Tiiina: Sukkakuu

On ihan eri asia osata neuloa sukka kuin kirjoittaa ohje niin, että joku toinenkin saman osaisi. Viime päivinä olen nimittäin rustannut ohjetta Kalajoki-sukkiini. Tehnyt viime hetken muutoksia ja säätänyt ees-taas ohjeen ja kaavioiden kanssa. Päättänyt neuloa vielä yhden parin ennen kuvien ottamista. Tällä hetkellä itse ohje on jo koeneulonnassa. Hieman jännittää: neulookohan mallista kukaan? Jos ohje onkin ihan kökkö ja tekeleet ihan mörvelöitä...

Neulerintamalla levoton mieli nostaa päätään. Kesken on sitä ja tätä, lahjaideoita mielessä toteuttamistahtiin nähden ihan liikaa ja lankoja itselle pariin vaatteeseen. En enää tiedä mikä on parasta: ideoiminen, aloittaminen, itse neulominen vai se valmiiksi saaminen?

Mokkasukan sävy Raasepori taipui Cookie A:n Rick-sukiksi siskolle. Nerokas malli: selkeät linjat, ei liikaa koukeroita ja silti sukka, joka varmasti huomataan. Jos minulla olisi valta, määräisin jokaisen sukkia neulovan kokeilemaan edes kerran hieman ohuempaa lankaa ja hieman tavallisuudesta poikkeavaa mallia. Niin koukuttavaa ja houkuttavaa.

MarjoRie: Drops palmikkosukat

Näihin sukkiin malli on poimittu Garnstudiosta (ME-013). No, tietenkin piti ihan vähän mukailla ohjetta, kuinkas muutenkaan. Eli kantapää on taas se ranskalainen johon ihastuin Kai-Mei sukissa. Siinä idea on V-muoto, joka lähtee neljällä silmukalla ja levenee kun kavennuksen jälkeen neulotaan vielä yksi silmukka ennen käännöstä. Itseasiassa se istuu jalkaan paremmin kuin perinteinen kanttinen malli.

Näiden palmikkosukkien väri on aivan ihana petrooli, lanka Sisua. Tein taas niillä kakkosen puikoilla, ja hyvät tuli. Varressa olevan palmikkokuvion tein ohjeen mukaisesti erilaisen vasempaan ja oikeaan sukkaan, mutta ihan turhaan. Ei sitä mitenkään erota vaikka olisivat samanmoiset. Näistäkin tuli kivan napakat, paljolti johtuu päällypuolen joustinneuleesta. Kukahan nämä saa joululahjaksi??

MarjoRie: Kai-Mei sukat

Nämä syksyn ensimmäiset sukat valmistuivat sopivasti ensilumille. Tänään käytiin pitkällä lenkillä ja paluumatkalla koukattiin pururadan kautta. Ja voi ihmettä: siellä oli ihan selvät suksen jäljet! Joku oli jo luistellut siellä kuuran peittämällä purulla ; ). Innostus on suurta, mutta suksia hieman käy sääliksi...
Niin, nämä sukat ovat nyt monessa mielessä Eka Kerta -sukat. Ensinnäkään kaikkina näinä vuosina en ole koskaan tehnyt sukkia näin ohuesta langasta! Kakkosen puikoilla eikä todellakaan tullut tiukat tai jäykät. Ensin tuntui että huh-huh, nämä ei valmistu ikinä. Mutta sitten jotenkin pääsin vauhtiin, ja näitä olikin ihan kiva tehdä, oikeastaan päätin että sukkiin saa olla korkeintaan Nalle-paksuinen lanka. No, toisekseen tein eka kertaa jotain englanninkielisestä ohjeesta (kiitos Tiiinalle siitäkin). Siinäpä sitä tavaamista riitti, vähän huvitti itseänikin kun sain Tiiinalta apuja jopa lenkkipolulta. Kyllä ne pikkuhiljaa alkoivat purlit ja yarnoverit tulla tutuiksi, samoin ssk ja K2tog. Ja vielä yksi ekakerta näihin sukkiin liittyy: ranskalainen kantapää. Se olikin se juttu joka kolahti, sellainen tulee kyllä jatkossa muihinkin sukkiin.



Mutta tämä kuvion tekeminen kirjavalla langalla oli ihan turha juttu, se kaunis kiertyvä pitsi ei tule mitenkään juuri esille. Tavallaanhan sen aavistin tehdessäni, mutta en malttanut jättää poiskaan. Sukat ovat muuten ihanasti jalkaan istuvat, suosittelen tätä mallia.

Tiiina: Pienet ja punaiset

Kaksi iltaa ja kerän loppu teeteen alpakkalankaa. Sillä reseptillä syntyivät nämä ihanan punaiset junasukat. Hauska malli, mutta varsinainen juttu on tarina, joka sukkiin liittyy. Lasten kanssa askarreltiin sukkien kaveriksi kankaiseen pussukkaan muutamia lorukortteja. Pieni, kiva vieminen vauvaperheeseen.

