EVA K.: Luonnonmateriaaleja kattaukseen

Kotimaisia puutarhan antimia voi hyödyntää (ja mainostaa) näinkin. Kauniita!

Tästä uudesta aluevaltauksesta saan kiittää koulua ja nimenomaan näyttötyötä, jonka aiheena - harmikseni - oli luonnonmateriaaleista tehty pöytäkoriste. Ensimmäinen ajatus olikin, että voi ei. No, työhön on tartuttava, sen taidon elämä on jo ehtinyt opettaa, joten ei auttanut muu kuin alkaa väännellä ja käännellä. Onneksi minulla ainakin ideat syntyvät nimenomaan sen kautta, että teen jotain konkreettista käsilläni. Niinpä nytkin lamppu syttyi ja päätin ruveta kuivaamaan porkkanoita ja omenoita ja kokeilla, mitä niistä syntyisi. Myöhemmin mukaan tuli vielä punajuuri ja taisipa johonkin väliin putkahtaa pari itsestään kuivunutta ruusunmarjaa.  Pohjana on muutama pajunoksa.
Pöytää voisi koristaa myös näillä samaa värimaailmaa edustavilla pikkukulhoilla. Olen virkannut ne paperinarusta 2,5 virkkuukoukulla. Työ on työläämpää kuin kuvasta voisi päätellä.

EVA K.: Matkalaukkusyksyä

Tänä syksynä on matkalaukku ollut ahkerassa käytössä, ja myös nämä käsityöt liittyvät matkoihin.

Ylpeä äiti esittelee tyttären aikaansaannosta. Eipä silti, äidilläkin on ollut sormensa pelissä varsin konkreettisesti. Kuvan pusero on nimittäin tehty vanhasta puserosta, jota minä purin ja pesin langat ja tytär loi uutta. Lanka on merseroitua virkkauslankaa vuosien takaa, mutta niinpä se vain kiiltelee edelleen kauniisti. Aikaisempi pusero oli neulottu kaksinkertaisesta langasta, mutta tämän tytär ahkeroi yksinkertaisesta ja melko ohuilla puikoilla. Maksoi vaivan - hillittyä ja ajatonta eleganssia taas vuosiksi eteenpäin. Välimeren ilmastossa pusero taitaa olla nyt parhaimmillaan. Ja eikös vain Paperollli-helmet anna vielä viimeisen silauksen...

Eetu-serkulle kävin viemässä kutomani villatamineet ennen talven tuloa. Tässäpä hän poseeraa uudessa
tähtimyssyssään ja kaulahuivissaan
ja vaikuttaa varsin tyytyväiseltä.
Jokin aika sitten iski virkkausinnostus. Yhdelle reissulle piti kiireesti saada itselle uusi myssy ja tumput ja sainhan minä, vaikka vielä menomatkalla päättelin langanpäitä. Kaulahuivi syntyi junassa poikittain virkaten ja siitä tuli piiiiiitkä. Kun setti oli valmis, luin jostain, että tänä syksynä ei mustaa voi käyttää ilman punaista - olenkohan kerrankin muodissa...



Tämä pikkupusero on yksi versio yllätysnutusta. Se on siis tehty yhtenä kappaleena, mutta en laittanutkaan nappeja, vaan yhdistin kappaleet edestä puseroksi. Toimii ihan hyvin. Lanka on luonnonväristä pellavaa ja puuvillan ja pellavan sekoitetta, sitä ihanaa vanhaa punatulkkua, josta olen jo maininnut. Pusero matkasi Espanjaan ja siellähän sillä on varmaan enemmänkin käyttöä.

Nyt on taas aika pakata kapsäkkiä. Tiedossa on uusia haasteita ja varmaan myös uusia ideoita.
Üllatus üllatus - pidän ensi viikolla nuttukurssin Tallinnassa, joten teretulemast, jos liikutte sielläpäin :=).

EVA K.: Helteestä huolimatta

Ulkomaantuliaisia
Kesäni ei ole vuosikausiin ollut oikea suvi ilman käyntiä Eestissä. Tänä kesänä suuntasin ensimmäiselle käsityökurssilleni naapurimaahan. Ainoa netistä löytämäni kurssi sattui olemaan "kangakudumise suvekool", joka minulle kyllä sopi ihan hyvin. Kielenharrastajana ja ainoana suomalaisena sain kielikylvyn kaupan päälle. Kurssi pidettiin pienessä Velisen kylässä, tunnelmallisissa joskin helteisissä olosuhteissa. Aiheena olivat sikäläiseen käsityöperinteeseen kuuluvat "suurrätikud" eli suuret villahuivit - ei mitään aivan aloittelijan töitä kylläkään. Kun sidosoppi on minulle toistaiseksi aivan vierasta, niin aluksi tuntui että huhhuh, kuidas ma hakkama saan eli miten tästä selviän, mutta kotiin tuotavana oli kuin olikin samat rätikud kuin muillakin. Hyvä minä, tubli õpija.

YLE Ykkösen karjalaisen heinäkuun innoittamana piipahdin vielä Viipurissa. Päivän matkalla ei nähtävyyksiin paljon ehtinyt tutustua, mutta parasta antia oli pellavakauppa. Se sai aivan pään pyörälle tällaisella pellavan ystävällä. Onneksi siellä oli myös neulepellavaa, jota ei kovin monesta paikasta saa. Kangasostokseni jäivätkin varsin vähäisiksi, mutta lankoja en voinut vastustaa.

Tunnistatteko tuon työvälineen? Ystävättäreni oli hankkinut sen kauan kauan sitten Pärnusta ja lahjoitti minulle - virkkuukoukku, jossa aapiskukko! Mietimme kovasti, onko se luuta vai sittenkin muovia. Arvoitus taisi ratketa siinä, että se oli mystisesti napsahtanut poikki yön aikana. Muovia kai sitten - vaiko pitkälle kehittynyt osteoporoosi...


Junassa pisteltyä
Kassillinen ruosteenruskeaa norjalaista Raggegarnia on vaivannut mieltäni. Hankin sen heräteostoksena jo talvella enkä ole keksinyt sille mitään käyttöä. Ahaaelämys tuli sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta: reilu virkkuukoukku eli nro 12, ja se oli menoa. Virkkasin junamatkalla pitkän kaulahuivin kiinteillä silmukoilla siten, että otin silmukoista takareunan. Tuloksena on miellyttävän pehmeä ja ilmava huivi. Se tuntui kuitenkin orvolta yksinään, ja lankaahan minulla oli vielä monta kerää, joten pienensin koukkua ja tein vielä hatun huivin seuraksi. Hattu puolestaan kaipaa kyllä vielä pientä piristystä - tarkoitus on tehdä siihen nauha, kunhan vähän kertailen viime talven nauhaopintoja :=).

Vielä yksi uusi kokemus

Nypläystäkin olen nyt kokeillut. Sitä kohtaan minulla on ollut kovasti
ennakkoluuloja. No, totesin, että periaatteet ovat aika lailla samat kuin
esim. nauhojen teossa. Ymmärrän kyllä, että siihenkin voi jäädä koukkuun,
mutta eipä se silti minun lajini ole. Tulipahan kuitenkin tehtyä
postimerkin kokoinen pitsi.
Ja mistä sitä koskaan tietää, mihin vielä hurahtaa..

Tiiina: -26°C

Rakas Joulupukki,

Syksy on tuntunut pitkältä ja harmaalta. Näitä pakkasia on odotettu. Joulu puolukan punaisna ja kynttilän lämpöisenä toivotetaan tervetulleeksi.

Toivoisin lahjaksi:

• kiireetöntä yhdessä oloa
• hyviä ulkoilukelejä
• aikaa lukea ja pelata
• joulupöydän herkkuja (ainakin lanttulaatikkoa, kylmäsavukalaa ja Geishaa)
• mielenrauhaa ja levollisuutta

Terveisin

Tiiina

ps. En osaa vieläkään virkata. Nämä punaiset liinaset piristävät kyllä kattausta, mutta kovin lähitarkastelua ne eivät kestä.

