EVA K.: Kuin tuulahdus jostain kaukaa...

Tästä lähdettiin liikkeelle: luonnonvalkoinen bourette-silkkinen tunika, ostettu tosi kauan sitten ja myös pidetty erittäin ahkerasti.

Ratkoin puseron sivusaumat auki, jotta sitä oli helpompi maalata. Edessä olikin tosi mieluinen tehtävä enkä kokenut "valkoisen kankaan kauhua". Silkkiväreillä ja siveltimellä alkoi syntyä kaarevia muotoja.Väri upposi vanhaan kankaaseen kauniisti.

Hankin juuri tekstiililiituja ja päätin kokeilla niitä ensi kertaa tähän työhön. Onneksi liidut kiinnitetään juuri samalla lailla kuin silkkiväritkin. Liidun jäljet ovat tuollaisia vähän kuin varjostuksia ja sopivat tähän kuviointiin oikein mainiosti. Liiduilla tuleekin varmaan olemaan käyttöä!

Halusin antaa puserolle aivan uuden ilmeen - ja siinä totisesti onnistuin! Alkuperäinen tunika oli aika pitkä ja suora, vailla minkäänlaisia muotolaskoksia. Katkaisin siis helmaa reilusti, kaarsin sivusaumoja ja lisäksi tein sekä eteen että taakse laskokset - oikealle puolelle siis.

 

Tämä pusero vei ajatukseni johonkin ihan toiseen aikakauteen. Ehkäpä sinne 50-luvulle, jolloin vaatteita ei hankittu hetken mielijohteesta ja niitä myös pidettiin vuodesta toiseen. Eipä valmiita vaatteita tainnut paljon edes kaupoissa olla, ompelijoita sen sijaan kai joka kylässä, kaupungeista puhumattakaan. Pusero alkoi näyttää silmissäni sitä vanhanaikaisemmalta, mitä pitemmälle etenin - mutta varsin viehättävällä tavalla. Kun helmasta jäi reilusti kangasta, niin ompelin siitä hihoihin "liitingit" - termitkin alkoivat tulla jostain lapsuudesta :=) . Onkohan tämä nyt se "herätys", jonka olen saanut työskennellässäni viime viikot tiiviisti ekologisten kysymysten parissa.

Kuten varmaan huomaatte, blogi on jotenkin muuttunut ulkonäöltään. Tämä ensimmäinen juttu vähän takelteli, toivottavasti alkaa sujua jatkossa paremmin..

EVA K.: Ja näin kassi heiluu ja kassi heiluu näin..

Olenpa istunut aika ahkerasti ompelukoneen äärellä pari iltaa. Välillä tuntuu, että ompelu on oikein hauskaa, mutta sitten taas joudun toteamaan, että en osaa olla niin millintarkka kuin pitäisi. Neuleissa on se ihanuus, että ne joustavat. Kappaleiden yhdistämisessä ei sentinkään heitto ole vielä katastrof. Ompelussa onkin sitten toisenlaiset lait.

Mekkokangastahan minulla on (edelleen) runsaasti. Niinpä päätin tehdä pienen laukun asun täydentäjäksi. Malli on ihan omasta päästä. Pyöreys ehkä tuli mieleeni siitä mekon pussihelmasta. Kotoa löytyi vielä sopivanvärinen toinen kangas ja jopa liimakangasta, jolla sain vähän ryhtiä. Laukussa on myös vuori tuosta samasta lilanvärisestä kankaasta, mutta ei mitään taskuja.

Kun sitten luulin kaiken olleen valmiina, niin eikös vain alkanut tuntua, että olisipa kiva, kun olisi vielä oikea kassikin tähän samaan asukokonaisuuteen. Kasseja on kyllä kovasti muutenkin, mutta eiväthän ne nyt tietenkään sovi tähän värimaailmaan millään. Siispä surffailua netissä; suomi, eesti, englanti - saksa tärppäsi :). Ja kuten kuvasta näkyy, pyöreys se iski tässäkin mallissa.

Huomasin heti, että saksalaiset ompelutermit eivät ole hanskassa, mutta nyt ovat - ainakin muutama. Tässä kassissa oli monta kohtaa, jossa piti olla "rechts auf rechts" ja lopuksi piti aina "absteppen".
Sen olen oppinut, että nuppineuloissa ei kannata säästää! Niiden laittaminen on pieni vaiva siihen nähden, että joutuu purkamaan, kun kangas onkin luiskahtanut ties minne.

Mutta eikös ole aika HÜBSCH!!! Vai pitäisikö heltyä peräti sanomaan LIEB... Jos joku jo erehtyi luulemaan, että vuori olisi yksinkertaisempi, niin ehei. Kun kerran saksalaisen mallin mukaan tehdään, niin tehdään perusteellisesti eli samat on rynkyt sisälläkin.

Mitenkäs minusta alkaakin nyt tuntua, että kaikesta huolimatta taidan pitää ompelusta.. ainakin vähän. Nyt kuitenkin kone hupun alle ja loppukangas piiloon.

EVA K.: Kuin kaksi mustikkaa

Tänä iltana istahdin vaihteeksi ompelukoneen ääreen. Pitäisi tehdä mekkokankaasta vielä jokin pieni kassi, mutta idea ei ottanut tullakseen. Niinpä päätin pienenä lämmittelynä tekaista (meni melkein koko ilta tuhertaessa ja purkaessa...) pari pientä pussukkaa, kun sopivia kankaita on vaikka lampaiden syödä.
Olen kuvioinut kankaat joskus kevättalvella muistaakseni, ei siis ollenkaan mustikat mielessä, mutta jotenkin ne sattuivat silmiini juuri nyt. Kuvan värit eivät ole aivan parhaat mahdolliset, sillä oikeasti sininen on juuri kuin mustikan poski.
Vasemmanpuoleinen on pussukka on pellavaa ja oikealla oleva puuvillaa. Kuviot muistaakseni tein piimällä, siltä ainakin näyttävät. Laitoin toiseen kuminauhan, toiseen kiersin puuvillalangasta nyörin.
Shh - olen luvannut tehdä pussukan pientä kolehtia varten, joten nyt sitten vielä entten tentten teelikamenten, kumman näistä otan siihen tarkoitukseen :).
Nyt on kyllä pakko vielä vähän täydentää kuvakudostajuttuani. Neljän päivän uurastuksesta ei todellakaan syntynyt mitään maailmoja syleilevää suurteosta - tämä kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa..

EVA K.: Suviheinä suhisee

Mekkohaaveesta tuli totta, kuten kuvasta näkyy. Sattuu sitä kivoja yllätyksiä, enpä olisi vielä pari päivää sitten kuvitellutkaan ompelevani itse itselleni vaatetta. Kuvioimani kankaat päätyvät yleensä verhoiksi, kasseiksi, pöytäliinoiksi - tai kaapintäytteiksi. Tässä mentiin siis askel eteenpäin!

















Täälläpäin liikkuu arkienkeleitä, tapaan heitä aina vähän erilaisissa tilanteissa. Yksi semmoinen soitti yllättäen ovikelloa ja tarttui reippaasti saksiin. Kaavan olin itse löytänyt (Suuri Käsityölehti 6/1998!) ja ehtinyt jo jäljentääkin. Mahdollisimman helppo ja yksinkertainen, koska tässä mekossa kangas saa olla pääosassa - eivätkä ompelutaitoni kovin monimutkaisiin riittäisikään. No, aivan peruskaavassa en kyllä pysynyt. Tein sekä etu- että takakappaleeseen pienet muotolaskokset vyötärön kohdalle, mikä paransi istuvuutta kovasti. Olen haaveillut pallomaisesta helmasta ja niinpä toteutin myös sen haaveen, kuminauha siis helmassa. Kokeilin ensin pieni pystylaskoksia helmasta ylöspäin; niilläkin olisi saanut kivaa ilmettä, mutta päädyin nyt ainakin toistaiseksi kuminauharatkaisuun.
Onneksi passelit helmetkin löytyivät ihan valmiina omasta kaapista! Tässä asussa on tarkoitus vielä mennä kepsutella tänä kesänä.
Kangasta jäi niin paljon, että siitä taitaisi saada vaikka jakun, mutta olisikohan asu sitten jo vähän liian levoton, mene tiedä. Toivon siis edelleen hihattomia mekkoja suosivia säitä..
Ei yksi kärpänen kesää tee eikä yksi "läninkikään" minusta vaateompelijaa, mutta uskallanpahan yrittää toisenkin kerran.

EVA K.: Pientä kivaa

Innostuin eilen kokeilemaan kehyspussukoiden tekemistä, kun kehyksiä ja kankaita löytyy ihan omasta varastosta. Aika kivaa hommaa - ainakin tämmöiselle pussukkatyypille. Oikeastaan kuvittelin kehyksen liimaamista ja litistämistä vaikeammaksi, mitä se loppujen lopuksi olikaan. Vaatiihan se kyllä tarkkuutta ja voimaakin; kehys on yllättävän jämäkkää materiaalia. Itse työ oli kuitenkin aika nopeaa. Yksivärisen kankaan olen joskus värjännyt, muut kuvioinut leimasimella. Minulle on kertynyt vuosien mittaan melkoiset varastot itse painamiani kankaita, ja tässä olisi yksi tapa niiden hyödyntämiseen. Yhteen pussukkaan ei paljon tosin kangasta mene. Vielä en ole kokeillut isompiin kehyksiin, joita kyllä on jo odottamassa.

Viimeksi tekemäni helmet - sanomalehdestä siis - sattuvat olemaan niin samaa värimaailmaa, että pannaanpa nekin tähän näytille.







Ja neuleblogissa kun ollaan, niin tässä pieni neuletyö. Bongasin ohjeen jokin aika sitten jostain käsityölehdestä ja testasin saman tien. Alku oli vähän hankala, mutta sitten kun pääsi kärryille, huivi syntyi nopeasti. Siihen sain "tuhottua" yhden vajaan kerän bambulankaa. Taustalla kiiltelee eilinen kirppislöytö: iso vihreä, hyväkuntoinen nahkatakki. Ihastuin koulussa nahkatekniikkaan ja tässä on materiaalia!
Tämän nahkapussukan tein koulussa. Lähtökohtana oli valkoinen pehmeä nappanahka, jota muokkasin eri värjäystekniikoilla. Toista ääripäätä edustaa purnukka. Siinä itse nahka oli niin kaunista, että en halunnut työstää sitä mitenkään. Tämä malli oli niin mukava ja yksinkertainen, että aion käyttää sitä myöhemminkin.

Vapun sillisalaattiin voisi lisätä vielä kangaspuilla kudottuja töitä, mutta jääköön ne nyt. Olen tainnut jo eksyä alkuperäisestä neuleblogista muutenkin tarpeeksi syrjäpoluille.
Olisipa kiva tietää, vieläkö blogissa joku vierailee... Vieläkö kannattaa päivittää näillä tekeleillä...

EVA K.: Kassien uusi ilme

Kun ei neulerintamalta ole mitään uutta raportoitavaa (aina vain nuttuja pukkaa..), niin esittelenpä nämä kassit, jotka tässä parina päivänä tekaisin ja joista itse pidän kovasti. Koulussa alkoi ompelu ja - kuinkas muuten - teollisuuskoneella, joka on minulle aivan uusi tuttavuus. Se menee eikä meinaa!

Kankaan kuviointi näissä on varsinaisesti se minun juttuni, intohimoni suoraan sanoen. Leimasinpainanta sopii erittäin hyvin juuri tällaisiin töihin, sen totesin ilokseni. Harmi, että vihreää kangasta oli vain kahden kassin aineksiin, mutta eiköhän palakaupasta löydy jotain sopivaa.

Tiiina: Hätäensiapua arjen ongelmiin

Tänä vuonna pukinkonttiin päätyivät neuleista muutamat aiemmin esitellyt sukat ja kolmiohuivi anopille, hiljaista on ollut neulerintamalla.

Anopin huivia varten etsin pitkään unelmaisen pehmeää lankaa, joka ei kutittaisi. Tilasin langaksi lopulta Colourmartilta silkin cashmirin ja merinovillan sekoitetta, joka osoittautui aivan nappivalinnaksi. Lanka oli löysäkierteinen, mutta pehmeä ja lämpöinen. Malli on Ullasta: Lumi

Mutta se hätäensiapu? Käsilaukun pohjalle, sinne taskujen perukoille, kertyy kaikenlaista pikkutavaraa: pinnejä, pompuloita, päänsärkytabletteja, nenäliinoja, purkkaa, terveyssiteitä, laastareita... Päätin ommella parhaalle ystävälleni pussukan, joka kätkee nämä tarpeelliset pikkutavarat siististi uumeniinsa. Tykkäsin lopputuloksesta ja taidan ommella itselleni samanlaisen.

EVA K.: Viikonlopun kokeiluja

Viime viikonloppuna kävin Seinäjoen käsityömessuilla. Opiskelijan budjetilla siellä ei paljon voinut törsätä, mutta yksi juuttivyyhti aivan uutena juttuna kuitenkin tuli hankittua. Virkkasin kutosen koukulla tämän pikkukupposen. Isompi koukku olisi luultavasti helpottanut työtä, joka oli melkoista vääntöä. Pinta on kaunis (kuva ei tee oikeutta), mutta saapa nähdä, tuleeko silti tehtyä lisää. Tein tämän pieneksi tuliaiseksi ja taitaapa jäädä saajan huoleksi miettiä käyttötarkoitus... No, aion kyllä itsekin jotain keksiä myös sisälle.




Koulu on vienyt mennessään ja tuonut monta uutta tekniikkaa ja näkökulmaa ja hupsis - nyt ollaankin jo syysloman kynnyksellä. Käsitöitä on tätä nykyä lähes joka sormelle.

Nämä kintaat neuloin Huopanen-langasta. Yksi kerä ei aivan riittänyt aikuisen kokoon eikä myöskään yksi konepesu.

Koristeluksi mietin peukalonauhaa ja iskuhapsua (huom. nämä uudet tekniikat..), mutta päädyin sitten neulahuovutukseen esihuovasta. Kintaat pääsevät lämmittämään synttäreitään viettävän ystävän käsiä.

Kuvia katsellessani huomasin vielä nämä kaksi pussukkaa, joita ei ole tullut esiteltyä. Ne ovat jo lähteneet maailmalle ja toivottavasti palvelleet tilaajaa hyvin. Materiaalina ovat edelleen käytetyt silkkisolmiot ja pellava. Pidempi nyöri on peukalonauhaa.

Tiiina: Täältä tullaan

Blogitauko takana ja viikkojen kesäloma edessä. Ikkunat ja matot yhä pesemättä, huusholli suursiivoamatta ja mieli siltikin kovin keveä. Neuloideoitakin on taas pyörinyt mielessä. Novitan Bambua työnalla. Pidän kovasti sileäksi neulotusta Bambu-langasta, mutta kun se on niin hitaasti etenevää. Ideoin sellaisen toppi-kimono-hihatin yhdistelmän. Katsotaan lähiviikkoina minkälaiseksi muotoutuu. Jotakin valmistakin on viime kuukausina syntynyt.

Idyllinen Maja-kirja lainattiin kirjastosta juhannuslukemisten joukossa. Kirjan sirkusteema houkutteli etenkin perheen kuusivuotiasta, sillä "Sirkus Pieru" on harjoitellut pihallamme useampana päivänä. Juhannuksen ensi-iltaa varten koristelimme tienoon kirjan ohjeen mukaisella juhlaliputuksella. Sateinen juhannusaattoaamu kului mukavasti vanhoja kankaanpaloja tuhotessa. Yleisö pääsi illansuussa kuvan pihakeinuun ja lähistön puutarhatuoleille seuraamaan Kyyn, Leppiksen ja Orppiksen temppuja. Hymy oli herkässä.

Äidille äiteinpäivälahjaksi turkoosista Drops Alpacasta Swallowtail Shawl. Puikot 4,5. Elämäni ensimmäinen neulottu kolmiohuivi ja toinen pitsihuivi. Lopputulos oli kaunis ja saajalle mieluinen.

Kuusivuotiaan muskariopelle kiitokseksi viiden vuoden "muskariurasta" Cookie A.:n Pomatomus Novitan Nalle-langasta. Pienensin mallikerran (6x10s) koska lanka oli paksumpaa.

Salto Socks Regian 4ply -sukkalangasta kiitokseksi eskarin kouluavustajalle. Malli oli erikoinen: sukka näyttää tosi rumalta kunnes sen vetää jalkaan. Kantakuppi oli jotenkin liian iso, sitä pienentäisin. Muuten kaunis malli. Opettajan pakettiin päätyivät nämä Noro-raidat. Tyttö sanoi niiden näyttävän ihan Kaisa-open sukilta. Pitkään mietin näitä lahjomisia, mutta halusin kuitenkin jonkinlaisen kiitoksen antaa. Ajattelin, että sukille on aina käyttöä.

EVA K.: Lahjojen valmistelua

Tänä keväänä minua on siunattu peräti viisillä lakkiaisilla, kun viime aikoina on ollut vuosia, ettei ole ollut ainoitakaan. Lahjan miettiminen tuntuu monesta työläältä, mutta minusta se on oikeastaan aika kivaa hommaa. Johtuisikohan siitä, että teen sitä myös työssäni ja olen kai alkanut asennoitua asiaan positiivisesti.
Niinpä yhtenä aamuna putkahti mieleen idea, että teen värjäämistäni ja kuvioimistani kankaista kulhoja ja täytän ne sitten käytännöllisillä pikkujutuilla.

Tarkoituksena oli kerätä erinäistä tilpehöörää, jota äidin ja isän luona löytyy aina kaapista, mutta jota opiskelijaboksin kaapit eivät niin vain tarjoakaan. Olipa kerrankin mukava shoppailla ja yhtä ja toistahan sitä koriin kertyi: pyykkipoikia, laastaria, pizzamaustetta, kuorimaveitsi, narua, Sisu-pastilleja, mittasarja ja - roskapusseja :=). Tytölle hankin ristipäämeisselin, pojille väkersin neulatyynyjä.samasta itse kuvioidusta kankaasta kuin kulhotkin ja varustelin ne valmiiksi: nuppineuloja, silmäneula, jossa jo musta lanka valmiina (!), hakaneuloja, muutama nappi. Taisipa yhdelle pojalle tulla nuudelikeittokin ostettua.


Ja tässäpä sitten ylioppilaspoikien paketit valmiina.
Huomenna on sitten ilo ojentaa nämä "hedelmäkorit" - miltähän mahtaa tuntua...

Nimikoidut toiletlaukut ja kenkäpussit pukinkonttiin

Vanhojen kankaanpalasten viimeinen silaus. Poikien arkisten sanitettilaukkujen ja tyttöjen juhlallisten kenkäpussien omistajista ei ole nyt epäselvyyttä, kun ompelin heidän nimensä pussien kylkeen.

EVA K.: Yhtenä iltana

Koetin keksiä, mitä veisin velipojan perheen uuteen taloon tupaantuliaiseksi eikä ideaa tahtonut oikein löytyä. Mutta sitten napsahti - kankainen kulho, jonka ohje oli muutama vuosi sitten Tilkkulehdessä. Olen jo aikaisemmin tehnyt itselleni pienemmän ja nyt halusin kokeilla reilumman kokoista. Tarpeet löytyivät kotoa, ja niinpä kulho syntyi pikapikaa. Tarkkanäköinen blogivierailija saattaa huomata kulhossa jotain tuttua... Päällyskankaiden välissä on fleecea, ja kun tikkauksia tekee tarpeeksi, niin kulhosta tulee mukavan tukeva ihan ilman liima- tai kovitekankaita.

Käväisin Helsingissä Martin markkinoilla ja sieltä hankin kulhon sisällön ja niinpä se sitten pääsi uuteen kotiin.

EVA K.: Lisää kierrätystä ja uusi tekniikka

Tänä iltana osui kangaskorista silmiini pellavainen lempparihameeni, joka kului puhki takamuksesta ;=). Olin ajatellut leikata sen matonkuteiksi, mutta huomasinkin, että etukappaleesta saa vielä muutakin. Tekaisin helmaosasta reilun ja talonpoikaisen näköisen kenkäpussin. Kankaan puolet ovat eriväriset, joten käänsinkin nyt sen nurinpäin. Helmakäänne koristaa kívasti pussin pohjaa ja yläosaan tein reilun käänteen nyöriä varten. Ja sitten tekemään itse nyöriä!

Suosikkimateriaalini pellava ja silkki pukevat hyvin mustaa nahkaa..

Sain jokin aika sitten tuliaiseksi nyörihaarukan, jota en ollut vielä testannut. Tuntui, ettei nyörinteko ole minun heiniäni, mutta mutta... Lankojeni joukossa on kauan sitten ostettua paksua luonnonväristä raakasilkkiä ja sehän olikin oikein passeli materiaali. Nyörinteko oli aika hauskaa, vaikka alusta tulikin melko epätasaista ja liian löysää. Työ alkoi kuitenkin taas neuvoa tekijäänsä, ja niinpä luulen, ettei tämä nyöri jääkään ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

EVA K.: Solmioiden uutta elämää

Roosanvärinen solmio oli selvästi ollut omistajansa mieleen, sillä se oli kulunut osittain puhki. Niinpä tästä pussista tuli ensin niin kapea, että jouduin taiteilemaan siihen vielä pienet sivukappaleet. Näiden solmioiden kanssa värkkääminen tarjoaa monenlaisia haasteita ideoinnista pieniin käytännön ongelmiin, mutta lopulta kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon. Ajattelin lähettää roosanvärisen takaisin entiselle omistajalleen - tuntemattomalle sponsorilleni.

