Olen hukannut neuleintoni ja olen antanut sille luvan mennä. Siivosin käsityökorin pois, piilotin neulelehdet kaappiin ja pöydän nurkalla lojuneet puikot paikoilleen. Luottaen siihen, että kyllä into vielä palaa.
No. Into ei palannut, mutta neuleen tarve tuli. Juhla-asuni kaipasi viileän illan varalle hihoja. Kaksi kerää Tennessee-lankaa taipui yksinkertaiseksi hihattimeksi. Tuttuun tapaan vain suorakaide, josta ommeltu hihat ja pääntien reunasta poimittu silmukat, joilla neulottu muutama kerros sileää nurjaa.
Kori on edelleen kaapissa ja into hukassa. Kaupassa silmäilin kuitenkin jo syksyn uusia värisävyjä ja lankoja. Syksyn Novitankin nappasin mukaani hetken mielijohteesta. Ehkä tämä neule-elämä taas tästä vilkastuu hämärtyvien ja viilenevien iltojen myötä.
Muistan tämän kesän erikoisena kesänä. Pitkä viiden viikon loma, hellettä, lyhyitä retkiä, krokotiilihauki, juhlia, kiireetöntä oloa, pitkiä keskusteluja, keskeneräinen maalausurakka... Monta mukavaa, haikeaa ja haastavaa hetkeä. Olen jo ihan valmis syksyyn.
Kolme väläystä kesästä 2010
1 kommentti:
Hämärtyvät illat innostavat tarttumaan puikkoihin, joten eiköhän se innostus sieltä tule. Toisaalta jos niin ei käy, onhan tässä maailmassa niin paljon muutakin josta voi olla kiinnostunut.
Oma neulelamani kesti niin pitkään, että olin jo luovuttanut toivosta. Kesällä huomasin taas innostuksen viriävän ja keskeneräiset ovat aika nopeassa tahdissa muuttuneet valmistuneiksi.
Hih, mie oon tainnu samassa paikassa käydä katsomassa karhuja :)
Lähetä kommentti