Ystäväni sai tyttövauvan. Juuri edellisenä iltana päättelin viimeiset langanpäät ja aamulla viesti kertoi tonttutytön syntyneen. Leivoimme vielä lasten kanssa piparivaunut isoveljille ja malttamattomina suuntasimme onnittelemaan pian kotiutumisen jälkeen. Suloinen, pikkuinen: onnea vielä koko perheelle!
7.12.2010
11.11.2010
EVA K.: Matkalaukkusyksyä
Tänä syksynä on matkalaukku ollut ahkerassa käytössä, ja myös nämä käsityöt liittyvät matkoihin.
Ylpeä äiti esittelee tyttären aikaansaannosta. Eipä silti, äidilläkin on ollut sormensa pelissä varsin konkreettisesti. Kuvan pusero on nimittäin tehty vanhasta puserosta, jota minä purin ja pesin langat ja tytär loi uutta. Lanka on merseroitua virkkauslankaa vuosien takaa, mutta niinpä se vain kiiltelee edelleen kauniisti. Aikaisempi pusero oli neulottu kaksinkertaisesta langasta, mutta tämän tytär ahkeroi yksinkertaisesta ja melko ohuilla puikoilla. Maksoi vaivan - hillittyä ja ajatonta eleganssia taas vuosiksi eteenpäin. Välimeren ilmastossa pusero taitaa olla nyt parhaimmillaan. Ja eikös vain Paperollli-helmet anna vielä viimeisen silauksen...
Eetu-serkulle kävin viemässä kutomani villatamineet ennen talven tuloa. Tässäpä hän poseeraa uudessa
tähtimyssyssään ja kaulahuivissaan
ja vaikuttaa varsin tyytyväiseltä.
Jokin aika sitten iski virkkausinnostus. Yhdelle reissulle piti kiireesti saada itselle uusi myssy ja tumput ja sainhan minä, vaikka vielä menomatkalla päättelin langanpäitä. Kaulahuivi syntyi junassa poikittain virkaten ja siitä tuli piiiiiitkä. Kun setti oli valmis, luin jostain, että tänä syksynä ei mustaa voi käyttää ilman punaista - olenkohan kerrankin muodissa...
Tämä pikkupusero on yksi versio yllätysnutusta. Se on siis tehty yhtenä kappaleena, mutta en laittanutkaan nappeja, vaan yhdistin kappaleet edestä puseroksi. Toimii ihan hyvin. Lanka on luonnonväristä pellavaa ja puuvillan ja pellavan sekoitetta, sitä ihanaa vanhaa punatulkkua, josta olen jo maininnut. Pusero matkasi Espanjaan ja siellähän sillä on varmaan enemmänkin käyttöä.
Nyt on taas aika pakata kapsäkkiä. Tiedossa on uusia haasteita ja varmaan myös uusia ideoita.
Üllatus üllatus - pidän ensi viikolla nuttukurssin Tallinnassa, joten teretulemast, jos liikutte sielläpäin :=).
Ylpeä äiti esittelee tyttären aikaansaannosta. Eipä silti, äidilläkin on ollut sormensa pelissä varsin konkreettisesti. Kuvan pusero on nimittäin tehty vanhasta puserosta, jota minä purin ja pesin langat ja tytär loi uutta. Lanka on merseroitua virkkauslankaa vuosien takaa, mutta niinpä se vain kiiltelee edelleen kauniisti. Aikaisempi pusero oli neulottu kaksinkertaisesta langasta, mutta tämän tytär ahkeroi yksinkertaisesta ja melko ohuilla puikoilla. Maksoi vaivan - hillittyä ja ajatonta eleganssia taas vuosiksi eteenpäin. Välimeren ilmastossa pusero taitaa olla nyt parhaimmillaan. Ja eikös vain Paperollli-helmet anna vielä viimeisen silauksen...
Eetu-serkulle kävin viemässä kutomani villatamineet ennen talven tuloa. Tässäpä hän poseeraa uudessa
tähtimyssyssään ja kaulahuivissaan
ja vaikuttaa varsin tyytyväiseltä.
Jokin aika sitten iski virkkausinnostus. Yhdelle reissulle piti kiireesti saada itselle uusi myssy ja tumput ja sainhan minä, vaikka vielä menomatkalla päättelin langanpäitä. Kaulahuivi syntyi junassa poikittain virkaten ja siitä tuli piiiiiitkä. Kun setti oli valmis, luin jostain, että tänä syksynä ei mustaa voi käyttää ilman punaista - olenkohan kerrankin muodissa...
Tämä pikkupusero on yksi versio yllätysnutusta. Se on siis tehty yhtenä kappaleena, mutta en laittanutkaan nappeja, vaan yhdistin kappaleet edestä puseroksi. Toimii ihan hyvin. Lanka on luonnonväristä pellavaa ja puuvillan ja pellavan sekoitetta, sitä ihanaa vanhaa punatulkkua, josta olen jo maininnut. Pusero matkasi Espanjaan ja siellähän sillä on varmaan enemmänkin käyttöä.
Nyt on taas aika pakata kapsäkkiä. Tiedossa on uusia haasteita ja varmaan myös uusia ideoita.
Üllatus üllatus - pidän ensi viikolla nuttukurssin Tallinnassa, joten teretulemast, jos liikutte sielläpäin :=).
17.10.2010
Tiiina: Taas mennään
Neulelama on tällä erää selätetty. Puikot suihkii ja valmista syntyy. Ihana, mukava ja rentouttava harrastus. Syksy sen ehkä sai aikaan, mutta käsityömessut Oulussa olivat myös inspiroia juttu.
Tämä kasarimalli Rose Mohair -lankaa ja ohje syksyn 2010 Novitasta. Löytyy myös tämän linkin takaa ilmaiseksi. Neuleen rakenne oli mielenkiintoinen: ensin suorat kaitaleet etu ja takakappaleeksi, sitten hihat poimittiin kädenteiltä ja neulottiin edestakaisin ja aina joka kierroksella poimittiin muutama silmukka lisää. Lopuksi vielä joustinta pääntielle ja helmaan. Hieman mittasuhteita muutin ja loputtomaan joustinneuleeseen melkein kyllästyin. Mutta ihana tästä tuli. Tykkään. Kiva neule pitkähihaisen trikoopaidan ja farkkuleggareiden kanssa.
Ja nyt pihalle! Ulkona on mahtava ulkoilu sää.
Tunnisteet:
Neuleet,
Tiiina,
Valmiit 2010
25.9.2010
EVA K.: Odotamme kohtaamista
Tiedättehän ne onnenkantamoiset, kun ns. oikea ihminen ja oikea vaate kohtaavat! Semmoisia kivoja hetkiä on itsellenikin sattunut silloin tällöin. Tälle uusimmalle tiritiriteijaa-takilleni soisin saman ilon! Aloitin takin neulomisen joskus monta kuukautta sitten ja se on nukkunut ruususenunta viittä vailla valmiina komeron nurkassa. Mutta eipä nuku enää! Viikko sitten alkanut nuttu- ja röijykurssini antoi potkua tehdä se valmiiksi.
Nappiostoksilla sattui yllätys. Kaupassa oli todella ISOJA nappeja - niin isoja, etten uskonut napinläpieni niihin riittävän. Mutta kuten kuvasta näkyy, aukot olivat kuin olivatkin tarpeeksi suuret. Sen sijaan niitä oli vähän liikaa, sillä noin isoja nappeja ei voinut panna tiheämpään. Tällä hetkellä takissa on vielä ylimääräiset aukot jäljellä. Takin tuleva onnellinen omistaja voi siis halutessaan vielä muuttaa napitusta. Ylimääräiset napinlävet voi mustassa neuleessa helposti ommella umpeen.
Selkäpuolelle sattui enemmän kuvioita. Työ on niin iso, että sitä tehdessä on vähän vaikea hahmottaa, mihin kuviot asettuvat - mutta niinhän se saa ollakin. Nimensä mukaisesti takki on yllätyksellinen kuin elämä itse.
Tämä on siitä jännä malli, että se sopii hyvin erikokoisille ihmisille. Sen sisään mahtuu reilumpikin ja pienemmällä immeisellä takki itse näyttää reilummalta - miten vain haluatte. Monimuotoisuus johtuu varmaan siitä, ettei takissa ole muita saumoja kuin hiha-hartialinja ja sekin neuloen tehty.
Käsitöiden tekeminen on huomattavasti hauskempaa kuin niiden markkinoiminen :). Vai enkö vain ole löytänyt oikeaa tapaa?
Tässä nyt joka tapauksessa yksi kaapista ulos tullut herkkupala. Eikä siinä vielä kaikki - myös ne kaksi aiemmin tässä blogissa esitellyt saman sarjan takit ovat vielä kaapissa... Siinäpä olisi kolmelle ennakkoluulottomalle leidille miellyttävät ja uniikit takit tuomaan sekä lämpöä että iloa pimenevään syksyyn.
Nappiostoksilla sattui yllätys. Kaupassa oli todella ISOJA nappeja - niin isoja, etten uskonut napinläpieni niihin riittävän. Mutta kuten kuvasta näkyy, aukot olivat kuin olivatkin tarpeeksi suuret. Sen sijaan niitä oli vähän liikaa, sillä noin isoja nappeja ei voinut panna tiheämpään. Tällä hetkellä takissa on vielä ylimääräiset aukot jäljellä. Takin tuleva onnellinen omistaja voi siis halutessaan vielä muuttaa napitusta. Ylimääräiset napinlävet voi mustassa neuleessa helposti ommella umpeen.
Selkäpuolelle sattui enemmän kuvioita. Työ on niin iso, että sitä tehdessä on vähän vaikea hahmottaa, mihin kuviot asettuvat - mutta niinhän se saa ollakin. Nimensä mukaisesti takki on yllätyksellinen kuin elämä itse.
Tämä on siitä jännä malli, että se sopii hyvin erikokoisille ihmisille. Sen sisään mahtuu reilumpikin ja pienemmällä immeisellä takki itse näyttää reilummalta - miten vain haluatte. Monimuotoisuus johtuu varmaan siitä, ettei takissa ole muita saumoja kuin hiha-hartialinja ja sekin neuloen tehty.
Käsitöiden tekeminen on huomattavasti hauskempaa kuin niiden markkinoiminen :). Vai enkö vain ole löytänyt oikeaa tapaa?
Tässä nyt joka tapauksessa yksi kaapista ulos tullut herkkupala. Eikä siinä vielä kaikki - myös ne kaksi aiemmin tässä blogissa esitellyt saman sarjan takit ovat vielä kaapissa... Siinäpä olisi kolmelle ennakkoluulottomalle leidille miellyttävät ja uniikit takit tuomaan sekä lämpöä että iloa pimenevään syksyyn.
12.9.2010
EVA K.: Puikot ja pensselit heiluneet
Neulettakin sentään vielä syntyy. Tämä pikku-Eetun villapuku on ollut tekeillä jo jonkin aikaa, mutta onneksi valmistui ennen talven tuloa. Takin ja housujen ohje on Novitan kevät 2009 -numerosta. Tulipahan tehtyä palmikkoa; sitä on myös takin selkäpuolella. Lanka on Nallea.
Myssyn tein sitten taas omalla "kolmen tuulen mallillani", joka on hyväksi havaittu. Ja aina pitää pientä tuotekehittelyäkin tehdä. Huomasin, että samaa kolmiota voin käyttää myös kaulahuiviin.
Nallen raitalangasta tulee aika hauskan näköistä myös joustinneuleena.
Oi näitä elämän värejä!
Ruska ei ole vielä oikein päässyt vauhtiin, mutta oma väripensselini on kyllä huiskinut ahkerasti sekä paperilla että kankaalla.
Näistä töistä päätellen minulla on menossa punainen kausi, mistä sitten johtuneekin. Harjoittelin kesällä rasiantekoa ja maalatusta kartongista syntyy tosi ihania pakkauksia helmilleni tai muille tuotteille. Aihioita on kertynyt taas vino pino - kun pääsen vauhtiin, niin on vaikea lopettaa!
Tästä maalatusta kankaasta piti oikeastaan tulla pussilakana, mutta sitä silittäessäni hoksasin, että saan siitä ensin olohuoneeseen uudet verhot.
Pidän niin kovasti väripintojen katselemisesta, että voin nyt ensin tutkia niitä. Kun kyllästyn pelkkien värien katseluun, niin sitten leimasin käteen ja päälle kuviot.
Orkideani on ilahduttanut minua keväästä asti.
Se oli nukkunut jo pari vuotta ruususen unta,
mutta yllätti iloisesti näin komealla kukinnalla.
Kärsivällisyys palkittiin - kuten usein muutenkin...
Myssyn tein sitten taas omalla "kolmen tuulen mallillani", joka on hyväksi havaittu. Ja aina pitää pientä tuotekehittelyäkin tehdä. Huomasin, että samaa kolmiota voin käyttää myös kaulahuiviin.
Nallen raitalangasta tulee aika hauskan näköistä myös joustinneuleena.
Oi näitä elämän värejä!
Ruska ei ole vielä oikein päässyt vauhtiin, mutta oma väripensselini on kyllä huiskinut ahkerasti sekä paperilla että kankaalla.
Näistä töistä päätellen minulla on menossa punainen kausi, mistä sitten johtuneekin. Harjoittelin kesällä rasiantekoa ja maalatusta kartongista syntyy tosi ihania pakkauksia helmilleni tai muille tuotteille. Aihioita on kertynyt taas vino pino - kun pääsen vauhtiin, niin on vaikea lopettaa!
Tästä maalatusta kankaasta piti oikeastaan tulla pussilakana, mutta sitä silittäessäni hoksasin, että saan siitä ensin olohuoneeseen uudet verhot.
Pidän niin kovasti väripintojen katselemisesta, että voin nyt ensin tutkia niitä. Kun kyllästyn pelkkien värien katseluun, niin sitten leimasin käteen ja päälle kuviot.
Orkideani on ilahduttanut minua keväästä asti.
Se oli nukkunut jo pari vuotta ruususen unta,
mutta yllätti iloisesti näin komealla kukinnalla.
Kärsivällisyys palkittiin - kuten usein muutenkin...
Tunnisteet:
EVA K.,
Kankaanpainanta,
Neuleet,
paperinkuviointi,
Valmiit 2010
15.8.2010
EVA K.: Helteestä huolimatta
Ulkomaantuliaisia
Kesäni ei ole vuosikausiin ollut oikea suvi ilman käyntiä Eestissä. Tänä kesänä suuntasin ensimmäiselle käsityökurssilleni naapurimaahan. Ainoa netistä löytämäni kurssi sattui olemaan "kangakudumise suvekool", joka minulle kyllä sopi ihan hyvin. Kielenharrastajana ja ainoana suomalaisena sain kielikylvyn kaupan päälle. Kurssi pidettiin pienessä Velisen kylässä, tunnelmallisissa joskin helteisissä olosuhteissa. Aiheena olivat sikäläiseen käsityöperinteeseen kuuluvat "suurrätikud" eli suuret villahuivit - ei mitään aivan aloittelijan töitä kylläkään. Kun sidosoppi on minulle toistaiseksi aivan vierasta, niin aluksi tuntui että huhhuh, kuidas ma hakkama saan eli miten tästä selviän, mutta kotiin tuotavana oli kuin olikin samat rätikud kuin muillakin. Hyvä minä, tubli õpija.
YLE Ykkösen karjalaisen heinäkuun innoittamana piipahdin vielä Viipurissa. Päivän matkalla ei nähtävyyksiin paljon ehtinyt tutustua, mutta parasta antia oli pellavakauppa. Se sai aivan pään pyörälle tällaisella pellavan ystävällä. Onneksi siellä oli myös neulepellavaa, jota ei kovin monesta paikasta saa. Kangasostokseni jäivätkin varsin vähäisiksi, mutta lankoja en voinut vastustaa.
Tunnistatteko tuon työvälineen? Ystävättäreni oli hankkinut sen kauan kauan sitten Pärnusta ja lahjoitti minulle - virkkuukoukku, jossa aapiskukko! Mietimme kovasti, onko se luuta vai sittenkin muovia. Arvoitus taisi ratketa siinä, että se oli mystisesti napsahtanut poikki yön aikana. Muovia kai sitten - vaiko pitkälle kehittynyt osteoporoosi...
Junassa pisteltyä
Kassillinen ruosteenruskeaa norjalaista Raggegarnia on vaivannut mieltäni. Hankin sen heräteostoksena jo talvella enkä ole keksinyt sille mitään käyttöä. Ahaaelämys tuli sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta: reilu virkkuukoukku eli nro 12, ja se oli menoa. Virkkasin junamatkalla pitkän kaulahuivin kiinteillä silmukoilla siten, että otin silmukoista takareunan. Tuloksena on miellyttävän pehmeä ja ilmava huivi. Se tuntui kuitenkin orvolta yksinään, ja lankaahan minulla oli vielä monta kerää, joten pienensin koukkua ja tein vielä hatun huivin seuraksi. Hattu puolestaan kaipaa kyllä vielä pientä piristystä - tarkoitus on tehdä siihen nauha, kunhan vähän kertailen viime talven nauhaopintoja :=).
Vielä yksi uusi kokemus
Nypläystäkin olen nyt kokeillut. Sitä kohtaan minulla on ollut kovasti
ennakkoluuloja. No, totesin, että periaatteet ovat aika lailla samat kuin
esim. nauhojen teossa. Ymmärrän kyllä, että siihenkin voi jäädä koukkuun,
mutta eipä se silti minun lajini ole. Tulipahan kuitenkin tehtyä
postimerkin kokoinen pitsi.
Ja mistä sitä koskaan tietää, mihin vielä hurahtaa..
