Pipo päähän pakkasella!

Pakkasaamut ovat täällä. Raikkaat, kirpeät syyspäivät. Veto hieman vähissä ja melkein jo lumea odottaa. Olisivathan nämä mukavia iltoja neulomiseen, mutta kun ideoita ei oikein ole. Tai no muutama toki: löysähkö, laskeutuva liivi, jossa olisi napakka vyö ja avara V-aukko tai pitsihihainen kimonomallinen neule alpakka-langasta. Tilanne on vain se, ettei taidot riitä tekemään mallia omin päin eikä sitä mieluista pitsineulekuviotakaan tunnu löytyvän (kokeiluja on jo kaulaliinan verran...)

Olen sitten tehnyt paremman puutteessa pipoja. Tuhonnut seiskaveikan ja nallen jämiä lankalaatikon pohjalta. Jälleen annoin käyttäjälle sananvallan: Pinkki, korvaläpällinen pipo, jossa on letit, tupsu ja pieniä neliöitä. Siinä eskarilaisen tilaus. Sitä-sun tätä siis, mutta meillä saa sitä mitä tilaa. Neliöt ovat pipon sekaan pujoteltua heijastinnauhaa, joka oikeasti toimii (ylin kuva yrittää havainnollistaa tätä). Villalanka kutittaa herkästi ja tuulikin menee helposti läpi, joten vuoritin pipon napakalla trikoolla. Aika usein käytän myös ohutta fleeceä. Kolmiaskel-siksakilla vain suristelen vuoren kiinni. Ihan toimiva juttu sekin.

Itselleni neuloin pannan Drops:n ohjetta mukaillen. Sopii nykyiselle pörrölleni ihan hyvin. (Vinkki-vinkki: permanentti saattaakin jollakin kertaa ottaa kiinni aika napakasti, vaikka vanhat kokemukset antavat odottaa sellaista kevyttä kohotusta... Olen jo onneksi tottunut tähän David Hasselhof / Anita Hirvonen lookkiin)

Tyttö sai toisenkin: Shalom:n ylijäämä Romat päätyivät tähän Better Bucket -malliin. Hieman koristeita virkaten ja varsin mukava oli lopputulos. Tätä on käytetty ahkerasti. Kuvatessa maa oli kuurassa, upea aamu.

Ja vielä yksi. Valkoinen lanka päätyi vuosien takaisesta Novitan ilmaislehdykästä napattuun palmikkopipoon. Kiva malli tämäkin. Tosin minun käsiala ja valkoinen lanka eivät kuulu yhteen. Taustalla pilkottaa keskeneräinen kurkineiti Kurkela. Siskon innoittamana pajutöiden parissa siis.