Tänään oli leivontapäivä. Aluksi aamupuuron jämistä muutama karjalanpiirakka sitten ruisleipää ja viimeiseksi ihanaa sekaleipää. Tuore leipä on aina niin hyvää, että liikaahan sitä syö. Maha pinkeänä täällä siis.Jotta käsityötodellisuus ei ihan unohdu, niin toki jotain valmista: kaksi Jussi-slipoveria viimeistelin leipien kohotessa. Alan jo kyllästyä koko malliin. Pienimmän koon neulon ulkomuistista. Neule sai kaverikseen uunituoreen ison ruislimpun, sonninleivän siis. Ja jälleen saimme viedä vauvaonniteluita pienen pojan onnellisille vanhemmille. Elämän ihania hetkiä.
Ja mikä myös mukavaa: sain keskeneräisten töiden joukkoa kutistettua ja aion huomenna hyvällä mielellä suunnata lankaostoksille.
4 kommenttia:
Pitikin heti tulla kurkkimaan sitä jussi-slipoveria. Somahan tuo on kuin mikä, mutta vaihtelu virkistää jos niitä on jo monta tikutellut. Ihana lahja!
Tulin tänne vastaamaan, että tulee varmasti perille: ihan perus sauvasekoittimella :) - kaiken lisäksi se on varmaan markkinoiden halvin vekotin, isä ostanut joskus cassasta 8:lla eurolla.
Herrrrkullisen näköisiä leipiä - namskis!
Poikkesin tänne, kun kävin heiteillä. Ihania leipiä, mutta tuo musta-harmaa jussi-slipari on vielä ihanampi. Oli hieno myös nuoren miehen versiona tuolla aiemmin. Ahkeralta ihmiseltä näytät blogin perusteella....
Elli:
Ajattelin tosiaan seuraavaksi vauva-viemiseksi jotain muuta. Toivotaan tyttöjä, niin pääsen kokeilemaan samantyylistä kimonoa kuin sinulla. Ajattelin, että bambu-lanka varmaan sopisi.
Maijja:
Kiitos vain vinkeistä. Ehkä se vissy on se minulta puuttuva salainen ainesosa. Piimä-kauralese-hedelmät yritelmät kun eivät ole oikein toimineet.
Tuike:
Jussi-slipari on kyllä todella kaunis malli monen mielestä. Ja käytännöllinen. Ahkeruus taas on suhteellista. Olen vielä muutaman kuukauden hoitovapaalla ja käsitöille jää aikaa. Ja pitkän hiljaisen neulekauden jälkeen olen intoa täynnä.
Lähetä kommentti