Kesäni ei ole vuosikausiin ollut oikea suvi ilman käyntiä Eestissä. Tänä kesänä suuntasin ensimmäiselle käsityökurssilleni naapurimaahan. Ainoa netistä löytämäni kurssi sattui olemaan "kangakudumise suvekool", joka minulle kyllä sopi ihan hyvin. Kielenharrastajana ja ainoana suomalaisena sain kielikylvyn kaupan päälle. Kurssi pidettiin pienessä Velisen kylässä, tunnelmallisissa joskin helteisissä olosuhteissa. Aiheena olivat sikäläiseen käsityöperinteeseen kuuluvat "suurrätikud" eli suuret villahuivit - ei mitään aivan aloittelijan töitä kylläkään. Kun sidosoppi on minulle toistaiseksi aivan vierasta, niin aluksi tuntui että huhhuh, kuidas ma hakkama saan eli miten tästä selviän, mutta kotiin tuotavana oli kuin olikin samat rätikud kuin muillakin. Hyvä minä, tubli õpija.
YLE Ykkösen karjalaisen heinäkuun innoittamana piipahdin vielä Viipurissa. Päivän matkalla ei nähtävyyksiin paljon ehtinyt tutustua, mutta parasta antia oli pellavakauppa. Se sai aivan pään pyörälle tällaisella pellavan ystävällä. Onneksi siellä oli myös neulepellavaa, jota ei kovin monesta paikasta saa. Kangasostokseni jäivätkin varsin vähäisiksi, mutta lankoja en voinut vastustaa.
Tunnistatteko tuon työvälineen? Ystävättäreni oli hankkinut sen kauan kauan sitten Pärnusta ja lahjoitti minulle - virkkuukoukku, jossa aapiskukko! Mietimme kovasti, onko se luuta vai sittenkin muovia. Arvoitus taisi ratketa siinä, että se oli mystisesti napsahtanut poikki yön aikana. Muovia kai sitten - vaiko pitkälle kehittynyt osteoporoosi...
Junassa pisteltyä
Kassillinen ruosteenruskeaa norjalaista Raggegarnia on vaivannut mieltäni. Hankin sen heräteostoksena jo talvella enkä ole keksinyt sille mitään käyttöä. Ahaaelämys tuli sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta: reilu virkkuukoukku eli nro 12, ja se oli menoa. Virkkasin junamatkalla pitkän kaulahuivin kiinteillä silmukoilla siten, että otin silmukoista takareunan. Tuloksena on miellyttävän pehmeä ja ilmava huivi. Se tuntui kuitenkin orvolta yksinään, ja lankaahan minulla oli vielä monta kerää, joten pienensin koukkua ja tein vielä hatun huivin seuraksi. Hattu puolestaan kaipaa kyllä vielä pientä piristystä - tarkoitus on tehdä siihen nauha, kunhan vähän kertailen viime talven nauhaopintoja :=).
Vielä yksi uusi kokemus
Nypläystäkin olen nyt kokeillut. Sitä kohtaan minulla on ollut kovasti
ennakkoluuloja. No, totesin, että periaatteet ovat aika lailla samat kuin
esim. nauhojen teossa. Ymmärrän kyllä, että siihenkin voi jäädä koukkuun,
mutta eipä se silti minun lajini ole. Tulipahan kuitenkin tehtyä
postimerkin kokoinen pitsi.
Ja mistä sitä koskaan tietää, mihin vielä hurahtaa..
Tunnisteet:
EVA K.,
Kankaankudonta,
Nypläys,
Valmiit 2010,
Virkkaus
4.8.2010
Tiiina: Se neuloo sittenkin
Olen hukannut neuleintoni ja olen antanut sille luvan mennä. Siivosin käsityökorin pois, piilotin neulelehdet kaappiin ja pöydän nurkalla lojuneet puikot paikoilleen. Luottaen siihen, että kyllä into vielä palaa.
No. Into ei palannut, mutta neuleen tarve tuli. Juhla-asuni kaipasi viileän illan varalle hihoja. Kaksi kerää Tennessee-lankaa taipui yksinkertaiseksi hihattimeksi. Tuttuun tapaan vain suorakaide, josta ommeltu hihat ja pääntien reunasta poimittu silmukat, joilla neulottu muutama kerros sileää nurjaa.
Kori on edelleen kaapissa ja into hukassa. Kaupassa silmäilin kuitenkin jo syksyn uusia värisävyjä ja lankoja. Syksyn Novitankin nappasin mukaani hetken mielijohteesta. Ehkä tämä neule-elämä taas tästä vilkastuu hämärtyvien ja viilenevien iltojen myötä.
Muistan tämän kesän erikoisena kesänä. Pitkä viiden viikon loma, hellettä, lyhyitä retkiä, krokotiilihauki, juhlia, kiireetöntä oloa, pitkiä keskusteluja, keskeneräinen maalausurakka... Monta mukavaa, haikeaa ja haastavaa hetkeä. Olen jo ihan valmis syksyyn.
Kolme väläystä kesästä 2010
Tunnisteet:
Neuleet,
Tiiina,
Valmiit 2010
6.7.2010
EVA K.: Silmänruokaa
Blogimme uinailee heinäkuun helteissä, mutta minä päätin yllättää satunnaisen vierailijan pienellä iloisella tervehdyksellä ja esitellä Paperolli-helmeni. Näitä olen nyt pyöritellyt kauniista kesäilloista nauttien. Käsillätekemistä on tämäkin. Materiaalina on sanomalehti, kierrätystä siis parhaimmillaan. Siinä pyörivät uutiset ja tarjoukset, urheilut ja muistelot, syntyneet ja kuolleet -kaikki sulassa sovussa ja saavat täysin uuden elämän.
Värien maailma on ihana, ja helmien maalauksessa saa kokea kivoja ahaa-elämyksiä. Parhaimmat huvit taitavat olla ilmaisia - minulle ainakin...
Puikotkaan eivät ole joutaneet kesälomalle. Palmikkoa on syntynyt jo kovasti, mutta jospa tällä kertaa maltan mieleni enkä esittele keskeneräistä työtä. Kaikki aikanaan.
Värien maailma on ihana, ja helmien maalauksessa saa kokea kivoja ahaa-elämyksiä. Parhaimmat huvit taitavat olla ilmaisia - minulle ainakin...
Puikotkaan eivät ole joutaneet kesälomalle. Palmikkoa on syntynyt jo kovasti, mutta jospa tällä kertaa maltan mieleni enkä esittele keskeneräistä työtä. Kaikki aikanaan.
Tunnisteet:
Askartelu,
EVA K.,
Kierrätys,
korut,
Valmiit 2010
6.6.2010
EVA K.: Värien leikkiä
Minä täällä taas. Vaikka tämä onkin neuleblogi, en malta olla esittelemättä kahta viimeisintä kangastyötäni. Koulussa oli kevättalvella tilkkutyökurssi ja kun tarvitsin päiväpeittoa, päätin ottaa tämän urakan. Urakkaa siinä oli, mutta lopussa kiitos seisoo. Peitossa näkyy omaa historiaani. Kuviolliset kankaat olen maalannut muutamia vuosia sitten ja jatkoin nyt niiden työstämistä leimasimilla. Minulle on tärkeää, että tilkkutyöt eivät ole vain teknisiä suorituksia, vaan että ne oikeasti syntyvät niistä tarvikkeista, mitä kulloinkin on tarjolla. Niinpä tässä on tarkoituksellisesti pari aivan "eri maailmasta" olevaa palaa, sieltä oman kankaanpainannan taipaleelta.
Samaa historiaa kertoo myös täkin vuori. Nämä
verhot painoin joskus ja ovat ne olleet ikkunassakin.
Nyt tuntui, että niiden aika ja paikka on tässä työssä.
Välissä on ohut vanu, ja täkki on koneella tikattu. En ole aikaisemmin koneella uskaltautunut tikkaamaan, mutta koulu on ihmeellinen paikka. Niin sitä mennä hurruutettiin teollisuuskoneella ja yläsyöttäjällä sauma kerrallaan ja työ rullattuna, että pois alta. No, todellisuudessa ompelin tosi hitaasti ja kieli keskellä suuta, mutta tein sen. Viimeisenä oli suurin haaste eli reunakaitaleen ompeleminen samaisella koneella oikealta puolelta siten, että käänne kiinnittyi nurjalta. Siinäkin onnistuin!
Koska batiikkityöni koulussa eivät onnistuneet oikein parhaalla mahdollisella tavalla, päätin tehdä vielä yhden ylimääräisen harjoituksen - olen muuten aika sitkeän ihmisen maineessa. Tähän kankaaseen tulikin jo monta onnistunutta kohtaa eli noita viivoituksia, mutta tuommoiset töhrythän batiikkiin eivät kuulu. Kangas oli minusta silti niin kaunis, että keksin tekaista siitä tämmöisen pienen kesäkassin. Vuoriksi ja hihnoiksi löytyi komerostani vanha pellavaliina, jolle itselläni ei ollut tunnearvoa. Olen aina iloinen, jos saan jotain kaapissa kauan lojunutta materiaalia järkevään käyttöön. Batiikin harjoittelua jatkan kyllä nyt kesällä, se jäi semmoiseen "siinä hilkulla" -vaiheeseen, että periksi en anna!
Samaa historiaa kertoo myös täkin vuori. Nämä
verhot painoin joskus ja ovat ne olleet ikkunassakin.
Nyt tuntui, että niiden aika ja paikka on tässä työssä.
Välissä on ohut vanu, ja täkki on koneella tikattu. En ole aikaisemmin koneella uskaltautunut tikkaamaan, mutta koulu on ihmeellinen paikka. Niin sitä mennä hurruutettiin teollisuuskoneella ja yläsyöttäjällä sauma kerrallaan ja työ rullattuna, että pois alta. No, todellisuudessa ompelin tosi hitaasti ja kieli keskellä suuta, mutta tein sen. Viimeisenä oli suurin haaste eli reunakaitaleen ompeleminen samaisella koneella oikealta puolelta siten, että käänne kiinnittyi nurjalta. Siinäkin onnistuin!
Koska batiikkityöni koulussa eivät onnistuneet oikein parhaalla mahdollisella tavalla, päätin tehdä vielä yhden ylimääräisen harjoituksen - olen muuten aika sitkeän ihmisen maineessa. Tähän kankaaseen tulikin jo monta onnistunutta kohtaa eli noita viivoituksia, mutta tuommoiset töhrythän batiikkiin eivät kuulu. Kangas oli minusta silti niin kaunis, että keksin tekaista siitä tämmöisen pienen kesäkassin. Vuoriksi ja hihnoiksi löytyi komerostani vanha pellavaliina, jolle itselläni ei ollut tunnearvoa. Olen aina iloinen, jos saan jotain kaapissa kauan lojunutta materiaalia järkevään käyttöön. Batiikin harjoittelua jatkan kyllä nyt kesällä, se jäi semmoiseen "siinä hilkulla" -vaiheeseen, että periksi en anna!
2.6.2010
EVA K.: Kovaa ja pehmeää
Ensimmäinen kouluvuosi alkaa olla lopuillaan, ja paljon on repussa ihan konkreettisestikin uutta kotiin tuotavaa. Lankatöissä oli viimeisenä makramee. Se ei oikein sopinut sormilleni, joten tein vain jotain pientä ja senkin hitaasti, mutta onneksi kädet sentään tottuivat ensijärkytyksen jälkeen näperrykseen. Tämä musta riipus on paksusta kalastajanlangasta ja kotoa löytyneistä vanhoista napeista. Enpä tiedä, tulenko sitä koskaan pitämään, mutta siinä tulivat joka tapauksessa tutuiksi tasosolmut ja kohosolmut, joita oli kyllä aika kivakin tehdä. Ranneke on myös tehty kohosolmuilla, mutta vahalangasta.
Vihoviimeisenä syntyi vielä tuo taustalla oleva paperinarusta virkattu kulho. Aika kovaa sen virkkaaminen oli, mutta niinpä kulho on kyllä mukavan jämäkkä. Ihastuin sen verran, että ostin itselleni narukerän.
Pehmeää puolta
Nyt olen minäkin testannut tämän Marjorien antaman unisukkamallin. Ostin Lankaidean tarjouskorista Tampereelta ihastuttavan pehmeää maissilankaa. Tarkoitus oli tehdä siitä isompi työ, mutta päädyinkin nyt yösukkiin, joita siitä paketista tulee useampi pari. Pehmeät ovat! Lanka ei ole aivan ihanteellisinta kutoa, mutta ei nyt hirveän hankalaakaan, joten paninpa heti seuraavat, oikein kantapäälliset, tulemaan. Nämä on kudottu viitosen puikoilla. Olipa sukkien tekeminen miten kivaa tahansa muiden mielestä, niin minusta näidenkin tekeminen kesti ja kesti... Ilmeisesti tässä on pieni asennevamma, jota seuraava kuva ehkä selittää.
85-vuotiaalta äidiltäni on syntynyt sukka poikineen. Niitä on riittänyt paitsi suvulle, myös vapaaehtoistyönä ulkomaita myöten. Tämän verran sain kuvaan ennen kuin nämäkin lähtevät jonnekin, missä varpaita oikeasti paleltaa. Hyvin istuvat sukat ja neule on edelleen sileää.
Yksi koulupäivä enää, sitten suvivirsi. Takana on merkittävä ja antoisa vuosi. Olen jo paljon lähempänä unelmani toteutumista...
Vihoviimeisenä syntyi vielä tuo taustalla oleva paperinarusta virkattu kulho. Aika kovaa sen virkkaaminen oli, mutta niinpä kulho on kyllä mukavan jämäkkä. Ihastuin sen verran, että ostin itselleni narukerän.
Pehmeää puolta
Nyt olen minäkin testannut tämän Marjorien antaman unisukkamallin. Ostin Lankaidean tarjouskorista Tampereelta ihastuttavan pehmeää maissilankaa. Tarkoitus oli tehdä siitä isompi työ, mutta päädyinkin nyt yösukkiin, joita siitä paketista tulee useampi pari. Pehmeät ovat! Lanka ei ole aivan ihanteellisinta kutoa, mutta ei nyt hirveän hankalaakaan, joten paninpa heti seuraavat, oikein kantapäälliset, tulemaan. Nämä on kudottu viitosen puikoilla. Olipa sukkien tekeminen miten kivaa tahansa muiden mielestä, niin minusta näidenkin tekeminen kesti ja kesti... Ilmeisesti tässä on pieni asennevamma, jota seuraava kuva ehkä selittää.
85-vuotiaalta äidiltäni on syntynyt sukka poikineen. Niitä on riittänyt paitsi suvulle, myös vapaaehtoistyönä ulkomaita myöten. Tämän verran sain kuvaan ennen kuin nämäkin lähtevät jonnekin, missä varpaita oikeasti paleltaa. Hyvin istuvat sukat ja neule on edelleen sileää.
Yksi koulupäivä enää, sitten suvivirsi. Takana on merkittävä ja antoisa vuosi. Olen jo paljon lähempänä unelmani toteutumista...
EVA K.: Sinivuokkoni
Koulun batiikkikurssilla innostuin tekemään yhden työn silkille. Tämä ei siis ole varsinaista silkkimaalausta, vaan tehty vahalla ja reaktiiviväreillä. Yhtenä annettuna aiheena oli kevät, ja niinpä huiviini tuli sinivuokkoja. En vahannut terälehdistä kuin reunat, joissa batiikin hiusviivoja näkyykin. Nurmikossa niitä piti myös olla, mutta vähän yritykseksi jäivät. Batiikkityöni eivät kaiken kaikkiaan onnistuneet (vielä) oikein hyvin, mutta tämä työ on itselleni tärkeä.
Kun lopulta sain kaiken vahan silitettyä pois - poistin sen tosiaan kokonaan silittämällä - niin hypistelemisestä ei tahtonut tulla loppua, aina piti kääntää uutta väripintaa esiin ja ihastella. Jatkoa seuraa jossain vaiheessa, sillä kirpputorilta syksyllä löytämääni Kiinasta tuotua silkkiä on vielä neljän huivin verran...
9.5.2010
MarjoRie: Vatukka Alpakkapusero
Tämän puseron valmistuminen oli kyllä oikea urotyö! Neulomisen aloitin jo toissa talvena, ja teinkin silloin melkein valmiiksi. Ompelin jopa kappaleet yhteen, ja sovitin. Voi kauhistus, sitä katsellessa tuli se "Eipä Mennyt Kuten Strömsössä" -fiilis. Näytti lähinnä neulotulta bikini-yläosalta, semmoiselta epäsopivalta kuten bikineillä on tapana näyttää. Eli helmaa ja kaulusta vailla oleva kurpake löysi paikkansa kaapin perukoilta. Tiiina minua rohkaisi ja kannusti saattamaan tekeleen valmiiksi. No tuossa kevättalvella sen tein, eikä näyttänyt päällä yhtään paremmalta. Sitten vein Tiiinalle pingotettavaksi, ja Voila!, sehän uudistui suorastaan päälle passeliksi!
Tässä oli se lähtökohta, eli neule on tehty kahdesta kappaleesta, etu ja taka, jotka on neulottu ns. poikittain (=vaakatasossa). Saumat kyljessä ja olkapäällä. Kumpainenkin kappale aloitettu hihan suusta, sitten kainalon jälkeen lisätty silmukoita, toisen hihan kainalon kohdalla taas vähennetty ja tehty lopuksi resori. Helmasta on sitten poimittu silmukat, ja resori tehty ylhäältä alaspäin. Ja viimeiseksi kaulus.
Alkuperäisessä mallissa (Kotiliesi 21/2008) kaulus on isompi, taitettu. Mutta jotenkin minusta puolimittaisten hihojen kanssa tuo pikkukaulus on parempi. Ja muutenkin lyhyelle sopivampi. Tässä väri on aika oikea, semmoinen vanha roosa. Lanka on Drops Alpacka, oikein ohut, mutta yllättävän joutuisaa neuloa. Lankaa meni paljon vähemmän kuin ohjeessa ennustettiin.
MarjoRie:Huivi
Tämän huivin tein talvella Rose Mohair langasta. Väri on aivan ihana, syvän punainen. Tarkoitettu käytettäväksi vaalean talvitakin kanssa. Näyttää hyvältä kiepautettuna harteille, mutta voi myös nostaa päähän. Malli on Novitasta (ks. Tiiinan hihake, sama malli). Tässä on pituutta niin paljon että voi helposti muutta myös hihakkeeksi. Tämmöistä simppeliä pitsineuletta on sitten ihanan helppo tehdä, mutta toisaalta säilyy mielenkiintokin kun on pakko pikkusen laskea missä mennään.
25.4.2010
Tiiina: Kummitäti
Halusin neuloa kummitädilleni lahjaksi kolmiohuivin. Kauniin ja taidokkaan, ylellisestä langasta. Hän on käsillätekijä itsekin ja osaa varmasti arvostaa lahjaansa.
Muutaman kerran ehdin jo katua. Jos 150g kartiossa on 1250 yardia lankaa, lanka ON ohutta. Jos ensimmäistä mallikertaa keksii toistaa nelinkertaisesti ohjeeseen kirjoitettua enemmän, työnmäärä kasvaa VÄHINTÄÄN potenssiin viisi. Jos mallikerta on 32silmukka leveä, sitä EI opi ulkoa ennen kuin on aika siirtyä seuraavaan kaavioon.
Mutta voi ihanuus tätä huivia.
Malli: Percy Shawl by Sanne Kalkman
Muutaman kerran ehdin jo katua. Jos 150g kartiossa on 1250 yardia lankaa, lanka ON ohutta. Jos ensimmäistä mallikertaa keksii toistaa nelinkertaisesti ohjeeseen kirjoitettua enemmän, työnmäärä kasvaa VÄHINTÄÄN potenssiin viisi. Jos mallikerta on 32silmukka leveä, sitä EI opi ulkoa ennen kuin on aika siirtyä seuraavaan kaavioon.
Mutta voi ihanuus tätä huivia.
Malli: Percy Shawl by Sanne Kalkman
Lanka: ColourMart 2/15NM 4ply wt 40/60 cashmere/viscose 103g
Huomioitavaa: 16 mallikertaa kaaviota A ja skippasin nypyt (kokeilepa itse neuloa 7 nurin yhteen), muutoin ohjeen mukaan.
Fiilis: Niin pehmeä, keveä ja kiiltävä.
Tunnisteet:
Neuleet,
Tiiina,
Valmiit 2010
9.4.2010
EVA K.: Valmista tuli
Olipa niin keväisen kevyt käsityö, että sitä ei tahtonut malttaa heittää käsistään, varsinkin kun nuo napit jo odottelivat. Tästä tuli kaikin puolin passeli; hihat sopivat ilman pidennyksiä ja napit sain ommeltua, vaikka reiät olivatkin melko pienet. Pellava ja Noro ovat sen verran erilaisia, että pinta kupruili melkoisesti. Mietin, jätänkö kuprut silleen, ne kun olivat omalla tavallaan aika viehättäviä. Tein kuitenkin kompromissin eli asetin märän sideharson yöksi jakun päälle, jolloin pinta tasottui jonkin verran, mutta siihen jäi mielestäni ihan sopivasti elävyyttä. Napit ovat painavampaa kaliiperia, mutta hyvin ne asettuivat paikoilleen, eivät onneksi kisko neuletta.
Kaulanauha on myös omasta "pajasta". En "jalokiviä" värkätessäni edes ajatellut, että ne sopisivat tämän jakun kanssa, mutta ilmeisesti ne oli yhteen tarkoitettu.
Ja niinhän tässä taas kävi, että tuota pellavalankaakin jäi, vaikka sitä nimenomaan oli olevinaan liian vähän, ja piti heti aloittaa seuraava neule :=), mutta se onkin sitten uuden jutun aihe.
Kaulanauha on myös omasta "pajasta". En "jalokiviä" värkätessäni edes ajatellut, että ne sopisivat tämän jakun kanssa, mutta ilmeisesti ne oli yhteen tarkoitettu.
Ja niinhän tässä taas kävi, että tuota pellavalankaakin jäi, vaikka sitä nimenomaan oli olevinaan liian vähän, ja piti heti aloittaa seuraava neule :=), mutta se onkin sitten uuden jutun aihe.
4.4.2010
Tiiina: Täällä hiljaisuudessa ollaan kuitenkin
Piti vain vakiokävijöiden varalta tulla ilmoittautumaan. Neulomisintoa olisi, aika ei (taaskaan) tunnu riittävän mihinkään. Selittelyn makua omastakin mielestä.
Pääsiäinen on vietetty kotosalla. Ystäviä, hyvää ruokaa ja pääsiäisen perinteitä. Leppoisaa oleilua. Ulkoilukelit voisi tosin olla paremmat.
Jotta ei ihan turha postaus tulisi, niin jaan yhden lempiresepteistäni. Tämä on ehdoton suosikkini hyytelökakuista. Helppo, edullinen ja raikas. Olen toistanut kymmeniä kertoja ja tällä kertaa koristeluna suklaalla pursotettuja pajunkissoja.
Pääsiäinen on vietetty kotosalla. Ystäviä, hyvää ruokaa ja pääsiäisen perinteitä. Leppoisaa oleilua. Ulkoilukelit voisi tosin olla paremmat.
Jotta ei ihan turha postaus tulisi, niin jaan yhden lempiresepteistäni. Tämä on ehdoton suosikkini hyytelökakuista. Helppo, edullinen ja raikas. Olen toistanut kymmeniä kertoja ja tällä kertaa koristeluna suklaalla pursotettuja pajunkissoja.
Raikas hyydykekakku
Pohja:
keksinmuruja ja voisulaa
Täyte:
2 dl (tai vaihtoehtoisesti 4dl) kermaa vaahtona
4 dl piimää
1 dl sokeria
1 rkl vaniljasokeria
6-7 liivatelehteä
0,5dl appelsiini- tai sitruunamehua
Kuorrutus:
2 prk pilttisosetta (esim. mango tai tyrniomena)
1,5 dl vettä
1 dl hyytelösokeria
Jokainen joskus hyydykekakun tehnyt tämän varmaan kasaan saa ilman tarkempaa ohjettakin, mutta tässä hieman suuntaviivoja: Keksinmurut ja voisula pöperöksi ja irtopohjavuuan pohjalle. Kerma (Flora Vispi käy myös) vaahdoksi, sokerit ja piimä sekaan. Liivatelehdet liotetaan mehuun ja lisätään edelliseen. Kaadetaan pohjan päälle ja annetaan hyytyä. Lopuksi piltit ja vesi kattilaan, kuumennus kiehuvaksi ja sokeri sekaaan. Kuumennus uudestaan ja varoen pohjan päälle.
28.3.2010
EVA K.: Uutta oppimassa
Keskeneräisiä töitä ei pitäisi esitellä, mutta pääasia onkin nyt nuo eilen tehdyt napit, jotka ovat valmiit. Olen aina ihastellut emalikoruja ja kun nyt saatiin kurssi tännekin, niin lähdin kokeilemaan uutta työtapaa ja kovia materiaaleja. Mielenkiintoinen kokeilu!
Napinteko lähti kuparilevyn leikkaamisesta. Olen aika varovainen työkalujen suhteen, joten en käyttänyt erittäin teräväksi mainittua sahaa, vaan kitkuttelin nappien muodot viilalla - tuloksena yksi rakko sormenpäässä, mutta myös ihan itseni näköiset napit. Työvaiheisiin kuului jännityksenpoistohehkutus, happokylpy (teoriassa tuttuja työkuvioista); lasiharjaus, soodakylpy ja vihdoin myös itse emalointi. Emalijauheen sirottelu oli tarkkaa puuhaa, jota tehtiinkin hammaslääkärin työvälineillä. Onneksi tässäkin tapauksessa kuitenkin uuni kaunisti kakun ja niinpä huokailimme ihastuksesta, kun tutkimme äherryksemme tuloksia. Nappien lisäksi tein pari varsinaista koruakin.
Neule nappien taustalla liittyy itse pitämääni kurssiin, jolla tehdään yllätystakkeja ikään ja kokoon katsomatta. Oman röijyni aloitin vasta nyt, kun kurssi on jo loppumaisillaan. Olen hiplannut pitkin talvea kaapissani olevia neulepellavia ja Noroa ja niinpä nyt kokeilen, miten ne toimivat yhdessä. Pellava on vähän jäykkää, mutta sehän paranee käytössä. Pinta ei ole siis erityisen tasaista, mutta ehkä työn juju onkin juuri siinä. Yllätystakit ovat yllätyksellisiä, joten tässä vaiheessa ei kannata oikeastaan arvostella työtä tämän enempää; kevyt ja kesäinen siitä ainakin tulee. Kyllä tämä nyt pitäisi aika pian saada valmiiksi, että näkisi senkin, sopivatko nuo napit tähän.
Napinteko lähti kuparilevyn leikkaamisesta. Olen aika varovainen työkalujen suhteen, joten en käyttänyt erittäin teräväksi mainittua sahaa, vaan kitkuttelin nappien muodot viilalla - tuloksena yksi rakko sormenpäässä, mutta myös ihan itseni näköiset napit. Työvaiheisiin kuului jännityksenpoistohehkutus, happokylpy (teoriassa tuttuja työkuvioista); lasiharjaus, soodakylpy ja vihdoin myös itse emalointi. Emalijauheen sirottelu oli tarkkaa puuhaa, jota tehtiinkin hammaslääkärin työvälineillä. Onneksi tässäkin tapauksessa kuitenkin uuni kaunisti kakun ja niinpä huokailimme ihastuksesta, kun tutkimme äherryksemme tuloksia. Nappien lisäksi tein pari varsinaista koruakin.
Neule nappien taustalla liittyy itse pitämääni kurssiin, jolla tehdään yllätystakkeja ikään ja kokoon katsomatta. Oman röijyni aloitin vasta nyt, kun kurssi on jo loppumaisillaan. Olen hiplannut pitkin talvea kaapissani olevia neulepellavia ja Noroa ja niinpä nyt kokeilen, miten ne toimivat yhdessä. Pellava on vähän jäykkää, mutta sehän paranee käytössä. Pinta ei ole siis erityisen tasaista, mutta ehkä työn juju onkin juuri siinä. Yllätystakit ovat yllätyksellisiä, joten tässä vaiheessa ei kannata oikeastaan arvostella työtä tämän enempää; kevyt ja kesäinen siitä ainakin tulee. Kyllä tämä nyt pitäisi aika pian saada valmiiksi, että näkisi senkin, sopivatko nuo napit tähän.
13.3.2010
Tiiina: Pääosassa lanka
Raitalangat eivät kuulu lemppareihini, mutta ihan käyttökelpoisia neuleita niistäkin syntyy. Täytyy vain muistaa valita kyllin yksinkertainen malli, jotta lopputulos pysyy riittävän rauhallisena.
Kolmiohuivi itselleni yhdestä kerästä Novitan Tico Ticoa (idean nappasin siskoltani). Toimi ihan kivasti ja raidoitus säilyi kauniina huivin loppuun asti. Peruskolmiohuivi ja muutama nurja-reikäraita vain piristyksenä.
Kolmiohuivi itselleni yhdestä kerästä Novitan Tico Ticoa (idean nappasin siskoltani). Toimi ihan kivasti ja raidoitus säilyi kauniina huivin loppuun asti. Peruskolmiohuivi ja muutama nurja-reikäraita vain piristyksenä.
Tunnisteet:
Neuleet,
Tiiina,
Valmiit 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)