Eipä neuleisiin ole tullut laitettua vuosilukua. Ne ovat syntyneet inspiraatiosta ja kaiketi käytännön tarpeestakin. Tämä tilkkutäkkitakki on oikeastaan yhden mahtavan joutsenpuseron kylkiäisenä syntynyt luomus. Tilatuista langoista jäi reilusti tähteitä ja muistan kyllä, miten kiehtovaa tätä palapeliä oli koota. Siinäpä paras vaihe olikin. Tein sen tyttärelleni, joka ei takkiin erityisemmin ihastunut, itselleni se ei taas kunnolla mahdu. Onni, etten sitä ole sentään vielä rahdannut kierrätykseen, sillä kaikkine tuhansine langanpätkineen siihen on tuhraantunut eräskin työtunti... muistaakseni...
Tämä lanka oli nimetöntä roskalankaa jostain tehtaasta, ja sopi silloiseen opiskelijan budjettiini varsin hyvin. Kaikki siitä tekemäni vaatteet eivät ole enää tallessa eikä niistä ole edes kuvia, mutta nämä kaksi puseroa ovat pysyneet matkassa - enkä niistä nyt enää kyllä luopuisikaan. Ainakin tämän neulotun puseron malli on syntynyt omasta päästä, virkatun ohjeen muistelen hämärästi löytäneeni jostain lehdestä.Varsinkin neulottua olen pitänyt todella paljon - siis 70- ja 80-luvuilla - ja onpa sitä ehtinyt jo pitää tyttärenikin. Lanka on niin sitkeää, puuvillan ja jonkun kiiltävän sekoitekuidun yhdistelmää, että siihen ei taida edes ajan hammas pystyä, mutta kellastuuhan se kuten vanha ylioppilaslakki. Pieni valkaisu ennen seuraavaa käyttökertaa taitaa olla paikallaan..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti