Roosanvärinen solmio oli selvästi ollut omistajansa mieleen, sillä se oli kulunut osittain puhki. Niinpä tästä pussista tuli ensin niin kapea, että jouduin taiteilemaan siihen vielä pienet sivukappaleet. Näiden solmioiden kanssa värkkääminen tarjoaa monenlaisia haasteita ideoinnista pieniin käytännön ongelmiin, mutta lopulta kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon. Ajattelin lähettää roosanvärisen takaisin entiselle omistajalleen - tuntemattomalle sponsorilleni.
Silkin merkit jätin tarkoituksellisesti paikoilleen, ne ovat kiva pieni yksityiskohta. Ruskeaan kokeilin konetikkausta, joka onnistuikin yllättävän hyvin, roosaan tein tapani mukaan tikkauksia käsin.
"Perhepotretti"
Yhden solmion olen käyttänyt jo kokonaan, ja paljonhan niin pienestä kangaskaitaleesta tulikin. Jätin välillä pellavan pois ja tein pelkästä silkistä, mutta kyllä tuo pellava minun mielestäni oikein korostaa silkin hienoutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti