Tiiina: Voi näitä elämän ruuhkavuosia

Olen ilmeisesti tunkenut lusikkani taas niin moneen soppaan, että itsekin ihmettelen. Kiireet pakkaantuvat töissä, kotona ja harrastuksissa. Kylätoiminnassa mukana häärääminen on innostavaa, mutta syö kyllä aikaa tältä neuleharrastukselta.

On ollut pelottavaa huomata kuinka asioita tipahtelee pois mielestä. "Ai niin, mää unohin" pitää päästää suusta ihan liian usein. Ikuinen optimisti sanoo kuitenkin: kyllä tämä tästä. Pitkä syksy edessä ja siihen mahtuu toivottavasti monta rauhallista koti-iltaa.

Tämän neuleen olen unohtanut esitellä (kuinka niin huonomuistinen?). Anopilta sain toista vuotta sitten muutamia keriä Mandarin Petit lankaa. Beiget kerät (2) päätyivät alkukesällä Moda-lehden mallin mukaan neulottuun pienen tytön tunikaan. Tunikaan sopiva tyttö löytyi työkaverilta ja neule pääsi käyttöön viileinä kesäpäivinä.

Terveisiä vielä lukijoina pistäytyville Ylivieskan neulekahvilan naisille! Erityisesti kaunis kiitos teille, jotka tulitte kuuntelemaan ajatuksella valmistelemani esityksen internetistä löytyvistä neuleideoista.

MarjoRie: Väriä syksyyn

Viime keväänä ostin käsityömessuilta yhden vyyhdin tätä ihanan väristä villalankaa. Siinä on petroolin sävyä, lemmikin sinistä ja syvän tummaa liilaa. Ihastuin langan väriin (harmi kun ei kuvassa ole oikein) niin, että sen enempää ajattelematta ostin todellakin vain yhden vyyhdin (no oli se kyllä tosi kallistakin). Kotona sitten ihastelin lankaa, ja ihmettelin että mitä tästä voisi tehdä, eihän tämä mihinkään riitä. Niinpä siitä tuli huivi. Tai siis ensin tuli jos minkälaista yritelmää jotka aina kiertyivät sykkyrälle, lopulta syntyi tämä joka ei rullaudukaan tupeksi. Pitkään piti pohtia, että miten sen kiertymisen estää.... Lopulta tein n 5 cm "raitoja" sileästä neuleesta oikein isoilla puikoilla. Huivissa ei siis olekaan oikeaa eikä nurjaa puolta, molemmat ovat samanlaiset. Mutta eipä kierry reunatkaan!

MarjoRie: Tuliaistossut

Näitä tossuja tein muutama vuosi sitten ystäville ja sukulaisille lahjaksi, tuliaisiksi ja jopa joulupukin konttiin. Tossut ovat hyvin jalkaan istuvat, ei liian lämpimät vaan juuri sopivat vaikkapa tällaiseen syysiltaan. Niinpä nytkin kesän neulomistauon jälkeen tuntui luontevalta aloittaa näillä pikkutöillä. Mielessä oli myös opiskelemaan lähtevä tytär, joka saisi opiskelijaboxissaan suojautua kylmää vastaan äidin neulomilla töppösillä... Ja lankakerän loppuja kyllä kaapissa riittää tossuvärkeiksi!

Nämä allaolevat on tehty kahdesta eri Nalle-langasta, ja ovat olleet käytössä koko viime talven.



Tässä vielä ohje, jos haluat päästä helposti ja kätevästi lankakerän lopuista eroon:
Luo 4s ja neulo aikaoikeaa ensin 6 krs. Jatka ainaoikeaa ja lisää samalla aina krs:n lopussa 1 s neulomalla viimeinen silmukka ensin etureunasta ja sitten sen takareunasta. Kun työssä on 28 s lisää kerralla seuraavasti: neulo 1 s o, neulo sitten jokainen seuraava s ensin takareunasta oikein ja sitten etureunasta oikein, neulo viimeinen s oikein. Neulo näillä 54 s:lla joustinneuletta (2o, 2n) 15 cm. Neulo sitten reunimmaisten s:n sisällä koko krs ajan 2 s o yhteen, jää 28 s. Jatka ainaoikein neuletta ja neulo joka krs lopussa 2 s o yhteen kunnes jäljellä on 4 s. Neulo näillä 6 krs ja päättele. Taita kahtia, ompele taka- ja etusauma sekä päälle tulevat 4 s yhteen. Ja toiseen jalkaan samanlainen!

MarjoRie: Tuunausta

Näyttääkö tutulta? Kyllä, se on Tiiinan kietaisujakku vähän tuunattuna. Tiiina kyllästyi jakkuun, kun se vähän kiertyi ja hieman nousi ylöspäin ja jotenkin piti aina korjailla ja nykiä pitkin päivää. Hyvän näköinen se mielestäni oli, joten minäkin sitä kokeilin. Ja sama juttu (no tietysti, koska olen pulskempi). Tuo Cocos lanka ei ole erityisen "liukasta" päällä, joten se edellyttää mallilta istuvuutta. Päätimme sitten kokeilla tuunausta: nauhat pois, sivusauma kiinni ja resori helmaan. Ja sanonpa että hyvä tuli, paljon paremman tuntuinen päällä. Ja mielestäni ihan hyvän näköinenkin!

MarjoRie: Taikakieppi

Ostin taannoin luonnonvaaleaa Rose Mohair lankaa pari kerää aikomuksenani tehdä joku ihana pitsihuivi tumman talvitakin piristykseksi. Jotenkin aina kaupan lankahyllyllä se optimismi on niin suurta...No, talvi tuli, meni ja huivi jäi haaveeksi. Sitten bongasin Novitasta Taikajakun, jossa oli mielestäni kaunis pitsikuvio. Ja älyttömän helppo malli! Nämä helpot ja jänskät jotenkin aina vetoavat meikäläisen hätäiseen luonteeseen. Niiden tekeminen on yleensä todellakin helppoa ja joutuisaa, ohjeet niin selkeät että sopivat jopa tällaiselle "oikolukuluonteelle". Ja siinä tehdessä jo ehtii miettiä, että näin kätevää juttua voisi tehdä useamman, eri värisen ja erilaisiin tilanteisiin sopivan... Valitettavasti näiden taikajuttujen lopputuloskin usein on sen mukainen: eli eihän siinä kauan nokka tuhissut, mutta ei se kyllä päällekään passaa. Että onneksi en sitten ostanut sitä roosaa mohairlankaa toista taikajakkua varten. Mutta yksi hyvä puoli: hoikalle tyttärelleni nämäkin yleensä sopivat! Yllä valmis jakku hänen päällään, sopii kuin valettu. Minullehan se ei sitten rintojen kohdalta yltänyt juuri kainalokuoppaa edemmäs.

Ja tässä se kätevä kappale ennen kokoamista, todella simppeli juttu. Taitetaan siis keskeltä kaksinkerroin ja ommellaan sivusaumat. Suosittelen mittakappaleen tekoa vaikka jostain kangaspalasta, niin tulee sitten sopiva ja yltää edestä kiinni. Vielä minun kuitenkin tekisi mieli kokeilla toisenkin kerran jos tulisi itsellekin sopiva.