Tiiina: Sukkasatoa

En ole enää neulonut läheskään niin paljoa kuin ennen. Suurin syy on Singstarin. Olen totaalisessa koukussa. Laulaa lurittelen kiinni sitä kahdenkymmenen vuoden ajanjaksoa, jonka ajan luulin, että vain kaunisäänisillä on lupa laulaa. Ja raaka työ tuottaa tuloksia. Aluksi luki melkein joka rivin lopussa "kauheaa" ja nyt on ennätys lukemissa 9570. Aika huikeaa. Ja huisin hauskaa.


Asiaan: Kiva mallineule jäi mieleen siskolle lahjoitetuista sukista ja sitä halusin kokeilla toistamiseen. Testasin ensin ohuesta langasta: ei toiminut. Kaapista löytyi lahjaksi saatua Gjestalin Maijaa, joka oli sopivan paksuista. Tykkään aaltoilevasta pinnasta ja vinoraidoista. Tätä mallia tulee tikuteltua varmasti jatkossakin.

Neulomukset ovat varmaan jatkossakin näitä pikkujuttuja. Yhdet turkoosit alpakat odottavat oikean mallin oivaltamista. Etsinnässä jotakin liivimäistä. Tai sitten kimonohihaista. Tai ehkä jopa kaunis huivi... Aika avoinna.

Tiina: Aikaan oikeaan

Olen päättänyt neuloa enemmän läheisilleni ja vähemmän itselleni. Kaappi alkaa nimittäin pursuilla omista tekeleistä... Näistä lahjasukista on hyvä aloittaa.


Pomatomus. Kaunis, tavallisesta poikkeava ja kuitenkin vallan yksinkertainen mallineule ja yksityiskohtainen ohje. Olen elänyt tätä nettineulojan elämää vasta noin vuoden, joten monet näistä supersuosituista malleista päätyvät minun puikoille näin jälkijunassa...

Lankana oli Villamokan Mokkasukka, sävy Jesuiitta. Kaunis violetti, jonka sävyt ovat mukavasti lähellä toisiaan. Tämä oli muuten ensimmäinen lanka, jonka ostin netistä. Jälkijunassa tässäkin.


Kuvat napattiin iltahämärässä ilman salamaa ennen postipakettiin sujauttamista. Tahtoisin digijärkkärin... ehkä senkin aika tulee vielä. Ensin vain pitää tehdä selvää pöydän nurkalla odottavasta toista tonnin laskupinosta.

Sukat päätyivät nuoruusvuosien parhaalle ystävälle 30-vuotislahjaksi Kaija Kärkisen ja Ile Kallion laulun sanojen saattelemina:

niin eri suuntiin

me tietä raivataan

nimeen ystävyyden

me silti aina

aina vannotaan

Tiina: Ennen vanhaan

Kuinka kovalle käytölle neuleet ovat joutuneet? Mikä osoittautui käytössä mieluiseksi? Mitä neulottiin ennen blogiaikakautta? Näitä on ollut mukava lueskella eri kanssabloggaajilta, joten liitynpä joukkoon (kun ei kerran uuttakaan ole esiteltäväksi...)

Olen siis aloittanut neulomaan (tai kuten vieläkin ruukaan sanoa: kutomaan) joskus ala-asteella. Ensimmäisen puseron sain valmiiksi kun olin 13. Se oli violetti, salmiakkiruuduilla ja palmikoilla koristeltu. Nuorena mieluisempaa oli vaatteiden ompelu. Neulonut olen kuitenkin säännöllisen epäsäännöllisesti... hmm... aina? Aiemmin oikeastaan vain villalangasta ja pääasiassa paitoja. Kuten huomasin kun kaappia tongin.

Kunnon ulkoiluneule (2o 2n, seiskaveikkaa, ikää noin 7 vuotta. Miehellä on samanlainen ja molemmille vielä omplelin tikatun toppaliivin kaveriksi. Olleet ahkerassa käytössä, vaikka eivät mitään kaunokaisia ole...)

Tähtineule vähintään yhtä lämmin kuin edellinen. Kahdella värillä raidoitettu tausta oli neuleen juju. Lämmitti mukavasti työmaakomennuksella vuonna 2000, sen jälkeen aika vähällä käytöllä.)

Palmikkoneule (Novitan Jussi-lankaa, malli omasta päästä. Ja väljyyttä tässäkin ihan riittämiin. Ikää yli 10 vuotta, mutta käytössä edelleen.)

Blogissa esitellyistä kovimmassa käytössä ovat olleet seuraavat (villalangastapa nämäkin sitten olivat, tuttua ja turvallista?):

Ja nämä ovat muuten vaan olleet mieluisia ja mieleenjääneitä töitä:

Mutta kyllä se tuo joulun alla valmistunut punainen alpakkaneule on ihan ykkönen. Tykkään kovasti. Se päällä tuntuu olo mukavan kodikkaalta.

EVA K.: Niin hyvä lämmin hellä...

Yksi mielenkiintoinen urakka on takana. Röijy on tosi mukava päällä, vaikka ei varmaan yleisiä kauneusihanteita oikein täytäkään.
Yhtenä aamuna töihin kävellessä, röijy takin alla lämmittämässä, lopulta valkeni, miten olisin saanut tästä vähän kapeamman - mutta se onkin sitten jo toinen juttu. Tämä on tämmöisenään minulle ihan passeli. Mikä ihmeellisintä, en purkanut tätä työtä tehdessäni mitään, vaikka välillä mietin kovasti, tuleeko tästä vaate minulle vai hevoselle.
Lopuksi päättelin 553 silmukkaa, ja lopussahan se kiitos seisoo vanhan sanonnan mukaan.

EVA K.: Matka on tärkeämpi kuin perillepääsy

Oli jokin kummallinen hinku päästä kokeilemaan myös aikuisen kokoa tästä Elizabeth Zimmermannin mainiosta mallista, vaikka englanninkielinen ohje ei minulle auennutkaan. Vika tosin ei ollut oikeastaan kielellinen, vaan matemaattinen. Koko ohje perustuu johonkin salaperäiseen K:hon, jonka arvoitusta en ole vielä pystynyt ratkaisemaan. Laskin edellisen villatakkini silmukoita ja kerroksia ja pähkäilin ja pähkäilin, kunnes päädyin luomaan 430 silmukkaa.
Marraskuun lopulla vietin viikon pohjois-Espanjassa, ja kudin kulki kuin sivujuonena koko ajan mukana. Enpä ollut edes tiennyt, miten hyvin minulta käykään kutominen myös linja-auton kyydissä ennen kuin olin tehnyt edestakaisen matkan Barcelona - Zaragoza puikot vilkkaasti heiluen.

Kävin myös Jacan pienessä vuoristokaupungissa Pyreneillä. Siellä olin ollut n. 30 vuotta sitten opiskelemassa espanjaa yhden helteisen heinäkuun. Kun siis nuoruuteni yliopisto oli bongattu, lähdimme tyttären kanssa etsimään lankakauppaa. Lähes toivoton yritys! Jostain löytyi virkkuulankoja, muusta ei tietoakaan. Lopulta yksi ystävällinen señora vei meidät liikkeeseen, jossa myytiin myös lankoja - pelkkää akryylia! Kun kysyin villalankoja, myyjältä tuli varsinainen puheryöppy, miten kukaan ei enää kudo villasta, sehän kutistuu heti ekassa pesussa etc. etc. No, annoin hänen pysyä uskossaan ja poistuimme vähin äänin. Tytär sitten hoksasi, että etsitään seuraavaksi röijyyn nappeja. Ja niitähän ei kauan tarvinnutkaan etsiä, heti kohta törmäsimme vanhan (hyvän) ajan lyhyttavaraliikkeeseen, jossa hyllyt pursuivat kerrastoa ja sukkaa, nappia ja nauhaa. Olipa nautinto valita siitä yksin kappalein tämä nappikokoelma, jonka kauppiassetä sitten kääri tähän valkoiseen paperiin, johon oli ensin kynällä laskenut hinnat. Miksi meillä ei enää koe tämmöistä??
Zaragozasta sitten muuten löytyi oikein kiva lankakauppa ja sieltä taas pitkän harkinnan jälkeen ostin kerän vaihtovärilankaa, joka ihan tarkoituksellisesti poikkeaa röijyn värimaailmasta. Halusin kutoa myös Zaragozan muistoksi tähän vaatteeseen. Pääväri tulee siitä vanhasta Neveda Sirenestä, raitoina farkunsinistä ja kirkkaanvihreää Nallea. Joulupukki toi muuten samaa vihreää, mutta seitsemää veljestä, joten siirryinkin sitten sen käyttöön loppuvaiheessa.

Tänä pakkaspäivänä pääsin perille... Viimeinenkin nappi on ommeltu. Villa on lämmittänyt sekä selkää että mieltä. Kun nyt saisin vielä kuvan tästä tarinoiden takista, oma kamera näköjään teki stopin ja kuvaukseen tarvitaan muutenkin apuvoimaa.

MarjoRie: Taas yksi liivi

Meikäläisen sinnillä nämä ilman hihoja olevat neuleet tuntuvat olevan mieluisimpia... Toki perusteena voisi olla sekin, että niitä on kiva pitää erilaisten ja eriväristen puserojen ja paitojen kanssa, eivätkä ne myöskään ole liian lämpimiä. Tämä liivi on muunneltu Novitassa Syksy 2008 olleesta mallista. Muunnelma siksi, että en kertakaikkiaan saanut sitä salmiakkien keskelle tulevaa helmineuletta oikein! Melko monen yrityksen ja erehdyksen (=purkamisen ja hermostumisen) jälkeen totesin, että on näitä malleja ennenkin osattu itse keksiä. Hain pikkusen vinkkiä taannoin Novitan mukana tulleesta vihkosesta, jossa on ohjeita seiskaveikka langalle ja niinhän se onnistui. Kuvio on siis tehty pelkillä oikeilla silmukoilla nurjien keskelle. So simple! Kuvion laidoilla on pikkupalmikot ja sivustat ovat jatkettua helmineuletta.


Takakappaleen tein kokonaan jatketulla helmineuleella, koska mielestäni kuvio ei oikein hyvin istu selkäpuolelle (kuten mallissa olisi ollut). Ja lankana on Nalle, koska siitä löytyi tämä ihanan pehmeä sinisen sävy, vähän niinkuin "farkunsininen", joka valitettavasti ei ihan todellisena näissä kuvissa näy.

MarjoRie: Pakkaset paukkuu

Lunta leijailee hiljalleen, pakkasta on noin 18 astetta. Ihanaa, meillä on vihdoinkin oikea talvi! Joulupukkipa ei tuonut meille Singstaria, mutta kylläkin DancingStage Supernova 2:n ja kaksi tanssimattoa. Voi että, kyllä osaa olla koukuttava peli tämäkin, ja haastetta riittää. Tässäkään pelissä ei tanssinlahjat ratkaise, joskin rytmitajua on oltava jonkin verran. Hiki virtaa, suorastaan tunnen kinkun sulavan....
Pohkeiden jumituttua on pakko välillä siirtyä rauhallisempiin harrastuksiin. Tässä tyttärelle Mambosta tehty huivi, joka onkin nyt tarpeen. Mamboa on aika tahmea neuloa, mutta tarpeeksi isoilla puikoilla tehtynä lopputulos ei olekaan niin jäykkä kuin pelkäsin. Ja yllätyin siitä, kuinka hyvin tämä sopii yhteen seiskaveikasta tehdyn baskerimyssyn kanssa. Luonnonvaalea sävy on tismalleen sama. Ilmeisesti värisävyjen yhteensopivuus onkin tärkeämpää kuin samanvahvuinen lanka. Ja usein Mambosta tehdyt myssyt ovat tönkön oloisia.


Huivin malli on ihan yksinkertainen: reunassa ja palmikoiden välissä on helmineuletta, palmikot 8 silmukan levyiset. Tein molemmat apupuikolle nostot eteen, oikeastaan olisi pitänyt tehdä toinen taakse niin huivi olisi symmetrisempi. Ja pituutta tietysti reilusti!

Tiiina: Nimensä veroista

Joustinneule nimittäin. Pikku-ukko 2vee on kasvanut yli edellisestä villahaalarista ja uusi valmistui sopivasti pakkasten alla. Kokeilin muutamaakin mallia, mutta päädyin lopulta tuhlaamaan jämälankoja ihan vain omasta päästä keksityn mukaan. Hieman meinasi koko perhettä huvittaa, kun haalari oli kasassa. Oli tämmöistä slim-mallia.

Mutta 2 oikein 2 nurin joustin pelastaa tilanteen. Ihan on sopiva. Mahan kohdalla voisi olla joku lykky enemmän, mutta parhaimmillaan villahaalari on minun mielestäni juuri näin: aika myötäilevänä. Minun neulemotto senkun vahvistuu: Jos tehdessä pelkää että tulee pieni, kaikki on kunnossa. Jos näyttää sopivalta, kannattaa hieman purkaa ja vähentää silmukoita.

Pikku-ukko sai itse valita yhden langan (vaalean sininen kerä vei voiton) ja loput ovat lankakorin pohjalle jääneitä jämiä monestakin eri työstä. Pääosa on Nallea, osa Woolia ja loput Maijaa. Varsin kiva kokonaisuus.

Täällä on nautittu harvinaisen pitkästä lomasta ulkoillen, rentoutuen ja aikaa yhdessä viettäen. Tänään ommeltiin hernepusseja. Suosittelen kokeilemaan. Helppoja tehdä lasten kanssa ja taipuvat monenlaiseen touhuun. Ja Singstaria on laulettu ääni käheänä. Sitäkin suosittelen. Voi että on kivaa hommaa. En ole mikään taitava laulaja (aikanaan koulussa sain laulukokeesta kuutosen, varsin rehellinen opettaja). Mutta laulamisesta voi nauttia, vaikkei se mitenkään kauniilta kuulosta. Tausta täysille, oma ääni pienelle ja eikun menoksi.