Silkin merkit jätin tarkoituksellisesti paikoilleen, ne ovat kiva pieni yksityiskohta. Ruskeaan kokeilin konetikkausta, joka onnistuikin yllättävän hyvin, roosaan tein tapani mukaan tikkauksia käsin.

"Perhepotretti"

Yhden solmion olen käyttänyt jo kokonaan, ja paljonhan niin pienestä kangaskaitaleesta tulikin. Jätin välillä pellavan pois ja tein pelkästä silkistä, mutta kyllä tuo pellava minun mielestäni oikein korostaa silkin hienoutta.

EVA K.: Käsityöläisen mittumaaria

Himmeää kiiltoa

Kun juhannussiivous oli tehty, innostuin hiplaamaan purettuja ja pestyjä silkkisolmioita, jotka sain jokin aika sitten yhden ystäväni kautta uusiokäyttöä varten. Kummasti minulle muuten tätä materiaalia kertyy, ei tarvitse edes itse lähteä kirpparille!

Mustaa pellavaa oli vielä vähän jäljellä, ja mielessä tyttären kamerapussukkatilaus. Koska oma pussukkani on osoittautunut toimivaksi, tein tämän samalla mallilla. Kaavaa ei ole olemassa - vieläkään - eikä mittavälineitä ole käytetty. Onkin oikeastaan ihme, että tähänkin pussukkaan loppujen lopuksi ainakin oma kamerani solahti oikein somasti. Solmion pää soveltui tismalleen läpäksi, joten ompelin sen vain pohjasaumaan. Silkki oli hiukan liukasta, mutta ei sen ompeleminen silti hirveän vaikeaa ollut. Pussukassa on vanu välissä. Ja vaikka viime aikoina olen niin innostunut taskujen tekoon, niin tuo silkkitilkku ei kuitenkaan ole tasku!

Viimeaikaisissa töissäni käsinpäärmäystä ja uusiomateriaaleja on kiitettävän paljon, mikä on yllätys itsellenikin. Solmioita on kasa ompelupöydällä, joten ei muuta kuin uusia versioita väkertämään. Mistä minä tiedän, kelpaako tämä ollenkaan maailmanmatkaajalle...

Vapaita paikkoja

Juhannus vauhditti tämän työn valmistumista ja siinä tuolivanhukset nyt komeilevat uusissa kesäretongeissa. Kangasta jäi vielä melkoisesti ja seuraava tavoite onkin saada terassin seinälle tilkkutyö. Pohjakangaskin löytyi jo komeron uumenista. Onpa hyvä, että aina silloin tällöin keksii hyötykäyttöä jollekin pitkään säilytetylle ja hyödyttömän tuntuiselle kankaanpalalle.

EVA K.: Lauantain puhdetyö

Naapuri soitti iltapäivällä katsomaan kankaita, joita oli heittämässä kaatopaikalle. Suhtauduin vähän nihkeästi, kun omatkin komerot pursuvat kaikenlaista, minkä voisin panna samaan kuormaan. No, uteliaisuus voitti ja tämä hedelmäinen ihanuus lähti mukaani. Terassin ikivanhat korituolit ovat kaivanneet uusia peitteitä ja niinpä panin tuumasta toimeen. Komerosta löytyi sopiva ruskehtava vuorikangas, väliin flanellia. Yhden reunuskaitaleen ompelin koneella, mutta en ollut tulokseen tyytyväinen. Niinpä sitten iltani iloksi päärmäsin loput kaitaleet käsin. Tikkailin myös muutamia kuvioita, mutta ilmeisesti flanelli on liian kovaa tai litteää, kuviot eivät heränneet sen kummemmin henkiin. En siis tikannut kuin sen verran, että flanelli ei pesussa ainakaan menisi mykkyrälle.

Nyt olisi sitten jaksettava pakertaa vielä toinen kappale; kangasta kyllä on, kunhan intoa riittäisi. Tässä työssä yhdistyvät kivasti naapuriapu ja kierrätys. Eikä uuden tarvitse olla tuliterää eikä kaupasta ostettua. Eikös sovi muuten aika hyvin yhteen tuon vanhan räsymaton kanssa?