EVA K.: Huivien huisketta

 

Huovutusta pitkästä aikaa! En muistanutkaan, miten kivaa huovuttaminen on; varsinkin tämä helppo tapa, jossa pesukone tekee varsinaisen työn. Kaapista löytyi vielä hahtuvanloppuja ja sinne vähän villaa jatkoksi. Väri ei ole varsinaisesti jouluinen :) - taitaa viitata paremminkin pääsiäiseen.Tuli taas hyvä mieli, kun kauan kaapissa lojuneet hahtuvatkin pääsivät käyttöön, kaksi kivaa huivia niistä sai. Ja saattaapa käydä niin, että hahtuvia tulee joskus taas hankittua.

Huiveja on nyt syntynyt melkein kuin sieniä sateella, silkkihuiveja tosin. Koulussa on vielä tällä viikolla joulumyyjäiset, ja olen siis antanut siveltimen suihkia. Värien leviäminen on erittäin kiehtovaa eikä aloittaessaan voi ennustaa, mihin päätyy. Siinä kai se viehätys juuri onkin. Muistaakseni tämänkin huivin pohjaksi maalailin jotain kovin epämääräistä lopuilla väreilläni, mutta kullanvärisellä gutalla piirretyt hennot kuviot saivat ihmeitä aikaan - tunnelma muuttui aivan toiseksi. Onneksi gutta pysyi myös loppuhuuhtelussa.

Uusia tuttavuuksia?

Sitten ollaankin jo räväkämmissä tunnelmissa. Olipa värit sitten hillittyjä tai voimakkaampia, niin tuo ihana läpikuultavuus niissä pysyy.

Mikä lie hilpharakas (sana osui silmään Tallinnan reissulla..) siinä tepastelee.

Tarinoita voi kertoa monin tavoin.

EVA K.: Viikonlopun kokeiluja

Viime viikonloppuna kävin Seinäjoen käsityömessuilla. Opiskelijan budjetilla siellä ei paljon voinut törsätä, mutta yksi juuttivyyhti aivan uutena juttuna kuitenkin tuli hankittua. Virkkasin kutosen koukulla tämän pikkukupposen. Isompi koukku olisi luultavasti helpottanut työtä, joka oli melkoista vääntöä. Pinta on kaunis (kuva ei tee oikeutta), mutta saapa nähdä, tuleeko silti tehtyä lisää. Tein tämän pieneksi tuliaiseksi ja taitaapa jäädä saajan huoleksi miettiä käyttötarkoitus... No, aion kyllä itsekin jotain keksiä myös sisälle.




Koulu on vienyt mennessään ja tuonut monta uutta tekniikkaa ja näkökulmaa ja hupsis - nyt ollaankin jo syysloman kynnyksellä. Käsitöitä on tätä nykyä lähes joka sormelle.

Nämä kintaat neuloin Huopanen-langasta. Yksi kerä ei aivan riittänyt aikuisen kokoon eikä myöskään yksi konepesu.

Koristeluksi mietin peukalonauhaa ja iskuhapsua (huom. nämä uudet tekniikat..), mutta päädyin sitten neulahuovutukseen esihuovasta. Kintaat pääsevät lämmittämään synttäreitään viettävän ystävän käsiä.

Kuvia katsellessani huomasin vielä nämä kaksi pussukkaa, joita ei ole tullut esiteltyä. Ne ovat jo lähteneet maailmalle ja toivottavasti palvelleet tilaajaa hyvin. Materiaalina ovat edelleen käytetyt silkkisolmiot ja pellava. Pidempi nyöri on peukalonauhaa.