä niiden antama lämpö on kaikkein tärkeintä. Ja uskokaa tai älkää, minulla on aivan semmoinen olo, että lämpöä riittää myös kaikille tähän ketjuun osallistuneille.

Isompi ja kesäisempi neuletyö on myös menossa. Viime kesänä Viipurista hankkimani pellavalangat alkoivat muistutella itsestään... Nyt ahkeroimaan!

12.6.2011

Tiina: The End






Kevään korvalla alkoi tehdä mieli kunnon villapaitaa. Harmaata, perusmallia ohuehkosta villalangasta. Kapealinjaista pitopaitaa, joka istuu takin alle. Ohje löytyi Novitan nettisivulta ilmaiseksi "miesten puolelta" (enkä nyt onnistu linkityksessä (enkä rivinvälien säätelyssä), jokin vaivaa tätä bloggeria jälleen). Vaihdon vain langan seiskaveikasta Nalleksi. Ohjeen neuletiheyskin oli mielestäni suoraan sopiva Nalle-langalle. Ensin valmistui oma neuleeni mutta kun lankaa jäi, sai perheen nelivuotias myös samanlaisen.



Tänään paidat pääsivät käyttöön. Helteen jälkeen lämpötila putosi yhdessä yössä puoleen ja tuulisella peltoaukealla villapaidat olivat tarpeen. Pikkumiehen sormiakin paleli.





Yli kolme vuotta neulebloggaajan uraa takana. Ja nyt on tämä tie osaltani käyty loppuun. Elämän ruuhkavuosissa joutuu tekemään valintoja ja raivaamaan jotakin pois saadakseen tilaa muulle.



Erityisesti ja edelleen hämmästelen tämän yhteisön lämminhenkisyyttä ja kannustavuutta. Ikäviä kommentteja en muista saaneeni lainkaan. Vain roppakaupalla ideoita, inspiraatiota ja mukavia hetkiä. Yhtenä kohokohtana taipaleella on ollut Kalajoki-sukan suuri suosio, joka on hämmentänyt itseäni. Siksi tuntuu hyvältä päättää taival näihin Kalajoen rannassa otettuihin kuviin. Joki on itselleni tärkeä. Sen rannoilla ajatukset asettuvat oikeisiin uomiinsa.


Joten kiitos ja hei kaikille lukijoille! Oli mukava jakaa nämä neulevuodet teidän kanssa. Ainakin EVA K. jatkaa täällä Ylivedossa, joten blogi ei hiljene. Pysykää kanavalla, niin minäkin pysyn!