EVA K.: Luonnonmateriaaleja kattaukseen

Kotimaisia puutarhan antimia voi hyödyntää (ja mainostaa) näinkin. Kauniita!

Tästä uudesta aluevaltauksesta saan kiittää koulua ja nimenomaan näyttötyötä, jonka aiheena - harmikseni - oli luonnonmateriaaleista tehty pöytäkoriste. Ensimmäinen ajatus olikin, että voi ei. No, työhön on tartuttava, sen taidon elämä on jo ehtinyt opettaa, joten ei auttanut muu kuin alkaa väännellä ja käännellä. Onneksi minulla ainakin ideat syntyvät nimenomaan sen kautta, että teen jotain konkreettista käsilläni. Niinpä nytkin lamppu syttyi ja päätin ruveta kuivaamaan porkkanoita ja omenoita ja kokeilla, mitä niistä syntyisi. Myöhemmin mukaan tuli vielä punajuuri ja taisipa johonkin väliin putkahtaa pari itsestään kuivunutta ruusunmarjaa.  Pohjana on muutama pajunoksa.
Pöytää voisi koristaa myös näillä samaa värimaailmaa edustavilla pikkukulhoilla. Olen virkannut ne paperinarusta 2,5 virkkuukoukulla. Työ on työläämpää kuin kuvasta voisi päätellä.

EVA K.: Silmänruokaa

Blogimme uinailee heinäkuun helteissä, mutta minä päätin yllättää satunnaisen vierailijan pienellä iloisella tervehdyksellä ja esitellä Paperolli-helmeni. Näitä olen nyt pyöritellyt kauniista kesäilloista nauttien. Käsillätekemistä on tämäkin. Materiaalina on sanomalehti, kierrätystä siis parhaimmillaan. Siinä pyörivät uutiset ja tarjoukset, urheilut ja muistelot, syntyneet ja kuolleet -kaikki sulassa sovussa ja saavat täysin uuden elämän.

Värien maailma on ihana, ja helmien maalauksessa saa kokea kivoja ahaa-elämyksiä. Parhaimmat huvit taitavat olla ilmaisia - minulle ainakin...

Puikotkaan eivät ole joutaneet kesälomalle. Palmikkoa on syntynyt jo kovasti, mutta jospa tällä kertaa maltan mieleni enkä esittele keskeneräistä työtä. Kaikki aikanaan.

EVA K.: Mitä paketeista löytyikään

Joulun kaupallisuus häiritsee vuosi vuodelta enemmän. Tosin olen huomannut, että joulun iloa voi saada aikaan, vaikka varsinaista shoppailua ei harrastakaan. Niinpä käärepaperitkin onneksi löytyivät omista varastoista. Pari vuotta sitten kävin parin illan kurssin, jolla näitä papereita ruisjauhoseoksella maalailtiin ja kuvioitiin. Silloin en ollut tuloksiin kovinkaan tyytyväinen, mutta nyt oikeastaan ihastelin persoonallisia pakettejani.

Ja kun kääreet sitten oli avattu, niin tämmöistä sieltä löytyi.

Puikot ovat heiluneet ahkerasti joulun alla. Viimeisimmässä neulekahvilassa näin vieruskaverilla kivan kaulahuivin aloituksen, ja niinpä kävin itsekin hakemassa kaulahuivi- ja pipolangat. Toinen langoista on Sublimea, tummansinistä kasmirin, merinovillan ja silkin sekoitusta; toinen vaihtoväristä Austermannin Steppiä, jossa on aloe veraa ja jojoba-öljyä. Neule on tunturineuletta, josta olen aikaisemmin tehnyt ainakin kaksi villapaitaa. Kaulahuivin tein tosi isoilla puikoilla, pipon pienemmillä.
Eipä pitäisi nyt mannekiinimme palella ensivisiitillään täällä pohjan perillä..

Tyttären espanjalaisen asunnon viileys kai sai minut pistelemään nämä lämmikkeet. Enpä ole ennen tämmöisiä tehnyt, mutta hyvin ne tuntuivat sopivan. Lanka on harvinaisuus, Neveda Sirene, täyttä villaa Hollannista ja lähes museotavaraa, luultavasti ainakin 70-luvulta. Minulla oli onnea; joku oli tuonut tätä lankaa äidilleni lähes kilon (oli kai lopulta luopunut haaveista tehdä siitä itse jotain..) ja äiti sitten kierrätti sen suoraan minulle. Langasta on syntymässä muutakin - pysykää kanavalla :=).

Kuvio syntyi ilman suunnitelmia, helmineuletta ja nirkkoraitaa. Toivottavasti nämä lämmittävät!

EVA K.: Varsinainen omakustanne

Päiväkirja läheni loppuaan ja tuli kiire tehdä uusi. Tein ensin värillisistä kopioarkeista vihot ja leimailin muutamia sivuja koristukseksi. Sitten vain ompeluhommiin! Sivut tulivat ehkä vähän löyhästi, mutta ompelukset kyllä pitävät hyvin ja ommeltu kirja aukeaa joka sivultaan tosi hyvin.
Tarvikkeita löytyi vielä omasta kaapista, jopa pätkä kapiteelinauhaa, jonka joskus ennen olen joutunut värkkäämään itse. Kaikki materiaali tosin on vähän sinnepäin; kirjansidonnassa oikeasti kyllä kaikki materiaalit ja työvälineet liimaa myöten on erityisesti kirjansidontaa varten.

Kansiksi etsin tilkkulaatikosta tämmöistä vähän hempeää ja keväistä kukkakangasta. Taisi olla turhan kiire, sillä tässä kirjassa kyllä käsityön jälki näkyy vähän liiankin selvästi! Mutta jotain hellyttävääkin siinä näen; vähän kuin itseäni katsoisin - kuhmua siellä ja ryppyä täällä, mutta sisältä kuitenkin elettyä elämää täynnä. Uudet luvut odottavat :=)

Tiiina: Virvon varvon...

Meidän viisivuotias on askarrellut kerhoissa ja kotona monen moista pääsiäsjuttua. Kortin pienet tipuset on painettu omalla sormella.


Tämä noita-akka katselee maailmaa rairuohojen ja herneen versojen keskeltä. Tänäkin vuonna rairuoho ehti hyvin pääsiäiseksi, vaikka joka vuosi saan pelätä, että myöhästytään. Herneen versot ovat meidän herkkua. Kerrankin mies ja tyttö olivat salaa jäkertäneet versot suoraan kupista.


Tämä on minun suosikkini. Tyttö tuli tammikuussa ja sanoi, että haluaa askarrella. Näytti kuvaa ja minä siihen, että ei nyt (kaikkea muka tärkeämpää tekemättä ). Tyttö sisuuntui ja aikoi tehdä yksin. Ja minä siihen, että taitaa olla liian vaikeaa (jep-jep, kannustakaa lapsianne, mutta kuka sen aina muistaa).

Hetken kuluttua tyttö toi tämän ihanan pääsiäskortin. On ollut pöydällä pääsiäistä odottamassa siitä asti. Tykkään koko joukosta.


Täällä meidän seudulla virvotaan huomenna, lankalauantaina siis. Ja illalla keräännytään kokolle. Joten mukavia pääsiäispyhyiä kaikille!

Tiiina: Äiti tilkkuilee, Anni askartelee

Näissä kuvissa on noin vuosi sitten valmistunut tilkkupäiväpeite. Kaikki kankaat löytyivät silloin omista arkistoista. Hieman epäonnistuin kankaiden valinnassa, sillä tähtikuviot eivät milestäni erotu tarpeeksi. Kolmioiden ompeleminen oli kuitenkin ihan mukavaa. Peitto on tehty mummon vanhaan sivusta vedettävään sohvaan, joka siis palvelee sänkynä.

Tähtitilkku päiväpeite

Kuvaan pääsi myös Annin rakas unikaveri Emmi-Lotta. Ihana, mutta varsin isopäinen koira. Anni askarteli Emmi-Lotalle hammaskeijun asusteet. Pitsikoristeiset siivet ja tähtitaikasauvan kuminauhakiinnityksellä. Lupasin, että jatkossakin voidaan Annin askarteluja täällä esitellä.

Tilkkukurssilla neuvottiin valitsemaan tilkkutyön taustakangaskin huolella. Näin olen tilkkupeitteissä tehnytkin. Tätäkin peitettä käytetään vuoroin kumminkin päin. Oikein kun tekee mieli pinkkiä, niin perhospuoli ylöspäin.