EVA K: Lopulta...

Eilen sattui käsiin jostain laatikon uumenista tämä melkein valmis kaitaliina. Tein sen kai pari vuotta sitten, jolloin minulla oli oranssi kausi. Kankaat värjäsin itse ja ne taisivat loppua juuri niin, että en saanut enää työtä kantattua. Olen sitä silloin tällöin käännellyt käsissäni, mutta sen valmiimpaa ei ole tullut. Hassua, miten jotkut asiat vain vaativat kypsymistä ja oikeaa hetkeä. Kyllä minulla tuo kanttauskangas on ollut värjättynä varmasti yhtä kauan kuin itse liinakin, ja se on lakanan kokoinen, joten ei ollut materiaalista pulaa. Ompelen kantit aina ensin koneella, mutta viimeisen tikkauksen teen käsin, se on niin mukavaa ja tulee siistimpi. Ompelen aina päällypuolelle, että saan samalla ihailla työn valmistumista. Ja niinhän se on, että työ näyttää aivan toisenlaiselta sitten, kun viimeinenkin tikki on pistelty. Niinpä sain täksi pääsiäiseksi uuden liinan. Innostuin sitten vielä leipomaan perinteisen sitruunapain. Kukko muni pienet munansa virpojia varten kankaiseen kulhoon, jonka olen tehnyt itse kuvioimastani kankaasta, joka ei tässä nyt tosin oikein näy.