Näyttääkö jotenkin tutulta? Tässä on menossa pellavapusero nro 2 - tai mihinkä se nyt menee, kun on seistä jököttänyt tässä vaiheessa jo hyvän tovin. Aloitin tämän muistaakseni junassa, kun olin saanut ensimmäisen puseroni valmiiksi ja lankaa ja puikot olivat mukana. Helmaan tein valepalmikkoa ja sitä olisi tarkoitus saada tuonne ylöskin, kun vain jotenkin keksisin, miten jatkan. Pusero on tehty pyörönä ja on nyt siis jo olkapäissä.
Myssyosastolla on sentään tullut valmistakin...
Enpä ole laskenut, miten monta myssyä on tullut tänä vuonna tehtyä, aika monta joka tapauksessa. Löysin kaksikin kivaa ohjetta kaksinkertaisena neulotusta myssystä ja toisen tavan ehdin jo testata. Tämä oli hankala tehdä, sillä siinä kuljetettiin koko ajan kumpaakin lankaa ja neulottiin siis joka toinen silmukka vaalealla, joka toinen tummalla. Ei kuulosta varmaan mitenkään vaikealta, mutta kun toista lankaa sitten piti kuljettaa työn edessä, niin vaikeusaste nousi ihan mukavasti. Aluksi kutominen kävi tosi kangerrellen, mutta onneksi sentään vähän nopeutui työn edetessä. Myssy nro 1 on siis kuitenkin valmis ja sen viehätys ja juju näkyy tässä: vuori kuultaa läpi. Enpä huomannut kuvata myssyä kyllä ollenkaan toisin päin, mutta yhtä hyvin se toimii myös vaalea puoli päällä.
Nyt testaan toista tapaa. Tässä vaaleat ja tummat kerrokset neulotaan vuorotellen. Lankaa siinäkin kuljetetaan osittain edessä, mutta työ käy huomattavasti helpommin tällä tavoin. On se joka tapauksessa kyllä hitaampaa kuin yksinkertainen neule.
Jos ei ole minulla kaikki valmista, niin eipä ole tomaatillakaan. Tämä taimi se vain kukki ja kukki ja näytti, ettei se mitään muuta tänä kesänä ehtisikään. No, yhtenä päivänä se sitten yllätti minut pienenpienillä luumunmuotoisilla vihreillä pötkylöillä. Nyt niiihin on tullut mittaa jo enemmänkin, mutta ei vielä väriä.
Kiirehtiminen ei auta - kypsymistä ei oikein voi nopeuttaa. Jospa sama juttu koskee näitä käsitöitäkin; minä nyt annan tuon puserontekeleen kypsyä kaikessa rauhassa...
25.8.2011
17.8.2011
EVA K.: Rakastan luotujani - edelleen
Luominen, varsinkin tämä luomakuntateema monotypialla on niin kiehtovaa, että syntyi ainakin vielä tämä toinen työ. Tämä ei ole tilkkutyö kuten edellinen, vaikka vähän siltä näyttää, vaan olen vain painanut kuvat riveihin ja kylläkin sitten lopuksi tikannut käsin jokaisen ympäri. Päällyskangas on ns. jokamiehen lakanakangasta, pehmeää puuvillaa, taustaksi laitoin vanhan pellavaliinan; molemmat kirppislöytöjä. Ja aihepiirinä siis edelleen eläimet, ihmiset ja kasvit.
Sisällä oleva vanu olisi voinut olla ohuempaa, mutta sellaista
ei ollut saatavilla silloin kun sitä hankin.
Päätinpä tuunata yhdet valkoiset puuvillashortsit, jotka olen joskus kauan sitten ostanut, mutta en ollut ottanut niitä
vielä käyttöön. Nyt tuli testattua, miten pystyy painamaan
leimasimella valmiin vaatteen - jotenkin..
Ihan passelit housut, kunhan vain vielä tulisi se
'vananaiste suvi', vaikka mikäs vanha nainen minä olen,
koulutyttö :=).
Sisällä oleva vanu olisi voinut olla ohuempaa, mutta sellaista
ei ollut saatavilla silloin kun sitä hankin.
Päätinpä tuunata yhdet valkoiset puuvillashortsit, jotka olen joskus kauan sitten ostanut, mutta en ollut ottanut niitä
vielä käyttöön. Nyt tuli testattua, miten pystyy painamaan
leimasimella valmiin vaatteen - jotenkin..
Ihan passelit housut, kunhan vain vielä tulisi se
'vananaiste suvi', vaikka mikäs vanha nainen minä olen,
koulutyttö :=).
Tunnisteet:
EVA K.,
grafiikka,
Kankaanpainanta,
monotypia,
valmiit 2011
11.8.2011
EVA K.: Terveisiä sisäiseltä lapseltani :)
Onneksi meille lapsenmielisille tehdään kalentereita, jotka saa itse kuvittaa. Vaikka olen innokas piirtäjä, niin usein käy näköjään niin, että kuukausi ehtii jo pitkälle, ennen kuin kalenteriini ilmestyy uusi kuva - niin nytkin. Ehdin jo lähes puolet elokuusta katsella valkoista tyhjyyttä, mutta tänään päätin korjata asian.
Yksi tämän kesän kivoista anneista on ollut taidenäyttelyt, joissa olen viettänyt aikaani eri puolilla Suomea. Ja kun on innokkaasti katsellut toisten tekemiä kuvia, alkaa omakin sisäinen lapsi näköjään pyrkiä esille.
Perspektiivi ei ole vahvimpia taitojani, mutta näyttelyissä olen nautiskellut myös siitä, että sen voi unohtaa. Mitä väliä loppujen lopuksi on pakopisteillä, jos armeliaisuuden aurinko kuitenkin hymyilee sekaisemmallekin asemakaavalle?
On kiva kokeilla kaikenlaista. Taitaapa näillä kahdella olla myös jokin tutustumisvaihe menossa - miten suhtautua tuohon tielle tupsahtaneeseen outoon olioon... tai kukapa se siinä hypähtelee...
Yksi tämän kesän kivoista anneista on ollut taidenäyttelyt, joissa olen viettänyt aikaani eri puolilla Suomea. Ja kun on innokkaasti katsellut toisten tekemiä kuvia, alkaa omakin sisäinen lapsi näköjään pyrkiä esille.
Perspektiivi ei ole vahvimpia taitojani, mutta näyttelyissä olen nautiskellut myös siitä, että sen voi unohtaa. Mitä väliä loppujen lopuksi on pakopisteillä, jos armeliaisuuden aurinko kuitenkin hymyilee sekaisemmallekin asemakaavalle?
On kiva kokeilla kaikenlaista. Taitaapa näillä kahdella olla myös jokin tutustumisvaihe menossa - miten suhtautua tuohon tielle tupsahtaneeseen outoon olioon... tai kukapa se siinä hypähtelee...
4.8.2011
EVA K.: Ja näin kassi heiluu ja kassi heiluu näin..
Olenpa istunut aika ahkerasti ompelukoneen äärellä pari iltaa. Välillä tuntuu, että ompelu on oikein hauskaa, mutta sitten taas joudun toteamaan, että en osaa olla niin millintarkka kuin pitäisi. Neuleissa on se ihanuus, että ne joustavat. Kappaleiden yhdistämisessä ei sentinkään heitto ole vielä katastrof. Ompelussa onkin sitten toisenlaiset lait.
Mekkokangastahan minulla on (edelleen) runsaasti. Niinpä päätin tehdä pienen laukun asun täydentäjäksi. Malli on ihan omasta päästä. Pyöreys ehkä tuli mieleeni siitä mekon pussihelmasta. Kotoa löytyi vielä sopivanvärinen toinen kangas ja jopa liimakangasta, jolla sain vähän ryhtiä. Laukussa on myös vuori tuosta samasta lilanvärisestä kankaasta, mutta ei mitään taskuja.
Kun sitten luulin kaiken olleen valmiina, niin eikös vain alkanut tuntua, että olisipa kiva, kun olisi vielä oikea kassikin tähän samaan asukokonaisuuteen. Kasseja on kyllä kovasti muutenkin, mutta eiväthän ne nyt tietenkään sovi tähän värimaailmaan millään. Siispä surffailua netissä; suomi, eesti, englanti - saksa tärppäsi :). Ja kuten kuvasta näkyy, pyöreys se iski tässäkin mallissa.
Huomasin heti, että saksalaiset ompelutermit eivät ole hanskassa, mutta nyt ovat - ainakin muutama. Tässä kassissa oli monta kohtaa, jossa piti olla "rechts auf rechts" ja lopuksi piti aina "absteppen".
Sen olen oppinut, että nuppineuloissa ei kannata säästää! Niiden laittaminen on pieni vaiva siihen nähden, että joutuu purkamaan, kun kangas onkin luiskahtanut ties minne.
Mutta eikös ole aika HÜBSCH!!! Vai pitäisikö heltyä peräti sanomaan LIEB... Jos joku jo erehtyi luulemaan, että vuori olisi yksinkertaisempi, niin ehei. Kun kerran saksalaisen mallin mukaan tehdään, niin tehdään perusteellisesti eli samat on rynkyt sisälläkin.
