Jännä juttu tämä terassini uuden ilmeen syntyminen. Poikkesin yhtenä päivänä kirpparille katsomaan, joko seuraava tuoli tai miksei pöytäkin minua siellä odottaisi. Ja enpä toden totta ollut uskoa silmiäni, kun näin tämän pyöreän pienen pöydän, joka oli aivan tarkalleen samaa sinistä kuin korituolini ja tämän kirjavan pöydän palat! Pöydän maali on kulunut, mutta eikös se kuulu asiaan nykyään, joten annan sen ihan rauhassa näyttää vähän ikääntyneeltä. Tervetuloa joukkoon! Pöytäliinani seuraava elämä
Olin joskus vuosia sitten painanut ja maalannut ison taivaansinisen pöytäliinan, joka on ollut säiden armoilla terassin vanhalla pöydällä kesästä toiseen. Värit olivat haalistuneet pahan kerran. Tällä viikolla vanha pöytä penkkeineen lähti kierrätykseen. Liinaa en raskinut mitenkään panna vielä edes matonkuteisiin, saati kokonaan hävittää. Onneksi näin sieluni silmin, että se piristäisi tilkkutyönä terassin valkoista peräseinää - ja ei kun tuumasta toimeen. Ensin revin leveitä suikaleita, jotka pätkin eripituisiksi paloiksi. Suunnitteluun ja sommitteluun en aikaa tuhlannut, vaan siitä vain rohkeasti yhdistelemään kappaleita. Osa paloista on nurin päin, nurjalla puolella kun alkuperäinen väri oli vielä säilynyt.
Vihreät kaitaleet sattuivat käteen kangaskorista ja ovat muistaakseni piimävärjäyksellä tehtyjä. Jostain syystä ne näköjään tulivat kaikki vaakatasoon.
Lopuksi pääsin taas niin mieluisaan käsintikkaukseen; kaikki reunakaitaleet on päärmätty käsin kauniista kesäillasta nautiskellen ja aika paljon tikkasin kuvioitakin. Pieniä ovat elämän ilot: haalistuneetkin väripinnat aivan hivelivät silmää, kun työ oli sylissäni. Tulihan tähän muutenkin vähän kolmiulotteisuutta eli suoraan sanoen ryppyjä, mutta niitäpä taitaa olla jo tekijässäkin..
Nyt annan auringolle luvan paistaa ja viedä loputkin värit - ei tämä mikään perintökalleus ole :=).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti