Tänään oli leivontapäivä. Aluksi aamupuuron jämistä muutama karjalanpiirakka sitten ruisleipää ja viimeiseksi ihanaa sekaleipää. Tuore leipä on aina niin hyvää, että liikaahan sitä syö. Maha pinkeänä täällä siis.Jotta käsityötodellisuus ei ihan unohdu, niin toki jotain valmista: kaksi Jussi-slipoveria viimeistelin leipien kohotessa. Alan jo kyllästyä koko malliin. Pienimmän koon neulon ulkomuistista. Neule sai kaverikseen uunituoreen ison ruislimpun, sonninleivän siis. Ja jälleen saimme viedä vauvaonniteluita pienen pojan onnellisille vanhemmille. Elämän ihania hetkiä.

Ja mikä myös mukavaa: sain keskeneräisten töiden joukkoa kutistettua ja aion huomenna hyvällä mielellä suunnata lankaostoksille.












Tätä mallia ei suotta äänestetty yhdeksi talvi Novitan kauneimmista. Itse olen kutonut näitä pikkujusseja jo 4. (Kaveripiirissä eletään sitä onnellista aikaa, että vauvauutisia saadaan usein.) Meidän oma ukko on omaansa käyttänyt paljon. Liivi lämmittää sopivasti bodyn päällä, mutta ei ole liian hiostava. Kaunis, kehuja keräävä käyttövaate.


