EVA K.: Valmista tuli

Olipa niin keväisen kevyt käsityö, että sitä ei tahtonut malttaa heittää käsistään, varsinkin kun nuo napit jo odottelivat. Tästä tuli kaikin puolin passeli; hihat sopivat ilman pidennyksiä ja napit sain ommeltua, vaikka reiät olivatkin melko pienet. Pellava ja Noro ovat sen verran erilaisia, että pinta kupruili melkoisesti. Mietin, jätänkö kuprut silleen, ne kun olivat omalla tavallaan aika viehättäviä. Tein kuitenkin kompromissin eli asetin märän sideharson yöksi jakun päälle, jolloin pinta tasottui jonkin verran, mutta siihen jäi mielestäni ihan sopivasti elävyyttä. Napit ovat painavampaa kaliiperia, mutta hyvin ne asettuivat paikoilleen, eivät onneksi kisko neuletta.

Kaulanauha on myös omasta "pajasta". En "jalokiviä" värkätessäni edes ajatellut, että ne sopisivat tämän jakun kanssa, mutta ilmeisesti ne oli yhteen tarkoitettu.

Ja niinhän tässä taas kävi, että tuota pellavalankaakin jäi, vaikka sitä nimenomaan oli olevinaan liian vähän, ja piti heti aloittaa seuraava neule :=), mutta se onkin sitten uuden jutun aihe.

EVA K.: Uutta oppimassa

Keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä, mutta pääasia onkin nyt nuo eilen tehdyt napit, jotka ovat valmiit. Olen aina ihastellut emalikoruja ja kun nyt saatiin kurssi tännekin, niin lähdin kokeilemaan uutta työtapaa ja kovia materiaaleja. Mielenkiintoinen kokeilu!
Napinteko lähti kuparilevyn leikkaamisesta. Olen aika varovainen työkalujen suhteen, joten en käyttänyt erittäin teräväksi mainittua sahaa, vaan kitkuttelin nappien muodot viilalla - tuloksena yksi rakko sormenpäässä, mutta myös ihan itseni näköiset napit. Työvaiheisiin kuului jännityksenpoistohehkutus, happokylpy (teoriassa tuttuja työkuvioista); lasiharjaus, soodakylpy ja vihdoin myös itse emalointi. Emalijauheen sirottelu oli tarkkaa puuhaa, jota tehtiinkin hammaslääkärin työvälineillä. Onneksi tässäkin tapauksessa kuitenkin uuni kaunisti kakun ja niinpä huokailimme ihastuksesta, kun tutkimme äherryksemme tuloksia. Nappien lisäksi tein pari varsinaista koruakin.

Neule nappien taustalla liittyy itse pitämääni kurssiin, jolla tehdään yllätystakkeja ikään ja kokoon katsomatta. Oman röijyni aloitin vasta nyt, kun kurssi on jo loppumaisillaan. Olen hiplannut pitkin talvea kaapissani olevia neulepellavia ja Noroa ja niinpä nyt kokeilen, miten ne toimivat yhdessä. Pellava on vähän jäykkää, mutta sehän paranee käytössä. Pinta ei ole siis erityisen tasaista, mutta ehkä työn juju onkin juuri siinä. Yllätystakit ovat yllätyksellisiä, joten tässä vaiheessa ei kannata oikeastaan arvostella työtä tämän enempää; kevyt ja kesäinen siitä ainakin tulee. Kyllä tämä nyt pitäisi aika pian saada valmiiksi, että näkisi senkin, sopivatko nuo napit tähän.