Eipä se sukkien teko oikein inspiroi, vaan tulee houkutuksia tehdä muutakin.Koulussa sattui käsiini 80-luvulta peräisin oleva kirja pohjoismaisista perinneneuleista ja sieltä bongasin ohjeen Anna-tädin nuttuun. Tässä oli mielenkiintoinen työtapa, vaihtelua kaikkiin viime vuosien yllätysnuttuihin. Nutusta tuli pieni, mutta sitä suloisempi. Helmaan olisi pitänyt tehdä hörhelöitä, mutta lanka ei riittänyt niihin. Nappien ompelun jälkeen lankaa jäi nuo kuvassa näkyvät pätkät! Kerän olen ostanut toissa syksynä Tallinnasta, vyöte oli kadonnut, mutta muistelen, että lanka olisi turkkilaista. Lanka on merseroitua puuvillaa ja todella miellyttävää kutoa. Nutun ainoa ommeltu sauma tulee hihojen takaosaan.
Koetan käydä lankavarastojani läpi, joten teinpä tämmöisen myssyn, jonka ohje löytyi samaisesta kirjasta. Lanka on täyttä villaa, hankittu Tallinnan lähellä olevasta lankatehtaasta samalla reissulla kun nuttulankakin. Vihreä lanka oli paksumpaa, joten raidoista tuli eri levyiset. Kirjassa oli kolme erilaista kavennusta, joista minä nyt valitsin tämän.Helmiä syntyy edelleen tasaiseen tahtiin ja vähän kysynnänkin mukaan. Tässä on kevään kuulaita värejä, joille musta nauha antaa oman ripauksensa.
Ja uskokaa tai älkää - kyllä sukankudinkin on menossa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti