Tiiina: 30

Täällä on nyt takuuaika loppu: 30 tuli täyteen ja sitä juhlittiin. Ja kunnolla. Asuksi valittu tuubitoppi tarvitsi pariksi jonkinlaisen lämmikkeen, elokuun illat (ja päivät näköjään myös, tänään on koko ajan palellut) voivat olla aika viileitä. Lankaostoksille keskiviikkona, päämäärä lauantaina. Aikaväliin piti mahduttaa myös kaksi päivää kuumetta, neljä lohitäytteistä tuulihatturullaa, kaksi isoa marjatäytekakkua, 5 isoa kulhoa pasta- ja fetasalaatteja, 10 peltiä pitsaa, kampaajakäynti ja kaksi keskenään tappelevaa lasta.

Sen verran oli onneksi lankaostoksilla järkeä mukana, että ostin paksuinta vaaleanpunaista lankaa, jota lähimarketista löysin: Novitan Isoveljeä. Ja äkkiähän tämmöinen valmistuu. Suorakaide ja joustinneuleinen reunus. Maltoin tehdä tarpeeksi niukkalinjaisen, joten istuu (venyi ?) päälle hyvin. Tykkään!

Ja juhlatkin onnistui. Kaikesta etukäteistouhusta huolimatta oma mieli oli rento ja ilta hauska. Suosittelen lämpimästi käyttämään kaikki syyt kutsua ystävät koolle. Nykyään kyläillään ihan liian vähän.

Taustalla minulle rakkaat peltoaukeat. Kaunis Keski-Pohjanmaa. Kuvista jälleen kiitokset siskolle!

EVA K.: Lomalla värkättyä

Kuulin jostakin, että Etiopian vauvoille kudotaan nuttuja ja mallihan tietysti löytyi netistä. Tämä olikin oikein passeli käsityö junamatkalle. Ohjeen mukaan luodaan 70 s ja niillä kudotaan 2 o 2 n kainaloon asti. Sen jälkeen reunasilmukoilla kudotaan ainaoikeata, jolloin saadaan pienet hihat. Pääaukkoa varten päätetään keskeltä silmukoita, kudotaan molemmat olkapäät erikseen, luodaan silmukat päätettyjen tilalle ja loppu meneekin peilikuvana. Oikealla olevassa vaaleassa nutussa on tosiaan 70 s, toisissa vain 50, kun alkoi tuntua, että vähempikin riittäisi. Siitä tämä on kyllä käytännöllinen, että se kasvaa melkoisesti leveyttä lapsen mukana. Mannekiiniksi löytyi tällä kertaa Emma, elämässä kolhiintunut..
Tekeeköhän näitä nuttuja mikään porukka? Jos joku muukin innostuu, niin kannattaisi lähettää yhdessä.

Ennen marjametsään menoa

Mustikoita löytyy ja niin myös näitä mustikanvärisiä tilkkuja. Tulipa mieleeni askarrella niistä vielä tämmöinen pieni työ, jonka voisi ripustaa vaikka ikkunaan. Ideana on, että valo siivilöityy kauniisti ohuiden kankaiden läpi.
Vuorina on vaalea yksivärinen puuvillakangas, vanua ei ole eikä myöskään tikkauksia, mutta reuna on sentään käsin päärmätty. Muutaman tunnin ompelusta ihan kiva tulos..