EVA K.: Viikonlopun kokeiluja

Viime viikonloppuna kävin Seinäjoen käsityömessuilla. Opiskelijan budjetilla siellä ei paljon voinut törsätä, mutta yksi juuttivyyhti aivan uutena juttuna kuitenkin tuli hankittua. Virkkasin kutosen koukulla tämän pikkukupposen. Isompi koukku olisi luultavasti helpottanut työtä, joka oli melkoista vääntöä. Pinta on kaunis (kuva ei tee oikeutta), mutta saapa nähdä, tuleeko silti tehtyä lisää. Tein tämän pieneksi tuliaiseksi ja taitaapa jäädä saajan huoleksi miettiä käyttötarkoitus... No, aion kyllä itsekin jotain keksiä myös sisälle.




Koulu on vienyt mennessään ja tuonut monta uutta tekniikkaa ja näkökulmaa ja hupsis - nyt ollaankin jo syysloman kynnyksellä. Käsitöitä on tätä nykyä lähes joka sormelle.

Nämä kintaat neuloin Huopanen-langasta. Yksi kerä ei aivan riittänyt aikuisen kokoon eikä myöskään yksi konepesu.

Koristeluksi mietin peukalonauhaa ja iskuhapsua (huom. nämä uudet tekniikat..), mutta päädyin sitten neulahuovutukseen esihuovasta. Kintaat pääsevät lämmittämään synttäreitään viettävän ystävän käsiä.

Kuvia katsellessani huomasin vielä nämä kaksi pussukkaa, joita ei ole tullut esiteltyä. Ne ovat jo lähteneet maailmalle ja toivottavasti palvelleet tilaajaa hyvin. Materiaalina ovat edelleen käytetyt silkkisolmiot ja pellava. Pidempi nyöri on peukalonauhaa.

EVA K.: Virkkuukoukun ja puikkojen helskettä

Alussa oli kerä kirjavaa tarjouslankaa ja kova innostus tehdä jotain, missä virkkaus ja neule yhdistyvät. Helmakaitaleeseen virkkasin vuoronperään kerroksen kiinteitä silmukoita ja pylväitä. Kaitaleen valmistuttua alkoi tuntua, että se pääsisi paremmin oikeuksiinsa, jos itse pusero olisi yksivärinen.

Sekä taka- että etukappale ovat laatikkomaisia. Sen verran haastetta halusin, että tein etukappaleeseen halkion, joka näin virkattuna ainakin oli ihan helppo toteuttaa.
Olalle virkkasin ensin hihojen raidat ja neuloin hihat sitten ylhäältä alaspäin. Näin hihoja olisi voinut tietysti vaikka mitata - mutta eihän minulla ollut ketään mittatikkua!

Paita valmistui. Ainoastaan pääntietä jouduin vähän purkamaan, kun ensimmäinen versio näytti silmääni liian isolta.
Paita sai seurakseen vielä sukat. Ja kuinka ollakaan, todella sopiva valokuvamallikin löytyi!

EVA K.: Yhtä ja toista eikä mitään valmista

Mitähän näistä yrittäisi..
Kaikkien saamieni lankojen joukosta nämäkin löytyivät. Pörrölanka on Novitan Brushia ja sileä ilmeisesti Seitsemää veljestä. Hassua, että langat ovat tulleet ihan eri ihmisiltä, mutta kuinka ollakaan lila on lähes samaa sävyä, vaikka ei tässä kuvassa oikein näytäkään. Kieltämättä hiukan erikoiset värit enkä ole pörröisten lankojen harrastaja ollenkaan, mutta jotainhan näistä pitäisi sentään kokeilla. Luotan siihen, että idea tulee, kun on sen aika. Pienen mallitilkun tein, mutta pitäisi nyt ensin hankkia isommat puikot.

Vanhasta uutta

Useampi ilta on jo vilahtanut mattoa kutoessa. Siinä jos missä näkee työnsä tuloksen ja siitä huolimatta lopputulos on varmaan yllätys. Mattoon uppoavat niin vanhat lakanat kuin pyjamat ja T-paidatkin, eivät siis katoa jäljettömiin vaan muuttavat vain olomuotoaan. Miten voikin olla, että niin kuluneesta ja nuhraantuneesta saa aikaan jotain niin uutta...

Virkkausta uutisia katsellessa

Matalapaineestakohan johtui vai mistä, mutta rupesi tuntumaan, ettei elämä nyt aina ihan niin värikästä ole kuin viimeaikaiset lappuni. Sitä paitsi värikkäät lankani hupenevat uhkaavasti, joten päätin välillä siirtyä rauhallisimpiin tunnelmiin. Tässä vihreänharmaassa pinnan erilaiset kuviot pääsevät aika hyvin oikeuksiinsa.

Minua kiehtoo tämän peiton (?) tekeminen siinäkin mielessä, että ei ole mitään varsinaista visiota, miltä sen pitäisi näyttää, joten vielä saattaa tulla muitakin yllätyksiä vastaan. Kuin elämä itse.

EVA K.: Italiaan lähdössä

tämä lappu siis.. Minun on pitänyt jo iät ja ajat kirjoittaa eurooppalaiseen elämäntarina-akatemiaan aiheesta "Silloin olin onnellinen" eli "Dann war ich gluecklich", mutta en ole saanut aikaiseksi minkäänlaista tarinaa, vaikka onnelliseksi itseni useimmiten koenkin. Viikonloppuna lamppu syttyi: tajusin, että näitä lappuja virkatessani olen ihan oikeasti onnellinen. Siitä tarina lähtikin kuin itsestään soljumaan; näen näissä tekeleissä niin paljon oman elämäni symboliikkaa. Ja ettei Italiassa lukijat joutuisi kuvittelemaan ihan omasta päästään, niin lappu itse lähtee nyt sitten maailmaa valloittamaan.

EVA K.: Riemunkirjavaa

Nuo tilkkuni rupesivat näyttämään ihan kamalan tylsiltä. Missä kaikki luovuus mahtoi olla, kun niitä olen tehnyt.. Onneksi se taas löytyi ja tulos on aivan erilainen! Tylsät laput aionkin siis purkaa ja nautiskelen taas tästä villistä virkkauksesta. Mitähän meikäläisen käsityönopettajat sanoisivat, saisivatko sydärin, jos näkisivät. Tämä on hyvä tekniikka siinäkin mielessä, että virheitä ei voi tehdä, kun kaikki on sallittua. Rentouttavaa hommaa kiireisen työpäivän jälkeen.

Näihin kaikkiin kolmeen lappuun on ensin neulonut pienen palan ja ruvennut sitten virkkaamaan. Langat olen - yllätys yllätys - ostanut.

EVA K.: Punaista ja sinistä

Jätin sukkaongelman mietintämyssyyn ja löysin nämä muutamat neulotut laput, joista on pitänyt tehdä äiti Teresan peitto. Tämä on semmoinen sopiva välityö, jossa voi päästää taas mielikuvituksen valloilleen. Tuohon keskeneräiseen lappuun neuloin keskelle pienen kolmiomaisen tilkun ja jatkoin siitä sitten virkkaamalla erilaisia silmukoita ja vaihtelin vähän lankojakin.
Tarkoitus ei ole tehdä aivan punaista peittoa, vaikka alku nyt siltä näyttääkin. Tällä systeemillä tein jokunen vuosi sitten monta peittoa, mutta ne ovat jossain maailmalla, toivottavasti joitakin pieniä ihmisiä ovat lämmittäneet.
Tarkkasilmäinen voi huomata, että tuo lanka on vähän kiharaista - puran sitä samalla yhdestä melkein valmiista myssystä..

