EVA K.: Olen perustanut uuden blogin

Käypä kurkkaamassa:http://artevasaani.blogspot.com/
I started a new blog: http://artevasaani.blogspot.com/

25.7.2011

EVA K.: Kukko, akka ja ukkonen eli ensimmäinen kuvakudokseni




In the middle of nowhere..

Tässä yksi niitä ohikiitäviä tuokioita, joita kokee kun ei ole omia kumipyöriä alla ja seurana on reppu. Tiukkaa tuijotusta vuoroin tielle, vuoroin tuohon maagiseen siniseeen merkkiin, joka on lupaavinaan niin paljon. Odotus palkittiin tässäkin tapauksessa!

Vaikka luonnoksia oli jo valmiina, kesti vähän aikaa ennen kuin lopullinen idea syntyi ja värimaailma löytyi.

Kutomiseen käytettiin kehystä, loimena valkoista pellavalankaa ja kuteistakin suurin osa pellavaa. Koko työ syntyy kutomalla ja sen viehätys on oman piirustuksen toteuttaminen. Minulla oli värisuunnitelma vain linnulle, kaikki muut värit valitsin kutoessa. Missään vaiheessa ei kudottu koko työn leveyttä yhtenäisesti, joten myös värejä pääsi käyttämään paljon. Yläreunan vähän raju lila kertoo koko viikon uhanneesta ukkosesta.
Enkä aavistanut ollenkaan, miten turhamaisen linnun olin luonut - sehän alkoi vaatia pyrstökseen kunnon ilotulitusta :).

15.7.2011

EVA K.: Suviheinä suhisee

Mekkohaaveesta tuli totta, kuten kuvasta näkyy. Sattuu sitä kivoja yllätyksiä, enpä olisi vielä pari päivää sitten kuvitellutkaan ompelevani itse itselleni vaatetta. Kuvioimani kankaat päätyvät yleensä verhoiksi, kasseiksi, pöytäliinoiksi - tai kaapintäytteiksi. Tässä mentiin siis askel eteenpäin!

















Täälläpäin liikkuu arkienkeleitä, tapaan heitä aina vähän erilaisissa tilanteissa. Yksi semmoinen soitti yllättäen ovikelloa ja tarttui reippaasti saksiin. Kaavan olin itse löytänyt (Suuri Käsityölehti 6/1998!) ja ehtinyt jo jäljentääkin. Mahdollisimman helppo ja yksinkertainen, koska tässä mekossa kangas saa olla pääosassa - eivätkä ompelutaitoni kovin monimutkaisiin riittäisikään. No, aivan peruskaavassa en kyllä pysynyt. Tein sekä etu- että takakappaleeseen pienet muotolaskokset vyötärön kohdalle, mikä paransi istuvuutta kovasti. Olen haaveillut pallomaisesta helmasta ja niinpä toteutin myös sen haaveen, kuminauha siis helmassa. Kokeilin ensin pieni pystylaskoksia helmasta ylöspäin; niilläkin olisi saanut kivaa ilmettä, mutta päädyin nyt ainakin toistaiseksi kuminauharatkaisuun.
Onneksi passelit helmetkin löytyivät ihan valmiina omasta kaapista! Tässä asussa on tarkoitus vielä mennä kepsutella tänä kesänä.
Kangasta jäi niin paljon, että siitä taitaisi saada vaikka jakun, mutta olisikohan asu sitten jo vähän liian levoton, mene tiedä. Toivon siis edelleen hihattomia mekkoja suosivia säitä..
Ei yksi kärpänen kesää tee eikä yksi "läninkikään" minusta vaateompelijaa, mutta uskallanpahan yrittää toisenkin kerran.

14.7.2011

EVA K.: Koloristin päiväkirjasta

Yhtenä aamuna meilläpäin satoi - kuten satoi myös päivällä ja illalla - eli koko päivän. Kun olin aamulla yrittänyt vähän aikaa päästä eteenpäin ruudulla olevassa luomistyössäni eikä se edistynyt ollenkaan, muistin jipii että minullahan on se yksi kangas tuolla komerossa. Eikä se toden totta mikään tilkku ollutkaan; 12 neliötä puhdasta painopintaa!!! Niinpä vaihdoin sukkelasti tuotantosuuntaa (onneksi nykyelämäni tarjoaa siihen oivat mahdollisuudet) ja nostin koulusta hamstraamani väripurkit pöytään. Se oli menoa!

Voitte ehkä kuvitella, mitä vääntöä vaatii tuonkokoisen kankaan asettelu tavalliselle keittiönpöydälle... No, pöytäni on nähnyt isoja kankaita ennenkin, tosin koskaan en ole kangasta kuvioinut niin läpeensä kuin nyt.

Aloitin ruiskuemulsiolla, jolla maalasin pitkiä vetoja, joihin aivan ilmeisesti tuli inspiraatio ikkunan takana valuvista sadepisaroista. Värejä en ollut itse sekoittanut tai valinnut, vaan ostin kaikkea mahdollista koulun jämävarastoista. Jotakin väriä siis oli runsaastikin (sinistä), toisia taas vähemmän. Päätin, että antaa palaa! Hoksasin tosin tässä vaiheessa, että kaikkia värejä ei yksinkertaisesti riitä koko alueelle ja niin päätin pätkäistä kaksi metriä erilleen ja käsitellä sen ensin.

Maalaamisen jälkeen silitin kankaan, jotta pohjavärit kiinnittyvät. Hassua, miten suhteellista kaikki on! Sama pöytä, joka oli juuri tuntunut niin pieneltä, tuntuikin silittäessä aivan ylellisen suurelta :). Varsinaisen kuvioinnin tein leimasimella, leimaa rintarinnan, mutta ei kuitenkaan päällekkäin.

En ajatellut työtä aloittaessani vielä, mihin kangasta käyttäisin, mutta tämä ensimmäinen kappale alkoi yllättäen näyttää siltä, että siitä voisi (jos osaisi...) tehdä vaikka kesämekon. Vai mitä mieltä olette?Nämä ensimmäiset neljä neliötä olivat siis pieni lämmittely varsinaista urakkaa varten. Otin seuraavaksi koko väriskaalan käyttöön ja annoin märkien värien sekoittua toisiinsa. Juuri värien yhtymiskohdat ovat muutenkin aina kaikkein herkullisimpia katsottavia. Ja niitähän tässä työssä riittää!
Käytin nyt neljää erilaista leimasinta ja tein niillä jonoja vieri viereen. Koska pohjavärit olivat niin voimakkaat eikä painoväreissä ollut peittovalkoista, leimasinkuviot ovat paikoin aika näkymättömiä, yksi kuviojono jopa hukkui ja unohtui jossain vaiheessa, kunnes yhtäkkiä muistutti olemassaolostoon. Näin suuressa ja pohjaltaankin kirjavassa printissä se ei kylläkään haittaa. Tuleepa mieleen naapurimaan kivalta kuuluva sananparsi "seltsis segasem, hulgas hubasem" - (seurassa sekaisempaa, joukossa hupaisempaa) jonka varsinainen merkitys minulle on kyllä jäänyt epäselväksi :). Työtä tehdessä - ja naatiskellessa - tuli mieleen sekin, että on ne minullakin olleet harmaat kauteni, vaan eipä ole enää. Painokuviot on myös kiinnitetty silittämällä ja siinähän itse kangaskin siliää samalla.
Valmiista työstä on vaikea, jos ei peräti mahdoton, saada kokonaista kuvaa täällä kotioloissa. Mutta kuvitelkaapa tämä runsaudensarvi sielunne silmin jonnekin kallioiseen puuttomaan saareen, jossa taustalla on vain taivas ja meri - siellä kuvittelen sen olevan omassa elementissään.

Ensi viikko on piiperrystä paljon pienemmässä mittakaavassa, kun pääsen kokeilemaan kuvakudosta pöytäkangaspuilla. Henkisempi luomistyöni on vienyt viime aikoina nettiriippuvuuksien äärelle, joten taitaapa tehdä jo itsellenikin hyvää pitää lomaa tästä koneesta.

Nautitaan luonnon runsaista antimista, ei ole värejä säästetty sielläkään!

10.7.2011

EVA K.: Nooan arkista - ainakin melkein

Tämän porukan luominen oli lujan takana. Aivoni ovat viime päivien aikana koettaneet raksuttaa aiheita tulevalle kuvakudoskurssille. Yleensä asiassa auttaa, että ottaa värit esille ja alkaa vain tehdä sen kummempia suunnittelematta. Tällä kertaa oikeaa virettä ei meinannut tulla ollenkaan. Olin jo korjaamassa värejä pois, kun napsahti. Siinä siis lisää luotuja, turha yrittää nimetä lajeja.. Kaikilla on kuitenkin neljä jalkaa! Luultavasi tätä luonnosta ei tämmöisenä pysty toteuttamaan, mutta sain nyt ainakin omat lukkoni auki.

