EVA K.: Ja näin kassi heiluu ja kassi heiluu näin..

Olenpa istunut aika ahkerasti ompelukoneen äärellä pari iltaa. Välillä tuntuu, että ompelu on oikein hauskaa, mutta sitten taas joudun toteamaan, että en osaa olla niin millintarkka kuin pitäisi. Neuleissa on se ihanuus, että ne joustavat. Kappaleiden yhdistämisessä ei sentinkään heitto ole vielä katastrof. Ompelussa onkin sitten toisenlaiset lait.

Mekkokangastahan minulla on (edelleen) runsaasti. Niinpä päätin tehdä pienen laukun asun täydentäjäksi. Malli on ihan omasta päästä. Pyöreys ehkä tuli mieleeni siitä mekon pussihelmasta. Kotoa löytyi vielä sopivanvärinen toinen kangas ja jopa liimakangasta, jolla sain vähän ryhtiä. Laukussa on myös vuori tuosta samasta lilanvärisestä kankaasta, mutta ei mitään taskuja.

Kun sitten luulin kaiken olleen valmiina, niin eikös vain alkanut tuntua, että olisipa kiva, kun olisi vielä oikea kassikin tähän samaan asukokonaisuuteen. Kasseja on kyllä kovasti muutenkin, mutta eiväthän ne nyt tietenkään sovi tähän värimaailmaan millään. Siispä surffailua netissä; suomi, eesti, englanti - saksa tärppäsi :). Ja kuten kuvasta näkyy, pyöreys se iski tässäkin mallissa.

Huomasin heti, että saksalaiset ompelutermit eivät ole hanskassa, mutta nyt ovat - ainakin muutama. Tässä kassissa oli monta kohtaa, jossa piti olla "rechts auf rechts" ja lopuksi piti aina "absteppen".
Sen olen oppinut, että nuppineuloissa ei kannata säästää! Niiden laittaminen on pieni vaiva siihen nähden, että joutuu purkamaan, kun kangas onkin luiskahtanut ties minne.

Mutta eikös ole aika HÜBSCH!!! Vai pitäisikö heltyä peräti sanomaan LIEB... Jos joku jo erehtyi luulemaan, että vuori olisi yksinkertaisempi, niin ehei. Kun kerran saksalaisen mallin mukaan tehdään, niin tehdään perusteellisesti eli samat on rynkyt sisälläkin.

Mitenkäs minusta alkaakin nyt tuntua, että kaikesta huolimatta taidan pitää ompelusta.. ainakin vähän. Nyt kuitenkin kone hupun alle ja loppukangas piiloon.