Ostin taannoin luonnonvaaleaa Rose Mohair lankaa pari kerää aikomuksenani tehdä joku ihana pitsihuivi tumman talvitakin piristykseksi. Jotenkin aina kaupan lankahyllyllä se optimismi on niin suurta...No, talvi tuli, meni ja huivi jäi haaveeksi. Sitten bongasin Novitasta Taikajakun, jossa oli mielestäni kaunis pitsikuvio. Ja älyttömän helppo malli! Nämä helpot ja jänskät jotenkin aina vetoavat meikäläisen hätäiseen luonteeseen. Niiden tekeminen on yleensä todellakin helppoa ja joutuisaa, ohjeet niin selkeät että sopivat jopa tällaiselle "oikolukuluonteelle". Ja siinä tehdessä jo ehtii miettiä, että näin kätevää juttua voisi tehdä useamman, eri värisen ja erilaisiin tilanteisiin sopivan... Valitettavasti näiden taikajuttujen lopputuloskin usein on sen mukainen: eli eihän siinä kauan nokka tuhissut, mutta ei se kyllä päällekään passaa. Että onneksi en sitten ostanut sitä roosaa mohairlankaa toista taikajakkua varten. Mutta yksi hyvä puoli: hoikalle tyttärelleni nämäkin yleensä sopivat! Yllä valmis jakku hänen päällään, sopii kuin valettu. Minullehan se ei sitten rintojen kohdalta yltänyt juuri kainalokuoppaa edemmäs.
Ja tässä se kätevä kappale ennen kokoamista, todella simppeli juttu. Taitetaan siis keskeltä kaksinkerroin ja ommellaan sivusaumat. Suosittelen mittakappaleen tekoa vaikka jostain kangaspalasta, niin tulee sitten sopiva ja yltää edestä kiinni. Vielä minun kuitenkin tekisi mieli kokeilla toisenkin kerran jos tulisi itsellekin sopiva.
5 kommenttia:
Hip-hei ja tervetuloa taas kanavalle!
Tosi kivalta näyttää. Mites tuon mallin suurentaminen vain edestä muuten toimisi? Takaa ei saa tulla liian leveä, mutta rinnoille kaipaisi tilaa...? 3D ajattelu ei oikein ole tämmöisen insinöörin hommaa :D
Voisin yrittää minäkin tuota mallia. Mutta miten ihmeessä saa mahtumaan 170 silmukkaa tavallisille 33 sentin puikoille? Eihän niille mahdu sataakaan. En ole missään nähnyt pitempiä puikkoja.
Minä tein pyöröpuikoilla, niin teen yleensäkin. Selitys on yksinkertainen: lempinojatuolissani on niin korkeat käsinojat, että pitkät puikot kolisevat niihin! Pyöröpuikoilla mahtuu siinä neulomaan ja katsomaan samalla telkkua ; )
Kiitos vihjeestä! Arvaa, olenko niin avaruusgeometriarajoitteinen, että piti käydä heti kokeilemassa, miten se menee. Meneehän se, kun unohtaa vaan kaapelin ja kääntää työn. Helpottaa hartioiden rasitusta eikä kolise puikot.
Olen jo aika pitkällä kiepin teossa, mutta joka kerta uuden kerroksen alussa mietin, pitääkö ottaa neulomatta... Muistissa on kansakoulun patalaput, aina oikeaa, ja 1. silmukka neulomatta.
Netistä löytyi reunaohjeita, mutta ei varsinaisesti tähän - eikä ohjeissa yleensä puhuta reunoista mitään. Sen kai oletetaan olevan päivänselvää perustietoa. Muille se ehkä on paitsi meille, joiden puikot ovat ruostuneet yli 20 vuotta...
Lähetä kommentti