
Oikeastaan aika kumma, että vaikka kuteet litistyvät niin kapeiksi, niin kyllä matosta pystyy omaa historiaansa lukemaan ihan vaivatta. Siellä ne kulkevat 70-luvun ruskea-keltasävyiset pussilakanat yhdessä kankaanpainannan "hullujen vuosien" muistojen kanssa. On tässä tosin jotain uuttakin, kolmantena kuteena on koko ajan beige ontelokude. Tulipa tehtyä pitkästä aikaa oikein näkyviä raitoja. Kuva on tylsä, mutta matto on ihan hyvä. Eivätkä kuteet tietenkään vielä loppuneet, ehei. Kunhan kesä koittaa, niin lisääkin syntyy.
3 kommenttia:
Kaunis matto!
Minusta ei enää ole matonkutojaksi (selän ja kaularangan takia en edes uskalla yrittää). Mutta laittelen siskolle loimet ja teen "tilauksia" . Räsymattoja en ole juurikaan pitänyt viimevuosina, kun ne pitäisi naulata meillä lattiaan kiinni (kissa ja lapset).
Minulla on taas yllätystakki puikoilla. Ihana malli kyllä, minä olen totaalisessa koukussa siihen. Viimeyönä oli pakko jatkaa, vaikka silmät painui kiinni aina muutaman silmukan ajaksi.
Hyvää kevään odotusta!
Ihana matto, minuakin jo kyseltiin takaisin mattopiiriin. Taitaa kuitenkin vielä hetki mennä, into olisi kova mutta mihin ne nämä äidin mussukat laittaisi. Räsyjä kyllä olisi vielä useampaan mattoon.
Hyvän näköinen! Minullakin on ollut jo vuosia ja vuosia haaveena kangaspuilla kutominen! Jossain vaiheessa herkuttelin ajatuksella, että kun nuoriso vähitellen lähtee maailmalle, niin yhteen kamariin pystytän kangaspuut (joita minulla siis ei tietenkään vielä ole). Mutta vastalauseet olivat sitä luokkaa että taitaa jäädä haaveeksi... Mutta jotenkin juuri tuo mainitsemasi "elämän rasymatto" ajatus on ihana. Kulkiessasi tuolla matolla näet niitä kankaanpainantaharrastuksen vaiheita, muistat tunnelmia....
Lähetä kommentti