
Onneksi järki on tässä tunnetta vahvempi. Missään välissä en kutoa ennättäisi. Lasten kanssa se ei minulta ainakaan onnistu. Ja kangaspuillekaan ei ole oikein hyvää paikkaa. Kutominen on niitä "sitku" haaveita. Ja tiedän myös sen, että ensimmäisen 15 loimimetrin jälkeen olen jo kyllästynyt hommaan. Kunhan vain kehtaan itselleni sen myöntää.
1 kommentti:
Tuo matto on kyllä tosi kaunis - olempa onnekas kun saan aamuisin sill varpaat laskea :)!
Lähetä kommentti