EVA K..: Tiritiriteijaa

Meikäläinen sai taas lankoja! Taisi olla peräti piinaviikko, kun minulle lahjoitettiin useampi kerä mustaa 7 veljestä. Enpä olisi itse hoksannut moista hankkia ja suhtauduin koko juttuun vähän sillä lailla, että katsotaan nyt, jos joskus jotakin. Vaan kuinkas sitten kävikään: uteliaisuus heräsi, ja mielikuvitus tuli hyväksi avuksi. Limenvihreää oli vielä kotona edellisistä töistä ja kaupasta sitten kiireen vilkkaa aniliinia seuraksi. Siinä vaiheessa työ alkoikin viedä mukanaan. Voi että oli kiva loihtia aina uusi iloinen pala muuten niin murheenmustaan ja kieltämättä siksi aika työlääseenkin neuleeseen. Silmät ovat olleet välillä melko lujilla, vaikka valoa on jo yllin kyllin.

Tästä takista tuli näköiseni! Eilen testasin sen vappukonsertissa ja hyväksi havaitsin. Eikä siinä vielä kaikki; olen saanut jo pari tilausta ja sarjan seuraava on siis jo alulla.

Kaikki vapaa-ajat eivät sentään ole menneet kutoessa, vaan olen käynyt pari kertaa linturetkelläkin. Sieltä taisikin löytyä tämän röijysarjan nimi: Tiritiriteijaa. Minun ikäluokalleni tämä sana ainakin sanoo jotain - vieläköhän sen nuoremmat tuntevat...
Tämä on ensimmäinen neule, johon laitoin nimeni. Perusmalli on (edelleen) Elizabeth Zimmermannin yllätysnuttu, mutta muu design aivan omaani.

Käsityö on valtaamassa yhä enemmän tilaa elämässäni, sillä minä viisikymppinen aloitan elokuussa artesaanin ja kädentaitojen ohjaajan kokopäiväiset opinnot.
Koetan siis emännöidä täällä nyt yksinäni jonkin aikaa, joten käykääpä silloin tällöin kurkkaamassa. Yritän kehitellä jotain pientä välityötä isompien projektien lomaan.