Näitä pieniä tilkkupeittoja olen tehnyt jo aikamoisen määrän. Tarkoitus oli saada kaikki vanhat puuvillaverhot pois komeroista, mutta vielä ei loppua näy. Peittoja on lähtenyt maailmalle, mutta nämä vielä odottavat paikkaansa. Kaikki on tehty hirsimökkitekniikalla, mutta ilman minkäänlaista suunnitelmia, ihanaa irrottelua! Tosin joskus syntyy aikamoisia pattitilanteita, kun en ole edes yhdistänyt blokkeja riveittäin. Kaikista on lopulta selvitty ja toivottavasti valmiista töistä jotenkin välittyy se ilo, jota olen kokenut niitä luodessani. Vuori on flanellia, välissä ohut vanu. Reunakaitaleen toisen reunan olen ommellut koneella, mutta itse käänteen tikannut käsin. Kaikissa peitoissa on muutenkin paljon käsintikkausta, sitä minun lempipuuhaani. Muuten tuo kirkas vihreäkuvioinen kangas on ihan aitoa retroa, lapsuudenkotini verhot 60-luvulta, Tampellan tai Finlaysonin kangasta - tamperelaista historiaa siis.
4 kommenttia:
Näissä sinun tilkkutöissä on ihanaa, kun kankailla on historia. Itse olen useimpiin töihin joutunut ostamaan uudet kankaat. Mutta mieluisimpia ovat työt, joiden kankaat ovat oikeita tilkkuja, jäämistöä jostain muusta.
Vihreistä tulee raikkautta töihin. Onnellisia vauvoja (ja äitejä) ovat varmasti näidenkin tulevat omistajat :)
Minunkin pitäisi alkaa 'rättäämään' yksi tilkkupeitto; kaverini saa vauvan kesäkuussa, ja ajattelin antaa lahjaksi makoiluviltin. Tosin taidan tehdä ihan vain ruuduista!
Nämä on HIENOJA! Edelleen.
En oikein tiedä, missä ja miten näihin kommentteihin pitäisi vastata, kun koko blogimaailma on minulle aivan uutta. Kiitos nyt tässä joka tapauksessa kivoista kommenteista - jos satutte niitä täältä löytämään :=)
Lähetä kommentti