MarjoRie: Vatukka Alpakkapusero

Tämän puseron valmistuminen oli kyllä oikea urotyö! Neulomisen aloitin jo toissa talvena, ja teinkin silloin melkein valmiiksi. Ompelin jopa kappaleet yhteen, ja sovitin. Voi kauhistus, sitä katsellessa tuli se "Eipä Mennyt Kuten Strömsössä" -fiilis. Näytti lähinnä neulotulta bikini-yläosalta, semmoiselta epäsopivalta kuten bikineillä on tapana näyttää. Eli helmaa ja kaulusta vailla oleva kurpake löysi paikkansa kaapin perukoilta. Tiiina minua rohkaisi ja kannusti saattamaan tekeleen valmiiksi. No tuossa kevättalvella sen tein, eikä näyttänyt päällä yhtään paremmalta. Sitten vein Tiiinalle pingotettavaksi, ja Voila!, sehän uudistui suorastaan päälle passeliksi!



Tässä oli se lähtökohta, eli neule on tehty kahdesta kappaleesta, etu ja taka, jotka on neulottu ns. poikittain (=vaakatasossa). Saumat kyljessä ja olkapäällä. Kumpainenkin kappale aloitettu hihan suusta, sitten kainalon jälkeen lisätty silmukoita, toisen hihan kainalon kohdalla taas vähennetty ja tehty lopuksi resori. Helmasta on sitten poimittu silmukat, ja resori tehty ylhäältä alaspäin. Ja viimeiseksi kaulus.



Alkuperäisessä mallissa (Kotiliesi 21/2008) kaulus on isompi, taitettu. Mutta jotenkin minusta puolimittaisten hihojen kanssa tuo pikkukaulus on parempi. Ja muutenkin lyhyelle sopivampi. Tässä väri on aika oikea, semmoinen vanha roosa. Lanka on Drops Alpacka, oikein ohut, mutta yllättävän joutuisaa neuloa. Lankaa meni paljon vähemmän kuin ohjeessa ennustettiin.

MarjoRie:Huivi

Tämän huivin tein talvella Rose Mohair langasta. Väri on aivan ihana, syvän punainen. Tarkoitettu käytettäväksi vaalean talvitakin kanssa. Näyttää hyvältä kiepautettuna harteille, mutta voi myös nostaa päähän. Malli on Novitasta (ks. Tiiinan hihake, sama malli). Tässä on pituutta niin paljon että voi helposti muutta myös hihakkeeksi. Tämmöistä simppeliä pitsineuletta on sitten ihanan helppo tehdä, mutta toisaalta säilyy mielenkiintokin kun on pakko pikkusen laskea missä mennään.

MarjoRie: Putkisukat (sukka ilman kantapäätä)

Nukkumaan mennessä usein palelee jalkoja ja pitää laittaa sukat, tietysti ne ensimmäisenä käteen osuvat. Mutta sitten yön edetessä untuvapeiton lämpö alkaa vaikuttaa, jalat eivät ole kylmät vaan suorastaan kuumat ja sukista pitäisi päästä eroon. Ihanaa unta ei viitsisi katkaista ja herätä riisumaan sukkia. Sitten sitä sörkkii toisen jalan varpailla sukan reunaa ja yrittää pukata sukan jalasta, tiukka resori vastustaa, typerät sukat katkaisevat unen.
Mutta nyt on ongelma ratkaistu: tässä on mainiot unisukat!
Malli on siis tosiaan yhtä pötkylää, kärkeen vain kavennus. 3 o, 3 n kolme kerrosta, sitten siirretään yksi pykälä, eli aloitetaan 2 o, 3 n, 3 o jne. Ja taas kolmen kerroksen jälkeen siirretään (aloitus 1 o, 3 n, 3 o jne.). Silmukkamäärä pitää olla kolmella jaollinen, niin kuvio kiertyy kauniisti. Ja kuten näkyy, ihmeen napakasti istuu jalkaan sukka ilman kantapäätä!



Tein nämä unisukat ohuesta langasta (Fortissima Socka Degradee Color mit Bambu) ohuilla 2,0 puikoilla, se varmasti auttaa sukan istuvuutta. Paksusta langasta tulee luultavasti kantapään kohdalta tönköt. Langassa on 60% villaa, 25% bambua ja 15% polyamidia. Mielestäni tämä hennosti liukuvärjätty väri on ihan kiva.
Suosittelen mallin kokeilemista kantapää-kammoisille neulojille ; )

MarjoRie: Pipo

Tähän ihanan paksuun pipoon idea tuli, kun tytär oli ostanut halppiskaupan löytökorista tosi nätin tämäntyyppisen valkoisen pipon muutamalla eurolla. Sovitin, ja kas kummaa, se passasi mullekin jotenkuten (olen perheen piirissä elävä vitsi siitä ettei naamaani sopivaa pipoa ole olemassa). Luonnollisesti piti sitten saada samanmoinen, mutta oikeasta villalangasta. Halppispipo oli tietysti akryylilankaa, pyh. Yritin imitoida kaupan pipon kuviota vaikka millä konsteilla, eipä tullut päähän (lue: naamaan) sopivaa. Lopulta turvauduin tuttuun konstiin: selailin vanhoja Novita-lehtiä. Erilaisten kokeilujen jälkeen syntyi sitten tämmöinen pipo, jonka malli on muunnelma talvi 2007 lehdessä olleesta Mambo-piposta. Tämä ei ole Mambosta, vaan siitä toisesta paksusta villasekoitteesta... jonka nimi ei nyt tule mieleen. Mutta myöhemmin ilokseni huomasin, että tämänmalliset pipot ovat vallankin muotia!

MarjoRie: Joulutunnelmissa

Tässä iloinen ristipistotyö muutaman vuoden takaa. Sen olen tehnyt paksulla langalla semmoiselle valmiiksipainetulle pohjalle, helppoa ja nopeaa. Ostin valmiin paketin muistaakseni Margaretasta. Ja sieltäpä taitavat nuo muutkin olla peräisin. On työkavereiden kanssa tehty montakin kimppatilausta vuosien varrella. Olisipa ihana nähdä muidenkin töitä. Pitäisi joskus pitää semmoiset "käsityömuistelo" pirskeet!



Nämä kaksi pikkutaulua on tehty ihan ohuesta langasta laskemalla semmoiselle pikkuruisilla ruuduilla kudotulle aida-kankaalle. Ihan kamalan työläitä! Ihmettelen kyllä miten olen nuo saanut valmiiksi asti tehtyä... Enkä kyllä enää saisi edes noin ohutta lankaa neulansilmään pujotettua (vaikka mulla onkin lasit). Mutta ovat kyllä aika suloisia ja aina ihana kaivaa esille joulun tullessa.



Tämä taulu on minulle jotenkin aivan erityisen rakas. Maisema on rauhallinen ja värit seesteiset, ehkä tässä kiteytyy se joulun tunnelma johon haluaisi päästä uppoamaan. Ja muistan sen ajan jolloin olen tämän tehnyt, lapset olivat vielä pieniä ja joulun valmistelutkin erilaiset kuin nykyisin. Puhumattakaan itse joulusta ja Joulupukin odotuksesta!
Tämä on pitkäpistotekniikalla tehty. Se on joutuisaa tehdä ja lopputuloskin on aika mukava. Ai niin, tämän taulun lasin mieheni leikkasi meidän vanhasta saunan ovesta ;)

MarjoRie: Huiveja ja siililapaset

Joulun alla meinasi vähän tulla kiire näiden pukinkonttiin lähtevien neulomusten kanssa.... Tässä on vävykokelaalle tulossa huivi. Kuva on otettu aatonaattona, tein niin pitkästi kun ehdin. Tytär vieressä pakkaili kassia, olin jo päätellyt langat ja vielä neuloin niin monta kerrosta kun aikaa oli. Tuli kuulemma hyvä, sopii mustan villakangastakin kanssa perfect.
Muuten, olipa ihana oli tehdä ihan itse valitsemilla väreillä, eikä valmiista raitalangasta!



Näitä huiveja tuli hieman erilaisia muutamia. Tässä tyttären kummitädille menevä vaaleansininen reikäkuvioinen angorahuivi, uskoisin sopivan juuri hänen sinisiin silmiinsä. Tämä nyt on kyllä päällystakin kanssa käytettävä malli, kutina voi olla muuten hirmuinen! Punaiset ovat silkkivillaa, viininpunainen pikkuhuivi Sivillaa ja tuo vaaleanpunainen Tee-Teetä.



Lisäksi tuli värkättyä kummilapsille lapasia, tässä muutama malliksi:


Tässä vielä piiitkä huivi todistettavasti käytössä:

MarjoRie: Drops palmikkosukat

Näihin sukkiin malli on poimittu Garnstudiosta (ME-013). No, tietenkin piti ihan vähän mukailla ohjetta, kuinkas muutenkaan. Eli kantapää on taas se ranskalainen johon ihastuin Kai-Mei sukissa. Siinä idea on V-muoto, joka lähtee neljällä silmukalla ja levenee kun kavennuksen jälkeen neulotaan vielä yksi silmukka ennen käännöstä. Itseasiassa se istuu jalkaan paremmin kuin perinteinen kanttinen malli.

Näiden palmikkosukkien väri on aivan ihana petrooli, lanka Sisua. Tein taas niillä kakkosen puikoilla, ja hyvät tuli. Varressa olevan palmikkokuvion tein ohjeen mukaisesti erilaisen vasempaan ja oikeaan sukkaan, mutta ihan turhaan. Ei sitä mitenkään erota vaikka olisivat samanmoiset. Näistäkin tuli kivan napakat, paljolti johtuu päällypuolen joustinneuleesta. Kukahan nämä saa joululahjaksi??

MarjoRie: Kai-Mei sukat

Nämä syksyn ensimmäiset sukat valmistuivat sopivasti ensilumille. Tänään käytiin pitkällä lenkillä ja paluumatkalla koukattiin pururadan kautta. Ja voi ihmettä: siellä oli ihan selvät suksen jäljet! Joku oli jo luistellut siellä kuuran peittämällä purulla ; ). Innostus on suurta, mutta suksia hieman käy sääliksi...
Niin, nämä sukat ovat nyt monessa mielessä Eka Kerta -sukat. Ensinnäkään kaikkina näinä vuosina en ole koskaan tehnyt sukkia näin ohuesta langasta! Kakkosen puikoilla eikä todellakaan tullut tiukat tai jäykät. Ensin tuntui että huh-huh, nämä ei valmistu ikinä. Mutta sitten jotenkin pääsin vauhtiin, ja näitä olikin ihan kiva tehdä, oikeastaan päätin että sukkiin saa olla korkeintaan Nalle-paksuinen lanka. No, toisekseen tein eka kertaa jotain englanninkielisestä ohjeesta (kiitos Tiiinalle siitäkin). Siinäpä sitä tavaamista riitti, vähän huvitti itseänikin kun sain Tiiinalta apuja jopa lenkkipolulta. Kyllä ne pikkuhiljaa alkoivat purlit ja yarnoverit tulla tutuiksi, samoin ssk ja K2tog. Ja vielä yksi ekakerta näihin sukkiin liittyy: ranskalainen kantapää. Se olikin se juttu joka kolahti, sellainen tulee kyllä jatkossa muihinkin sukkiin.



Mutta tämä kuvion tekeminen kirjavalla langalla oli ihan turha juttu, se kaunis kiertyvä pitsi ei tule mitenkään juuri esille. Tavallaanhan sen aavistin tehdessäni, mutta en malttanut jättää poiskaan. Sukat ovat muuten ihanasti jalkaan istuvat, suosittelen tätä mallia.

MarjoRie: Väriä syksyyn

Viime keväänä ostin käsityömessuilta yhden vyyhdin tätä ihanan väristä villalankaa. Siinä on petroolin sävyä, lemmikin sinistä ja syvän tummaa liilaa. Ihastuin langan väriin (harmi kun ei kuvassa ole oikein) niin, että sen enempää ajattelematta ostin todellakin vain yhden vyyhdin (no oli se kyllä tosi kallistakin). Kotona sitten ihastelin lankaa, ja ihmettelin että mitä tästä voisi tehdä, eihän tämä mihinkään riitä. Niinpä siitä tuli huivi. Tai siis ensin tuli jos minkälaista yritelmää jotka aina kiertyivät sykkyrälle, lopulta syntyi tämä joka ei rullaudukaan tupeksi. Pitkään piti pohtia, että miten sen kiertymisen estää.... Lopulta tein n 5 cm "raitoja" sileästä neuleesta oikein isoilla puikoilla. Huivissa ei siis olekaan oikeaa eikä nurjaa puolta, molemmat ovat samanlaiset. Mutta eipä kierry reunatkaan!

MarjoRie: Tuliaistossut

Näitä tossuja tein muutama vuosi sitten ystäville ja sukulaisille lahjaksi, tuliaisiksi ja jopa joulupukin konttiin. Tossut ovat hyvin jalkaan istuvat, ei liian lämpimät vaan juuri sopivat vaikkapa tällaiseen syysiltaan. Niinpä nytkin kesän neulomistauon jälkeen tuntui luontevalta aloittaa näillä pikkutöillä. Mielessä oli myös opiskelemaan lähtevä tytär, joka saisi opiskelijaboxissaan suojautua kylmää vastaan äidin neulomilla töppösillä... Ja lankakerän loppuja kyllä kaapissa riittää tossuvärkeiksi!

Nämä allaolevat on tehty kahdesta eri Nalle-langasta, ja ovat olleet käytössä koko viime talven.



Tässä vielä ohje, jos haluat päästä helposti ja kätevästi lankakerän lopuista eroon:
Luo 4s ja neulo aikaoikeaa ensin 6 krs. Jatka ainaoikeaa ja lisää samalla aina krs:n lopussa 1 s neulomalla viimeinen silmukka ensin etureunasta ja sitten sen takareunasta. Kun työssä on 28 s lisää kerralla seuraavasti: neulo 1 s o, neulo sitten jokainen seuraava s ensin takareunasta oikein ja sitten etureunasta oikein, neulo viimeinen s oikein. Neulo näillä 54 s:lla joustinneuletta (2o, 2n) 15 cm. Neulo sitten reunimmaisten s:n sisällä koko krs ajan 2 s o yhteen, jää 28 s. Jatka ainaoikein neuletta ja neulo joka krs lopussa 2 s o yhteen kunnes jäljellä on 4 s. Neulo näillä 6 krs ja päättele. Taita kahtia, ompele taka- ja etusauma sekä päälle tulevat 4 s yhteen. Ja toiseen jalkaan samanlainen!

MarjoRie: Tuunausta

Näyttääkö tutulta? Kyllä, se on Tiiinan kietaisujakku vähän tuunattuna. Tiiina kyllästyi jakkuun, kun se vähän kiertyi ja hieman nousi ylöspäin ja jotenkin piti aina korjailla ja nykiä pitkin päivää. Hyvän näköinen se mielestäni oli, joten minäkin sitä kokeilin. Ja sama juttu (no tietysti, koska olen pulskempi). Tuo Cocos lanka ei ole erityisen "liukasta" päällä, joten se edellyttää mallilta istuvuutta. Päätimme sitten kokeilla tuunausta: nauhat pois, sivusauma kiinni ja resori helmaan. Ja sanonpa että hyvä tuli, paljon paremman tuntuinen päällä. Ja mielestäni ihan hyvän näköinenkin!

