EVA K.: Mustikoiden aikaan

Kesävieraat ovat mukavia - ja jopa yllätyksellisiä. Tämä pieni tilkkutyö syntyi yhden vieraani toivomuksesta. Hän tykästyi oviverhooni "Mustikkapensaitteni muistolle", joka taitaa löytyä täältä blogistani, ja niinpä sain syntymään pienemmän version samaa sarjaa. On kyllä aivan eri juttu tehdä vain omaa inspiraatiotaan seuraten kuin yrittää noudattaa toisen toiveita. Tässä ilmeisesti kuitenkin päästiin molempia tyydyttävään kompromissiin.

Kankaat löytyivät omista varastoista, jotka eivät vielä tunnu edes yhtään vähentyneen. Tällainen pikkutyö syntyy niin vähistä aineista, mutta näpertelyä siinä on melkein yhtä lailla kuin isommassakin. Vuori on samasta kankaasta kuin pohja muutenkin, välissä on matonkuteista pelastettua vanhaa lakanaa ja "ikkunoiden" kohdalla myös vanua. Tikkaus oli aika tuskallista, joten sitä en voinut tehdä kovin paljon. Reunus on päärmätty käsin.

Muu maa mustikka - sinne minä nyt kuitenkin olen lähdössä... Kudin mukaan, ettei vaan unohdu!

Tiiina: Mummon omenapuun alla

Täällä ollaan taas. Viikkoja nautiskellen neulottu toppi-kimonohihatittimeni sai vauhtia sadesäästä: ahkeroin neuleen valmiiksi muutamassa päivässä. Neulomus pääsi tänään koeajoon ja osoittautui varsin toimivaksi.

Siis Novitan Bambua 450g. Alla erillinen toppi ja päällä suorista kappaleista muodostuvat kimonohihat. Kiinnitys ainakin toistaiseksi yhdellä napilla. Voi käyttää halutessaan myös erillään. Neule on omaa ideointia alusta loppuun. Ei tullut ihan alkuperäisen suunnitelman mukainen, mutta mieluinen kuitenkin.

Väri ei ole "Tiinan punainen" mutta osoittautui sekin ihan kivaksi. Kovin hyvä ei Bambun värivalikoima kyllä ole. Itse langasta pidän. Aiempia neuleita samaisesta langasta olen pitänyt ja pessyt enkä voi moittia.

Ilmekin paljastaa: mieluinen on!

EVA K.: Kesävierasta odotellessa

Tekaisinpa jotain pienempää tässä välillä. En ole varsinainen sukantekijä vieläkään, mutta onneksi tämmöiset perussukat sentään (ohjetta välillä silmäillen) syntyvät.

Tuli mieleen, että keskieurooppalainen kesävieraani tarvitsee metsäretkiä varten villaista lainasaappaisiinsa. Siinäpä sitten samalla ratkaisin sen ongelman, mitä antaisin muistoksi vierailusta.

Lanka on joululahjaksi saamaani polkkaa. Nuo yksiväriset raidat olisivat voineet jäädä tekemättäkin, mutta olkoot. Alla pilkottava liina on itse painettu joskus vuosia sitten, mutta tuo edelleen mukavaa kesätunnelmaa kotiin.

Vettä sataa, lämpöä kymmenisen astetta - ei ihme, jos villasukat tulevat mieleen.