Tämä pieni "tilkkutäkki" sai alkunsa ruiskupuhalluskurssilla, joka ei ollut varsinaisesti tekstiilityökurssi. Tekaisin tämän ensimmäisenä iltana hetken mielijohteesta. Kotona se sitten alkoi jatkaa elämäänsä ja vaati vanua ja tikkausta. Pidän lopputuloksesta kovasti. Työhön tuli vähän tahroja, koska puhaltaminen ei heti käynyt kovin tasaisesti. Koska en voinut niitä peitellä, päätin korostaa. Niinpä tikkasin ne näkyviin. Siinä tikatessani mietin, että itselleenkin voisi olla armollisempi: omia puutteitakin voisi ajatella enemmän ominaisuuksina, jotka tekevät minusta minun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti