Pihaamme laitettiin salaojitusta. Olin istuttanut edellisenä kesänä muutaman mustikkapensaan, jotka eivät olleet vielä tuottaneet mitään. Kuinka ollakaan, yhtäkkiä huomasin, että pihalla oleva auto kippaa koko hiekkakuormansa mustikkapensaideni päälle! Asialle ei voinut enää tehdä mitään, mutta jostain tuli idea, että tästä harmista pääsen, kun teen oviverhon putkiremontin vuoksi hävitetyn paljeoven tilalle. Olin jo aikaisemmin värjännyt ja painanut kankaita, joiden värit sopivat aiheeseen. Oli kesäloma, ja minä annoin koneen laulaa aamusta iltaan! Urakka oli niin iso, että pelkäsin, että jos jätän sen käsistäni, se jää pian ikuisesti keskeneräiseksi. Mallin otin yhdestä tilkkukirjasta, mutta kun heti alkajaisiksi käsitin yhden mitan väärin, niin lähdin muutenkin omille poluilleni ja työ neuvoi tekijäänsä. Vaaleanpunaiset ja vaaleanlilat palat ovat pellavaa, muu puuvillaa ja itse värjättyä ja kuvioitua. Kun ompelin yläosan blokkeja paikalleen, löysin oman tapani tehdä tilkkutöitä. Se oli yksi niitä kivoja oivalluksen hetkiä, joita käsityöläinen saa silloin tällöin kokea...
Verhossa on vaalea vuori, jonka kiinnitin käsin ompelemalla. Kun talvi-iltana laitan verhon taakse vaatehuoneeseen valon, työ näyttää lasimaalaukselta.
Entä miten kävi mustikkapensaiden? Kun hiekka oli lapioitu pois, ne jatkoivat terhakkaasti elämäänsä, mutta satoa odotan edelleen!
2 kommenttia:
Ihana pieni tarina!
Kiva myös nähdä noita sinun ruiskumaalattuja töitä - pitäisiköhän minunkin innostua laittamaan omani esille?
Vauts! Hienoja tilkkutöitä. Ja tarina oli hyvä.
Lähetä kommentti