EVA K.: Värien leikkiä

Tilaustyöni Tiritiriteijaa on päässyt hyvää vauhtiin. Aika haastava homma, sillä tästä tulee reilusti isompi kuin omani. Onkin mielenkiintoista nähdä, miten mitat pitävät kutinsa. Muutaman röijyn kokemuksella tiedän nyt, että jännitystä riittää nappien ompeluun asti - vasta sitten näkee lopullisesti, miten työ onnistui.
Siltä varalta, että joku ei hahmota missä mennään; niskasta on tultu kainaloihin asti alaspäin. Alun kavennukset on tehty ja lisäyksiäkin jo jonkin verran. Onnittelen muuten itseäni tuon pitkän pyöröpuikon hankkimisesta.

Netissä surffailua en mielestäni hirveästi harrasta, mutta yhtä ja toista kivaa olen onnistunut sen avulla kuitenkin löytämään. Viimeisin löytö oli Tampellan Punatulkku-lanka, jonka nimenkin olin unohtanut kokonaan. Sehän on juuri sitä samaa, jonka rippeitä vielä kudoin tänä keväänä vaaleaan röijyyni. Nyt selvisi sekin, että lanka ei suinkaan ole kokonaan pellavaa, vaan siinä on 65 % puuvillaa ja 35 % pellavaa. Lanka löytyi nettipuodista Lumottu lanka - ja ostin koko varaston. Minulle Tampellan naapurissa kasvaneelle myös langan vyöte on erityisen arvokas. Langat saavat nyt odottaa toistaiseksi ahaaelämystä.

Sokerina pohjalla jotain sinistä. 60-luvulta peräisin olevat korituolit ovat aurinkoisella terassilla harmaantuneet pahan kerran. Viime kesänä sain niille tosin tehtyä täällä blogissakin esittelemäni peitot, mutta silti tuntui, että iloinen maalikerros antaisi niille uutta potkua. Minä en ole mikään remonttireiska, ikävä kyllä, mutta tämän ensimmäisen tuolin maalaus antoi aika lailla lisää luottamusta tällä saralla. Suit sait sukkelaan työ ei edennyt, kun suurin osa pinnoista on pikkurillin vahvuisia, mutta mikäs oli maalatessa, kun aurinko lämmitti, loppuvaiheessa jo liikaakin. Nyt odotankin, milloin tulee seuraava lämmin päivä, että pääsen toisen tuolin kimppuun.