
Olipa mahtava vappu! Kiskoin riemuissani terassille matonkudekerät, joita on tullut leikattua jo monena kesänä. Tietysti komeroon oli taas kertynyt paljon lisää leikattavaa ja niin jatkoin harjoituksia. Matonkuteiden leikkaaminen on terapeuttista - mutta pölyistä, joten siitä nautinnosta on talvisaikaan pysyttävä erossa. Tästä sekamelskasta olisi nyt sitten luotava mustaan loimeen siedettävän näköinen matto. Siinäpä haastetta; onneksi puut eivät ole aivan vielä vapaana. Taustalla näkyy yksi ensimmäisiä mattojani, 70-luvulla kudottu. Minusta näytti, että se jo lähenisi elinkaarensa loppua, mutta yllättäen tytär siirsikin sen omaan huoneeseensa , mikä merkitsi kyllä aikamoista arvonnousua.
Näillä myssyillä ei taida olla suurta uutisarvoa, mutta värisävy on sentään uusi! Mahtaako johtua siitä, että tytär Ruotsista oli käymässä.. No, pätkätyöni aloittivat pari viikkoa sitten matkansa kohti venäläistä lastenkotia, joten nyt on taas tilaa tehdä uusia ja lankoja riittää.
Lempivärini on puolukanpunainen. Ja kietaisupaidoista pidän myös. Vaikka kuinka sovittelen päälleni aiempaa 
















Malli Omaa ideointia, tosi simppeli malli