Eikös tässä ole jotain kissaeläimeen viittaavaa? Selviä linssiluteen elkeitä, niin mairea hymy että.
Ja sitten luovuuden raadollisempi puoli... leppoisaa sunnuntaita keittiöstäni!

5.7.2011

EVA K.: Matkalla jossain Suomessa

Terveisiä vähän joka puolelta kotimaatamme! Tuli nähtyä niin rantojen raidat kuin kuultua korpeimme kuiskintaa. Sivusin suloista Savonmaata ja annoin Kymenlaakson laulun soida yli kaunihin Suomenmaan :).
Pusero lähti matkalle mukaan, ensimmäinen hiha puolivälissä. Onneksi matkaa tuli sen verran, että myös toinen hiha ehti valmistua ja loppumatkan yhä paahtavamman helteen sain nauttia pellavan viileydestä.


Kahvihetki kullan kallis, myös junassa ja omasta termarista. Kuulun ihmisiin, jotka mieluummin matkustavat julkisilla kulkuneuvoilla kuin omassa yksityisyydessään - vai olenkohan ainoa lajissani... Ja kun pitää matkapäiväkirjaa, ei tunne koskaan olevansa yksin.

Pienet sattumukset ryydittivät taas matkaani. Sattuipa niinkin, että itselleni täysin tuntematon nainen etsi minut junasta vain kertoakseen, että tämän pellavapuseroni ja helmieni väritys on todella kaunis. Hän oli minut bongannut asemalla, kun odotimme junaa. Terveisiä vain, jos satut tätä tekstiä lukemaan!


Puseron kellohelma ei taida heilahdella ihan niin somasti kuin kuvittelen, mutta hyvä näinkin. Helmaan virkkasin kiinteitä silmukoita siten, että otin välillä etureunan, välillä takareunan. Lopputuloksessa sitä ei tosin näy. Myös pääntien ja hihansuut huolittelin virkkaamalla, vaikka hihansuut menevät vähän rullalle siitä huolimatta, mutta mitäpä se haittaa.
Niin, olisikohan se matkan sisin olemus siinä, kun pääsee taas omaan kotiin...

25.6.2011

EVA K.: Luomisen lumoa

Grafiikan teko on yksi elämäni suuria rikkauksia, ja mikä parasta, siinä voi löytää aina uusia ilmaisukeinoja. Nyt olen hurahtanut loihtimaan monotypioita kankaalle. Monotypia poikkeaa muusta grafiikasta siinä, että kuvat ovat ainutkertaisia ja niiden ainakin kangasvärejä käytettäessä on synnyttävä hyvin nopeasti ennen kuin väri kuivuu.

En suunnitellut aiheita sen kummemmin, mutta huomasin sitten, että olin piirtänyt kasveja, eläimiä ja ihmisiä. Eläimiä en tosin osaa piirtää, mutta tässä kohtaa löytyi oma sisäinen lapsi ja heittäydyinkin luojan apulaiseksi ja syntyi vähän uudenlaisia lajeja... Siitä tuli sitten mieleeni myös työn nimi "Minä rakastan kaikkia luotujani" - jonka muuten kirjoitin peilikirjoituksena.

Tämä on siis tilkkutyö ja myös kierrätystä. Siinä saavat vanhat itse painamani puuvillaverhot uuden elämän. kankaan nurjalla puolella on himmeän keltaisia kuvioita siellä täällä, mikä tekee työstä vähän kuin sieltä täältä kellastuneen. Lisäefektiä tuovat tahrat, joita ei tässä tekniikassa voinut välttää... Niin ja käsityön osuus on kyllä ihan kiitettävä, sillä olen tikannut käsin jokaisen kuvan ympäryksen. Reunakaitaleet on kuvioitu samalla tekniikalla, mutta ilman piirroksia ja ne ompelin koneella.

Sarja jatkuu, seuraavat kuvat on jo painettu, muuten vielä vaiheessa.



