EVA K.: Matkalla jossain Suomessa

Terveisiä vähän joka puolelta kotimaatamme! Tuli nähtyä niin rantojen raidat kuin kuultua korpeimme kuiskintaa. Sivusin suloista Savonmaata ja annoin Kymenlaakson laulun soida yli kaunihin Suomenmaan :).
Pusero lähti matkalle mukaan, ensimmäinen hiha puolivälissä. Onneksi matkaa tuli sen verran, että myös toinen hiha ehti valmistua ja loppumatkan yhä paahtavamman helteen sain nauttia pellavan viileydestä.


Kahvihetki kullan kallis, myös junassa ja omasta termarista. Kuulun ihmisiin, jotka mieluummin matkustavat julkisilla kulkuneuvoilla kuin omassa yksityisyydessään - vai olenkohan ainoa lajissani... Ja kun pitää matkapäiväkirjaa, ei tunne koskaan olevansa yksin.

Pienet sattumukset ryydittivät taas matkaani. Sattuipa niinkin, että itselleni täysin tuntematon nainen etsi minut junasta vain kertoakseen, että tämän pellavapuseroni ja helmieni väritys on todella kaunis. Hän oli minut bongannut asemalla, kun odotimme junaa. Terveisiä vain, jos satut tätä tekstiä lukemaan!


Puseron kellohelma ei taida heilahdella ihan niin somasti kuin kuvittelen, mutta hyvä näinkin. Helmaan virkkasin kiinteitä silmukoita siten, että otin välillä etureunan, välillä takareunan. Lopputuloksessa sitä ei tosin näy. Myös pääntien ja hihansuut huolittelin virkkaamalla, vaikka hihansuut menevät vähän rullalle siitä huolimatta, mutta mitäpä se haittaa.
Niin, olisikohan se matkan sisin olemus siinä, kun pääsee taas omaan kotiin...

EVA K.: Villaa, pellavaa, puuvillaa ja paperia

Kiitos kaikille vierailijoille kommenteista! Olin iloisesti yllättynyt ja sain taas uutta intoa blogin pitoon.

Nyt niitä lupaamiani kangaspuiden tuotoksia. Kudoin kaksi villaista kaulahuivia epätasaraitaisella panamasidoksella. Kylläpä huivit ovat hankalia kuvattavia ilman mannekiinia! Täytyy tyytyä lähikuvaan. En näköjään nyt pääse punaisesta mihinkään, sitä on joka työssä, tässä huivissakin kahta eri punaisen sävyä.

Seuraava - punainen! - työ tulee tässä. Mennäänpä jo selluloosakuituihin eli pellavaan. Tämä kuten edellinenkin on koulutyö. Lanka on rohdinta ja sidos kärkitoimikas, jossa toimiviivojen suunta vaihtuu muutamaan kertaan. Kuvasta näkyykin, että laudeliinahan se siinä. Yhtä hyvin sitä varmaan kyllä voisi käyttää vaikka pöydällä. Pellava on lempimateriaalini, mutta sen kutominen oli aika haastavaa.

Toimikkaan ominaisuuksiinhan kuuluu, että siinä on tavallaan molemmat puolet oikeita.
Saunani sai tästä hyvän väriläiskän. Nähtäväksi jää, miten värit pysyvät...



Kevään ja koko kudonnan opiskelun viimeiseksi työksi jäi kaitaliinan suunnittelu ja toteuttaminen. Sidoksena piti käyttää joko palttinaa tai panamaa, kuteina sekä poppanaa että lankaa. Raitoja piti olla sekä loimessa että kuteessa, ja liinan piti olla kesäinen. Saimme tehdä ensin metrin verran kokeiluja. Minä päädyin palttinaan ja kudoin poppanan väliin kuusi lankaa. Olen tyytyväinen lopputulokseen sekä sidoksen että värityksen osalta. Lankana oli puuvilla-pellava sekä loimessa että kuteessa.
Itse nautin kovasti väreistä ja erityisesti eri väripintojen kohtaamisesta. Tässä liinassa niitä todella on!
Ja onhan aika kutkuttava tunne, kun tietää, että olen ne itse
luonut. Kudonnassa värien kanssa leikittely onkin monimutkaisempaa kuin esim. neuleessa. Pikkuhiljaa kai siihenkin oppii, kun ahkerasti harjoittelee.
























Lopuksi vielä yksi värileikki eli viimeisimmät Paperolli-helmet pakkauksineen. Taustalla myös yksi aurinkovärjäyskokeilu.
Jaa-a, tämä vuosi on tuonut minua lähemmäksi unelmaani: valmistua artesaaniksi ennen 60-vuotissynttäreitä :). Vielä ei olla tavoitteessa, mutta ei tarvitsekaan - aikaa on...
Aurinkoista kevättä ja kesää kaikille blogissa kävijöille!
Kannattaa pistäytyä jatkossakin; olen menossa kahdelle mielenkiintoiselle kesäkurssille, joiden tuotoksia varmaan on täällä myöhemmin kesällä nähtävissä.

EVA K.: Ei vain sukkia

Eipä se sukkien teko oikein inspiroi, vaan tulee houkutuksia tehdä muutakin.
Koulussa sattui käsiini 80-luvulta peräisin oleva kirja pohjoismaisista perinneneuleista ja sieltä bongasin ohjeen Anna-tädin nuttuun. Tässä oli mielenkiintoinen työtapa, vaihtelua kaikkiin viime vuosien yllätysnuttuihin. Nutusta tuli pieni, mutta sitä suloisempi. Helmaan olisi pitänyt tehdä hörhelöitä, mutta lanka ei riittänyt niihin. Nappien ompelun jälkeen lankaa jäi nuo kuvassa näkyvät pätkät! Kerän olen ostanut toissa syksynä Tallinnasta, vyöte oli kadonnut, mutta muistelen, että lanka olisi turkkilaista. Lanka on merseroitua puuvillaa ja todella miellyttävää kutoa. Nutun ainoa ommeltu sauma tulee hihojen takaosaan.


Koetan käydä lankavarastojani läpi, joten teinpä tämmöisen myssyn, jonka ohje löytyi samaisesta kirjasta. Lanka on täyttä villaa, hankittu Tallinnan lähellä olevasta lankatehtaasta samalla reissulla kun nuttulankakin. Vihreä lanka oli paksumpaa, joten raidoista tuli eri levyiset. Kirjassa oli kolme erilaista kavennusta, joista minä nyt valitsin tämän.


Helmiä syntyy edelleen tasaiseen tahtiin ja vähän kysynnänkin mukaan. Tässä on kevään kuulaita värejä, joille musta nauha antaa oman ripauksensa.
Ja uskokaa tai älkää - kyllä sukankudinkin on menossa...