MarjoRie: Taikakieppi

Ostin taannoin luonnonvaaleaa Rose Mohair lankaa pari kerää aikomuksenani tehdä joku ihana pitsihuivi tumman talvitakin piristykseksi. Jotenkin aina kaupan lankahyllyllä se optimismi on niin suurta...No, talvi tuli, meni ja huivi jäi haaveeksi. Sitten bongasin Novitasta Taikajakun, jossa oli mielestäni kaunis pitsikuvio. Ja älyttömän helppo malli! Nämä helpot ja jänskät jotenkin aina vetoavat meikäläisen hätäiseen luonteeseen. Niiden tekeminen on yleensä todellakin helppoa ja joutuisaa, ohjeet niin selkeät että sopivat jopa tällaiselle "oikolukuluonteelle". Ja siinä tehdessä jo ehtii miettiä, että näin kätevää juttua voisi tehdä useamman, eri värisen ja erilaisiin tilanteisiin sopivan... Valitettavasti näiden taikajuttujen lopputuloskin usein on sen mukainen: eli eihän siinä kauan nokka tuhissut, mutta ei se kyllä päällekään passaa. Että onneksi en sitten ostanut sitä roosaa mohairlankaa toista taikajakkua varten. Mutta yksi hyvä puoli: hoikalle tyttärelleni nämäkin yleensä sopivat! Yllä valmis jakku hänen päällään, sopii kuin valettu. Minullehan se ei sitten rintojen kohdalta yltänyt juuri kainalokuoppaa edemmäs.

Ja tässä se kätevä kappale ennen kokoamista, todella simppeli juttu. Taitetaan siis keskeltä kaksinkerroin ja ommellaan sivusaumat. Suosittelen mittakappaleen tekoa vaikka jostain kangaspalasta, niin tulee sitten sopiva ja yltää edestä kiinni. Vielä minun kuitenkin tekisi mieli kokeilla toisenkin kerran jos tulisi itsellekin sopiva.

MarjoRie: Taas yksi liivi

Meikäläisen sinnillä nämä ilman hihoja olevat neuleet tuntuvat olevan mieluisimpia... Toki perusteena voisi olla sekin, että niitä on kiva pitää erilaisten ja eriväristen puserojen ja paitojen kanssa, eivätkä ne myöskään ole liian lämpimiä. Tämä liivi on muunneltu Novitassa Syksy 2008 olleesta mallista. Muunnelma siksi, että en kertakaikkiaan saanut sitä salmiakkien keskelle tulevaa helmineuletta oikein! Melko monen yrityksen ja erehdyksen (=purkamisen ja hermostumisen) jälkeen totesin, että on näitä malleja ennenkin osattu itse keksiä. Hain pikkusen vinkkiä taannoin Novitan mukana tulleesta vihkosesta, jossa on ohjeita seiskaveikka langalle ja niinhän se onnistui. Kuvio on siis tehty pelkillä oikeilla silmukoilla nurjien keskelle. So simple! Kuvion laidoilla on pikkupalmikot ja sivustat ovat jatkettua helmineuletta.


Takakappaleen tein kokonaan jatketulla helmineuleella, koska mielestäni kuvio ei oikein hyvin istu selkäpuolelle (kuten mallissa olisi ollut). Ja lankana on Nalle, koska siitä löytyi tämä ihanan pehmeä sinisen sävy, vähän niinkuin "farkunsininen", joka valitettavasti ei ihan todellisena näissä kuvissa näy.

MarjoRie: Pakkaset paukkuu

Lunta leijailee hiljalleen, pakkasta on noin 18 astetta. Ihanaa, meillä on vihdoinkin oikea talvi! Joulupukkipa ei tuonut meille Singstaria, mutta kylläkin DancingStage Supernova 2:n ja kaksi tanssimattoa. Voi että, kyllä osaa olla koukuttava peli tämäkin, ja haastetta riittää. Tässäkään pelissä ei tanssinlahjat ratkaise, joskin rytmitajua on oltava jonkin verran. Hiki virtaa, suorastaan tunnen kinkun sulavan....
Pohkeiden jumituttua on pakko välillä siirtyä rauhallisempiin harrastuksiin. Tässä tyttärelle Mambosta tehty huivi, joka onkin nyt tarpeen. Mamboa on aika tahmea neuloa, mutta tarpeeksi isoilla puikoilla tehtynä lopputulos ei olekaan niin jäykkä kuin pelkäsin. Ja yllätyin siitä, kuinka hyvin tämä sopii yhteen seiskaveikasta tehdyn baskerimyssyn kanssa. Luonnonvaalea sävy on tismalleen sama. Ilmeisesti värisävyjen yhteensopivuus onkin tärkeämpää kuin samanvahvuinen lanka. Ja usein Mambosta tehdyt myssyt ovat tönkön oloisia.


Huivin malli on ihan yksinkertainen: reunassa ja palmikoiden välissä on helmineuletta, palmikot 8 silmukan levyiset. Tein molemmat apupuikolle nostot eteen, oikeastaan olisi pitänyt tehdä toinen taakse niin huivi olisi symmetrisempi. Ja pituutta tietysti reilusti!

Pääasia

Tiiina on innostanut myös minut pipojen pariin: tässä tämmöinen myssy/baskeri mallinen systeemi. Ohje tietysti myös Tiiinalta. Kyllä oli helppo tehdä, kun toinen oli jo toteuttanut mallin ja antoi vielä ohjeet ja kommentit! Tämä on neulottu 7veljeksestä, himpun verran reilu tuli mun käsialalla. Eli Nallesta varmaan tulisi just hyvä. Mutta Saara tykkäsi tästä, on ollut jo viikon käytössä, ja passaa kivasti hänelle.

No tietysti piti sen verran luovuutta käyttää (=ohjeiden noudattaminen tuntuu olevan täysin mahdotonta) että nuo kavennukset tein yhdellä palmikolla kahden kapean sijasta, kiitos Tiiina vinkistä, niin niistä tulikin tuollainen kiva tähti.

Olen kyllä iloinen, että pipot sun muut päähineet ovat taas muotia. Syksyn Novitassa oli kivoja malleja myös lipallisista baskereista, onkohan niitä kukaan toteuttanut? Vähän kutkuttelisi testata....

Tyttömäinen liivihame

Tämä on kyllä varmasti onnistunein neuleeni aikoihin! Valmistumisprosessi oli tuskallinen, mutta lopputulos onneksi palkitsee. Eikä vähiten siksi, että se päätyi lukioikäisen tyttäreni ylle! Malli sopii hänelle tosi hyvin, ja ruskea väri on herkullinen. Neule on tehty Mozart-merkkisestä mohairlangasta. Alkuperäisen mallin keksin Novitasta Talvi 2007, tunika 30, siitä on siis alaosan pitsineulos. Ja samasta mallista oli version 1 yläosa. Tästähän siis piti tulla minulle itselleni liivi, mutta alkuperäisen mallin mukainen yläosa oli kamala (Saaran kommentti: näytät ihan roomalaiselta soturilta, haarniskassa). Toinen versio yläosasta oli Novitasta syksy 2008,tunikamainen pitsiliivi. Siinä näytin tynnyriltä (oma arvio). Vihdoin älysin, että tällainen malli ei yksinkertaisesti sovi minulle. Niinpä ideoin samassa lehdessä olleesta liivitunikasta tuon kolmannen yläosan, ja se on hyvä, juuri Saaran tyyliiin sopiva. Siinä on keskellä ja olkainten molemmissa reunoissa joustinneuletta, joista tulee napakkuutta.

Takakappale on matalampi, liivihameen tyylisesti.
Ai niin, mohair-lanka on muuten eivan erityisen ikävää purkaa....

Iloisen kirjavaa

Tällainen kesäpusero syntyi Lidlistä pikkurahalla ostetusta Colorado langasta, 100% puuvillaa. Todella napakka ja ryhdikäs toppi, uskomattoman hyvä lanka, sitä meni tasan paketissa olleet 300g. On pidetty ja pesty, tosin kesä oli niin viileä että villatakki sai olla tuossa päällä vielä. Väri nyt on aika mielenkiintoinen, väriarkana ihmisenä pyörittelin sitä vähän aikaa ennenkuin ostin, mutta nyt kyllä pidän lopputuloksesta.

