EVA K.: Kuin tuulahdus jostain kaukaa...

Tästä lähdettiin liikkeelle: luonnonvalkoinen bourette-silkkinen tunika, ostettu tosi kauan sitten ja myös pidetty erittäin ahkerasti.

Ratkoin puseron sivusaumat auki, jotta sitä oli helpompi maalata. Edessä olikin tosi mieluinen tehtävä enkä kokenut "valkoisen kankaan kauhua". Silkkiväreillä ja siveltimellä alkoi syntyä kaarevia muotoja.Väri upposi vanhaan kankaaseen kauniisti.

Hankin juuri tekstiililiituja ja päätin kokeilla niitä ensi kertaa tähän työhön. Onneksi liidut kiinnitetään juuri samalla lailla kuin silkkiväritkin. Liidun jäljet ovat tuollaisia vähän kuin varjostuksia ja sopivat tähän kuviointiin oikein mainiosti. Liiduilla tuleekin varmaan olemaan käyttöä!

Halusin antaa puserolle aivan uuden ilmeen - ja siinä totisesti onnistuin! Alkuperäinen tunika oli aika pitkä ja suora, vailla minkäänlaisia muotolaskoksia. Katkaisin siis helmaa reilusti, kaarsin sivusaumoja ja lisäksi tein sekä eteen että taakse laskokset - oikealle puolelle siis.

 

Tämä pusero vei ajatukseni johonkin ihan toiseen aikakauteen. Ehkäpä sinne 50-luvulle, jolloin vaatteita ei hankittu hetken mielijohteesta ja niitä myös pidettiin vuodesta toiseen. Eipä valmiita vaatteita tainnut paljon edes kaupoissa olla, ompelijoita sen sijaan kai joka kylässä, kaupungeista puhumattakaan. Pusero alkoi näyttää silmissäni sitä vanhanaikaisemmalta, mitä pitemmälle etenin - mutta varsin viehättävällä tavalla. Kun helmasta jäi reilusti kangasta, niin ompelin siitä hihoihin "liitingit" - termitkin alkoivat tulla jostain lapsuudesta :=) . Onkohan tämä nyt se "herätys", jonka olen saanut työskennellässäni viime viikot tiiviisti ekologisten kysymysten parissa.

Kuten varmaan huomaatte, blogi on jotenkin muuttunut ulkonäöltään. Tämä ensimmäinen juttu vähän takelteli, toivottavasti alkaa sujua jatkossa paremmin..

EVA K.: Silmänruokaa

Blogimme uinailee heinäkuun helteissä, mutta minä päätin yllättää satunnaisen vierailijan pienellä iloisella tervehdyksellä ja esitellä Paperolli-helmeni. Näitä olen nyt pyöritellyt kauniista kesäilloista nauttien. Käsillätekemistä on tämäkin. Materiaalina on sanomalehti, kierrätystä siis parhaimmillaan. Siinä pyörivät uutiset ja tarjoukset, urheilut ja muistelot, syntyneet ja kuolleet -kaikki sulassa sovussa ja saavat täysin uuden elämän.

Värien maailma on ihana, ja helmien maalauksessa saa kokea kivoja ahaa-elämyksiä. Parhaimmat huvit taitavat olla ilmaisia - minulle ainakin...

Puikotkaan eivät ole joutaneet kesälomalle. Palmikkoa on syntynyt jo kovasti, mutta jospa tällä kertaa maltan mieleni enkä esittele keskeneräistä työtä. Kaikki aikanaan.

EVA K.: Valmista tuli

Olipa niin keväisen kevyt käsityö, että sitä ei tahtonut malttaa heittää käsistään, varsinkin kun nuo napit jo odottelivat. Tästä tuli kaikin puolin passeli; hihat sopivat ilman pidennyksiä ja napit sain ommeltua, vaikka reiät olivatkin melko pienet. Pellava ja Noro ovat sen verran erilaisia, että pinta kupruili melkoisesti. Mietin, jätänkö kuprut silleen, ne kun olivat omalla tavallaan aika viehättäviä. Tein kuitenkin kompromissin eli asetin märän sideharson yöksi jakun päälle, jolloin pinta tasottui jonkin verran, mutta siihen jäi mielestäni ihan sopivasti elävyyttä. Napit ovat painavampaa kaliiperia, mutta hyvin ne asettuivat paikoilleen, eivät onneksi kisko neuletta.

Kaulanauha on myös omasta "pajasta". En "jalokiviä" värkätessäni edes ajatellut, että ne sopisivat tämän jakun kanssa, mutta ilmeisesti ne oli yhteen tarkoitettu.

Ja niinhän tässä taas kävi, että tuota pellavalankaakin jäi, vaikka sitä nimenomaan oli olevinaan liian vähän, ja piti heti aloittaa seuraava neule :=), mutta se onkin sitten uuden jutun aihe.

MarjoRie: Joulutunnelmissa

Tässä iloinen ristipistotyö muutaman vuoden takaa. Sen olen tehnyt paksulla langalla semmoiselle valmiiksipainetulle pohjalle, helppoa ja nopeaa. Ostin valmiin paketin muistaakseni Margaretasta. Ja sieltäpä taitavat nuo muutkin olla peräisin. On työkavereiden kanssa tehty montakin kimppatilausta vuosien varrella. Olisipa ihana nähdä muidenkin töitä. Pitäisi joskus pitää semmoiset "käsityömuistelo" pirskeet!



Nämä kaksi pikkutaulua on tehty ihan ohuesta langasta laskemalla semmoiselle pikkuruisilla ruuduilla kudotulle aida-kankaalle. Ihan kamalan työläitä! Ihmettelen kyllä miten olen nuo saanut valmiiksi asti tehtyä... Enkä kyllä enää saisi edes noin ohutta lankaa neulansilmään pujotettua (vaikka mulla onkin lasit). Mutta ovat kyllä aika suloisia ja aina ihana kaivaa esille joulun tullessa.



Tämä taulu on minulle jotenkin aivan erityisen rakas. Maisema on rauhallinen ja värit seesteiset, ehkä tässä kiteytyy se joulun tunnelma johon haluaisi päästä uppoamaan. Ja muistan sen ajan jolloin olen tämän tehnyt, lapset olivat vielä pieniä ja joulun valmistelutkin erilaiset kuin nykyisin. Puhumattakaan itse joulusta ja Joulupukin odotuksesta!
Tämä on pitkäpistotekniikalla tehty. Se on joutuisaa tehdä ja lopputuloskin on aika mukava. Ai niin, tämän taulun lasin mieheni leikkasi meidän vanhasta saunan ovesta ;)

EVA K.: Viikonlopun kokeiluja

Viime viikonloppuna kävin Seinäjoen käsityömessuilla. Opiskelijan budjetilla siellä ei paljon voinut törsätä, mutta yksi juuttivyyhti aivan uutena juttuna kuitenkin tuli hankittua. Virkkasin kutosen koukulla tämän pikkukupposen. Isompi koukku olisi luultavasti helpottanut työtä, joka oli melkoista vääntöä. Pinta on kaunis (kuva ei tee oikeutta), mutta saapa nähdä, tuleeko silti tehtyä lisää. Tein tämän pieneksi tuliaiseksi ja taitaapa jäädä saajan huoleksi miettiä käyttötarkoitus... No, aion kyllä itsekin jotain keksiä myös sisälle.




Koulu on vienyt mennessään ja tuonut monta uutta tekniikkaa ja näkökulmaa ja hupsis - nyt ollaankin jo syysloman kynnyksellä. Käsitöitä on tätä nykyä lähes joka sormelle.

Nämä kintaat neuloin Huopanen-langasta. Yksi kerä ei aivan riittänyt aikuisen kokoon eikä myöskään yksi konepesu.

Koristeluksi mietin peukalonauhaa ja iskuhapsua (huom. nämä uudet tekniikat..), mutta päädyin sitten neulahuovutukseen esihuovasta. Kintaat pääsevät lämmittämään synttäreitään viettävän ystävän käsiä.

Kuvia katsellessani huomasin vielä nämä kaksi pussukkaa, joita ei ole tullut esiteltyä. Ne ovat jo lähteneet maailmalle ja toivottavasti palvelleet tilaajaa hyvin. Materiaalina ovat edelleen käytetyt silkkisolmiot ja pellava. Pidempi nyöri on peukalonauhaa.

MarjoRie: Tuunausta

Näyttääkö tutulta? Kyllä, se on Tiiinan kietaisujakku vähän tuunattuna. Tiiina kyllästyi jakkuun, kun se vähän kiertyi ja hieman nousi ylöspäin ja jotenkin piti aina korjailla ja nykiä pitkin päivää. Hyvän näköinen se mielestäni oli, joten minäkin sitä kokeilin. Ja sama juttu (no tietysti, koska olen pulskempi). Tuo Cocos lanka ei ole erityisen "liukasta" päällä, joten se edellyttää mallilta istuvuutta. Päätimme sitten kokeilla tuunausta: nauhat pois, sivusauma kiinni ja resori helmaan. Ja sanonpa että hyvä tuli, paljon paremman tuntuinen päällä. Ja mielestäni ihan hyvän näköinenkin!

EVA K.: Silmän iloa keittiöön

Tästä työstä uhkasi jo tulla ikuisuusprojekti, vaikka mittaa ei ole kuin pari metriä ja kutominen sinänsä menee aika nopeasti. Viikonloput ovat menneet hiihtäessä ja illat nuttujen teossa ja kun kangaspuut eivät ole omassa peräkamarissa, niin vaati vähän päättäväisyyttä lähteä vielä illalla kutomishommiin. Räsymaton kutominen on kyllä mukavaa ja siinä jos missä näkee työnsä tuloksen - sekä hyvässä että pahassa... Olen huolellinen käsitöissäni yleensä, mutta maton reunat eivät saa ihan kiitettävää arvosanaa.

Oikeastaan aika kumma, että vaikka kuteet litistyvät niin kapeiksi, niin kyllä matosta pystyy omaa historiaansa lukemaan ihan vaivatta. Siellä ne kulkevat 70-luvun ruskea-keltasävyiset pussilakanat yhdessä kankaanpainannan "hullujen vuosien" muistojen kanssa. On tässä tosin jotain uuttakin, kolmantena kuteena on koko ajan beige ontelokude. Tulipa tehtyä pitkästä aikaa oikein näkyviä raitoja. Kuva on tylsä, mutta matto on ihan hyvä. Eivätkä kuteet tietenkään vielä loppuneet, ehei. Kunhan kesä koittaa, niin lisääkin syntyy.

EVA K.: Lisää kierrätystä ja uusi tekniikka

Tänä iltana osui kangaskorista silmiini pellavainen lempparihameeni, joka kului puhki takamuksesta ;=). Olin ajatellut leikata sen matonkuteiksi, mutta huomasinkin, että etukappaleesta saa vielä muutakin. Tekaisin helmaosasta reilun ja talonpoikaisen näköisen kenkäpussin. Kankaan puolet ovat eriväriset, joten käänsinkin nyt sen nurinpäin. Helmakäänne koristaa kívasti pussin pohjaa ja yläosaan tein reilun käänteen nyöriä varten. Ja sitten tekemään itse nyöriä!

Suosikkimateriaalini pellava ja silkki pukevat hyvin mustaa nahkaa..

Sain jokin aika sitten tuliaiseksi nyörihaarukan, jota en ollut vielä testannut. Tuntui, ettei nyörinteko ole minun heiniäni, mutta mutta... Lankojeni joukossa on kauan sitten ostettua paksua luonnonväristä raakasilkkiä ja sehän olikin oikein passeli materiaali. Nyörinteko oli aika hauskaa, vaikka alusta tulikin melko epätasaista ja liian löysää. Työ alkoi kuitenkin taas neuvoa tekijäänsä, ja niinpä luulen, ettei tämä nyöri jääkään ensimmäiseksi ja viimeiseksi.

EVA K.: Solmioiden uutta elämää

Roosanvärinen solmio oli selvästi ollut omistajansa mieleen, sillä se oli kulunut osittain puhki. Niinpä tästä pussista tuli ensin niin kapea, että jouduin taiteilemaan siihen vielä pienet sivukappaleet. Näiden solmioiden kanssa värkkääminen tarjoaa monenlaisia haasteita ideoinnista pieniin käytännön ongelmiin, mutta lopulta kuitenkin vaikeuksien kautta voittoon. Ajattelin lähettää roosanvärisen takaisin entiselle omistajalleen - tuntemattomalle sponsorilleni.

Silkin merkit jätin tarkoituksellisesti paikoilleen, ne ovat kiva pieni yksityiskohta. Ruskeaan kokeilin konetikkausta, joka onnistuikin yllättävän hyvin, roosaan tein tapani mukaan tikkauksia käsin.

"Perhepotretti"

Yhden solmion olen käyttänyt jo kokonaan, ja paljonhan niin pienestä kangaskaitaleesta tulikin. Jätin välillä pellavan pois ja tein pelkästä silkistä, mutta kyllä tuo pellava minun mielestäni oikein korostaa silkin hienoutta.