Ai että mitäkö kuuluu pellavaneuleelleni? Kiitos hyvää! Hihat puuttuvat samoin kuin helma ja pääntie. Koko puserohan on vaiston varassa tehty, ja siksi se on pitänyt minua kovasti jännityksessä. Ensimmäisessä sovituksessa sain huokaista helpotuksesta - näyttää tulevan ihan päälle pantava. Onneksi minulle suodaan pieniä iloja tämän tästä; kuinkahan monta kertaa olenkaan havahtunut tätä neuletta tehdessäni ihailemaan, miten hyvin puikot ja langat sopivat yhteen väriensä puolesta :).

Onneksi - vielä toisenkin kerran - minusta ei ole vastenmielistä päätellä lankoja! Niitä tässäkin työssä nimittäin on, mutta mikäpä sen rauhoittavampaa kuin antaa neulan suihkia rauhalliseen tahtiin, ajatusten lentää ja kärpästen surista.

21.6.2011

EVA K.: Taas pellavaa

Kevään koulutöistä on vielä esittelemättä tämä kutomani kaulaliina. Loimen oli joku toinen suunnitellut ja luonut merseroiduista puuvillalangoista. Minä valitsin kuteeksi ohuen kullanhohtoisen aivinapellavan ja kudoin sillä koko liinan. Luojan ja kutojan yhteistyö pelasi hyvin!

Sidos on kanavaa, mutta halusin pintaan kuitenkin jotain vaihtelua ja niinpä kudoin 5 cm:n palttinaraidat 20 cm:n välein. Tulos on ihan chic.


Keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä - tiedän - mutta vilautanpa nyt kuitenkin vähän tätä neuletta, jonka aloitus on ollut kovasti takkuista. Ensimmäiset yritykset olivat luonnonväristä pitsineuletta, kahtakin sorttia, joista kumpikaan ei osoittautunut onnistuneeksi. Lisäksi hoksasin, että lanka ei olekaan niin juoksevaa kuin kuvittelin, vaan oli otettava mukaan myös värilliset kerät. Kun ei sopivaa ohjetta tuntunut löytyvän, niin tein itse vähän luonnoksia ja aloin improvisoida. Takakappale on päättelyä vailla valmis ja näyttää jokseenkin hulppealta, sillä halusin jostain syystä tehdä kellohelman lyhennetyillä kerroksilla. Saapa nähdä, mitä tästä tulee, mutta sen ainakin päätin, että minä tyttö en nyt tätä versiota enää pura. Langat ovat siis peräisin viime kesän retkeltä Viipuriin. Pellavakaupassa kannattaa ehdottomasti käydä, jos liikutte sielläpäin.


Kesä on kukkeimmillaan tänään kesäpäivänseisauksen kunniaksi.
Omassa pihassani olen ihaillut nuokkusyreenia, joka tänä kesänä on yllättänyt. Koskaan aikaisemmin se ei ole avannut noin paljon kukkiaan, vaan ne ovat jääneet vain nupulle. Ihmettelenkin, mikä tässä alkukesässä on ollut niin poikkeavaa muihin vuosiin nähden. Ehkä se on niitä luonnon salaisuuksia, joita minun ei tarvitsekaan tietää..

Iloista ja turvallista keskikesän juhlaa kaikille!


18.6.2011

EVA K: Myssyjä pukkaa



Eipä tullut tästä vuodesta sukkavuotta, kuten olin ajatellut. Motivaationi ei ilmeisesti riittänyt, kun sukkia tuntuu olevan tarpeeksi toistaiseksi. Täytyy kai myös tunnustaa, etten erityisesti pidä kahden samanlaisen kappaleen tekemisestä - yhdelle jalalle siis voisin vielä sukkia tehdäkin, kai...

Kuinka ollakaan, aloinkin pykätä myssyjä. Olen osallistunut joihinkin kampanjoihin viime vuosina, mutta en vielä koskaan tehnyt sytomyssyjä, joten päätin kantaa korteni kekoon minäkin. Lankakoppaan on kertynyt kaikenlaisia yksittäisiä lankakeriä, joista tässä pääsee mukavasti eroon. Tässä siis muutama näyte ja huom. mitkä mannekiinit! Myssyjä ilmeisesti tarvitaan aina, joten tarkoitus on pistellä silloin tällöin jokunen ja lähettää sitten ne johonkin sairaalaan.

Toisiin myssyihin liittyy pieni tarina. Satuin kesälomareissullani paikkaan, jossa oli kuusi punaista lankakerää, jotka olivat sinne tulleet aikamoisen ketjun kautta: joku, joka ei enää jaksanut kutoa, oli antanut ne yli yhdeksänkymppiselle kaimalleni (milloinkahan...), joka ei myöskään jaksanut kutoa, vaan antoi ne puolestaan vähän alle yhdeksänkymppiselle, joka vielä kutoo, mutta vain sukkia... No, minä siis satuin parahiksi paikalle. Olin ehtinyt kutoa jo kaiken mukana olleen lankani, mutta minulla oli juuri tähän punaiseen lankaan sopiva paksu ja lyhyt pyöröpuikko, joten siitä sitten vain luomaan silmukoita. Kuudesta kerästä syntyi kuusi myssyä; ei mitään tyylikkäitä, mutta ne ovat menossa jonnekin, missä niiden antama lämpö on kaikkein tärkeintä. Ja uskokaa tai älkää, minulla on aivan semmoinen olo, että lämpöä riittää myös kaikille tähän ketjuun osallistuneille.

Isompi ja kesäisempi neuletyö on myös menossa. Viime kesänä Viipurista hankkimani pellavalangat alkoivat muistutella itsestään... Nyt ahkeroimaan!

12.6.2011

Tiina: The End






Kevään korvalla alkoi tehdä mieli kunnon villapaitaa. Harmaata, perusmallia ohuehkosta villalangasta. Kapealinjaista pitopaitaa, joka istuu takin alle. Ohje löytyi Novitan nettisivulta ilmaiseksi "miesten puolelta" (enkä nyt onnistu linkityksessä (enkä rivinvälien säätelyssä), jokin vaivaa tätä bloggeria jälleen). Vaihdon vain langan seiskaveikasta Nalleksi. Ohjeen neuletiheyskin oli mielestäni suoraan sopiva Nalle-langalle. Ensin valmistui oma neuleeni mutta kun lankaa jäi, sai perheen nelivuotias myös samanlaisen.



Tänään paidat pääsivät käyttöön. Helteen jälkeen lämpötila putosi yhdessä yössä puoleen ja tuulisella peltoaukealla villapaidat olivat tarpeen. Pikkumiehen sormiakin paleli.





Yli kolme vuotta neulebloggaajan uraa takana. Ja nyt on tämä tie osaltani käyty loppuun. Elämän ruuhkavuosissa joutuu tekemään valintoja ja raivaamaan jotakin pois saadakseen tilaa muulle.



Erityisesti ja edelleen hämmästelen tämän yhteisön lämminhenkisyyttä ja kannustavuutta. Ikäviä kommentteja en muista saaneeni lainkaan. Vain roppakaupalla ideoita, inspiraatiota ja mukavia hetkiä. Yhtenä kohokohtana taipaleella on ollut Kalajoki-sukan suuri suosio, joka on hämmentänyt itseäni. Siksi tuntuu hyvältä päättää taival näihin Kalajoen rannassa otettuihin kuviin. Joki on itselleni tärkeä. Sen rannoilla ajatukset asettuvat oikeisiin uomiinsa.


Joten kiitos ja hei kaikille lukijoille! Oli mukava jakaa nämä neulevuodet teidän kanssa. Ainakin EVA K. jatkaa täällä Ylivedossa, joten blogi ei hiljene. Pysykää kanavalla, niin minäkin pysyn!



21.5.2011

EVA K.: Villaa, pellavaa, puuvillaa ja paperia

Kiitos kaikille vierailijoille kommenteista! Olin iloisesti yllättynyt ja sain taas uutta intoa blogin pitoon.

Nyt niitä lupaamiani kangaspuiden tuotoksia. Kudoin kaksi villaista kaulahuivia epätasaraitaisella panamasidoksella. Kylläpä huivit ovat hankalia kuvattavia ilman mannekiinia! Täytyy tyytyä lähikuvaan. En näköjään nyt pääse punaisesta mihinkään, sitä on joka työssä, tässä huivissakin kahta eri punaisen sävyä.

Seuraava - punainen! - työ tulee tässä. Mennäänpä jo selluloosakuituihin eli pellavaan. Tämä kuten edellinenkin on koulutyö. Lanka on rohdinta ja sidos kärkitoimikas, jossa toimiviivojen suunta vaihtuu muutamaan kertaan. Kuvasta näkyykin, että laudeliinahan se siinä. Yhtä hyvin sitä varmaan kyllä voisi käyttää vaikka pöydällä. Pellava on lempimateriaalini, mutta sen kutominen oli aika haastavaa.