Edessä on palmikko, jonka puolikkaita "jatkoin" pääntien reunaa ryhdittämään. Samoin selkäpuolella on palmikko. Se muuten vähän myös antaa selkäpuolelle mallia, sillä toppi on teht suorista kappaleista. Malli on muokattu siitä lankapaketin mukana tulleesta mallista.

Kesän muistoja....

Menneen kesän tuotokset ovat jääneet jakamatta kanssanne, mutta ehkä vielä voin sen tehdä. Tässä ensimmäisenä jo kerran työstetystä Havaijista (=se onneton virkattu huppuliivi ei korostanutkaan vartaloni parhaita puolia) neulomalla tehty pusero. Lähtökohta oli siis tämä: läjä virkattua liiviä, ja lisäksi käyttämätöntäkin lankaa yksi kerä. Suht. tympeää purettavaa tuollainen tikapuulanka, en oikein sen funktiota ymmärrä muutenkaan. Tai ehkä se juuri tekeekin tuon kivan epätasaisen, elävän pinnan.


Tämä on ihan kiva ja miellyttävä päällä, ehkä aavistuksen helmastaan löppänä. Kuitenkin semmoinen meikäläisen tyylinen, kaikesta beigeydestään huolimatta (vai juuri siksi?). Pääntien keskellä oleva "palmikkokäännös" ei juuri näy, mutta hivenen ryhdittää puseroa.

Tähän malli on suunnilleen kevään 2006 Novitasta. Siinä on muitakin Havaiji-langalle tehtyjä malleja, jos jonkun muunkin kaapista semmoista löytyy pölyttymästä...

MarjoRie: Takki ja nuttu

Tai paremminkin takki vai pusero? Olin mielestäni kätevä ja käytännöllinen valitessani tätä mallia (Novita kesä 2007): neuletakki joka on muunneltavissa v-aukkoiseksi neulepuseroksi. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. No, oikeastaan tähän malliin sinänsä olenkin tyytyväinen, ideahan on hyvä. Mutta tämä meikäläisen tekele lievästi ontuu: hihat ovat liian pitkät ja raskaat, hihojen istutus on vähän sitä sun tätä (uskaltaisinko kokeilla "prässätä" niitä kurttuja pois?). Ja tuo kallis Malibu lanka... liukasta ja hyvää neuloa, mutta oli ihan mahdottoman tympeää ommeltaessa osia yhteen, aina neula lävisti langan ja jumittui. Ja valmis neule on älyttömän raskas, siksi nuo hihatkin varmaan roikkuvat. Ja samasta syystä johtuen puseromallisena neule on miellyttävämpi päällä, takki jotenkin yrittää valua harteiltakin alas. Tätä pitää vähän sulatella, lopputulos ei (taaskaan) ollut ihan odotusten mukainen.

MarjoRie: Cocos kesätoppi

Viime sunnuntaina auringon paistaessa ja lintujen laulaessa sain valmiiksi villaliivin. Tänään lunta on tullut taivaan täydeltä koko päivän - ja helletoppi valmistui! Kumpiko lie väärässä aikataulussa, luonto vai neuloja?
Tämä toppi on aloitettu kaula-aukosta virkkaamalla pylväitä ja ketjusilmukkakaaria, rinnan kohdalla vaihdoin virkkuukoukun pyöröpuikkoihin ja jatkoin kohti helmaa. Eli niin sanotusti ylösalaisin tehty toppi. Kaarrokkeesta tuli ehkä aavistuksen nafti, olisi voinut tehdä ehkä vielä yhden kerroksen. Puran vielä helman joustinneuleen (1o, 1n) ja jatkan toppia viitisen senttiä pidemäksi, en enää koe olevani napamalli-ikäinen. Muuten olen aika tyytyväinen, uskon käyttäväni tätä. Tosin tytär oli vähän sitä mieltä, että tuo glitterlanka ei ole ihan viimeisen päälle... Lanka on Novitan Cocos ja ohje kesä 2007 Novita-lehdestä. Luulenpa palaavani tähän malliin, mulla on kaapissa Havaiji-purkulankaa ideaa odottamassa.