EVA K.: Kesän viime kukkiako

Minulle on tainnut tulla (paha?) tapa esitellä keskeneräisiä teelmyksiäni - joten tässä tulee lisää samaa sarjaa. Tällä kertaa voisi teemana olla tuunaus. Harmi, etten huomannut ottaa varsinaisia "ennen" kuvia ja nyt se on myöhäistä, kun olen jo pannut oman lusikkani soppaan eli siveltimeni kankaalle. Löysinpä joskus kirpparilta hempeän vaaleankeltaisen silkkihuivin, jossa oli siellä täällä pienehköjä hailakoita kukkia. Päätin panna vähän paremmaksi! Piirtelin mustalla gutalla reiluja terälehtiä, jotka maalasin tarjolla olleilla väreillä, roiskinpa vähän suolaakin sinne tänne. Huivi on vielä kehyksissä odottamassa värien kiinnittämistä silittämällä. Tekeminen tuotti iloa - ei tarvitse ainakaan jännittää silkin pilaamista, kun sen on muutamalla kymmenellä centillä ostanut.
Pitäisikö tässä kohtaa sanoa, että lyhyt matka on riemusta murheeseen, sillä aivan toisenlaisessa värimaailmassa ollaan seuraavassa tuunauksessa. Sekin on kirpputorilöytö. Tämä puolestaan oli löytöhetkellä hennon turkoosi ja yksivärinen. Hinta oli opiskelijalle varsin sopiva: 20 c. Tarkoitus ei ollut ollenkaan tehdä tällaista (kuin kottarainen se murheen lintu...) , mutta pienen lipsahduksen jälkeen ei ollut enää paluuta. Silkin ihana kiilto pääsee kyllä tässä versiossa paremmin esille, varsinkin tuon hopeagutan kanssa.Kolmas huivi ei ole kierrätystavaraa, vaan aivan valkoiselle silkille ensi kertaa tehty. Sitä tehdessä sai todella nauttia värin rajattomasta leviämisestä - ja kyllä minä nautinkin. Nämä värit kiinnitettiin oikein höyryputkessa.
Kaikkien näiden huivien tekemisessä muuten sattui jotain yllätyksiä, joista voi ottaa opiksi. Mutta olisiko mitään mieltä tehdäkään jotain, josta tietäisi heti aloittaessaan tarkan lopputuloksen...