Tiiina: Suorittaja

Lapset hoitoon, itse töihin, illalla minuuttiaikataululla kotiin, ruokaa pöytään, pyykkiä koneeseen, uuniin tulet... Ja ihan omaa syystä on meinannut vapaa-aikakin kääntyä suorittamiseksi. Valmista, äkkiä, aikataulutettuna: yksi pipo, yksi liivi, yksi kyläsuunnitelma ja kympin hiihtolenkki.

Ihan syystä siis hidastelen, opettelen olemaan. Keskityn kuuntelemaan.

[Neuleet on ideoitu lasten toiveiden mukaan: Traktoriliivi, työkaverin lahjoittamista vanhoista Norjalaisista villalangoista perheen pikkumiehelle (terveisiä Olaville ja perheelle!). Pipo tupsulla, leteillä, lämpöisillä korvallisilla ja puro-batik vuorella (päälliosa on Gjestal Naganoa) koulutytölle. Mieluiset ovat molemmille!]

EVA K.: Kädentöitä nämäkin

Onneksi kädentaitoja voi harrastaa niin monella tavalla. Minä olen viime aikoina hurahtanut täysillä kaikkeen kuviointiin, olipa sitten kangasta tai paperia. Että voikin olla rentouttavaa ja luovaa puuhaa! Ja välineiden ei tarvitse olla mitään hienoja taiteilijatarvikkeita; tämäkin on tehty kirpparilta löydetyillä vahaliiduilla ja muutamalla peitevärinapilla, ripaus keltaista akryylimaalia siellä täällä. Minulta on aikoinaan jäänyt käymättä sekä päiväkoti että esikoulu - ja täytän nyt varmaan niiden jättämää aukkoa "sivistyksessäni". Parempi myöhään kuin ei milloinkaan; itse asiassa parempi näin, tässä ja nyt ja tällä elämänkokemuksella.









Tämä ilotulitus kätkee alleen kolmiosaisen pahvikansion työpaikan ylijäämävarastosta. Tuunasin siitä itselleni makean koulukansion. Panin vielä kontaktimuovin pintaan, niin kestää paremmin. Nämä ovat niitä pieniä iloja, joilla voi saada arjestansa värikkäämmän.




Kirjansidonnasta olen aina pitänyt ja nyt pääsin tekemään myös tämän pitkäpistosidoksen. Kansipaperin kuviointi alkoi kynttilällä, ja lopputulos on aika herkän näköinen kaikkien käsittelyjen jälkeen.

EVA K.: Baktus-kokeiluni

En pystynyt vastustamaan lankahyllyn viettelystä tico ticoa, joka oli minulle aivan uusi tuttavuus. Baktus-huivia olin jo havitellut jonkin aikaa, ja niinpä tässä tuli testattua ikään kuin kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Huivin ohje oli vähän hakusassa, ja niinpä tein ensimmäistä versiota kolmosen puikoilla ja ihmettelin, kun se ei vastannut mielikuvaani. Lopulta sitten silmiini osui ohje, jossa kehotettiin käyttämään seiskan tai jopa kahdeksaisen puikkoja. Tyydyin nyt kuitenkin kuutosen pyöröpuikkoon, joka oli muuten aivan onnettoman kippuralla, mutta se osoittautui ihan sopivaksi, minun mielestäni ainakin.
Tein lisäykset ihan tavallisella langankierrolla, joka ei ehkä ole paras tapa, mutta minulle nyt kuitenkin ihan riittävän hyvä. Lankaa meni 60 g, ja huivi on todella miellyttävän oloinen. Ei kylläkään tule minun kaulaani.
Jaa-a, mitähän ne muut tico ticon värit olivatkaan - uskaltaakohan mennä kurkistamaan..