Hellettä ja villasukkia

Kesäkuumalla valmistuu villasukkia. Muuta ei ole edes työn alla. Ei ole enää aikaa neuloa niin paljoa kuin vielä keväällä. Haeskelen rytmiä työssäkäyvän pikkulapsi-perheen arkeen. Iltaisin tulee valvottua, mutta sekin kostautuu. Viime viikonloppuna nukuin kahtena yönä melkein kellon ympäri. Jotakin uutta on kuitenkin hakusessa. Huumaannuin Ravelryn mahdollisuuksista. Mahtavia malleja, kauniita toteutuksia, runsauden pulaa.

Mutta asiaan: Olen aina luullut, että käsialani on löysää. Ehkä niin on ennen ollutkin, mutta kevään runsas tikuttelu on kehittänyt sitä. Vanhasta muistista tulee kuitenkin tartuttua aika pieniin puikkoihin. Valitsen aina vähintään puoli numeroa - joustinneuleissa jopa yhden kokonaisen - ohjetta pienemmät puikot. Nämä neuloin 2,5mm puikoilla ja tuli kyllä liian tiukkaa. Langan kuohkeus katoaa ja kuvio on supussa. Jouduin toistamaan mallikertaa sekä varressa että jalkaterässä yhden kerran enemmän kuin ohjeessa, jotta tuli sopivat.

Koiranputkisukat

Malli Ulla / Pia Tuononen

Lanka Novita Nalle

Huomioitavaa Toistin kuviota 4+4 kertaa

Fiilikset Kauniit sukat. Ohje lähti heti kiertoon.

EVA K.: Lomatunnelmat: sadetta ja kärkisukkaa

Nyt se odotettu loma sitten alkoi! Tavarat on pakattu ekaa reissua varten; saa nähdä tulivatko oikeat vaatteet, kun kaatosaadetta kuunnellessa niitä mietin.

Pari päivää sitten löysin netistä kärjestä aloitetun sukan ohjeen. Täytyy tunnustaa, etten ollut sellaisesta kuullutkaan. No, kun sukanteko on ylipäätään vielä on niin alkutekijöissään, päätin yrittää - jospa vaikka löytyisi oikotie.

Heräteostona - liekö sään ansiota - ostoskoriini ilmaantui useampi kerä sukkalankoja. Tämä seitsemän veljeksen raitaversio näytti houkuttelevalta kuin karamelli ja sen huomasi myös neuloessa.

Sukka ei ollut sen vaikeampi neuloa kuin perinteinenkään. Tämä ensimmäinen valmistui muutamassa tunnissa. Ohjeen mukaisesti siinä on yksinkertainen kantapää ja pohja, joten tämä tuskin kestää kovin hyvin kulutusta. Vartta tein vain vähän, sillä uskon tämän parin päätyvän yökäyttöön. Se "puoliso" pitäisi saada aikaan iltapäivän junamatkalla.

Tiiina: Keskikesä

Viimeiset viikot olen pakertanut tämän ihanuuden kimpussa. Aika alkuvaiheessa tajusin, että armoton pingotuskaan ei pelastaisi, pieni tulee. Ihan vain vinkkinä, että pitsineuleen silmukkamäärää ei kannata valita sileän neuleen perusteella. Jatkoin kuitenkin ja silmäilin ystäviäni... veljen vaimo on sopivan sirpsakka ja näin hän sai neuleen itselleen.


Malli on mun mielestä kaunis ja persoonallinen. Alaosa neulottu pyöreänä, kainaloissa lisättiin silmukat ja yläosa on neulottu tasona aina oikeaa (tai siis ohjeessa aina nurjaa, en kyllä tajua minkä ihmeen takia). Harkitsin tekeväni itselle samanlaisen, mutta kuvion vaihtuminen tuossa rinnankohdalla ei oikein viimeisen päälle sopisikaan omille muodoilleni.

Kimonohihainen pusero

Malli Kauneimmat käsityöt 3/08 malli 7

Lanka Novita Bambu 280g

Huomioitavaa Ohjeen pienimmällä koolla, yläosa ohjeesta poiketen aina oikeaa

Fiilikset Kiva, että tälle löytyi ottaja!

Entäs muuta: Kesästä on nautittu, vaikka sadetta on saatu monta viikkoa ihan joka päivä. Onneksi välillä on paistanutkin ja viime viikoilla ei ole tarvinut enää lapsille pipoa ja lapasia pakata mukaan hoitoon. Lapset ovat leikkineet serkkujen kanssa. Asumme mukavasti pienellä kylällä ja serkut ovat lähellä, samoin kuin mummu ja pappa. Aika rikkaus ja ihan käytännön apukin monesti (kertoo lappapuuron ystävä, joka on lainanut viimeisen vuoden aikana mannaryynejä naapurista ainakin kolme kertaa...).

Yhtenäkin päivänä istuin leikkimökin kuistilla neulomassa lämpimässä ilta-auringossa ja katselin, kun omat lapset (pikku-ukko 1v8kk ja neiti pian 6v) leikkivät toista tuntia isompien serkkujensa (neidit 10v ja 13v) kanssa hiekkakasalla. Ihanan rauhaisaa. Siinä vaiheessa kun pressua kyseltiin tajusin, että tekeillä oli uima-allas. En antanut pressua vaan kasasin poppoon autoon ja lähdettiin uimaan.

Pappa nikkaroi lapsille hellan leikkimökkiin ja siellä onkin nyt kokattu. Näin keroo meidän neiti: "Leikkimökin pikku kokkeista on jo kuvattu kokkiohjelmakin. Ohjelmassa touhusivat taikakokit tytöt 5v ja 5v sekä apukokki 1v. Taikakokkeilla oli aikamoiset taikaloitsut. Ne kyllä tehosivat. Ruoka oli TODELLA hyvää. Ja ainoastaan taikaloitsujen ansiosta. Uusia kokin tarvikkeita ollaankin hommattu leikkimökkiin."

Neulerintamalla on nyt mietiskelyn aika edessä. Mitään suunnitelmia ei ole valmiina eikä lankoja hamstrattuna. Ilmoittauduin Ravelry-jonoonkin uusien ideoiden toivossa. Tosin se paikka taitaa olla aika koukuttava... aika näyttää.

EVA K.: Lisää kierrätystä ja uusi tekniikka

Tänä iltana osui kangaskorista silmiini pellavainen lempparihameeni, joka kului puhki takamuksesta ;=). Olin ajatellut leikata sen matonkuteiksi, mutta huomasinkin, että etukappaleesta saa vielä muutakin. Tekaisin helmaosasta reilun ja talonpoikaisen näköisen kenkäpussin. Kankaan puolet ovat eriväriset, joten käänsinkin nyt sen nurinpäin. Helmakäänne koristaa kívasti pussin pohjaa ja yläosaan tein reilun käänteen nyöriä varten. Ja sitten tekemään itse nyöriä!

Suosikkimateriaalini pellava ja silkki pukevat hyvin mustaa nahkaa..

Sain jokin aika sitten tuliaiseksi nyörihaarukan, jota en ollut vielä testannut. Tuntui, ettei nyörinteko ole minun heiniäni, mutta mutta... Lankojeni joukossa on kauan sitten ostettua paksua luonnonväristä raakasilkkiä ja sehän olikin oikein passeli materiaali. Nyörinteko oli aika hauskaa, vaikka alusta tulikin melko epätasaista ja liian löysää. Työ alkoi kuitenkin taas neuvoa tekijäänsä, ja niinpä luulen, ettei tämä nyöri jääkään ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

EVA K.: Solmioiden uutta elämää

Roosanvärinen solmio oli selvästi ollut omistajansa mieleen, sillä se oli kulunut osittain puhki. Niinpä tästä pussista tuli ensin niin kapea, että jouduin taiteilemaan siihen vielä pienet sivukappaleet. Näiden solmioiden kanssa värkkääminen tarjoaa monenlaisia haasteita ideoinnista pieniin käytännön ongelmiin, mutta lopulta kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon. Ajattelin lähettää roosanvärisen takaisin entiselle omistajalleen - tuntemattomalle sponsorilleni.

Silkin merkit jätin tarkoituksellisesti paikoilleen, ne ovat kiva pieni yksityiskohta. Ruskeaan kokeilin konetikkausta, joka onnistuikin yllättävän hyvin, roosaan tein tapani mukaan tikkauksia käsin.

"Perhepotretti"

Yhden solmion olen käyttänyt jo kokonaan, ja paljonhan niin pienestä kangaskaitaleesta tulikin. Jätin välillä pellavan pois ja tein pelkästä silkistä, mutta kyllä tuo pellava minun mielestäni oikein korostaa silkin hienoutta.

EVA K.: Matto paikallaan

Tämä mattokuva piti ottaa ulkona, mutta eihän tuonne sateeseen voi mennä, joten matto on nyt ihan siinä, missä se tulee olemaankin. Pituutta tuli 3,4 m, kuteita jäi siemeneksi seuraavaankin, mutta se saa nyt odottaa aikaa parempaa.

Viimeiseen raitaan, joka ei tässä kuvassa kyllä näy, ujutin vielä pyjamani, yöpaitani ja lakanani; tuttuja siis jo ennestään, jatkavat yhteiseloaan.

Tiiina: Lempiväri

Olen tainnut jo kertoa että pidän punaisesta väristä. Viimeaikaiset neuleet ovat olleet aika paljon valjumpia värityksiltään ja olen jo melkein ikävöinyt lempiväriäni puikoille. Onneksi viimein löysin näyttävän mallin, joka tarvitsi upeat langat päästäkseen oikeuksiinsa.


Ehkä arvasitkin: Yllä oleva ei ole viime viikkojen tulos, vaan aitoa ja alkuperäistä Irene Usvasaloa. Äitini on sen neulonut silloin, kun nämä olivat pinnalla. Tongimme siskon kanssa lapsuuskodin varastoja ja sovittelimme aidosti ihania tai muuten vain aikaansa aidosti kuvaavia vaatteita. Kyllä muoti muuttuu. Ja kiertää. Tosin nyt jo pelottaa aika, jolloin olkatoppaukset ovat taas in...

Syy pitkään blogitaukoon on tässä: Kesäpaita Novitan Bambu -langasta etenee tuskastuttavan hitaasti. Tein vielä (pahan, tosi pahan) virheen tiheyden kanssa ja neuleen ympärys on vaivaiset 66cm. Nyt sitten mietiskelen kenelle paita sopisi... Kimonomaiset hihat ja varsin avara V-pääntie ovat neuleen juju, joten ihan lapselle malli ei sovi. Katsotaan mikä tästä tulee... Sinnikkäästi jatkan kuitenkin.

EVA K.: Yhtä ja toista eikä mitään valmista

Mitähän näistä yrittäisi..
Kaikkien saamieni lankojen joukosta nämäkin löytyivät. Pörrölanka on Novitan Brushia ja sileä ilmeisesti Seitsemää veljestä. Hassua, että langat ovat tulleet ihan eri ihmisiltä, mutta kuinka ollakaan lila on lähes samaa sävyä, vaikka ei tässä kuvassa oikein näytäkään. Kieltämättä hiukan erikoiset värit enkä ole pörröisten lankojen harrastaja ollenkaan, mutta jotainhan näistä pitäisi sentään kokeilla. Luotan siihen, että idea tulee, kun on sen aika. Pienen mallitilkun tein, mutta pitäisi nyt ensin hankkia isommat puikot.

Vanhasta uutta

Useampi ilta on jo vilahtanut mattoa kutoessa. Siinä jos missä näkee työnsä tuloksen ja siitä huolimatta lopputulos on varmaan yllätys. Mattoon uppoavat niin vanhat lakanat kuin pyjamat ja T-paidatkin, eivät siis katoa jäljettömiin vaan muuttavat vain olomuotoaan. Miten voikin olla, että niin kuluneesta ja nuhraantuneesta saa aikaan jotain niin uutta...

Virkkausta uutisia katsellessa

Matalapaineestakohan johtui vai mistä, mutta rupesi tuntumaan, ettei elämä nyt aina ihan niin värikästä ole kuin viimeaikaiset lappuni. Sitä paitsi värikkäät lankani hupenevat uhkaavasti, joten päätin välillä siirtyä rauhallisimpiin tunnelmiin. Tässä vihreänharmaassa pinnan erilaiset kuviot pääsevät aika hyvin oikeuksiinsa.

Minua kiehtoo tämän peiton (?) tekeminen siinäkin mielessä, että ei ole mitään varsinaista visiota, miltä sen pitäisi näyttää, joten vielä saattaa tulla muitakin yllätyksiä vastaan. Kuin elämä itse.

EVA K.: Sateisten iltojen satoa

Vähempikin sade olisi riittänyt, mutta ehkä tämä solmioiden kanssa puuhastelu olisi silloin jäänyt vähän vähemmälle. Nyt uusia pussukoita on syntynyt pari illassa. Taisin viimeksi kirjoittaa, ettei silkin työstäminen olisi kovin vaikeata - nyt olen jo vähän eri mieltä. On se ihan tarpeeksi hankalaa, venyy ommellessa ja takkuaa paininjalan alla, silittäminenkin on työlästä. Mutta ah sitä ylellisen tuntuista pintaa, annan sittenkin kaikki oikuttelut anteeksi. Pellavan kanssa ne ovat hyvä pari joka tapauksessa. Solmioita on edelleen aika nivaska, pellavaa sen sijaan täytynee lähteä kohta hankkimaan. Onneksi korin pohjalta löytyi yllättäen vielä myös punaisia pellavatilkkuja. Eihän näihin töihin paljon materiaalia tarvita, mielikuvitusta ja kärsivällisyyttä enemmän.

Tiiina: Sadetta

Juhannus on vietetty kotosalla sateen sanelemalla rytmillä. Piha-altaassa, sellaisessa pienessä ja puhallettavassa, läträttiin riemulla. Lämmintä oli alle 15 astetta ja vettä satoi, mutta altaan vesi oli lämmintä, lähes kuumaa ja sauna vielä kuumempi. Kuvassa lapset etsivät perinteeksi jo muodostuneen kesäkisan vihjettä pihapihlajasta. Arvaatte varmaan, että vettä satoi silloinkin.

Puikot eivät arvailuistani huolimatta vaihtuneet ompelukoneeseen. Kankaanpalani eivät sitten kuitenkaan taipuneet juhannusruusuiksi ja tilkkutyö odottaa hetken miksi muotoutuu (jos miksikään). Mutta yhden neuleen olen saanut viimeisteltyä.

Houkutteleva malli löytyi Kauneimmat käsityöt -lehdestä. En juurikaan hamstraa lankoja, mutta nämä langat löytyivät lapsuuskodistani, nuoruusvuosina olen näistä kait jotakin aikonut tehdä. Väri on siksi hyvin epätavallinen minulle, mutta ihan kiva vihreän sävy kuitenkin. Kamera tosin poimii sävyn valosta riippuen hyvinkin erilailla. Isoissa kuvissa sävy on lähinnä todellista.

Malli oli selkeä ja 4,5 puikoilla syntyi nopsaan valmista. Merseroidussa puuvillassa on kaunis kiilto ja tätä tehdessäni ymmärsin, että Samokset ja muut pääosin keinokuidut saa jatkossa jäädä kauppaan. En malttanut odottaa nappikauppaan pääsyä ja "varastin" napit anopin nappilaatikosta. Ihan eriparia, mutta minulle mieluisin kolmikko. Kuvista kiitokset siskolle.

Vihreä pitsiliivi

Malli Kauneimmat käsityöt 2/2008 malli 13

Lanka Esito virkkuulanka kaksinkertaisena n.250g

Huomioitavaa Ohjeesta poiketen takakappale sileää

Fiilikset Meinasin antaa lahjaksi, mutta tykästyin ja pidänkin itse :)

EVA K.: Käsityöläisen mittumaaria

Himmeää kiiltoa

Kun juhannussiivous oli tehty, innostuin hiplaamaan purettuja ja pestyjä silkkisolmioita, jotka sain jokin aika sitten yhden ystäväni kautta uusiokäyttöä varten. Kummasti minulle muuten tätä materiaalia kertyy, ei tarvitse edes itse lähteä kirpparille!

Mustaa pellavaa oli vielä vähän jäljellä, ja mielessä tyttären kamerapussukkatilaus. Koska oma pussukkani on osoittautunut toimivaksi, tein tämän samalla mallilla. Kaavaa ei ole olemassa - vieläkään - eikä mittavälineitä ole käytetty. Onkin oikeastaan ihme, että tähänkin pussukkaan loppujen lopuksi ainakin oma kamerani solahti oikein somasti. Solmion pää soveltui tismalleen läpäksi, joten ompelin sen vain pohjasaumaan. Silkki oli hiukan liukasta, mutta ei sen ompeleminen silti hirveän vaikeaa ollut. Pussukassa on vanu välissä. Ja vaikka viime aikoina olen niin innostunut taskujen tekoon, niin tuo silkkitilkku ei kuitenkaan ole tasku!

Viimeaikaisissa töissäni käsinpäärmäystä ja uusiomateriaaleja on kiitettävän paljon, mikä on yllätys itsellenikin. Solmioita on kasa ompelupöydällä, joten ei muuta kuin uusia versioita väkertämään. Mistä minä tiedän, kelpaako tämä ollenkaan maailmanmatkaajalle...

Vapaita paikkoja

Juhannus vauhditti tämän työn valmistumista ja siinä tuolivanhukset nyt komeilevat uusissa kesäretongeissa. Kangasta jäi vielä melkoisesti ja seuraava tavoite onkin saada terassin seinälle tilkkutyö. Pohjakangaskin löytyi jo komeron uumenista. Onpa hyvä, että aina silloin tällöin keksii hyötykäyttöä jollekin pitkään säilytetylle ja hyödyttömän tuntuiselle kankaanpalalle.

Tiiina: Sivuraiteelta

Olen ollut viikonlopun irti blogimaailmasta, herättelemässä henkiin vanhaa harrastusta. Laji on juuri niin hullu, kuin sen kammoajat ajattelevat. Rämpimistä risukoissa, koikkelehtimista kivisillä kallioilla, kahlaamista ojien ja soiden läpi (minä en tosin päässyt edes "uimaan" - riitti että reisiä myöten kastui) ja uhrautumista itikoiden armoille. Mutta voi kuinka tykkäänkään suunnistuksesta: mahtavaa kuntoilua, jossa saa ripakan lenkin kovalla sykkeellä kuin huomaamatta. Ajatukset on taatusti irti muun maailman asioista, kun keskittyy kartan lukuun ja rastien löytämiseen.

Ja ihan sattumalta tänään huomasin, että samaisena Venlojen viestin lauantaina vietettiin "world wide knit in public" -päivää. Tässä siis minun osaanottoni. Neulominen rentoutti kummasti omaa vuoroa odotellessa.

EVA K.: Lauantain puhdetyö

Naapuri soitti iltapäivällä katsomaan kankaita, joita oli heittämässä kaatopaikalle. Suhtauduin vähän nihkeästi, kun omatkin komerot pursuvat kaikenlaista, minkä voisin panna samaan kuormaan. No, uteliaisuus voitti ja tämä hedelmäinen ihanuus lähti mukaani. Terassin ikivanhat korituolit ovat kaivanneet uusia peitteitä ja niinpä panin tuumasta toimeen. Komerosta löytyi sopiva ruskehtava vuorikangas, väliin flanellia. Yhden reunuskaitaleen ompelin koneella, mutta en ollut tulokseen tyytyväinen. Niinpä sitten iltani iloksi päärmäsin loput kaitaleet käsin. Tikkailin myös muutamia kuvioita, mutta ilmeisesti flanelli on liian kovaa tai litteää, kuviot eivät heränneet sen kummemmin henkiin. En siis tikannut kuin sen verran, että flanelli ei pesussa ainakaan menisi mykkyrälle.

Nyt olisi sitten jaksettava pakertaa vielä toinen kappale; kangasta kyllä on, kunhan intoa riittäisi. Tässä työssä yhdistyvät kivasti naapuriapu ja kierrätys. Eikä uuden tarvitse olla tuliterää eikä kaupasta ostettua. Eikös sovi muuten aika hyvin yhteen tuon vanhan räsymaton kanssa?

Tiiina: Kolmas kerta toden sanoo

Novitan Malibu on varsin ihanaista lankaa. Juhlavaa, sopivasti kimaltavaa, joutuisaa neuloa ja kauniisti laskeutuvaa. Siksi en oikein ymmärrä miksi langan jalostaminen valmiiksi neuleeksi on ollut niin kovan työn takana. Nämä Malibut ovat käyneet Coachellana ja täällä esittelemättä jääneenä halterneck-toppina. Onneksi lanka kestää hyvin purkamista ;) Tahdoin kuitenkin päästä siitä eroon lopullisesti. En oikein osannut päättää tykkäänkö aidosti blogeista löytämästäni Cloud Bolerosta vai en. Päätin siis kokeilla.

Kun olin menossa ohjeen mukaisessa mitassa, tekele näytti varsin huvittavalta. Ei sopinut minun muodoilleni. Päätin siis jatkaa pidemmäksi esimerkkien inoittamana. Ja sitten loppui lanka. Bolero ylsi nipin napin napaan saakka. Ihan hölmön näköinen. Sopivasti paikalle pelmahti meidän viisivuotias ihastelemaan kaunista väriä. Ja kuinkas sitten sattuikaan?

Cloud Bolero

Malli Ysoldan Cloud Bolero
Lanka Novita Malibu 300g
Huomioitavaa Puikot 5, ohjeen koon L silmukkamäärien mukaan
Fiilikset Viisivuotias tykkää kovasti, kivan juhlava neule ja helppo yhdistellä mekkoihinkin

No okei. Kädentiet ovat aika reilun kokoiset ja ympärysmitassakin on kasvunvaraa (ja siinä vaiheessa kun ympärys on soppeli, niin lyhyeksi jää, mutta ei murehdita sitä vielä). Neuloin käyttämälleni langalle ohjeistetulla puikkokoolla. Cloud Bolero kuuluisi tehdä normaalia reilummilla puikoilla. En kuitenkaan halunnut pinnasta liian venyvää. Mielestäni mallineule näyttää kivalta näinkin. Sen tämä kuitenkin aiheutti, että jonkinlainen ylhäältä-alas-raglan-neule täytynee tehdä itsellekin.

Tiiina: Kauniit käyttösukat

Voisin kirjoittaa tästä mallista täsmälleen samoin kuin Sukkalandiassa: "Erään päivän blogikierroksella sattuivat silmään NE sukat." Kiitos vain opastuksesta kauniin mallin pariin.

Paraphernalia-sukat

Malli Tainan Paraphernalia

Lanka Novita Nalle

Huomioitavaa Täysin ohjeen mukaan,

hieman vain siirsin kantapään aloitusta

Fiilikset Ihana, kaunis käyttösukka,

päässee puikoille toistekin

Ensimmäinen viikko töissä takana. Mukavasti sujui. Nämä sukat matkasivat mummolle kiitokseksi lastenhoitoavusta. Ensi viikolla onkin sitten edessä varsinainen hoitopaikka perhepäivähoidossa. Ja nyt on muuten todistettu, että neulomisellekin järjestyy aikaa, sukat valmistuivat suurimmalta osin tässä viikolla.

EVA K.: Sarja kasvaa

Tämä kangas on niin viettelevää, että en malta tehdä edes pihatöitä. Kasseja on siis syntynyt pari lisää ja eilen vielä kamerapussukka. Olen lähdössä Baltiaan ensi viikoksi ja ajattelin testata tuota toista olalla kannettavaa kassia ja pussukkaa siellä. Muu vaatetus siis näiden asusteiden mukaan :=).

Pussukassa on myös vanu ja olen tikannut sen kokonaan käsin, mikä ei taida kuvassa näkyä. Tikkasin myös sivusaumat käsin, kun arvelin, että koneella olisi ollut hankalampaa. Onneksi oli yksi musta painonappikin vielä laatikossa, joten valmista tuli. Kännykälle tämä olisi vähän liian iso, mutta kameralle juuri passeli ja sitä paitsi tarpeen, koska sillä ei ole koteloa.

Tiiina: Jotain uutta, jotain vanhaa

Pikkumiesten Jussi-slipoverejä olen tehnyt aika monta. Oman pikku-ukon käytössä slipari on osoittautunut käteväksi käyttövaatteeksi ja mielessä on ollut kehitellä pienelle tytölle sopiva malli. Ja voi miten nopeasti tällainen pikkuvaate valmistuu.

Novitan Palmaa oli jäänyt pikkuruinen kerä, mutta tähän neuleeseen se sopi tosi hyvin. Sydämet ovat ihanan pehmeät ja mukavasti kohollaan sileästä neulepinnasta. Joustimet neuloin mutkittelevana serpentiininä.

Tyttövauvan sydänslipoveri

Malli Omaa kehittelyä

Lanka Maija ja Novitan Palma

Huomioitavaa Puikot 3,5

Fiilikset Ihku

Joku aika sitten esittelin tämän kietaisuliivin. Neule ei oikein istunut, joten tartti tehdä jotain. Nyt pääsin onneksi helpolla eikä tarvinnut rueata purkuhommiin. Ompelin vain kietaisuosat kiinni ja paljon paremmalta näyttää.


Uskon, että tälle on käyttöä. Sopisi esimerkiksi töihin... Huomenna on edessä yhden ajanjakson päätös, kun palaan töihin hoitovapaalta. Nautin tästä kotiäitiajasta, mutta aika aikansa kutakin. Neulomiselle ei tosin jää enää niin paljoa aikaa. Tällä hetkellä puikoilla on villasukat (vaikka ilma on kuin morsian) ja ompelukoneella olen suristellut ruusublokkeja tilkkutyötä varten. Odotukset on molempien suhteen korkealla.

EVA K.: Primavera

Näin herkullinen kangas osui silmiini palakaupassa. Onneksi on ollut sen verran viileää, että on hyvällä omallatunnolla voinut olla sisähommissa. Värikkäät lehdet piti herätellä henkiin eli taskua tekemään: vuori mustasta harvasta kankaasta, väliin vanua ja sitten taas tikkaamaan. Innoissani tikkasin kaikki lehdet, vaikka mieleen tuli, että olisi voinut tikata vain muutamia, No, en tiedä, olisiko se vaihtoehto ollut parempi, mutta pidän kyllä tästä joka tapauksessa. Nyt kun kevät on ikään kuin ollut pysähdyksissä, niin sen kunniaksi annoin tälle (sarjalle) nimen Primavera. Tänään kävin hakemassa kaupasta lopunkin kankaasta, joten jatkoa on luvassa.

Tiiina: Vihreä viettelys

Lupasin keväällä itselleni, että kokeilen uusia lankoja. Nyt vuoroon pääsi Novitan Bambu. Kesäneuleisiin sopivan ohut, mukavan tuntuinen lanka. Miinusta vähistä värivaihtoehdoista. Neuloessa onnistuin välillä lävistämään langan ja langasta irtoavia säikeitä ei tahtonut saada enää kuosiin. Mutta ihan hyvä mieli jäi, tätä lankaa neulon toistekin.

Hieman epävarmana halusin kokeilla neuloa itselleni halterneck-topin. Neuloin ensin molemmat kupit ja takaresorin ja jatkoin sen jälkeen helman ylhäältä alas pyörönä. Välillä sovittelin siirtämällä silmukat apulangalle. Työ sujui kivasti, ei tarvinnut purkaa. Enkä nyt jälkikäteenkään lähtisi muuttamaan, tuli mieluinen!


Lankaa jäi pieni nökkönen ja keksin kokeilla virkattuja korvakoruja, koska sellaiset jossain muotiblogissa näin. Näihin Bambu oli kyllä liian paksua, mutta ihan hauskat lärpykät sain kuitenkin aikaan. Tervetuloa kuumat kesäkelit!

Halterneck-toppi

Malli Omaa ideointia

Lanka Novita Bambu hieman vajaa 200g

Huomioitavaa Puikot 3

Fiilikset Tästä tykkään (ja tulen käyttämään)

EVA K.: Italiaan lähdössä

tämä lappu siis.. Minun on pitänyt jo iät ja ajat kirjoittaa eurooppalaiseen elämäntarina-akatemiaan aiheesta "Silloin olin onnellinen" eli "Dann war ich gluecklich", mutta en ole saanut aikaiseksi minkäänlaista tarinaa, vaikka onnelliseksi itseni useimmiten koenkin. Viikonloppuna lamppu syttyi: tajusin, että näitä lappuja virkatessani olen ihan oikeasti onnellinen. Siitä tarina lähtikin kuin itsestään soljumaan; näen näissä tekeleissä niin paljon oman elämäni symboliikkaa. Ja ettei Italiassa lukijat joutuisi kuvittelemaan ihan omasta päästään, niin lappu itse lähtee nyt sitten maailmaa valloittamaan.