EVA K.: Olen perustanut uuden blogin

Käypä kurkkaamassa:http://artevasaani.blogspot.com/
I started a new blog: http://artevasaani.blogspot.com/

15.8.2010

EVA K.: Helteestä huolimatta

Ulkomaantuliaisia
Kesäni ei ole vuosikausiin ollut oikea suvi ilman käyntiä Eestissä. Tänä kesänä suuntasin ensimmäiselle käsityökurssilleni naapurimaahan. Ainoa netistä löytämäni kurssi sattui olemaan "kangakudumise suvekool", joka minulle kyllä sopi ihan hyvin. Kielenharrastajana ja ainoana suomalaisena sain kielikylvyn kaupan päälle. Kurssi pidettiin pienessä Velisen kylässä, tunnelmallisissa joskin helteisissä olosuhteissa. Aiheena olivat sikäläiseen käsityöperinteeseen kuuluvat "suurrätikud" eli suuret villahuivit - ei mitään aivan aloittelijan töitä kylläkään. Kun sidosoppi on minulle toistaiseksi aivan vierasta, niin aluksi tuntui että huhhuh, kuidas ma hakkama saan eli miten tästä selviän, mutta kotiin tuotavana oli kuin olikin samat rätikud kuin muillakin. Hyvä minä, tubli õpija.

YLE Ykkösen karjalaisen heinäkuun innoittamana piipahdin vielä Viipurissa. Päivän matkalla ei nähtävyyksiin paljon ehtinyt tutustua, mutta parasta antia oli pellavakauppa. Se sai aivan pään pyörälle tällaisella pellavan ystävällä. Onneksi siellä oli myös neulepellavaa, jota ei kovin monesta paikasta saa. Kangasostokseni jäivätkin varsin vähäisiksi, mutta lankoja en voinut vastustaa.

Tunnistatteko tuon työvälineen? Ystävättäreni oli hankkinut sen kauan kauan sitten Pärnusta ja lahjoitti minulle - virkkuukoukku, jossa aapiskukko! Mietimme kovasti, onko se luuta vai sittenkin muovia. Arvoitus taisi ratketa siinä, että se oli mystisesti napsahtanut poikki yön aikana. Muovia kai sitten - vaiko pitkälle kehittynyt osteoporoosi...


Junassa pisteltyä
Kassillinen ruosteenruskeaa norjalaista Raggegarnia on vaivannut mieltäni. Hankin sen heräteostoksena jo talvella enkä ole keksinyt sille mitään käyttöä. Ahaaelämys tuli sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta: reilu virkkuukoukku eli nro 12, ja se oli menoa. Virkkasin junamatkalla pitkän kaulahuivin kiinteillä silmukoilla siten, että otin silmukoista takareunan. Tuloksena on miellyttävän pehmeä ja ilmava huivi. Se tuntui kuitenkin orvolta yksinään, ja lankaahan minulla oli vielä monta kerää, joten pienensin koukkua ja tein vielä hatun huivin seuraksi. Hattu puolestaan kaipaa kyllä vielä pientä piristystä - tarkoitus on tehdä siihen nauha, kunhan vähän kertailen viime talven nauhaopintoja :=).

Vielä yksi uusi kokemus

Nypläystäkin olen nyt kokeillut. Sitä kohtaan minulla on ollut kovasti
ennakkoluuloja. No, totesin, että periaatteet ovat aika lailla samat kuin
esim. nauhojen teossa. Ymmärrän kyllä, että siihenkin voi jäädä koukkuun,
mutta eipä se silti minun lajini ole. Tulipahan kuitenkin tehtyä
postimerkin kokoinen pitsi.
Ja mistä sitä koskaan tietää, mihin vielä hurahtaa..

2 kommenttia:

Tiiina kirjoitti...

Olipa kiva lukea sinun käsityökuulumisia. Minäkin voisin karata joskus tuommoiselle kurssille.

Ja nuo pellavat. Olen vähän kateellinen...

Leena kirjoitti...

Oo, minä olen käynyt paljon Virossa opettelemassa sikäläisiä käsitöitä suomalaisille suunnatuilla matkoilla, mutta tuollainen kielikylpy on täysin kokematta. Uskaltaisinkohan? Minulla on tuota Viipurin pellavakaupan lankaa ja sitä on tosi mukava virkata. On minulla myös peritty nypläystyyny ja vähän tuntuu siltä että menneet sukupolvet haluaisivat että opettelisin tuon taidon. mutta... ehkä ei ole minunkaan laji.