Takana on iltalenkki tähtitaivaan alla, pimeällä tiellä, pelkän otsalampun valossa. Lähes aavemainen tunnelma. Kunnes pysähdyin peltoaukean keskelle ihmettelemään. Näinkö paljon tähtiä olikin? Uskomattoman kaunis ja kuulas iltahetki.

Sisko sen kerran sanoi: syksystä seuraavaan on riittävän pitkä matka, jotta kaikki tuntuu aina uudelta. Edellisen syksyn tuoksut ja tunnelmat on jo unohtanut kun ne pääsee kokemaan uudestaan. Niin totta. En kovin helpolla luopuisi suomalaisesta vuodenaikojen rytmistä.

EVA K.: Viikonlopun kokeiluja

Viime viikonloppuna kävin Seinäjoen käsityömessuilla. Opiskelijan budjetilla siellä ei paljon voinut törsätä, mutta yksi juuttivyyhti aivan uutena juttuna kuitenkin tuli hankittua. Virkkasin kutosen koukulla tämän pikkukupposen. Isompi koukku olisi luultavasti helpottanut työtä, joka oli melkoista vääntöä. Pinta on kaunis (kuva ei tee oikeutta), mutta saapa nähdä, tuleeko silti tehtyä lisää. Tein tämän pieneksi tuliaiseksi ja taitaapa jäädä saajan huoleksi miettiä käyttötarkoitus... No, aion kyllä itsekin jotain keksiä myös sisälle.




Koulu on vienyt mennessään ja tuonut monta uutta tekniikkaa ja näkökulmaa ja hupsis - nyt ollaankin jo syysloman kynnyksellä. Käsitöitä on tätä nykyä lähes joka sormelle.

Nämä kintaat neuloin Huopanen-langasta. Yksi kerä ei aivan riittänyt aikuisen kokoon eikä myöskään yksi konepesu.

Koristeluksi mietin peukalonauhaa ja iskuhapsua (huom. nämä uudet tekniikat..), mutta päädyin sitten neulahuovutukseen esihuovasta. Kintaat pääsevät lämmittämään synttäreitään viettävän ystävän käsiä.

Kuvia katsellessani huomasin vielä nämä kaksi pussukkaa, joita ei ole tullut esiteltyä. Ne ovat jo lähteneet maailmalle ja toivottavasti palvelleet tilaajaa hyvin. Materiaalina ovat edelleen käytetyt silkkisolmiot ja pellava. Pidempi nyöri on peukalonauhaa.

Tiiina: Lahjalankaa

Viisi kerää lahjaksi saatua (kiitos Aija!) Halpa-Hallin Juhlalankaa ála Novita muotoutui poolopuseroksi muutamassa illassa. Lanka oli paksua ja 100% akryyliä, mutta annetakoon anteeksi, koska väri oli upea. Neuloin alhaalta ylös, yläosan pyörönä, raglan kavennukset (elämäni ensimmäiset muuten) ja kaulukseen palmikot, joihin hieman lisäilin silmukoita. Vajaamittaisista hihoista pidän kovasti. Tällainen yhden talven pitoneule viileisiin keleihin.

Mitäs muuta: ensilumi on satanut ja sulannut, talvea päin pusketaan menemään. Ihan odottavaisin tunnelmin kuitenkin. Luvassa ehkä enemmän aikaa neuloa.

Tiiina goes Cookie A

Syksyn pienet neuleet: huivit, sukat ja pipot houkuttelevat. Lämpöisää villaneuletta tarvitsisin myös, mutta aikaa neuloa on liian rajallisesti. Joten pehmeitä paketteja pukinkonttiin. Aloitustuskissani tikuttelin ensimmäiset sukkaparit Novitan Nallesta, mutta nyt on Mokkasukkaa puikoilla. Mutta mitäs on jo valmiina:

Baktus kahdesta kerästä Novitan Puroa (jäätynyt karpalo) lahjaksi kummitytölle. Mites tämän puron kanssa muuten toimitaan, kun väriä johon ensimmäinen kerä loppui ei löytynyt toisesta kerästä lainkaan? Se niistä kauniisti liukuvista väreistä.

Malli Lindsay Cookie A:n sukkakirjasta pienin muutoksin (kärki ja kantapää tavalliseen tapaan, muutama silmukka vähemmän, jätin joustinneuleraidan tekemättä). Kaunis röpelöpinta, mutta 4 oikein yhteen oli aika tuskaista minun tiukalla käsialalla.

Kai-Meit myöskin Cookie A:n sukkakirjasta (ostin kirjan itselleni, ensimmäinen omistamani neulekirja ü). Sukkien kuvaaminen omissa jaloissa on muuten yllättävän haastavaa. Ja oman kameran säätäminen myös. Digijärkkärillä kuvaamisesta kurssi tänne meidän nurkille, Kiitos! Ja mukavaa syksyä kaikille!