EVA K.: Mannekiini löytyi

Tämä asu saatiin nyt testatuksi! Puseron koko on siis noin yksivuotiaalle, pipo muistutti enemmän juutalaista kipaa kuin pipoa :). Värit sointuvat, mutta neidin ilme ei ole kovin ihastunut..

MarjoRie: Cocos kesätoppi

Viime sunnuntaina auringon paistaessa ja lintujen laulaessa sain valmiiksi villaliivin. Tänään lunta on tullut taivaan täydeltä koko päivän - ja helletoppi valmistui! Kumpiko lie väärässä aikataulussa, luonto vai neuloja?
Tämä toppi on aloitettu kaula-aukosta virkkaamalla pylväitä ja ketjusilmukkakaaria, rinnan kohdalla vaihdoin virkkuukoukun pyöröpuikkoihin ja jatkoin kohti helmaa. Eli niin sanotusti ylösalaisin tehty toppi. Kaarrokkeesta tuli ehkä aavistuksen nafti, olisi voinut tehdä ehkä vielä yhden kerroksen. Puran vielä helman joustinneuleen (1o, 1n) ja jatkan toppia viitisen senttiä pidemäksi, en enää koe olevani napamalli-ikäinen. Muuten olen aika tyytyväinen, uskon käyttäväni tätä. Tosin tytär oli vähän sitä mieltä, että tuo glitterlanka ei ole ihan viimeisen päälle... Lanka on Novitan Cocos ja ohje kesä 2007 Novita-lehdestä. Luulenpa palaavani tähän malliin, mulla on kaapissa Havaiji-purkulankaa ideaa odottamassa.

EVA K.: Piste iin päälle

Kun sain puseron valmiiksi, niin vaihdoin työkalua. Hyvällä tuurilla pusero ja pipo sopivat samalle ihmiselle :=). Tein tuon päälaen ihan tavallisilla kiinteillä silmukoilla ja vasta sitten muistin, että minulla on tapana virkata vähän villisti ja niin aloin sitten tehdä välillä pylvästä, puolipylvästä ja taas kiinteitä; kuvassa tämä ei taida kovin hyvin kylläkään näkyä. Jouduin samalla purkamaan sitä vuodentakaista puserontekelettä, mutta siinäpä tulee sekin sitten purettua pikku hiljaa ja melkein huomaamatta.

Isoäidinneliöt

Luulin kutistaneeni keskeneräisten käsitöiden joukon ahkerien purkutalkoiden ja uudelleen neulomisten avulla jo aika vähiin. Tai siis ainakin niin vähiin, ettei niistä henkilökohtaisksi näyttelyksi asti olisi. Sitten vierailin lapsuuskodissa. Äiti löysi varastosta melkoisen läjän erilaisia aloitelmia. Oli villasukkaa, villapaitaa, virkattua hellepaitaa ja vauvanpeittoa. Ilmiselvästi käsityöinnostus on alkanut jo nuoruusvuosina.

Yhdestä pussista putkativat sitten nämä:

Näitä virkkasin yhdessä siskon kanssa joskus kauan sitten. Tarkoituksena oli tehdä puserot, joiden hihat olisivat olleet yksiväriset. Malli oli varmaankin Suuresta Käsityökerhosta. Valkoiset tilkut olivat minun ja mustat pikkusiskon. Värikkäät langat ovat jäämistöä äidin neulomista puuvillapaidoista.

Kerran kesällä näin yhdellä pikkutytöllä kassin, joka oli tehty isoäidin neliöistä. Silloin kaivoin nämä palat ensi kerran esiin ja tein itselleni 3x3 kokoisen mustapohjaisen kassin. Mutta loput palat pakkasin takaisin lapsuuskodin vintille. Ja nyt kun ne löytyivät, niin kassikin sai pikkusiskon. Saa nähdä mitä valkoisista ruuduista vielä muotoutuu...

Tilkkukassit

Malli Isoäidinneliöt

Lanka Sekalaiset puuvilla langat