EVA K.: Matka on tärkeämpi kuin perillepääsy

Oli jokin kummallinen hinku päästä kokeilemaan myös aikuisen kokoa tästä Elizabeth Zimmermannin mainiosta mallista, vaikka englanninkielinen ohje ei minulle auennutkaan. Vika tosin ei ollut oikeastaan kielellinen, vaan matemaattinen. Koko ohje perustuu johonkin salaperäiseen K:hon, jonka arvoitusta en ole vielä pystynyt ratkaisemaan. Laskin edellisen villatakkini silmukoita ja kerroksia ja pähkäilin ja pähkäilin, kunnes päädyin luomaan 430 silmukkaa.
Marraskuun lopulla vietin viikon pohjois-Espanjassa, ja kudin kulki kuin sivujuonena koko ajan mukana. Enpä ollut edes tiennyt, miten hyvin minulta käykään kutominen myös linja-auton kyydissä ennen kuin olin tehnyt edestakaisen matkan Barcelona - Zaragoza puikot vilkkaasti heiluen.

Kävin myös Jacan pienessä vuoristokaupungissa Pyreneillä. Siellä olin ollut n. 30 vuotta sitten opiskelemassa espanjaa yhden helteisen heinäkuun. Kun siis nuoruuteni yliopisto oli bongattu, lähdimme tyttären kanssa etsimään lankakauppaa. Lähes toivoton yritys! Jostain löytyi virkkuulankoja, muusta ei tietoakaan. Lopulta yksi ystävällinen señora vei meidät liikkeeseen, jossa myytiin myös lankoja - pelkkää akryylia! Kun kysyin villalankoja, myyjältä tuli varsinainen puheryöppy, miten kukaan ei enää kudo villasta, sehän kutistuu heti ekassa pesussa etc. etc. No, annoin hänen pysyä uskossaan ja poistuimme vähin äänin. Tytär sitten hoksasi, että etsitään seuraavaksi röijyyn nappeja. Ja niitähän ei kauan tarvinnutkaan etsiä, heti kohta törmäsimme vanhan (hyvän) ajan lyhyttavaraliikkeeseen, jossa hyllyt pursuivat kerrastoa ja sukkaa, nappia ja nauhaa. Olipa nautinto valita siitä yksin kappalein tämä nappikokoelma, jonka kauppiassetä sitten kääri tähän valkoiseen paperiin, johon oli ensin kynällä laskenut hinnat. Miksi meillä ei enää koe tämmöistä??
Zaragozasta sitten muuten löytyi oikein kiva lankakauppa ja sieltä taas pitkän harkinnan jälkeen ostin kerän vaihtovärilankaa, joka ihan tarkoituksellisesti poikkeaa röijyn värimaailmasta. Halusin kutoa myös Zaragozan muistoksi tähän vaatteeseen. Pääväri tulee siitä vanhasta Neveda Sirenestä, raitoina farkunsinistä ja kirkkaanvihreää Nallea. Joulupukki toi muuten samaa vihreää, mutta seitsemää veljestä, joten siirryinkin sitten sen käyttöön loppuvaiheessa.

Tänä pakkaspäivänä pääsin perille... Viimeinenkin nappi on ommeltu. Villa on lämmittänyt sekä selkää että mieltä. Kun nyt saisin vielä kuvan tästä tarinoiden takista, oma kamera näköjään teki stopin ja kuvaukseen tarvitaan muutenkin apuvoimaa.