Ystäväni sai tyttövauvan. Juuri edellisenä iltana päättelin viimeiset langanpäät ja aamulla viesti kertoi tonttutytön syntyneen. Leivoimme vielä lasten kanssa piparivaunut isoveljille ja malttamattomina suuntasimme onnittelemaan pian kotiutumisen jälkeen. Suloinen, pikkuinen: onnea vielä koko perheelle! 
Vauvan: torkkupeitto
Tänä syksynä on matkalaukku ollut ahkerassa käytössä, ja myös nämä käsityöt liittyvät matkoihin.
Jokin aika sitten iski virkkausinnostus. Yhdelle reissulle piti kiireesti saada itselle uusi myssy ja tumput ja sainhan minä, vaikka vielä menomatkalla päättelin langanpäitä. Kaulahuivi syntyi junassa poikittain virkaten ja siitä tuli piiiiiitkä. Kun setti oli valmis, luin jostain, että tänä syksynä ei mustaa voi käyttää ilman punaista - olenkohan kerrankin muodissa...
Tämä pikkupusero on yksi versio yllätysnutusta. Se on siis tehty yhtenä kappaleena, mutta en laittanutkaan nappeja, vaan yhdistin kappaleet edestä puseroksi. Toimii ihan hyvin. Lanka on luonnonväristä pellavaa ja puuvillan ja pellavan sekoitetta, sitä ihanaa vanhaa punatulkkua, josta olen jo maininnut. Pusero matkasi Espanjaan ja siellähän sillä on varmaan enemmänkin käyttöä.
Tämä kasarimalli Rose Mohair -lankaa ja ohje syksyn 2010 Novitasta. Löytyy myös tämän linkin takaa ilmaiseksi. Neuleen rakenne oli mielenkiintoinen: ensin suorat kaitaleet etu ja takakappaleeksi, sitten hihat poimittiin kädenteiltä ja neulottiin edestakaisin ja aina joka kierroksella poimittiin muutama silmukka lisää. Lopuksi vielä joustinta pääntielle ja helmaan. Hieman mittasuhteita muutin ja loputtomaan joustinneuleeseen melkein kyllästyin. Mutta ihana tästä tuli. Tykkään. Kiva neule pitkähihaisen trikoopaidan ja farkkuleggareiden kanssa.
Tiedättehän ne onnenkantamoiset, kun ns. oikea ihminen ja oikea vaate kohtaavat! Semmoisia kivoja hetkiä on itsellenikin sattunut silloin tällöin. Tälle uusimmalle tiritiriteijaa-takilleni soisin saman ilon! Aloitin takin neulomisen joskus monta kuukautta sitten ja se on nukkunut ruususenunta viittä vailla valmiina komeron nurkassa. Mutta eipä nuku enää! Viikko sitten alkanut nuttu- ja röijykurssini antoi potkua tehdä se valmiiksi. 
Neulettakin sentään vielä syntyy. Tämä pikku-Eetun villapuku on ollut tekeillä jo jonkin aikaa, mutta onneksi valmistui ennen talven tuloa. Takin ja housujen ohje on Novitan kevät 2009 -numerosta. Tulipahan tehtyä palmikkoa; sitä on myös takin selkäpuolella. Lanka on Nallea.
Myssyn tein sitten taas omalla "kolmen tuulen mallillani", joka on hyväksi havaittu. Ja aina pitää pientä tuotekehittelyäkin tehdä. Huomasin, että samaa kolmiota voin käyttää myös kaulahuiviin.
Ruska ei ole vielä oikein päässyt vauhtiin, mutta oma väripensselini on kyllä huiskinut ahkerasti sekä paperilla että kankaalla.
mutta sitä silittäessäni hoksasin, että saan siitä ensin olohuoneeseen uudet verhot.
Orkideani on ilahduttanut minua keväästä asti.
Ulkomaantuliaisia
Tunnistatteko tuon työvälineen? Ystävättäreni oli hankkinut sen kauan kauan sitten Pärnusta ja lahjoitti minulle - virkkuukoukku, jossa aapiskukko! Mietimme kovasti, onko se luuta vai sittenkin muovia. Arvoitus taisi ratketa siinä, että se oli mystisesti napsahtanut poikki yön aikana. Muovia kai sitten - vaiko pitkälle kehittynyt osteoporoosi...
Kassillinen ruosteenruskeaa norjalaista Raggegarnia on vaivannut mieltäni. Hankin sen heräteostoksena jo talvella enkä ole keksinyt sille mitään käyttöä. Ahaaelämys tuli sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta: reilu virkkuukoukku eli nro 12, ja se oli menoa. Virkkasin junamatkalla pitkän kaulahuivin kiinteillä silmukoilla siten, että otin silmukoista takareunan. Tuloksena on miellyttävän pehmeä ja ilmava huivi. Se tuntui kuitenkin orvolta yksinään, ja lankaahan minulla oli vielä monta kerää, joten pienensin koukkua ja tein vielä hatun huivin seuraksi. Hattu puolestaan kaipaa kyllä vielä pientä piristystä - tarkoitus on tehdä siihen nauha, kunhan vähän kertailen viime talven nauhaopintoja :=).
postimerkin kokoinen pitsi.
Blogimme uinailee heinäkuun helteissä, mutta minä päätin yllättää satunnaisen vierailijan pienellä iloisella tervehdyksellä ja esitellä Paperolli-helmeni. Näitä olen nyt pyöritellyt kauniista kesäilloista nauttien. Käsillätekemistä on tämäkin. Materiaalina on sanomalehti, kierrätystä siis parhaimmillaan. Siinä pyörivät uutiset ja tarjoukset, urheilut ja muistelot, syntyneet ja kuolleet -kaikki sulassa sovussa ja saavat täysin uuden elämän.
Minä täällä taas. Vaikka tämä onkin neuleblogi, en malta olla esittelemättä kahta viimeisintä kangastyötäni. Koulussa oli kevättalvella tilkkutyökurssi ja kun tarvitsin päiväpeittoa, päätin ottaa tämän urakan. Urakkaa siinä oli, mutta lopussa kiitos seisoo. Peitossa näkyy omaa historiaani. Kuviolliset kankaat olen maalannut muutamia vuosia sitten ja jatkoin nyt niiden työstämistä leimasimilla. Minulle on tärkeää, että tilkkutyöt eivät ole vain teknisiä suorituksia, vaan että ne oikeasti syntyvät niistä tarvikkeista, mitä kulloinkin on tarjolla. Niinpä tässä on tarkoituksellisesti pari aivan "eri maailmasta" olevaa palaa, sieltä oman kankaanpainannan taipaleelta.
Nyt tuntui, että niiden aika ja paikka on tässä työssä.
Ensimmäinen kouluvuosi alkaa olla lopuillaan, ja paljon on repussa ihan konkreettisestikin uutta kotiin tuotavaa. Lankatöissä oli viimeisenä makramee. Se ei oikein sopinut sormilleni, joten tein vain jotain pientä ja senkin hitaasti, mutta onneksi kädet sentään tottuivat ensijärkytyksen jälkeen näperrykseen. Tämä musta riipus on paksusta kalastajanlangasta ja kotoa löytyneistä vanhoista napeista. Enpä tiedä, tulenko sitä koskaan pitämään, mutta siinä tulivat joka tapauksessa tutuiksi tasosolmut ja kohosolmut, joita oli kyllä aika kivakin tehdä. Ranneke on myös tehty kohosolmuilla, mutta vahalangasta.
Nyt olen minäkin testannut tämän Marjorien antaman unisukkamallin. Ostin Lankaidean tarjouskorista Tampereelta ihastuttavan pehmeää maissilankaa. Tarkoitus oli tehdä siitä isompi työ, mutta päädyinkin nyt yösukkiin, joita siitä paketista tulee useampi pari. Pehmeät ovat! Lanka ei ole aivan ihanteellisinta kutoa, mutta ei nyt hirveän hankalaakaan, joten paninpa heti seuraavat, oikein kantapäälliset, tulemaan. Nämä on kudottu viitosen puikoilla. Olipa sukkien tekeminen miten kivaa tahansa muiden mielestä, niin minusta näidenkin tekeminen kesti ja kesti... Ilmeisesti tässä on pieni asennevamma, jota seuraava kuva ehkä selittää.
85-vuotiaalta äidiltäni on syntynyt sukka poikineen. Niitä on riittänyt paitsi suvulle, myös vapaaehtoistyönä ulkomaita myöten. Tämän verran sain kuvaan ennen kuin nämäkin lähtevät jonnekin, missä varpaita oikeasti paleltaa. Hyvin istuvat sukat ja neule on edelleen sileää.
Kun lopulta sain kaiken vahan silitettyä pois - poistin sen tosiaan kokonaan silittämällä - niin hypistelemisestä ei tahtonut tulla loppua, aina piti kääntää uutta väripintaa esiin ja ihastella. Jatkoa seuraa jossain vaiheessa, sillä kirpputorilta syksyllä löytämääni Kiinasta tuotua silkkiä on vielä neljän huivin verran...
Olipa niin keväisen kevyt käsityö, että sitä ei tahtonut malttaa heittää käsistään, varsinkin kun nuo napit jo odottelivat. Tästä tuli kaikin puolin passeli; hihat sopivat ilman pidennyksiä ja napit sain ommeltua, vaikka reiät olivatkin melko pienet. Pellava ja Noro ovat sen verran erilaisia, että pinta kupruili melkoisesti. Mietin, jätänkö kuprut silleen, ne kun olivat omalla tavallaan aika viehättäviä. Tein kuitenkin kompromissin eli asetin märän sideharson yöksi jakun päälle, jolloin pinta tasottui jonkin verran, mutta siihen jäi mielestäni ihan sopivasti elävyyttä. Napit ovat painavampaa kaliiperia, mutta hyvin ne asettuivat paikoilleen, eivät onneksi kisko neuletta.
Keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä, mutta pääasia onkin nyt nuo eilen tehdyt napit, jotka ovat valmiit. Olen aina ihastellut emalikoruja ja kun nyt saatiin kurssi tännekin, niin lähdin kokeilemaan uutta työtapaa ja kovia materiaaleja. Mielenkiintoinen kokeilu!
Kolmiohuivi itselleni yhdestä kerästä Novitan Tico Ticoa (idean nappasin siskoltani). Toimi ihan kivasti ja raidoitus säilyi kauniina huivin loppuun asti. Peruskolmiohuivi ja muutama nurja-reikäraita vain piristyksenä.
Sukat tyttärelle Regian 4ply Kaffe Fasset -langasta. Rikoin valmiita värisiirtymiä lisää neulomalla kahdelta kerältä 3kerrosta kerrallaan.