Mitenkäs minusta alkaakin nyt tuntua, että kaikesta huolimatta taidan pitää ompelusta.. ainakin vähän. Nyt kuitenkin kone hupun alle ja loppukangas piiloon.
Mekkokangastahan minulla on (edelleen) runsaasti. Niinpä päätin tehdä pienen laukun asun täydentäjäksi. Malli on ihan omasta päästä. Pyöreys ehkä tuli mieleeni siitä mekon pussihelmasta. Kotoa löytyi vielä sopivanvärinen toinen kangas ja jopa liimakangasta, jolla sain vähän ryhtiä. Laukussa on myös vuori tuosta samasta lilanvärisestä kankaasta, mutta ei mitään taskuja.
Kun sitten luulin kaiken olleen valmiina, niin eikös vain alkanut tuntua, että olisipa kiva, kun olisi vielä oikea kassikin tähän samaan asukokonaisuuteen. Kasseja on kyllä kovasti muutenkin, mutta eiväthän ne nyt tietenkään sovi tähän värimaailmaan millään. Siispä surffailua netissä; suomi, eesti, englanti - saksa tärppäsi :). Ja kuten kuvasta näkyy, pyöreys se iski tässäkin mallissa.
Huomasin heti, että saksalaiset ompelutermit eivät ole hanskassa, mutta nyt ovat - ainakin muutama. Tässä kassissa oli monta kohtaa, jossa piti olla "rechts auf rechts" ja lopuksi piti aina "absteppen".
Sen olen oppinut, että nuppineuloissa ei kannata säästää! Niiden laittaminen on pieni vaiva siihen nähden, että joutuu purkamaan, kun kangas onkin luiskahtanut ties minne.
Mutta eikös ole aika HÜBSCH!!! Vai pitäisikö heltyä peräti sanomaan LIEB... Jos joku jo erehtyi luulemaan, että vuori olisi yksinkertaisempi, niin ehei. Kun kerran saksalaisen mallin mukaan tehdään, niin tehdään perusteellisesti eli samat on rynkyt sisälläkin.
Mitenkäs minusta alkaakin nyt tuntua, että kaikesta huolimatta taidan pitää ompelusta.. ainakin vähän. Nyt kuitenkin kone hupun alle ja loppukangas piiloon.
1.8.2011
EVA K.: Kuin kaksi mustikkaa
Tänä iltana istahdin vaihteeksi ompelukoneen ääreen. Pitäisi tehdä mekkokankaasta vielä jokin pieni kassi, mutta idea ei ottanut tullakseen. Niinpä päätin pienenä lämmittelynä tekaista (meni melkein koko ilta tuhertaessa ja purkaessa...) pari pientä pussukkaa, kun sopivia kankaita on vaikka lampaiden syödä.
Olen kuvioinut kankaat joskus kevättalvella muistaakseni, ei siis ollenkaan mustikat mielessä, mutta jotenkin ne sattuivat silmiini juuri nyt. Kuvan värit eivät ole aivan parhaat mahdolliset, sillä oikeasti sininen on juuri kuin mustikan poski.
Vasemmanpuoleinen on pussukka on pellavaa ja oikealla oleva puuvillaa. Kuviot muistaakseni tein piimällä, siltä ainakin näyttävät. Laitoin toiseen kuminauhan, toiseen kiersin puuvillalangasta nyörin.
Shh - olen luvannut tehdä pussukan pientä kolehtia varten, joten nyt sitten vielä entten tentten teelikamenten, kumman näistä otan siihen tarkoitukseen :).
Nyt on kyllä pakko vielä vähän täydentää kuvakudostajuttuani. Neljän päivän uurastuksesta ei todellakaan syntynyt mitään maailmoja syleilevää suurteosta - tämä kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa..
Olen kuvioinut kankaat joskus kevättalvella muistaakseni, ei siis ollenkaan mustikat mielessä, mutta jotenkin ne sattuivat silmiini juuri nyt. Kuvan värit eivät ole aivan parhaat mahdolliset, sillä oikeasti sininen on juuri kuin mustikan poski.
Vasemmanpuoleinen on pussukka on pellavaa ja oikealla oleva puuvillaa. Kuviot muistaakseni tein piimällä, siltä ainakin näyttävät. Laitoin toiseen kuminauhan, toiseen kiersin puuvillalangasta nyörin.
Shh - olen luvannut tehdä pussukan pientä kolehtia varten, joten nyt sitten vielä entten tentten teelikamenten, kumman näistä otan siihen tarkoitukseen :).
Nyt on kyllä pakko vielä vähän täydentää kuvakudostajuttuani. Neljän päivän uurastuksesta ei todellakaan syntynyt mitään maailmoja syleilevää suurteosta - tämä kuva kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)