Toimikkaan ominaisuuksiinhan kuuluu, että siinä on tavallaan molemmat puolet oikeita.
Saunani sai tästä hyvän väriläiskän. Nähtäväksi jää, miten värit pysyvät...



Kevään ja koko kudonnan opiskelun viimeiseksi työksi jäi kaitaliinan suunnittelu ja toteuttaminen. Sidoksena piti käyttää joko palttinaa tai panamaa, kuteina sekä poppanaa että lankaa. Raitoja piti olla sekä loimessa että kuteessa, ja liinan piti olla kesäinen. Saimme tehdä ensin metrin verran kokeiluja. Minä päädyin palttinaan ja kudoin poppanan väliin kuusi lankaa. Olen tyytyväinen lopputulokseen sekä sidoksen että värityksen osalta. Lankana oli puuvilla-pellava sekä loimessa että kuteessa.
Itse nautin kovasti väreistä ja erityisesti eri väripintojen kohtaamisesta. Tässä liinassa niitä todella on!
Ja onhan aika kutkuttava tunne, kun tietää, että olen ne itse
luonut. Kudonnassa värien kanssa leikittely onkin monimutkaisempaa kuin esim. neuleessa. Pikkuhiljaa kai siihenkin oppii, kun ahkerasti harjoittelee.
























Lopuksi vielä yksi värileikki eli viimeisimmät Paperolli-helmet pakkauksineen. Taustalla myös yksi aurinkovärjäyskokeilu.
Jaa-a, tämä vuosi on tuonut minua lähemmäksi unelmaani: valmistua artesaaniksi ennen 60-vuotissynttäreitä :). Vielä ei olla tavoitteessa, mutta ei tarvitsekaan - aikaa on...
Aurinkoista kevättä ja kesää kaikille blogissa kävijöille!
Kannattaa pistäytyä jatkossakin; olen menossa kahdelle mielenkiintoiselle kesäkurssille, joiden tuotoksia varmaan on täällä myöhemmin kesällä nähtävissä.

1.5.2011

EVA K.: Pientä kivaa

Innostuin eilen kokeilemaan kehyspussukoiden tekemistä, kun kehyksiä ja kankaita löytyy ihan omasta varastosta. Aika kivaa hommaa - ainakin tämmöiselle pussukkatyypille. Oikeastaan kuvittelin kehyksen liimaamista ja litistämistä vaikeammaksi, mitä se loppujen lopuksi olikaan. Vaatiihan se kyllä tarkkuutta ja voimaakin; kehys on yllättävän jämäkkää materiaalia. Itse työ oli kuitenkin aika nopeaa. Yksivärisen kankaan olen joskus värjännyt, muut kuvioinut leimasimella. Minulle on kertynyt vuosien mittaan melkoiset varastot itse painamiani kankaita, ja tässä olisi yksi tapa niiden hyödyntämiseen. Yhteen pussukkaan ei paljon tosin kangasta mene. Vielä en ole kokeillut isompiin kehyksiin, joita kyllä on jo odottamassa.

Viimeksi tekemäni helmet - sanomalehdestä siis - sattuvat olemaan niin samaa värimaailmaa, että pannaanpa nekin tähän näytille.







Ja neuleblogissa kun ollaan, niin tässä pieni neuletyö. Bongasin ohjeen jokin aika sitten jostain käsityölehdestä ja testasin saman tien. Alku oli vähän hankala, mutta sitten kun pääsi kärryille, huivi syntyi nopeasti. Siihen sain "tuhottua" yhden vajaan kerän bambulankaa. Taustalla kiiltelee eilinen kirppislöytö: iso vihreä, hyväkuntoinen nahkatakki. Ihastuin koulussa nahkatekniikkaan ja tässä on materiaalia!
Tämän nahkapussukan tein koulussa. Lähtökohtana oli valkoinen pehmeä nappanahka, jota muokkasin eri värjäystekniikoilla. Toista ääripäätä edustaa purnukka. Siinä itse nahka oli niin kaunista, että en halunnut työstää sitä mitenkään. Tämä malli oli niin mukava ja yksinkertainen, että aion käyttää sitä myöhemminkin.

Vapun sillisalaattiin voisi lisätä vielä kangaspuilla kudottuja töitä, mutta jääköön ne nyt. Olen tainnut jo eksyä alkuperäisestä neuleblogista muutenkin tarpeeksi syrjäpoluille.
Olisipa kiva tietää, vieläkö blogissa joku vierailee... Vieläkö kannattaa päivittää näillä tekeleillä...