
Pusero lähti matkalle mukaan, ensimmäinen hiha puolivälissä. Onneksi matkaa tuli sen verran, että myös toinen hiha ehti valmistua ja loppumatkan yhä paahtavamman helteen sain nauttia pellavan viileydestä.

Kahvihetki kullan kallis, myös junassa ja omasta termarista. Kuulun ihmisiin, jotka mieluummin matkustavat julkisilla kulkuneuvoilla kuin omassa yksityisyydessään - vai olenkohan ainoa lajissani... Ja kun pitää matkapäiväkirjaa, ei tunne koskaan olevansa yksin.
Pienet sattumukset ryydittivät taas matkaani. Sattuipa niinkin, että itselleni täysin tuntematon nainen etsi minut junasta vain kertoakseen, että tämän pellavapuseroni ja helmieni väritys on todella kaunis. Hän oli minut bongannut asemalla, kun odotimme junaa. Terveisiä v


Niin, olisikohan se matkan sisin olemus siinä, kun pääsee taas omaan kotiin...
4 kommenttia:
Upea pusero!
Heti tuli mieleen, millaisia kuvioita ja värejä kaapissa olevista pellavista saisikaan...
Kaunista kesän jatkoa!
No en yhtään ihmettele, että sinut nähnyt nainen etsi sinut junassa sanoakseen että puserosi ja helmet ovat kauniit, kun ne todella ovat kauniit.
tosi kaunis pusero!
Voi että miten ihana, sinun näköisesi on!
Lähetä kommentti